Handelsblatt Online julkaisi artikkelin, jossa eräs toimitusjohtaja
perustelee oikeuttaan korkeaan palkkaansa. Hänelle vastaa toinen henkilö, joka
ansaitsee paljon vähemmän: ensihoitaja. Miksi hän uskoo, että hänen pitäisi
ansaita enemmän?
Viime
maanantaina eräs toimitusjohtaja perusteli tällä palstalla, miksi hän ansaitsee
korkean palkkansa. Hän istuu jopa kymmenen tuntia päivässä kokouksissa,
kirjoituspöydän ääressä tai autossa, hänen työnsä vaatii rohkeutta tehdä
uraauurtavaa työtä ja ottaa vastuuta. Hän ansaitsee sen minkä ansaitsee. Artikkeli
herätti paljon kiinnostusta. Toimitusjohtajalle vastaa henkilö, joka ei
ansaitse niin paljoa, mutta omasta mielestään ansaitsi enemmän. Lukija haluaa
esiintyä nimettömänä, sillä hän kertoo myös työpäivänsä sisäisiä asioita.
Handelsblatt-lehden toimittaja Katharina Matheis kirjasi asiat muistiin.
Ensihoitajia työssään. "Meidän töissämme on paljon samaa, vain yksi asia ei: palkka." Kuva: dpa
Hei
tuntematon toimitusjohtaja,
meidän
molempien jokapäiväisella työllä ja ammatilla on paljon yhteistä – vain yksi
asia ei ole sama: kukaan ei pitä minun palkkaani liian korkeana.
Minä teen
kokopäiväistä työtä ASB:n (Arbeiter Samariter Bund) ensiavussa ensihoitajana. Haluan
näyttää Teille, että Te ette ole ainoa, jonka on oltava korkeiden vaatimusten
mittainen – ja jolle ei anneta palkinnoksi kuusinumeroista rahasummaa. Meidän ammattimme vaatimukset ovat hyvin
samanlaiset.
1. Työajat
Te teette joka päivä työtä jopa yksitoista tuntia. Niin
minäkin. Meidän vuoromme ovat päivästä tai yöstä riippuen 11 tai 13 tunnin
mittaisia. Yövuorossa on yksi tauko, virallisesti sitä kutsutaan nimellä ”kolme
tuntia palkatonta työtä”. Hätätapauksessa sillä ei kuitenkaan ole mitään
merkitystä. Juuri viikonloppuisin teemme työtä tauotta. Oikeastaan samantekevää,
sillä eihän vartiovuorossa voi mennä nukkumaan. Hälytys voi tulla millä
sekunnilla hyvänsä. Te vastaatte sähköpostiviestiin toisensa jälkeen (joka 200
sanotte) tai keskustelette – me ajamme hälytyksestä toiseen. Jokainen vuoron
valvoja tietää, miltä yksityiselämä näyttää. Meitä on yleensä liian vähän,
työtoverillani oli hiljan kahden viikon työrupeama ilman vapaapäivää. Ja
jouluna, uuden vuoden aattona ja pyhäpäivinä olemme tietenkin myös työssä.
2. Monimutkaisuus
Monta asiaa
pitää ottaa huomioon ja varautua kaikkeen. Siksi siis ansaitsette niin paljon? Huippujohtajien
on tultava toimeen monimutkaisten asioiden kanssa. Samin on ensihoitajien. Emme saa jättää mitään huomiotta,
huolimatta siitä, että tilanteet ovat usein täysin tuntemattomia. Jokainen
pelastusoperaatio on erilainen, huomioon otettavia asioita lukemattomia,
tilanteen arvioinnista lääkitykseen. Menemme sellaisten ihmisten luo, joista
emme tiedä mitään, ja aikaa meillä on useimmiten vain muutama minuutti, joiden
aikana on toimittava, kyse on elämästä tai kuolemasta. Te sanotte, että
johtajat palkitaan rohkeudesta tehdä päätöksiä. Meidänkin on tehtävä päätöksiä
ja ne vain muutaman silmänräpäyksen aikana pitää tietää, mikä toiminta on
oikeaa.
3. Vastuu
Kannatte vastuuta monista miljoonista euroista ja
työpaikoista? Luulenpa, että on olemassa hyvin vähän ammatteja, joissa voi
oikeasti sanoa tämän: meillä on kyse elämästä tai kuolemasta. Ja ilman
dramatisointia: onko olemassa enempää vastuuta? Teidän virheenne maksavat
rahaa; jos me teemme virheitä, se maksaa ihmishenkiä.
Ennen kuin saavumme sairaalaan tai ensiapulääkäri tulee
paikalle, meidän on otettava vastuu kaikesta. Meillä on lääketieteellinen
tieto, mutta monta asiaa saa päättää vain lääkäri. Meidän on – tietenkin pikaisesti
– päätettävä: kuinka kiire on ryhtyä toimiin? Jos potilaalle tapahtuu jotain,
kuulee usein jälkeenpäin sanottavan: miksi ette kutsuneet lääkäriä? Tai miksi
ensihoitajat eivät ryhtyneet toimiin? Minä kannan täyden vastuun – myös tiimini
muiden jäsenten puolesta.
4. Kuormitus
Kerrotte, että teidän pitää kantaa huippujohtajan kuormitus:
pitää olla se muuri, joka pysyy pystyssä sekä yrityksen että työntekijöiden
tuulessa. Monet johtajat saavat siitä vatsahaavoja. Siinä me voisimme ehkä
auttaa, mutta psykkistä painetta vastaan meidän ammatissamme ei ole lääkettä.
Jokaisella on oma kuormansa kannettavana, henkilökohtaisesti minulle on
vaikeinta, jos hätätilanteeseen joutuu lapsi. Meidän on vain kestettävä
pahojakin näkymiä. Ja jos olemme tehneet virheitä ja pahimmassa tapauksessa
joku kuolee – se koskettaa syvintä sielua myöten. Se totta kai
kuuluu ammattiimme. Siitä meille maksetaan. Mutta se ei tarkoita, että
sellainen ei koskettaisi.
Sivumennen sanoen työmme myös kuormittaa jäseniä: usein
kannamme ylipainoisia ihmisiä alas kerrostaloista.
5. Tunne ja viestintä
Hienotunteisuus – se on huippujohtajien
ominaisuus, joka usein unohdetaan, Te sanotte. Me voimme totisesti puhua tästä
myös. Tunne ja viestintä ovat jokapäiväistä työssämme, vaikka sillä ei
oikeastaan olekaan mitään tekemistä varsinaisen potilaiden hoitamisen kanssa.
Usein odotetaan, että selviämme vaikeista tilanteista oikealla tavalla
kommunikoida. Päivittäin meitä haukutaan, monet eivät käsitä miksi emme voi tulla
nopeammin, tai miksi valitsemme tietynlaisia toimenpiteitä. Silloin tarvitaan
oikeanlaisia kommunikaatiokykyjä – tiimissä, potilaiden tai perheenjäsenten kanssa
puhuessa. Pahinta
on, kun jollekin on vietävä suruviesti. Sitä ei opeteta missään kirjoissa. Ei,
hienovaraista keskustelua ei noin vai opita. Ette Te, emmekä me.
Älkää käsittäkö minua väärin, en ole kateellinen palkkanne takia. Vain että
niitä ominaisuuksia, joilla palkkaanne puolustelette, ei tarvita ainoastaan
teidän ammatissanne.
Meillä on muuten vielä yksi yhteinen asia. Me kumpikin saamme kuulla aina
saman lauseen. Meillä lause ei ole: ”Ja siitä saatte rahaa?”. Minun nettopalkkani
on noin 1.600 euroa kuukaudessa; se ei ole vähän, mutta ei tarpeeksi, jotta
sillä voisi esimerkiksi elättää perheen. Ensiavussa ei
rikastu. Kun kerron ammatistani, en saa kuulla ”Ja siksi saatte niin paljon rahaa?” –
vaan „Tuota minä en osaisi tehdä!“
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti