Suomessa ajateltiin nyt vain presidentinvaaleja ja keskusteltiin siitä, onko parempi valtakunnan äiti nuori tyttö tai nuori ulkomaalaistaustainen poika. Minä ikävöin Saksan karnevaaleja. Oikeammin en edes karnevaalia siten kuin se Suomessa ymmärretään, vaan nimenomaan sitä eteläisen Saksan fastnachtia, aikaa ennen laskiaista.
Suu vaahdossa ja silmät innostuksesta hehkuen kerroin tuosta ajasta saksantunnillani, ja oppilaat eivät todennäköisesti ymmärtäneet mitään. Ei kielen puolesta, sitä he kyllä ymmärtävät. Sitä tunnelmaa ja tekemistä karnevaaliaikaan kun ei voi mitenkään ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut.
Muistan oman ensikosketukseni vallan hyvin. Lienee ollut päiväretki Rottweiliin. Siis sinne mistä rotweilerit ovat lähtöisin… sydän-Schwarzwaldista. Raskaita kelloja kantavat maskinsa alla hikoilivat, me turistit palelimme. Mutta lähtemättömästi jäi tunnelma mieleen!
Seuraavan kerran sitten tapahtui ensimmäisenä vuonna sen jälkeen kun olimme Allensbachiin muuttaneet, että mieheni lähti illalla hakemaan jotain työpaikaltaan Konstanzin keskustasta eikä tullutkaan takaisin. Tuolloin ei ollut kännyköitä joilla noin vain soittaa, eikä toisaalta hän ollut mikään kapakoissa viihtyjä, joten en ymmärtänyt missä hän viipyi. Hän tuli kotiin aamuyöstä innosta puhkuen, harvoin olen sellaista myöhemmin nähnytkään. Kertoi, että koko kaupunki on ulkona ja ”tekee tätä”, jolloin hän vippasi polviensa varassa ylös alas. En ymmärtänyt mitään. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin.. ja nyt on ikävä, ikävä takaisin etelään.
Ikävä on tauti, jota ei voi parantaa, se vain on. Ei minulla asiat huonosti ole - vallan päinvastoin. Siihen nähden, että oli todella vaikeaa palata Suomeen pysyvästi, ovat asiat nyt oikein hyvin. Mutta tulee aikoja, jolloin kaipaa entisiä aikoja takaisin. Sellainen aika on joka vuosi karnevaaliaika, siis aika ennen laskiaista. Saksalaiset sanovat, että se on ”viides vuodenaika”… Ei sitä pohjoisessa Saksassakaan olen, ja ne jotka sanovat tuntevansa Saksan ja ovat olleet vain pohjoisessa, tai vain Frankfurtissa, eivät tiedä karnevaalista mitään.
Ystäväni soitti viikko sitten Konstanzista ja pyysi katsomaan television suoraa lähetystä osoitteesta www.swr.de/fastnacht. Hänen oma ryhmänsä siellä marssi pitkässä kulkueessa… Sille joka saksaa osaa, tässä lisää: http://www.swr.de/fastnacht/lexikon/-/id=2675170/y8ig55/index.html
'S goht degege!
Ho narro!
Jokaisella eteläsaksalaisella karnevaaliseuralla on oma tervehdyksensä. Yllä oleva on Konstanzista. Jokaisella seudulla on myös omat runonsa. Meillä siellä runoiltiin muun muassa: „Hoorig, hoorig, hoorig isch die Katz, Und wenn die Katz nit hoorig isch, doo fängt se au kei Ratz.“ (Karvainen on kissa, ja jos kissa ei ole karvainen, se ei saa rottia kiinni…) Niin, tai naisten illassa laulettiin: ”Mir ham’n a Bom daheim der hat karierte Blätter”… (Meillä kotona on puu jossa on ruudilliset lehdet…”
Netistä ei muuten löydy suomeksi Fastnachtista mitään… Wikipediassa kerrotaan karnevaalista yleisesti, Selkouutiset kertovat Sveitsin karnevaaliajasta. Svaabilais-alemannien karnevaalista ei sanaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti