Olen pienen ikäni, lapsesta asti, ihmetellyt aivan synnyinkotini lähellä olevaa pientä hautausmaata. Se sijaitsee valtion maalla,Tuomojan varrella, nykyisellä Lempiäläntiellä, Soskuan sulun ja Lempiälän koulun keskipaikkeilla. Tien (kuvassa) nimi on vanhastaan on Miljoonatie, siksi että sen puhkaiseminen metsään, Tuohimäen sululle, oli kuulemma maksanut "miljoonia". Laivatiellä ei ollut aiemmin muuta nimeä kuin Tuomojantie. Eikä sulun nimi siis ollut Tuomioja vaan Tuomoja, ilman i:tä, siis ei siten kuin kuluneessa vanhassa tienviitassa lukee. Molemmista asioista näkee, että virkamiehet tekevät mitä lystäävät, kysymättä paikkakuntalaisilta mitään!
Nykyisen Laivatien ja Tuomojan kulmauksessa oli venäläisten vankileiri. Alueella oli parakki ja se oli aidattu piikkilanka-aidalla. Äiti on kertonut, että sota-aikana kylän väki antamassa sotavangeille ruokaa, koska heillä ei ollut mitään.
Hautausmaa on niin kauan kuin muistan aina ollut hyvin hoidettu. Juuri kenekään pihanurmikko seudulla ei ole niin hyvin hoidettu kuin tuon hautausmaan. Äidin kertoman mukaan hautausmaata ylläpitää Suomi-Venäjä-seura.
Kävin paikalla kuvaamassa vähän aikaa sitten. Hauta oli kukitettu - kuten joka vuosi - venäläiseen tapaan siististi muovikranssein. Minua ihmetytti uudelta näyttävä hautapaaden laatan päälle laitettu lisä, jossa sanottiin tänne haudatun 54 venäläistä.
Löysin aidan vierestä ulkopuolelta lappusen, joka oli saksankielinen rahtikirja, marraskuulta 2011, eli mielestäni aivan hiljan toimitettu kuusi kappaletta jotain parimetristä puutavaraa. Kyselin äidiltä, mitä se voisi olla ja miksi, sillä äitini seuraa paikkakunnan tapahtumia hyvin tarkasti, mutta emme keksineet mitään ratkaisua, vain sen, että jotain sinne oli toimitettu.
Ja nyt luen, että todellakin oli toimitettu: arkkuja! Miksi Saksasta, se, ei minulle selvinnyt, mutta muu tarina oli tämä:
"Venäläisvangit siirrettiin viimeiseen hautaan,Soskualla suoritettiin harvinainen venäläissotilaiden uudelleen hautaaminen. Vuositasolla hautauksia on muutamia ympäri Suomea.
Venäläisten sotilaiden maallisten jäännösten uudelleen hautaus oli yhtä karu kuin heidän loppunsa 70 vuotta sitten.
Vuonna 1941 Joutsenon Anolaan oli viety taistelutilanteessa kiinnisaadut kuusi venäläissotilasta komentopaikalle.
-Ilmeisesti oli syntynyt mylläkkää ja vangit yrittivät karata. Suomalaissotilaat ampuivat heidät ja hautasivat heidät Anolaan, arvelee Etelä-Karjalan museon amanuenssi Jukka Luoto.
Vuosikymmenien ajan venäläissotilaiden hautapaikasta muistutti puinen risti, jonka peltilevyyn oli hakattu vuosiluku 1941.
Kuusi vainajaa, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetty, lepäsi Anolassa, kunnes maanomistaja tarvitsi maata soranajoa varten.
Kun venäläissotilaiden hauta aukaistiin, nähtiin, että sotilaat oli haudattu riviin. Vaatteiden taskuista putosi henkilökohtaisia tavaroita, kuten lusikoita.
Luodon mukaan on harvinaista, että venäläissotilaiden jäännöksiä siirretään. Etelä-Karjalassa ei ole näköpiirissä uusia vastaavanlaisia tilaisuuksia.
Uudeksi hautapaikaksi tuli Soskuan venäläisvankien hautausmaa. Sodan aikana Konnunsuon vankileirillä kuolleet venäläisvangit haudattiin Soskualle.
Kun kuuden vainajan uutta yhteishautaa kaivettiin, ortodoksipappi siunasi hautapaikan.
-Venäläisten mielestä heitä ei tarvinnut siunata uudestaan, koska vainajien uskonnollista vakaumusta ei tiedetä.
Punaiset neilikat laskettiin pahvisten arkkujen mukana hautaan. Haudan peittämisen jälkeen kukkatervehdyksen toivat Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osasto, Venäjän federaation Lappeenrannan konsulaatin lähetysneuvos Igor Y. Matrosov ja kaupungin terveystarkastajat.
Lähetystöneuvos Matrosovin mielestä tilaisuudella on suuri merkitys niin suomalaisille kuin venäläisille.
-Menneisyydessä meillä on yhteisiä huonoja asioita. Nyt kuitenkin yhteisymmärryksessä kunnioitamme venäläissotilaiden muistoa.
Matrosovista Soskuan venäläisvankien hautausmaa on hyvä paikka nyt haudattujen viimeiseksi leposijaksi.
-Soskuan hautausmaa on hoidettu ja tilaisuus hyvin järjestetty. On makuasia, olisiko heidät pitänyt viedä Venäjälle. Teillä on toisenlaiset tavat ja meillä toisenlaiset.
Suomessa vangittujen venäläissotilaiden kohtalo mietityttää edelleen sotilaiden sukulaisia.
-Suomi-Venäjä-ystävysseuran edustajat kohtaavat kyselyitä ja avunpyyntöjä sukulaisten yrittäessä selvittää sotilaiden kohtaloita, kertoo Matrosov."
Ylläoleva teksti on suora lainaus Etelä-Saimaan tietokannasta, ja toinen artikkeli asiasta löytyy tästä mielenkiintoisesta blogista: http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/09/sotavankien-hautausmaa-nro-4.html. Kiitos kirjoittajille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti