Nyt juuri on Etelä-Saksassa viides vuodenaika. Ensimmäisenä tänä aamuna tuli Saksasta pojalta viesti: ”Ho narro!” Se on paikallinen karnevaalitervehdys. On täysin mahdotonta olla ottamatta osaa perinteisiin, jos yrität, niin sinut haetaan kotoa. Ainakin minut haettiin!
Ennen laskiaistiistaita eli paastonaikaa johon laskeudutaan nykyisin enemmän tai vähemmän tosissaan, otetaan osaa karnevaaliriehaan. Karnevaali on ainoa sana joka on olemassa suomen kielessä, mutta se merkitsee valitettavasti aivan jotain muuta kuin mitä Etelä-Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole juomingeista, vaan ulkona kadulla tapahtuvasta koko perheen riehasta, joka kestää monta päivää.
Juhlat alkavat erilaisilla iltatilaisuuksilla jo viikkoja ennen varsinaista laskiaisaikaa. Se taas alkaa varsinaisesti eri naamioryhmien esittelyllä keskiviikkona. Naisten iltaakaan ei pidä unohtaa – naiset juhlivat keskenään… Jokaisella ryhmällä on joku historiallinen tai paikallinen taustansa. Sitten seuraa varsinainen rieha: torstaina herätys viimeistään kello kuusi, kun soittokunnat kulkevat kadulla. Ne ”vapauttavat” kansan virkavallasta, eli kunnan väet, opettajat ja sen sellaiset pannaan viralta suoraan paikan päällä ja avataan juhlat. Samana päivänä juhlitaan ulkona kadulla seuraavaan aamuun. Konstanzissa ja ympäristössä on illalla nk. naamiokulkue, Hemdklonkerumzug, kaikki pukeutuvat valkoisiin ja kulkue kertoo opettajien tekemisistä. Oman omituisen lisänsä tuovat sveitsiläiset yhtyeet, jotka soittavat vinosti jatsahtavia sävelmiä.
Kulkueita on vaikka minkälaisia, pieniä ja suuria, yhteisiä ja yksityisiä. Suurin kulkue on yleensä sunnuntaina. Siinä yhdistyvät moderni karnevaaliperinne – kiusanteko, politiikan ja silmäätekevien arvostelu naamion alla lauluin ja runoin, vuosisatoja vanha naamioperinne sekä sveitsiläiset tavat.
Tiistaina sitten Fastnacht konkreettisesti haudataan tai poltetaan runoin ja lauluin ja jäädään sitten odottamaan seuraavan vuoden riehaa. Keskiviikkoaamuna syödään krapula-aamiainen, joka tarkoittaa silliä ja muuta suolaista särvintä.
Ilonpito on mukavaa ryhmässä, tuttujen kesken. Kulkueisiin lähdetään ryhmissä, joko perinneryhmissä tai sitten ihan itse keksityissä, jonkin teeman ympäriltä. Mukana ovat kaikki pikkulapsista vanhuksiin. Eri paikkakunnilla tavat tietenkin poikkeavat jonkin verran, mutta yksi on varmaa: kannattaa lähteä katsomaan, myös Suomesta asti! Kuuluisimpia lienevät Villingenin ja Rottweilin kulkueet. Nuorena teimme retken Karlsruhesta Rottweiliin asti, ja kannatti. Ainoa huono puoli on sää – yleensä on koleaa ja sataa lunta tai räntää…
Kaikkina vuodenaikoina, vaikkapa kesälomalla, voi puvustusta ja tapoja käydä katselemassa Schwarzwaldissa Bad Dürrheimissa (Museum der schwäbisch-alemannischen Fastnacht) tai Langensteinin linnan museosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti