Saksan pikaopas, osa 1

Saksan baanat, makkarat, Baijerin prinsessalinna ja kahvi-kakku-perinne – on paljon asioita, joita ulkomaalaiset ihailevat. Kliseet, ennakkoluulot ja stereotypiat saattavat olla tyhmiä ja epätarkkoja, mutta aina niissä on kuitenkin hivenen totuuttakin. Etenkin englanninkielinen matkakirjallisuus sanoo, että saksalaiset ovat pessimistisiä, järjestystä rakastavia ja heissä on kaksi puolta. He keskustelevat hyvin mielellään kriiseistä (esimerkiksi talousasioissa), pelkäävät kaaosta (esimerkiksi että maahan tulee liikaa ulkomaalaisia), ja epäilevät itse itseään.

Toisaalta monet ihailevat saksalaisia: heidän monia leipä- ja makkaralajejaan, siisteyttä ja turvallisuutta. Jotkut tykkäävät uusista saksalaisista autoista, etenkin kun niillä voi ajaa lujaa, ja moottoritiet saavat jotkut jopa kateellisiksi, sillä siellähän lujaa ajaa saa. Ulkomailta tulevia matkailijoita viehättävät monetkin asiat. Monet miljoonat menevät Heidelbergiin ja Weimariin, nauttivat kahvista ja herkullisesta kakusta ja ylistävät Neuschwansteinin linnaa ja Reinin jokea.

Pikakurssin ulkomaalaisille on julkaissut FOCUS Online. Pilke silmässä tietenkin. Saksan arvostetuin nettilehti (joka minunkin kirjoittamaani tekstiä kerran muinoin siteerasi). Poimin artikkeleistä muutamia siellä mainittuja asioita.

Aloitetaanpa. Lisää tulevina päivinä.

Leipä ja makkara


Klassikko: valkoinen makkara (Weißwurst) ja rinkeli (Brezel)

„Leipä Saksassa on kosteaa, sillä on voimakas oma maku ja sitä on saatavissa kaikissa mahdollisissa muodoissa ja kaiken kokoisena“, lukee „Rough Guide Germany“-oppaassa. Varsinkin monet tummat leipälajit aiheuttavat sekaannusta ja päänvaivaa, kun sen sijaan sekä pumpernikkeliä että brezeli eli rinkeliä pidetään pelkästään eksoottisina.

„Lonely Planet Germany“ huomaa monet tuoreiden sämpylöiden nimet. Pohjois-Saksassa ne ovat ”Brötchen”, Baijerissa ”Semmel”, muualla Etelä-Saksassa ”Weck” ja Berliinissä „Schrippe“. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jokseenkin kunnioituksella matkaopas kertoo, että Saksassa on 200 leipälajia ja 1500 makkaralajia.

Niiden erikoisuuksien joukossa, joita on maistettava, on tietenkin baijerilainen „kumimainen“ valkoinen makkara (Weißwurst), ja sen painikkeeksi juodaan yhtä tietenkin valkoista olutta (Weißbier). Näitä makkaroita paikalliset syövät vain aamupäivällä, perinteen mukaan. Olut ei tietenkään ole valkoista, vaan maistuu hiivalle.

Leivästä ja oluesta kirjoitan myöhemmin enemmän. Koto-Suomessa kaipaan suuresti tuoreita sämpylöitä ja muovittamatonta leipää. Näin Saksasta palanneena suomalainen leipä ei tunnu maistuvat oikein miltään. Muoviin pakattu leipä maistuu lähinnä puurolta. Ennen niin ihailemani suomalainen ruisleipä on menettänyt eksoottisuutensa. Suomalaistahan se ei muutenkaan ole: 80% rukiista tuodaan ulkomailta, eli kotimaisuusaste on aika alhainen. Kun kuitenkin mietitte, mitä viedä Suomesta ulkomailla asuvalle suomalaiselle, niin kyllä ruisleipä kuuluu niihin toivottuihin tuliaisiin…