Suomi-kriisi

Tässä Wirtschaftwochen artikkeli, kun minua useammalta taholta pyydettiin kääntämään se kokonaan suomeksi. Muuta saman artikkelin Suomea koskavaa asiaa edellisessä blogissani. 
Pieni oma kommentti: yhteistyökumppanini Saksassa ennustivat  tämän jo vuonna 2008 ja ihmettelivät tuolloin suuresti Suomen valtion ja suomalaisten pankkien toimia, jotka heidän mielestään estivät tehokkaasti Suomen tulevan menestymisen. 

...............................................

Suomi-kriisi. Euroopan seuraava ongelma tulee pohjoisesta

Mallimaasta ongelmalapseksi: Valtion velat ja työttömyys ovat Suomessa kasvussa. Onko syntymässä euroopanlaajuinen uusi ongelma?

Saksalaisten uutisointi Suomesta on ollut suurin piirtein yhtä tasaista kuin hassu nettisivusto ”godnewsfinland.com”. Suomen teollisuuden maksaman sivuston uusi nimi on sen ohjelma. Sivustolla on vain positiivista luettavaa, sen tarkoitushan on hankkia sijoittajia.

Saksassa Suomen valtteja olivat upea koulutusysteemi, kekseliäät yritykset, miellyttävä sosiaalipolitiikka sekä vähäiset velat. Nyt eivät edes suurimmat skandinaviafänit löydä enää ihailtavaa. Maa ei vain enää kelpaa talouden mallimaaksi.

Valtion velat kaksinkertaistuivat

Suomen valtionvelat ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 2008, 54 miljardista 94 miljardiin; työttömyys ohittaa pian kymmenen prosentin merkkipaalun. Yksin kesäkuusta 2013 työttömyys on noussut 1,4 prosenttia, 7,8 prosentista 9,2 prosenttiin. Tosin valtionvelan kriittinen piste 60 prosenttia kansantuotteesta on vasta nyt saavutettu. Tämä on se negatiivinen suunta, joka mietityttää yhä suurempaa asiantuntijajoukkoa.

Sekä vuosina 2012 että 2013 talous on selvästi pienentynyt, tänä kuluvana vuonna talouden kasvu on jotakuinkin nollassa. Yhdessä Kyproksen kanssa Suomi on kaikkien euromaiden häntäpäässä. Keväällä Standard&Poor’s, ensimmäisenä reittausagentuurina, on laskenut maan luottoluotettavuutta.

Tätä huolta lisää vielä kaksi ajankohtaista kehitystä, jotka tuovat Suomen ison ongelman näkyville. Ensinnäkin Ukrainan kriisi. EU:ssa tosin vielä keskustellaan, mutta tuoreimpien tapahtumien johdosta todella vahvat pakotteet Venäjää vastaan näyttävät pakollisilta. Tämä ei satu mihinkään muuhun maahan niin kovin kuin Suomeen, jolla on lähes 1300 kilometrin yhteinen raja Venäjän kanssa.

Monenlaisia kytköksiä

Taloudelliset yhteydet Venäjään ovat moninaisia. Suomi on jo kauan ollut lännen ja idän kohtaamispaikka. Kylmän sodan aikana Suomi otti neutraalin aseman, ja se teki mahdolliseksi hyvän kaupankäynnin itänaapurin kanssa. Kun rautaesirippu kaatui, vei murtuva Neuvostoliitto naapurin mukanaan taloudelliseen laskuun, mutta suhteita entisiin itävalloittajiin suomalaiset eivät koskaan katkaisseet.

Helsingin vanhan satamaan näkyy paitsi valkoinen luterilainen tuomiokirkko, myös ortodoksinen Uspenski-katedraali. Suomalaiset eivät ole liittyneet NATO:on, siitäkään huolimatta, että Ukrainan kriisin johdosta myötämieliset asenteet tähän askeleeseen ovat lisääntyneet. Huolimatta kasvavasta poliittisesta etäisyydestä naapuriin ovat taloudelliset siteet vahvoja.

Ensinnäkin venäläiset investoinnit Suomeen. Monet venäläiset ovat hankkineet omaisuutta Suomen rannikkoseuduilta ja huomattavasti vaikuttaneet asuntomarkkinoiden kehitykseen. Myös pääkaupungin Helsingin turismi on paljolti riippuvainen venäläisturisteista.

 

Eurokriisi: Suomelle vaikeita näkymiä

Aiempi mallimaa Suomi on pahassa kriisissä, tunnelma on huono. Siitä aikovat hyötyä perussuomalaiset.

Taloudellinen heikkous

Suomalaiset yritykset ovat aktiivisia ennen muuta Venäjällä. Niinpä suomalaisella Stockmann-konsernilla on useita liikkeitä Venäjällä, ja suuret suomalaiset puualan konsernit tuovat ison osan raakapuuta Venäjältä. Ja sitten ovat vielä energia-asiat.

 

Toisin kuin naapurit Ruotsi ja Norja, Suomi ei omista merkittäviä vesivoimaloita, eli muutamaa ydinvoimalaa lukuun ottamatta Suomi on täysin riippuvainen venäläisestä tuonnista. Niinpä Venäjä on Suomen suurin tuontimaa 18 prosentin osuudellaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Huonoihin reunaehtoihin tulee lisäksi Suomen talouden oma heikkous. Nokian menestys hieman sekoitti tätä tosiasiaa. Sillä tämän innovatiivisen konsernin lisäksi maassa ei koskaan ole ollut vahvoja kasvavia konserneja. Yksi harvoista poikkeuksista on hissivalmistaja KONE.

Etuasema on päättynyt

Mutta nyt, kun Nokia on kaatumassa, on selvästi näkyvissä, että vain yksi ala on Suomessa maailmanlaajuisesti merkittävä: puu- ja paperiteollisuus. Eikä tarvitse erityisen suurta mielikuvitusta nähdä digitalisoituvassa maailmassa, että tämä teollisuudenhaara jo sinänsä on ongelma.

Viimeisten vuosien aikana on monta suurta tuotantolaitosta jouduttu sulkemaan. Se on ongelma ennen muuta siksi, että nämä sijaitsevat rakenteellisesti heikoilla aluilla kuten esimerkiksi Karjalassa, Venäjän rajan tuntumassa. Tosin sellaiset konsernit kuten UPM yrittävät uusilla aloilla kuten uusiutuva energia tai jopa autoteollisuuden alihankkijoina, mutta näiden tuotteiden markkina-arvoa ei vielä tiedetä.

Psykologinen paine

Henkisesti vaikeinta Suomen teollisuuden ja yhteiskunnan on nähdä, miten niiden asema teknologiajohtajina kärsii. Microsoft ilmoitti heinäkuun alussa koko olemassaoloaikansa suurimmista irtisanomisista, ja osa siitä koskee juuri ostetun Nokian työntekijöitä. Pohjois-Suomessa sijaitsevan Oulun tehdas suljetaan.

Muutaman päivän kuluttua sitten seurasi seuraava isku: US-amerikkalainen telekommunikaatioyritys Broadcom sulkee sekin Oulussa sijaitsevan kehityskeskuksensa. Tämä koskee 600:a työntekijää. Ymmärtääkseen näitä lukuja pitää tietää, että maassa asuu 5,5 miljoonaa ihmistä. Saksaan suhteutettuna se tarkoittaisi 12.000 työpaikan menestystä. Opelilta Bochumissa menetettiin vähän yli 5000 työpaikkaa.

Krimin kriisin pakotteet koskevat pahimmin Suomea

Mikään EU-maa ei ole yhtä sidoksissa Venäjään kuin Suomi. Siksi suomalaisille on tärkeää diplomatia. Suomen presidentti oli yksi niitä harvoja valtionpäämiehiä, joka varoitti pakotteista.

Suomen hallitukset ovat viime vuosina tehneet enemmän vääriä kuin oikeita ratkaisuja. Historiallisena virheenä nähdään nyt monipuoluekvartetin elvytyspaketti vuoden 2008 lopulta. Kriisin takia isot puolueet sopivat yhteensä 20 miljardin investoinneista useiden vuosien ajan auttaakseen teollisuutta.

90-luvun hyviin kokemuksiin vetoaminen, kun maa selvitti ison taloudellisen kriisin rakennemuutoksilla, menettämättä velkakierteeseen, kaikuivat kuuroille korville. Nyt taas nähdään, että kalliisti ostettu kasvu on jo aikoja hävinnyt, reformeja viivytettiin, vain velat ovat jäljellä ja syöttävät itse itseään. 

 

Merkkejä toivosta

Valopilkkuja pitää etsimällä etsiä, mutta niitä sentään on. Reittausagentuuri Monty’s on juuri vahvistanut AAA-luokituksen ja perusteli päätöstä viime päivien sosiaalisysteemien reformilla. Lisäksi ohjelmistoalalla on innovatiivisia aloitteita, joista nousee ensimmäisiä taloudellisia tuloksia.

Google osti hiljan suomalaisen innovaatioyrityksen ”DrawElements”, kilpailija Facebook on viime viikkoina ostanut peräti kaksi suomalaista ohjelmistoyritystä. Nämä antavat toivoa, mutta niiden kansantaloudellinen merkitys on vielä pieni.

Mainittu nettisivusto ”goodnewsfromfinland” kertoo positiivisesta tulevaisuudesta. Kaikenlaiset vertailut antavat siellä toivoa. Niinpä Suomi on ”maailman neljänneksi innovaativisin maa, selviää ”Global Innovation Index”-listasta. Lisäksi Suomi on maailman vähiten haavoittuva maa”, kertoo ”Failed State Index”. Mutta, luvuista huolimatta, maan tila on lähinnä näkökantakysymys.

Jo syksyllä nähdään, mikä näkökulma voittaa. Silloin on olemassa faktatietoa taloudesta ensimmäiseltä puolivuodelta, ja myös luottotiedot uusitaan. Kuumaa syksyä saattaa seurata hyvin pimeä talvi.