keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kristillinen näkemys elämästä

Lueskelin mielenkiinnolla metropoliitta Johanneksen kirjaa „Lähimmäiset. Ajatuksia elämän hyveistä, ihmissuhteista, perheestä ja perinteistä”. (Ajatus Kirjat, 2002)



Johannes selventää kirjassaan muun muassa ortodoksisen maailmankatsomuksen mukaista näkemystä ja jokapäiväisessä käytössämme olevia sanoja. Ortodoksisuutta pidetään Suomessa usein lahkona. Kuitenkin historian valossa voidaan nähdä, että katolisuus – kreikkalaiskatolisuus eli ortodoksisuus ja roomalaiskatolisuus – ovat ne alkuperäiset kristinuskon haarat, ja kaikki myöhempi olisikin sitten sitä lahkolaisuutta, josta Raamatussa varoitetaan.

En uskon Raamatun sananmukaisuuteen, siitä on tässä tulkin ammatissa tullut tarpeeksi kokemusta. Useimmat ennakkoluulot perustuvatkin mielestäni vain merkityseroihin. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä ”kulttuuria”, se voi olla aivan mitä hyvänsä riippuen kielestä, kansallisuudesta, kasvatuksesta ja kokemuksista. Suvaitsevimmat ovatkin yleensä niitä, jotka ovat kokeneet monenlaista itse.

Metropoliitta Johanneksen kirjan selitykset olisivat, ah, niin tarpeellista tietoa aivan kaikille tässä yksisilmäisessä maailmassa.

Ikoni on suomeksi yksinkertaisesti kuva, ja ortodoksit eivät palvo kuvia, vaan ikoni on väline, aivan kuten luterilaiselle virsi. Sana ”ikoni” tarkoittaa myös kaltaisuutta, ja koska ihminen on aina ja kaikissa olosuhteissa Jumalan kuva, ikonin tarkoitus on auttaa pyrkimään Jumalan kaltaisuuteen. Ihmisen jumalallinen arvo ei häviä missään olosuhteissa, tekipä hän mitä tahansa.

Siksi rasismi on kristitylle täysin mahdoton asia. Kaikki ihmisethän ovat Jumalasta. Ei ole vähempiarvoisia ihmisiä, aivan riippumatta siitä, mitä ja missä he ovat. Ei voi olla Jumalalle kelvottomia ihmisiä. Kuka muuten on päättänyt, että Suomi kuuluu suomalaisille? Ja sitä paitsi, kuka tietää, ketä ovat suomalaiset?

Meidän käyttämämme sana ”usko” on aika abstrakti ja sen selittäminen vaikeaa. Jos sen sijaan käytämme alkuperäissanan toista merkitystä ”uskollisuus”, asia aukeaakin aivan toisella tavalla. Uskollisuus tarkoittaa tietyllä tavalla elämistä, tietyn tien vaeltamista. Kysymys ”oletko uskossa” on siis oikeasti ymmärrettävä ”oletko uskollinen”.

Liturgia merkitsee toimimista, kansan palvelemista eikä mitään seremoniaa saati järjestystä. Jumalallisen liturgian, jumalanpalveluksen on tarkoitus olla ihmisille voimanlähteenä.

Sanalla ”logos” on lukemattomia merkityksiä. Suomessa tunnemme sanat ”looginen” ja ”logiikka”. On siis loogista olla kristitty ja epäloogista, jos ei ole. Yksi merkityksistä on ”sana”, toinen ”järki”, myös ”idea”. Siis: ”Alussa oli järki, ja järki asui Jumalan tykönä”. Tai ”alussa oli järjellinen perusperiaate, ja järjellinen perusperiaate asui Jumalan tykönä”.

Sofia, suomeksi viisaus tarkoittaa jumaluusoppia. Kaunis nimi naiselle tuo Sofia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti