Oikeistopuolueiden
vaalimenestys: oikeistopopulismi on tunnetila
Saksan populistipuolueen AfD:n
menestystä koskevat keskustelut hukkuvat usein alueellisten tulkintojen
yksityiskohtiin. Oikeistopopulismi on kuitenkin menestynyt kansainvälisesti – ja
vain yhdellä teemalla.
Hyökätään siis vihreitä
vastaan. Tai ainakin näin kävi Thüringenin osavaltiossa, jossa piirin
hallintojohtajaksi valittiin AfD:n mies. ”Oikeistopopulistit ovat nyt vihreiden
pääasiallinen vastustaja”, oli CDU:n, kristillisdemokraattien, puheenjohtaja Friedrich
Merzin mlelipide. Eikä ihmekään. Viime aikoina Merz nimittäin on tiukentanut
äänensävyään vihreitä kohtaan, samoin puoluetoverinsa Jens Spahn. Tuota mieltä ovat oikeistossa monet.
Ajatuksena on: jos haluaa saada oikeistopopulistit takakaisin CDU:hun, niin siihen
auttaa vain tiukka vasemmistoliberalismin vastustus.
Sikäli kummallista, koska vihreät ovat osavaltiotasolla CDU:n tärkein yhteistyökumppani. Peräti kuudessa osavaltiossa he ovat myös hallituksessa.
Tätä taustaa vasten Merzin olisi selitettävä, miten retorisesti korkealentoisen vastakkainasettelun kurssia voidaan noudattaa ilman, että se kaatuu konservatiivien hyväksi kaksinaismoralistisena. Varsinkin kun CDU/CSU:n liberaalimmilla johtajilla, ennen kaikkea osavaltioiden pääministereillä Daniel Güntherillä ja Hendrik Wüstillä, on vielä perusteellisempi argumentti tällaista vihreiden vastaista kurssia vastaan: AfD:n äänensävyn ja puheenaiheiden kopiointi antaisi oikeistopopulisteille lopulta vain poliittista metapoliittista menestystä. Toisin sanoen diskurssia siirretään oikealle, mikä lopulta hyödyttää vain oikeistopopulistista alkuperäissuuntausta.
Thomas Biebricher osoitti äskettäin kirjassaan ”Mitte/Rechts – Die internationale Krise des Konservatismus” (Keskusta/oikeisto - konservatismin kansainvälinen kriisi), että tämän teesin puolesta puhuu paljon. Siinä valtiotieteilijä tarkastelee konservatiivisten voimien kehitystä Italiassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa viimeisten 20 vuoden aikana. Asian ydin on seuraava: Vastareaktiona oikeistopopulististen puolueiden (Lega ja Fratelli d'Italia Italiassa, Rassemblement National Ranskassa, Ukip Isossa-Britanniassa) vahvistumiseen klassiset konservatiiviset voimat ovat reagoineet sosiaalisten konfliktien kulttuuristumisella ja oikeistoretoriikan voimistumisella. Toisin sanoen ne ovat tukeutuneet kulttuurisiin taisteluihin wokenessia ja ilmastonsuojelua vastaan sekä nationalistisiin sävyihin. Pitkällä aikavälillä tämä on kuitenkin johtanut vain oikeistopopulistien vahvistumiseen, kuten tällä hetkellä voidaan nähdä Marine Le Penin, Giorgia Melonin tai konservatiivien vaalituloksissa, joista osa on radikalisoitunut puolueen sisällä.
Merkittävimmät yhteiskunnalliset muutokset
Maltillinen konservatismi on ajautunut pulmatilanteeseen. Yhtäältä sillä ei ole pitkällä aikavälillä mitään voitettavaa kopioimalla vain oikeistopopulistisia ohjelmakohtia ja retoriikkaa, mutta toisaalta sen on kuitenkin saatava sellainen profiili, joka erottaa sen riittävästi vasemmistoliberalismista. Teoriassa tämä ei ehkä kuulosta kovin monimutkaiselta. Loppujen lopuksi maltillinen konservatismi voisi kaikesta ohjelmallisesta muuttuvuudestaan huolimatta varmasti sopia joistakin keskeisistä käsitteistä: Isänmaallisuus, motivaatio, laki ja järjestys, mutta myös vakavasti otettava suhtautuminen valtioon, maltillisuus tai jopa kristillinen hyväntekeväisyys. Ehkä jopa ympäristöystävällisyys kotimaan turvallisuutena. Mutta sen lisäksi, että näiden sanojen sisältö on edelleen epämääräinen ja patriotismin ja nationalismin välinen raja on usein ohut, myös erityisellä alueellisella kontekstilla on merkitystä. Vaikka CDU:n puheenjohtaja Daniel Günther menestyy verrattain edistyksellisellä kurssillaan Schleswig-Holsteinim osavaltiossa Länsi-Saksassa, voidaan epäillä, että näin olisi yhtä lailla myös Saksin osavaltiossa Itä-Saksassa, jossa liberaalinvastaiset asenteet ovat rakenteellisesti syvään juurtuneita ainakin osassa maata. Ja tässä tarkastelussa täytyy muistaa ottaa huomioon Saksojen historia.
Mutta niin tärkeitä kuin yksittäiset tekijät ovatkin oikeistopopulistien vaalimenestyksen ymmärtämisessä, alueellisesta henkisestä tilasta paikallisten ulkouima-altaiden kuntoon, analyyttiset pikkuseikat jättävät huomiotta myös sen, että samankaltaista kehitystä tapahtuu lähes kaikissa globaalin pohjoisen maissa. Vastaavaa oikeistopopulististen voimien nousua ei tapahdu vain Italiassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Se on ollut käynnissä jo jonkin aikaa myös Yhdysvalloissa, Skandinaviassa, Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Puolassa, Tšekin tasavallassa, Bulgariassa ja Unkarissa. Kyllä, jopa Espanjassa, jonka - kuten Saksan - luultiin pitkään olevan immuuni Francon diktatuurista saamiensa kokemusten vuoksi, oikeistolainen taantumuksellinen Vox-puolue ryntää parhaillaan vaalimenestyksestä toiseen.
Vaikka puolueet ovatkin rakenteeltaan erilaisia ja niiden syntyolosuhteet vaihtelevat, ne kaikki ovat kaiken kaikkiaan reaktioita tärkeisiin kansainvälisiin tapahtumiin: Globalisaatio, vapauttaminen, moniarvoisuus, teollistumisen väheneminen ja taloudellinen epävarmuus. Tai yksinkertaisemmin sanottuna: ne kaikki hyötyvät siitä, että viimeisten 30 vuoden aikana tapahtunut yhteiskunnallinen muutos on aiheuttanut valtavia paineita.
Näin siis ZEIT Online, 27.6.2023
Lähde: https://www.zeit.de/kultur/2023-06/rechtspopulismus-rechte-parteien-wahlerfolg-gruende
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti