Miksi Saksa pärjää

Yle uutiset teki tänä keväänä vertailua siitä, miten Ruotsi, Saksa, Britannia ja Espanja ovat selvinneet talouskriisistään.
http://yle.fi/uutiset/neljan_maan_vinkit__nain_ruotsi_saksa_britannia_ja_espanja_paasivat_talouskasvuun/8730502 

Tässä Saksan osuus. Kopioin sen tähän, syystä että 1) tämä blogi käsittelee etupäässä Saksaa ja 2) internetissä julkaistuilla teksteillä on taipumus kadota bittiavaruuteen, silloin kun niitä ei enää palvelimella ylläpidetä. 

Iso kiitos Ylen toimittajalle. 

Saksassa työmarkkinat ovat joustavat. Laskusuhdanteen aikana työntekijöitä ei ole irtisanottu vaan he ovat jakaneet työt ja tehneet lyhyempää työviikkoa samaan aikaan, kun työnantaja on saanut palkkatukea valtiolta. Kaikki työntekijät ovat saaneet pitää työnsä, eivätkä ansiot ole merkittävästi pienentyneet. Tätä lyhennetyn työajan mallia kutsutaan Saksassa nimellä Kurzarbeit.

Myös alhaiset palkankorotukset huonoina aikoina ovat vaikuttaneet Saksan kilpailukykyyn. Työntekijät ovat olleet valmiita luopumaan suomalaista lomarahaa vastaavasta 13. kuukauden palkastaan.

Näin on toimittu menestyksellisesti esimerkiksi monilla lopettamisuhan alla olleilla metalli- ja autoteollisuuden työpaikoilla. Kirkollisista juhlapyhistä ei ole kuitenkaan luovuttu.

Saksan kilpailukyvyn parantamisessa tapahtui merkittävä sysäys 2000-luvun alussa, kun liittokansleri Gerhard Schröderin johtama punavihreä hallitus uudisti maan sosiaaliturvajärjestelmän.

Uudistuksen tavoitteena oli pienentää valtion menojen lisäksi työnantajan maksamia palkan sivukuluja ja alentaa näin työn hintaa.

Agenda 2010:ksi kutsutussa muutoksessa yhdistettiin työttömyys- ja sosiaaliapu yhdeksi tukimuodoksi, lisättiin kansalaisten omavastuuosuuksia terveydenhuollossa ja sosiaalimaksuissa, lyhennettiin ansiosidonnaisen työttömyysavustuksen maksuaikaa, höllennettiin irtisanomissuojaa sekä käynnistettiin piiskan ja porkkanan avulla laajat toimenpiteet työttömyyden vähentämiseksi.

Porkkanoihin kuuluivat muun muassa tukitoimet yritteliäisyyteen kannustamisessa ja uudelleenkouluttautumisessa. Piiskoja olivat muun muassa aikaisempaa kovemmat sanktiot tapauksissa, joissa työtön kieltäytyy tarjotusta työstä.

Samalla muutettiin sairaus- ja työttömyysvakuutuksen pariteettiperiaatetta siten, että jos maksuja korotetaan, niin vain työntekijöiden osuus nousee ja työnantajan osuus pysyy ennallaan.

Uudistukseen sisältyneen verovapaan osa-aikatyöjärjestelmän ansiosta, mitä Saksassa kutsutaan nimellä minityö, työnantajat saavat joustavaa työvoimaa juuri niiksi tunneiksi kuin sitä tarvitaan. Monet työttömät puolestaan saavat mahdollisuuden palata työelämään ja kustantaa edes osan elinkuluistaan omalla palkallaan.

Saksalaisen teollisuuden kilpailukykyä lisää myös panostus työpaikkojen ilmapiiriin. Siinä merkittävin osuus on lakisääteisillä yritysneuvostoilla, joiden tehtävänä ei ole olla aktiivisena osapuolena pelkästään työntekoon liittyvissä käytännön järjestelyissä vaan tehdä myös parhaansa yrityksen tuottavuuden ja menestyksen lisäämiseksi.

Ääriliikkeistä. Pohdintaa

Parasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Kyllä:

Vuonna 2015 ilmestynyt hollantilaisen Marcel H. van Herpenin kirjoittama kirja ”Putinin sodat” valottaa Venäjän tapahtumia ja nykyisen imperialismin taustatekijöitä. Se on kerta kaikkiaan karmeaa luettavaa. Kunpa tällainen teos löytäisi tiensä laajasti luettavaksi! 

Blogisti ”Lukupino”kirjoittaa ansiokkaasti tästä teoksesta mm. näin: ” Venäjän imperialismi on ollut hyvin erityislaatuista. Herpen jakaa tämän erityisyyden viiteen osaan. Ensinnäkin Venäjä ei valloittanut kaukaisia maita vaan rakensi imperiuminsa lähimaihin, samalle mantereelle linnoittautuen niiden sisälle. Toiseksi näiden lyhyiden välimatkojen takia oli siirtomaiden kapinat ja itsenäisyysliikkeet helppo kukistaa samantien. Kolmanneksi Venäjä ei rakentanut imperiumiaan "valmiina" valtiona vaan sen rakentaminen liittyi vahvasti itse valtion rakentamisen prosessiin. Neljänneksi imperiumin rakentaminen oli muihin maihin verrattuna hyvin järjestelmällistä ja sillä on aina ollut selkeät geopoliittiset tavoitteet suojata Venäjän rajoja. Viidenneksi dekolonisaation jaksot eivät koskaan ole ottaneet säännönmukaisia historiallisia jaksoja Venäjän historiassa eivätkä usein ole olleet lopullisia.

Viimeinen seikka onkin jotain mitä Herpen kutsuu kirjansa teesiksi. Tämä huomauttaa (ja ehkä varoittaa), että naapurien asuttaminen ja alistaminen on aina ollut Venäjällä jatkuva prosessi, jolle ei historiallista päätepistettä vielä ole ollut.”

Entä me? Muistakaamme, että kansallissosialismi ei ollut alun perin ollenkaan oikeistoliike, vaan äärivasemmiston, sen sanoo jo nimikin. Me ymmärrämme sen kuitenkin äärioikeistoksi. Mitä eroa on sitten äärioikeistolla ja äärivasemmistolla? Ei mitään!

Siteeraan kirjaa: ”Newsweek kertoi hälyttävästä rasististen uusnatsi-järjestöjen kasvusta Venäjällä: ”Kreml on rohkaissut väkivaltaisen rasismin lisääntymistä Venäjällä harrastamalla kansallismielistä ideologiaa ja politisoituneita nuorisoryhmiä… Kremlin ’poliittiset insinöörit’ kouluttivat tarkoittamattaan kaaderien sukupolven, joka tuntee nuorisojoukkojen kiihottamisen, mielenosoitusten järjestämisen, lehdistön manipuloinnin ja viranomaisten kanssa asioista sopimisen pimeän taidon.” (Newsweek 15.8.2011)

En kirjoita tähän Ukrainan sodasta, joskin se on läheltä koskettanut, kun satamakirkolla käyneet merimiehet ovat kertoneet, miten vanhukset Ukrainassa näkevät nälkää. Ukrainalaisten hädästä kertoo mielestäni ukrainalaisten maahanmuuttajien suuri määrä verrattuna aiempiin aikoihin. Heidät tosin tavallisesti mielletään venäläisiksi, jota eivät ole, joten he eivät juurikaan erotu joukosta omana ryhmänään.

Vääjäämättä tulee mieleen meidän Suomen uusnatsiliike ja se, miten helposti itsetunnoltaan heikko tai syrjäytynyt nuori saadaan liittymään ääriliikkeisiin. Katupartioijat sanovat auttavansa ylläpitämään järjestystä maahanmuuttajia vastaan, ja kuitenkin heissä on enemmän rikollisia kuin maahanmuuttajissa.

Ääriliikkeisiin on helpointa rekrytoida juuri nuorisoa. Minua hätkähdytti viime viikolla Itä-Saksassa syntyneen saksalaisen pappimme kertoma DDR:n koululaisten kouluttaminen aseisiin. Koulutus oli lähinnä samanlaista kuin armeijassa, kahdella vuosiluokalla DDR:n nuoret opetettiin käyttämään aseita ”fasisteja” – siis länsisaksalaisia – vastaan.

Ei siitä niin kauaa ole!

Metro-lehden kolumnisti Henri Salomaa kirjoittaa kolumnissaan "Liittyisit Isisiin" faktoja siitä, miten meistä lähes jokainen voisi liittyä ISIS:iin – eli on manipuloitavissa. ”Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin yksiselitteisen selvältä, että kuka tahansa meistä pystyy vahingoittamaan toista ihmistä, vaikkei häntä ole siihen uhkailemalla pakotettu. Taustavaikuttajana ei tarvitse olla edes patologista luonnehäiriöitä. Me haluamme olla kuten muut ja totella käskyjä.” 

