Asun tässä aivan Nuijamaan rajan läheisyydessä. Rajan toisella puolella olen ollut usein, koska työni takia minulla on vuosiliikeviisumi. Rajalla seisoo tiellä välin pitkä rekkajono, kun Venäjän tietokoneet eivät oikein toimi, tai syystä mistä hyvänsä. Yksityiset ihmiset, halvan bensan ostajat, jonottavat ja kiukuttelevat, juttelevat keskenään omista kokemuksistaan, haukkuvat venäläiset systeemit. Menevät hakemaan halpaa rajan tuolta puolen ja haukkuvat saman tien lypsävän lehmänsä…
Eivät lainkaan huomaa, että omassa rakkaassa Suomen maassa on ihan samat systeemit, ei tosin rajalla, vaan koko yhteiskunnassa. Missään koko Euroopassa ei ole niin raskasta virkamieskoneistoa kuin Suomessa! Suomihan on se sosialistinen valtio, ei enää Venäjä. Tämän koen yhteiskuntaa pahasti haittaavana tekijänä joka päivä työssäni.
Mitään täällä ei voi tehdä, jos ei ole sitä eikä tätä paperia. Kun hukkasin rahapussini joulun alla viime vuonna, hain totta kai väliaikaisen henkilöllisyystodistuksen. Vaan milläpä todistat, että olet juuri sinä, kun kerran ei ole papereita? Väliaikaisella henkilöllisyystodistuksella sitten yritin saada pankista rahaa omalta tililtäni. Periaatepäätös Nordeassa on, että väliaikaisella henkilöllisyystodistuksella ei tee mitään, se ei ole arvopaperi. Millä siis todistat, että tili on juuri sinun tilisi? Jos en olisi paikkakunnalla suhteellisen tunnettu, ei olisi tullut elämästä mitään.
Viime aikoina olen joutunut myös toteamaan, että suomalaisilla pankeilla ei ole hajuakaan kansainvälisistä asioista. Jos kyseessä olisi yksi pankkiryhmä, niin mitäpä siitä, sellaista sattuu että tunareita tulee vastaan. Mutta että kolme omasta mielestään suurta ja vaikutusvaltaista pankkiryhmää… miksi minun, joka en ole pankissa töissä, pitää opettaa heille heidän omat työnsä? Suomessa ei ole yhtäkään kansainvälisesti merkittävää pankkiryhmää. Ei kannata pullistella, suomalaiset pankit eivät ole maailmalla arvostettuja millään tavoin, luottoluokitus on kehnonlainen. Nordea tunnetaan kyllä - Ruotsissa.
Tänään minulle kirjoittaa rahoittajan edustaja Keski-Euroopasta: ”Myös pankkiiri (sveitsiläisen liikepankin edustaja siis) pyöritteli mietteliäänä tänään päätään. Hänestä Suomi on sellainen EU-maa, jonka järjestelmiä ja siitä seuraavaa käytöstä hän ei lainkaan ymmärrä. Oikeastaan hän sanoi saman kuin sinäkin: kansainvälisen pankin taholta katsottuna investoinnit Suomeen ovat riskitekijä, sillä Suomessa on käytös- byrokratia- ja säännösmalleja, jotka johtavat arvaamattomiin reaktioihin. Sitä paitsi monet suomalaiset näkyvät olevan sitä mieltä, että muun Euroopan säännöt, asetukset ja käytösmallit eivät Suomessa ole voimassa, tai että niitä voidaan muuttaa mielin määrin oman mielen mukaan.
Hän oli sitä mieltä, aivan kuten se toinenkin kansainvälinen pankkiiri, että Suomessa on siksi niin vähän korruptiota, koska ei oikeastaan ole ollenkaan tulevaisuuteen suuntaavia kansainvälisiä hankkeita. Ja koska ei ole kauppoja, niin ei tietenkään ole myöskään korruptiota.”
Yllä oleva ei ole mikään yksittäinen mielipide, kuulen sen vähintään kerran viikossa milloin miltäkin kansainväliseltä liikepankilta.
Olin tänään yliopistolla kuuntelemassa bioenergiaan liittyvää seminaaria. Minä joka en ymmärrä bioenergiasta mitään, ymmärsin että eivätpä toisetkaan ymmärrä. Ne joille yhteiskunta maksaa palkkaa... Hienoja kansainvälisiä kontakteja siellä kyllä esiteltiin, mutta tuolla maailmalla keskustellessa eri innovaatio- ja teknologiakeskuksissa kukaan ei koskaan ole kuullutkaan mistään suomalaisen innovaation voittokulusta. Tokihan täällä englantia ymmärretään ja niitä kontakteja pitää olla, mutta pitää niitä hyödyntääkin. Nurkkakuntalaisia siis molemmat osapuolet.
Pyrin Jyväskylän ammattikorkeakouluun suorittamaan kasvatustieteen arvosanaa, joka oikeuttaisi opettamiseen ammattiopistoissa. Periaatteessa siis hakemaan paperin siitä työstä, mitä olen varsin menestyksellä jo 18 vuoden ajan tehnyt. Opintojen sisällönhän jo tiedän ja tunnen, minähän olen itse opettanut Saksassa juuri näitä asioita. En päässyt – pykälä se ja se estää opinnot.
Jos verrattaisiin Saksaan, niin Suomessa tarvittaisiin samassa suhteessa laskettuna vain 29 kansanedustajaa. Mikä säästö syntyisikään! Varsinkin, kun olen tässä työssäni ja Suomessa asuessani saanut konkreettisesti kokea, että jos ei ole henkilökohtaisia suhteita kansanedustajaan, niin eipä heitä kiinnosta oman kuntansa asiat minkään vertaa. Varsinkaan keskustaa ei näy kiinnostavan maaseudun asiat. Mihin siis tarvitaan tällainen armeija väkeä tekemään ei-mitään?
En sanonut, että Saksa on maailman ihannevaltio. Tai mikään muukaan. Sanoin, että Suomessa on
1) liikaa toimettomia virkamiehiä ja paperinpyöritystä, ja
2) liikaa hymistelyä virkamiesten suuntaan. Kahden kesken jutellessa ihmisillä on kyllä mielipiteitä. Mutta kukaan ei uskalla avata suutaan, halutaan säilyttää oma tausta ja oma työpaikka. Siviilirohkeutta saa suurennuslasilla hakea.
Mitä ajattelit – niin sinä juuri – tehdä asian korjaamiseksi, siis tarkemmin: oman itsesi hyväksi?
Uskotko ihan oikeasti, että pelkästään sanomalla „pitäisi“ ja olemalla hiljaa tapahtuu jotain?
Ai niin, eksyin aiheesta. Vuosi sitten kesällä kävin tärkeällä rajalla, Naton ja Venäjän rajalla. Uteliaisuuttani katsomassa, minkä näköinen tuo tärkeä kahden sotilasliiton välinen raja oikeasti onkaan. Mehän keskustellaan täällä etelässä harva se päivä, pitääkö Suomen liittyä Natoon vai ei, onko siitä hyötyä vai haittaa. Pohjoisessa Norjassa Jäämereen laskee Grense Jakobselv. Se on pieni kirkasvetinen puronen, vehreässä maastossa, ja se muodostaan Norjan ja Venäjän rajan. Norjan puolella tie aivan joen rannassa. Ei ketään missään, ei näkyvillä mitään armeijoita toisiaan paimentamassa. Vain kyltti, että tässä kulkee rajajoki. Taulussa vähän infoa. Siellä sanottiin kuitenkin vain, ettei rajan yli saa heitellä roskia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti