Tobias
Bertzbach ja Bremenin kahvilaorkesteri, BREMER KAFFEEHAUS-ORCHESTER, soittivat
vuonna 2009 parsa-aikaan tutun saksalaisen melodian „Veronika, der Lenz ist da“
uudella tekstillä TV-lähetyksessä „Buten & Binnen. Totean tässä, että
selitys kannattaisi vain sellaiselle, joka osaa hyvin saksaa ja joka ei ole
asunut Saksassa… ”Junges Gemüse”, nuoret vihannekset, tarkoittaa nuorisoa.
Junges Gemüse Veronika, der
Spargel wächst
suomeksi siis: hei nuoriso, parsa
kasvaa!
Pitkä talvi hidasti parsan kasvua monta viikkoa.
Kun parsakausi tänä vuonna huhtikuun lopulla alkoi, parsaa ei juuri saanut.
Kuuntelin tässä aamuna muutamana puheradiosta
juttua siitä, miten parsa tulee keittää. Ah miten se tuntui vaikealta. En
pitänyt sitä juuri mitenkään vaikeana Saksassa asuessani. Ensimmäisen kerran
jouduin parsan kanssa kosketuksiin Karlsruhessa, jossa ahkera, jo iäkäs
laboratorioapulaisemme kesän tullen joka aamu kävi parsaa leikkaamassa omalta
pelloltaan ja toi sitten meille – ja opimmehan me ulkomaiden tytöt ja pojat
sitä rakastamaan. Parsa kasvaa hiekkaisilla mailla, ja Baden-Württembergin
pohjoisosa on sellaista maata.
Ensimmäisenä vuotenani Saksassa ihmettelinkin kummallisia
peltoja: vain pitkiä multakekorivejä pelto toisensa jälkeen. Aamuvarhaisella
käydään hakemassa edellisenä päivänä kasvanut kasvusto, joka siis otetaan
mullan alta ja ei siksi ole vihreää. Parsa kasvaa hyvin nopeasti, 22 asteen
päivälämpötilassa viitisen senttiä päivässä, niin että seuraavina aamuina on
ihan yhtä paljon parsaa pellossa kuin edellisenäkin aamuna. Parinkymmenen
sentin mittaisina parsa pellosta leikataan. Ja lopuksi annetaan kasvaa seuraavaa vuotta varten.
Parsaviljelmät eri puolilla Saksaa ovat valtavat. Joka
toinen perhe Saksassa ostaa parsaa, sanovat tilastot.
Toki mekin. Ja varsinkin suomalaiset vieraamme olisivat
halunneet parsaa aina, mutta sitä on valitettavasti vain alkukesästä, noin
juhannukseen eli 24.6. asti. Parsa oli tunnettu jo antiikin ajalla. Koska hinta
jo tuolloin oli hyvin korkea – parsan viljelyhän on täysin käsityötä – keisari
Diokletianus määräsi jo vuonna 304 parsan hinnan!
Mitä parsa on? Se on monivuotinen kasvi, jonka noin 35 cm
maanpinnan alla oleva juuristo kestää pakkasta. Biologisesti parsa on siis
parsakasvin juuriverso. Kymmenisen vuotta voi parsaa leikata samasta
juurakosta. Saksassa tavallinen on valkoinen parsa. Vihreääkin viljellään, ja
koska se on helpompi hoitaa, sen hinta on alhaisempi.
Mistä tietää onko parsa tuoretta? Tuoreen parsan varsin on
kiinteä. Päät eivät ole vielä auenneet. Lyö kaksi vartta yhteen, niin tiedät
millaista parsa on: tuore parsa antaa kilahtavan äänen.
Mitä jos parsa maistuu kitkerältä? Se on huonolaatuista,
eikä sitä voi keittämällä parantaa. Parsa maistuu kitkerältä, jos se on
leikattu liian läheltä juurakkoa. Tämä kitkeryys muuten koskee myös sikuria,
jota usein söimme salaattina.
Miten parsa valmistetaan?
2 kg parsaa
½ sitruunan mehu
2 rkl voita
hieman suolaa
hyppyselllinen sokeria
(kanalientä)
(valkoviiniä)
Keitä kattilallinen vettä (tai kanaliemi). Kuori parsa
(tarpeen vaatiessa leikkaa puinen varren alapää pois). Perunankuorimaveitsi
sopii kuorimiseen erinomaisesti. Keitä parsaa ja kuoria puolisen tuntia, jonka
jälkeen nostele kuoret pois liemestä. Jos sinulla ei ole tarpeeksi isoa pataa,
käytä paistinpannua ja keitä parsat siinä. Mausta liemi ja keitä vielä 10-15 minuuttia.
Tarjoile heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti