... lienee instanssi, jota ei tunneta muualla kuin Saksassa.
Saksassa jokaikisessä kylässä on kapakka, "Wirtschaft" tai yksinkertaisesti "Kneipe", jossa on tavallisesti pyöreä pöytä ja sillä kilistettävä kello, aiemmin tuhkakuppi. Tuhkakupissa teksti "Stammtisch".
Kerran viikossa kylän miesväki kokoontuu sinne juomaan olut- tai viinilasillisensa ja parantamaan maailmaa. Yleensä he kuuluvat johonkin seuraan, vaikkapa metsästysseuraan. Pelataan korttia tai keskustelaan vaan, kaikesta maan ja taivaan väliltä, kylän tapahtumista ja vaikkapa muassa politiikasta. Kantapöydissä päätetään seuraavista kylätapahtumista ja varsinkin siitä, mitä ohjelmaa karnevaaliaikaan esitetään, mikä on sopivaa ja mikä ei. Viimeiset juorulehtien jutut käsitellään tarkasti.
Juuri kantapöydistä lähtee usein liikkeelle isompikin poliittinen liikehdintä.
Kantapöydässä tapaavat niin kunnanjohtaja, apteekkari kuin maanviljelijäkin. Kansapöydässä voi sanoa mielipiteensä vapaasti. Sanotaan, että kantapöydässä istuvat vanhoilliset äärikonservatiivit... En voi vahvistaa tätä käsitystä. Keskusteluista hyvän kuvan saa, kun istuutuu naapuripöytään, tilaa oluensa ja avaa korvansa. Suomalaisena suupalttina pääsin muutaman kerran jutusteluun mukaan. Itse asiassa sain kuulla vain positiivisia asioita, mutta ehkä ulkomaalaisena...?
Kantapöydät ovat päässeet myös isompaan julkisuuteen. Aina 1800-luvulta on ollut mm. kirjallisia piireja, jotka ovat kokoontuneet kapakoissa. Kantapöydät ovat löytäneet tiensä myös kirjallisuuteen ja televisioon.
Totta kai me suomalaisetkin sitten järjestämme sellaisia tilaisuuksia. Kaikissa kaupungeissa, missä olen asunut, kerran kuussa. Karlsruhessa olin mukana perustamassa tuollaista piiriä. Bad Nauheimissa meitä oli kymmenisen ja kerran meidät heitettiin illalla kymmeneltä ulos... ei siinä yökausia istuttu. Meillä Konstanzissa kokoonnuimme joka kuukausi eri paikassa, joten minulle tulivat kaikki kapakat tutuiksi. Etelä-Saksa poikkeaa sikäli edellisistä, että siellä on tavallista kenen hyvänsä käydä juomassa se "Viertele" eli neljännes(litra)nsa ja lähteä sitten kotiin. Minulla ei muuten ole tapana istuskella kapakoissa ollenkaan. Me kokoonnuimme tapaamaan ja juttelemaan ja kantapöydissä ruodittiin paha maailma, poistettiin ongelmat, haukuttiin asuinmaa Saksa ja ihannoitiin entistä kotimaata Suomea. Nyt kun asun Suomessa taas, näen asiat vähän paljon eri tavalla...
Kapakassa ei suinkaan juoda päätä täyteen, vaan juuri sen verran, että kielenkannat aukeavat. On nimittäin suuresti häpeällistä esiintyä julkisesti humalassa. En ole vielä koskaan nähnyt minkään kapakan edessä portsaria enkä jonoa odottamassa sisäänpääsyä, kuten Suomessa kovallakin pakkasella joka kaupungissa tapahtuu.
En koskaan ottanut mistään kantapöytätapahtumastamme yhtäkään kuvaa. Tässä kuvassa "Bienenzuchtverein für Andernach und Umgegend":in eli Andernachin ja ympäristön mehiläiskasvattajien yhdistyksen kantapöytä. Aivan satunnaisesti netistä poimittu kuva. Kuvassa näkyy hyvin myös Saksan kapakoissa hyvin tavallinen tuolimalli. Mitenkähän monta miljoonaa näitä on valmistettukaan...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti