Inkerin kirkossa Petroskoissa

Kun ryhdyin järjestämään konserttia Kalajoen tsasounahankkeen hyväksi, otin yhteyttä kahteen kuoroon Petroskoissa. Toinen on Karjalan kuoro, toinen inkeriläiskuoro. Jälkimmäisessä laulaa Petroskoin vuokraemäntäni ystävä, joka asiasta kuultuaan hetimmiten tulikin minua tapaamaan. Kerroin hänelle, että haluaisin käydä suomenkielisessä jumalanpalveluksessa, ja heti hän lupautui lähtemään sinne kanssani. Inkerin kuoron ohjelmisto on klassinen, Karjalan kuoro laulaa etupäässä kansanmusiikkia. Karjalan kuoron puheenjohtajan kotona sitten taas herkuteltiin oikeilla karjalaisilla karjalanpiirakoilla… (vehnäkuoreen, perunatäytteellä ...kantasuomalaiset pitävät karjalanpiirakkoina riisitäytteisiä piirakoita. Missä muuten ovatkaan Karjalassa riisipellot?)

Varhain paukkupakkasen kylmänä sunnuntaiaamuna vuokraemäntäni lanko kävi varmistamassa, että autoni lähtee varmasti liikenteeseen. Ihan vasiten minua varten hän oli noussut ylös varhain aamulla ja tullut parkkipaikalleni. Sitten vähän myöhemmin tämä emäntäni ystävä tuli minua hakemaan ja ajoi edelläni kauas kaupungin laidalle, Dvardevskaja-kadulle vanhaan kirkkoon, missä inkeriläisten jumalanpalvelukset pidetään. Aamupäivällä suomeksi, iltapäivällä venäjäksi. 

Varsin viehättävä, vanhanaikainen karjalainen puurakennus. Täysin toimiva, mutta kaukana keskustasta.

Olimme kirkossa hyvin etuajassa. Siellä kanttori istui urkujen ääressä ja soitti virsiä, ja väki veisasi. Vähän päästä kanttori sanoi, että opetellaanpas taas tämä virsi, ja taas laulettiin. Välin joku joukosta ehdotti milloin mitäkin virttä.

Kirkossa oli kolmisenkymmentä ihmistä, enimmäkseen eläkeikäisiä naisia, kuten niin usein Suomessakin. He lauloivat suomalaisen korvaan hyvin kimeällä, korkealla äänellä, kuten Venäjällä on tapana. Samalla tavalla lauloi Kantele-yhtye kansallisteatterissa, jonka esitystä kävin kuuntelemassa.

Minua huvittaa talvinen pukeutuminen Venäjällä. Kenellä millainenkin tötterö päässä ja turkit tietenkin hienoimmasta päästä. Sain vaivihkaa kuulla, että minua pidetään köyhänä, minulla kun ei ole turkkia, vain tuiki tavallinen talvitakki. Onneksi sentään on ketunnahkainen kaulus ja hihansuut. :-)

Jumalanpalvelus oli kuitenkin enimmäkseen venäjäksi. Rukoukset ja virret suomeksi. Myöhemmin kuulin, että seurakunnan pappi oli katkaissut jalkansa ja että toistaiseksi nuori venäläinen pappi piti jumalanpalvelukset. Hän oli hyvin ystävällinen ja sanoi, että kun tulen seuraavan kerran, hän antaa minulle puheenvuoron, voin tuoda seurakunnalle Suomen terveiset. Inkerin kirkon Petroskoin seurakunta Karjalassa on Kalajoen rovastikunnan ystävyysseurakunta.

Myös kirkkoväki oli utelias tietämään, kuka minä olen. Tervetulleeksi toivoteltiin moneltakin taholta. Jumalanpalvelus sinänsä oli aivan samanlainen kuin meidän luterilainen jumalanpalveluksemmekin.

Tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Menen uudestaan.

Uusi kirkko keskustassa ei ole vielä valmis. Milloin valmistunee?

http://www.ylivieskanseurakunta.fi/index.php?pid=petroskoin_suoma
http://www.inkeri.spb.ru/inkerinliitto.shtml