Huomaammeko tätä edes? Huomaavatko venäläiset, miten heitä vedetään nenästä ja miten tavallisen ihmisen elämä kärsii? Kyllä. Vaan mitä tehdä? Huomaavatko Suomen katupartiolaiset mitään? Tavalliset tontut ja marionetit eivät huomaa mitään. Valtaan pyrkiviä ja siitä kiinni pitäviä aina-oikeassa-olevia kiinnostaa vain valta, eivät äänestäjät eikä kenenkään muun kuin oma hyvinvointi. Ja me muut ?:

Onhan meillä rahaa! Energiakäänteen ylimääräiset kustannukset Saksassa

Energiantuotannon älyttömyys:
saksalaiset maksavat lisämaksua siitä sähköstä, jota eivät käytä

Tuottavat liian paljon sähköä: tuulimyllyjä Itämerellä

kuva: dpa

 © K. MÖSSBAUER u. J.W. SCHÄFER

 29.04.2016

Sähkön hinta on ennätysmäisen korkealla; viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkön hinta on noussut 50%, ja lisäksi kuluttajien on pakko maksaa sähköstä, jota he eivät voi ollenkaan käyttää!

Tämän kaaoksen syy on energiakäänne. ”Mitä enemmän energiaa uusiutuvista lähteistä on käytettävissä, sitä enemmän jää käyttämättä, koska sähköverkko ei sitä kestä”, sanoo asiantuntija Thilo Schaefer IW-instituutista.

Energiahulluus

► Jotta sähköverkon ylikuormitus vältetään, tuhottiin tammikuusta joulukuuhun 2015  sähköä 280 miljoonan euron arvosta – se on 51% enemmän kuin edellisenä vuonna. 

► Sähköstä maksetaan yhä useammin kahteen kertaan: Jos esimerkiksi pohjoisessa on kova tuuli, myllyt pysäytetään. Verkon ylikuormittumisen takia käynnistetään samanaikaisesti etelässä perinteisiä voimaloita (esim. hiilivoimaloita). Tämä maksoi pelkästään tammi-helmikuussa 270 miljoonaa euroa – 170% enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Ydinvoimasta luopumisen kulujen miljardipokerin tulos: neljän sähkölaitosten on maksettava ydinvoimaloiden purkaminen.

► Sähköverkkoa on liian vähän. Esimerkki Niedersachsenista: verkon ylläpitäjä TenneT haluaa syöttää sähköä vuodesta 2019 alkaen ”BorWin3”-merivoimalastaan maalle. Linjat kuitenkin valmistuvat vasta 2021. Lasku kuluttajille: 800 miljoonaa euroa vuodessa – se on hallituksen kristillisdemokraattien varapuheenjohtajan Fuchsin arvio. ”Ei enää rahaa sille tuulivoimalle, jota ei voida vastaanottaa.” 

► Ulkomaille viedään sähköä enenevässä määrin, koska sähköä on liikaa: vuonna 2015 sähköä annettiin pois ilmaiseksi 25 päivänä (vuonna 2010: 5 päivänä). 

► Uusiutuvien lisääntymisen takia toimijat aikovat sulkea 60 perinteistä voimalaa (kaasu/hiili). Mutta osaa siitä on pidettävä yllä (esimerkiksi sitä varten, että tuuli ei aina tuule). Kuluttaja maksaa.  Energia-alan liiton BDEW:n johtaja Martin Weyland sanoo Bild-lehdelle: „Perusvoimaloiden tilanne pahenee hälyttävästi. Energiakäännettä varten tarvitsemme edelleen varmoja voimavarantoja, kun ei tuule tai aurinko ei paista.“ 

Kaiken kaikkiaan energiakäänne maksaa IW-instituutin laskelmien mukaan yksin vuonna 2016 noin 31 miljardia euroa. Lisäystä edellisvuoteen 11%.

„Hintatrendi on selvästi nouseva. Kuluttajien on varauduttava tulevina vuosina korkeampaan sähkönhintaan“, IW-asiantuntija Schaefer sanoo. Kristillisdemokraattien Fuchs varoittaakin jo nyt hintojen nousevan vuoteen 2010 noin 30% - „jos tuulivoimaloiden rakentamista ei rajoiteta“. 

Alkuperäinen Bild-Zeitungin teksti löytyy täältä: http://www.bild.de/politik/inland/strompreis/mehr-zahlen-fuer-ungenutzen-strom-45590608.bild.html

Ovet avoinna Eurooppaan

Ei sitä nuorena voi tietää, mitä kaikkea vielä voi tapahtua. Ulkomaan vuodet olivat ulkomaan vuosia, kotimaan vuodet kotimaan vuosia. Aina olen liikkunut paljon, miksipä en siis vastakin. Ehdin jo kuvitella, että loppuiäkseni jään Kalajoelle, jota en nyt isommin rakasta jos en vihaakaan - vaan Kalajoen kaupunki päätti toisin. Meidät häädetään pois. Tosin se taitaa olla enemmänkin tahatonta hötkyilyä tai pelkkää tietämättömyyttä kaupungin päättäjien puolelta... Me nöyrrymme, mitäpä tässä muutakaan voisi. 

  

Minne sitten? Suomi on iso maa. Olen aiemmin asunut Suomessa vain Lappeenrannassa ja Keravalla, mutta tunnen Suomea kuitenkin melko laajalti. Kaikkialla on kaunista Suomessa. Ei sitten tosin oikein mitään muuta olekaan, Helsinkiä lukuun ottamatta. 

Miksi oikeastaan jäädä Suomeen? Euroopassa on monta maata. Kieliä osaan ja jos en, voin oppia. Kaunista on nimittäin kaikissa muissakin maissa!

Eurooppaakin olen nähnyt laajalti; on aika vähän maita, joissa en ole käynyt. Valinta on siis varsin vaikea… Ensimmäinen ehto asumiselle: kerrostalo. Ei koskaan enää omaa puutarhaa eikä varsinkaan lumitöitä. Ei siis vuoristoon, mutta muuten ei rajoituksia. Toinen ehto: olosuhteet, jotka pystymme maksamaan. Meidän pienillä eläkkeillämme emme pysty asumaan Sveitsissä emmekä Norjassa, emmekä isoissa kaupungeissa, lukuun ottamatta Hampuria.

Espanjassa, Fuengirolassa vanhemmillani oli asunto. Se on minulle varsin tuttu kaupunki ja mikä siellä olisi eläessä. Siellä on minulle kuitenkin liikaa turisteja, etenkin liikaa suomalaisia joutilaita juoppoja. On tosin muitakin. Sikäläiset ei-juopot suomalaiset suuresti poikkeavat nk. kantasuomalaisista: tunnelma on rento, ollaan kavereita, vaikka ei ennen olisi tunnettukaan. Joskus tulee sellainen mielikuva, että kaikki ei-niin-suomalaiset suomalaiset ovat rantautuneet Espanjaan. 

 

Asuin 15 vuotta Sveitsin rajalla Saksassa. Siellä on äärettömän kaunista! Sydän hyppii ilosta, kun sitä seutua ajattelen. On vaikeaa kuvitella, että sieltä joku haluaisi pois. Miksi lähdinkään?  …No työ vei, ja osin seikkailunhalu. 

 

 

Hampuri sinänsä onkin unelmieni kaupunki, mutta mieheni ei halua sinne. ”Koska Hitler”... tähän voi vain sanoa, että tuo argumentti on mennyttä, ja sen sanoo vain sellainen, joka ei tunne Suomen historiaa. ;-)

”Entisessä elämässäni” kiertelin laajalti Ranskaa. Monet lomat siellä olen viettänyt, meren rannoilla ja sisämaassakin, ja tuttujakin siellä on. Nuorena hupakkona asuin Pariisissa. Työni takia olin myöhemmin todella usein ja paljon Elsassissa, Lothringenissa ja muuallakin maan koilliskulmassa. Siellä kuitenkin sataa lunta. Siis enemmän etelään. Nuorena ranskalaisen ystäväni kanssa päätimme joskus muuttaa Etelä-Ranskaan. Hän asui tuolloin Pariisin lähellä. Sittemmin hän onkin muuttanut Etelä-Ranskaan, Tretsin kaupunkiin. 

 

 

Etelä-Ranska voisi sitten olla se kohde… lämmin ilma, hyvää ruokaa, välittömiä ihmisiä. Mikäpä ettei!

Tampereen taidemuseon Välimeren valoa-näyttely antoi impulsseja ja ikävä etelään tuli kova. 

 

 

 

Nähtäväksi jää, mihin päädymme…