Maahanmuuton kustannuksia taitaa olla mahdotonta laskea. Kukin näes näkee asian aina omien lasiensa läpi. Käytännössä pitäisi vertailla vieläkin laajemmin, esimerkiksi laskea myös se, mitä kantaväestöön syntyneen lapsen kasvattaminen aikuiseksi työikäiseksi maksaa. Eikä edes tiedetä, kenestä tulee yhteiskunnalle hyödyllinen ja kenestä ei...
Esimerkkejä: Suomessa yhden lapsen päivähoito maksaa (kunnalle) keskimäärin 1.000 € kuukaudessa, tekee vuodessa siis € 12.000. Perusopetus maksaa yhteiskunnalle keskimäärin noin 8.700 € oppilasta kohden vuodessa. Revi siitä.
Varmaa joka tapauksessa on, että niitä lapsia, joita kasvattaa, ei Saksassa eikä Suomessa yksinkertaisesti ole riittävästi.
Kuka muuten on päättänyt, miten monta asukasta missäkin maassa pitää olla? Ja kuka on antanut jonkun tietyn maapläntin jollekin kansalle?
Laitetaan siis rajat kiinni. Onhan meillä valmis mallimaakin, josta kukaan ei lähde ja jonne ei kukaan tule: Pohjois-Korea. Elintasosta viis.
Tämä artikkeli ilmestyi 28.1.2015 yhdessä Saksan arvostetuimmista päivälehdistä, Frankfurter Allgemeinessa.
.......................................................................
Saksalle maahanmuutosta haittaa vain
hyötyä?
Mitä seurauksia maallemme on
maahanmuutosta? Monet taloustieteilijät asettavat tämän kysymyksen. Selvää on,
että maahanmuutto on muuttanut Saksaa. Mutta miten?
Kirjoittaja: Tillman Neuscheler, Frankfurter Allgemeine Zeitung, 28.01.2015.
Kuva: ©
Jung, Hannes: Pieni pala Istanbulia Main-joen varrella: Jo 10 vuoden ajan
Frankfurtin asukkaat ovat voineet ostaa kebabia tästä „Kebab-veneestä“. Mallin
tähän antoivat Istanbulin Galata-sillan ruokapaikat, joissa myydään ruokaa
veneistä.
Pediga-mielenosoituksista
lähtien Saksa on keskustellut taas enemmän maahanmuuttajistaan. Keskustelua on
ylläpitänyt etenkin AfD (Alternative für Deutschland, suomeksi Vaihtoehto
Saksalle), joka säikäytti perinteiset puolueet ja vaatii nyt maahanmuuttoa
rajoittavia lakeja. Maahanmuuttajien määrä onkin viime vuosina kasvanut paljon;
viimeksi nykyisiä määriä maahanmuuttajia tuli Saksaan yli 20 vuotta sitten.
Taloustieteilijä Hans-Werner Sinn puhuu ”maahanmuuttomyrskystä”. Se kuulostaa
pelottavalta, sillä kun myrsky on tulossa, pitäisi suojautua. Mutta tätäkö hän
tarkoitti?
Taloustieteilijät tietenkin katselevat asioita asioina. Ovatko
maahanmuuttajat sitten Saksalle talouden kannalta hyödyksi vai haitaksi?
Kysymys on toki sallittu, ihan ilman moraalista painoarvoa. Kun katsotaan
Länsi-Saksan ”vierastyöläisten” historiaa, nähdään, miten paljon meidän
mielipiteemme maahanmuuton haitoista tai hyödyistä on muuttunut. Kuin myös
siitä ketä maahamme haluamme.
50-luvulla Saksa rekrytoi työntekijöitä monista maista. Tuolloin maahan
tuli väkeä etupäässä köyhemmiltä seuduilta. Italiasta eivät tulleet rikkaat
pohjoisitalialaiset, vaan eteläitalialaiset. Turkkilaisia tuli Anatoliasta. Talousihme
mahdollisti monille saksalaisille sosiaalisen nousun: kun kuplavolkkari seisoi
tallissa, televisio näytti ohjelmiaan olohuoneessa ja pyykki pyöri
pesukoneessa, talouskasvu nosti teollisuustuotantoa kaikkien hyväksi. Yritykset
etsivät kaikin keinoin kouluttamattomia työntekijöitä. 50-luvun puolivälissä
Saksa teki ensimmäisen rekrytointisopimuksen – ja massamaahanmuutto alkoi,
ensin vähäisenä, sitten suuremmassa mittakaavassa. Naapurimaiden teollisuudelle
kävi samoin. Myös muut maat kuten Ranska, Belgia, Hollanti ja Sveitsi
rekrytoivat työvoimaa Etelä-Euroopasta. Kun Saksa teki ensimmäisen rekrytointisopimuksensa,
monissa muissa maissa oli menossa sama menettely: maahanmuuttotutkija Jochen
Ottmer Osnabrückistä on sitä mieltä, että Saksa oli jo tuolloin enemmänkin
myöhässä: ”Oli oikea kilpailu siitä, kuka saa eniten maahanmuuttajia
esimerkiksi Italiasta.”
Tämä aika vaikuttaa Saksaan aina nykypäivään asti. Vuodesta 1971
turkkilaiset ovat suurin maahanmuuttajaryhmä, joskin heidän määränsä on viime
vuosina vähentynyt, osin siksi, että he ovat saaneet Saksan kansalaisuuden,
osin siksi, että ovat muuttaneet pois. 60-luvun lopulla
suurin ulkomaalaisryhmä olivat italialaiset. Ensimmäisen rekrytointisopimuksen
Saksa teki Italian kanssa 1955, sitten seurasi Kreikka (1960), Turkki (1961),
Marokko (1963), Portugali (1964), Tunisia (1965) ja Jugoslavia (1968).
Tuolloin ei
juurikaan välitetty kotouttamisesta: ”Kotoutumaton vierastyöläinen, jolla oli
matala elintaso, ei juuri kuluja aiheuttanut”, kirjoitti Handelsblatt
(Taloussanomat) 70-luvun alkupuolella. Kulut nousivat sitten vasta, kun
alettiin toteuttaa täydellistä kotouttamista. Työnantajat puolsivat nk.
”kiertojärjestelmää”, eli että vierastyöläisen työlupa olisi päättynyt
automaattisesti muutaman vuoden kuluttua, vierastyöläinen palaisi kotimaahansa
ja tulisi uusi vierastyöläinen. Sellainen ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin,
sillä eihän yrityksen kannattanut luopua juuri opetetusta työvoimasta, joka
teki työnsä hyvin, jotta saisi kouluttaa uusia työntekijöitä.
Mitä Saksa sai maahanmuutolta?
Mitä Saksa sai maahanmuutolta?
Saksaan tullut
miljoonas vierastyöläinen sai tullessaan 1964 mopon sekä kukkia Köln-Deutzin asemalla - vaikka ei
osannut sanaakaan saksaa. Hän teki töitä puuseppänä Etelä-Saksassa ja palasi
muutaman vuoden kuluttua kotimaahansa.
Useimmat
vierastyöläiset kuitenkin todellakin ovat lähteneet takaisin kotimaihinsa. ”Vuosina
1955-73 Saksaan tuli yhteensä 14 miljoonaa rekrytoitua muista maista, 11
miljoona on palannut kotimaahansa“, sanoo Jochen Oltmer.
70-luvun
alkupuolella Saksan väestön suhtautuminen maahanmuuttoon muuttui. Willy Brandt
lopetti rekrytoinnin. Öljykriisit vauhdittivat muutosta. Kun työttömyys nousi
tuolloin korkealle, uusia työntekijöitä ei enää maahan haluttu. Hyöty-haitta-suhde
joutui koetukselle. Maahanmuutto loppui. Tulijoiden määrä kuitenkin kasvoi
seuraavien vuosien aikana, sillä maahan tuli Saksaan jääneiden vierastyöläisten
perheenjäseniä. Helmut Kohlin ensimmäisessa hallitussopimuksessa sanottiin:
”Saksa ei ole maahanmuuttomaa.” Hänen hallituksensa pyrki saamaan maahan
muuttaneet ulkomaalaiset pois maasta, heille jopa tarjottiin ”paluumuuttoapuna”
10.500 Saksan markkaa, jota oppositio tuolloin ”poispotkimispolitiikkana”
kritisoi.
Turkkilaisten
määrä – suurin muslimiväestö Saksassa – oli suurimmillaan 90-luvulla. Sen
jälkeen heidän määränsä on jatkuvasti laskenut. Nykyisin useimmat
maahanmuuttajat tulevat Saksaan kristityistä maista. Suurin osa heistä tulee
katolisesta Puolasta ja ortodoksisesta Romaniasta. Vuonna 2013 maahan tuli yli
70.000 puolalaista ja vajaa 50.000 romanialaista. Luku tulee siitä, kun
tulijoiden määrästä vähennetään palanneiden määrä.
Turkkilaiset
ovat suurin maahanmuuttajaryhmä yhä tänään. Itä-Saksassa, minne ei ennen
itäblokin kaatumista ketään tullut, suurin ryhmä ovat puolalaiset. Näin tosin
myös Pohjois-Saksassa ja osassa Baijeria ja Rheinland-Pfalzia.
Itä-Saksassa
ei kuitenkaan ulkomaalaisia edelleenkään juuri ole. Maahanmuuttajat tulevat
niille seuduille, joilla menee taloudellisesti parhaiten, siis etelään
Stuttgartin, Münchenin ja Rhein-Mainin seudulle Frankfurtin ympäristöön.
Lisäksi Ruhrin alueelle, jossa hiili- ja terästeollisuus vielä muutaman vuoden
kukoisti, kun suuri muuttoaalto 50-luvulla alkoi. Sinne, minne oli syntynyt
maahanmuuttajien verkosto, tuli lisää maahanmuuttajia, sillä uudet tulokkaat
tarvitsivat maanmiestensä apua.
Entä
tänään, miten hyöty-haitta-suhteen arvioidaan olevan? Bertelsman-säätiölle
toimeksiannettu tutkimus valottaa tätä asiaa. Mannheimilainen taloustieteilijä
Holger Bonin analysoi kaikki rahasiirrot yksityishenkilöiden ja julkisten
kassojen välillä. Kuka maksaa mitä veroja? Kuka maksaa mitä sairausvakuutus- ja
eläkekassaan? Ja kuka tarvitse julkista apua, työttömyysavustuksia, esimerkiksi
asuntotukea tai eläkettä?
On
selvää, että vierasmaalaiset tarvitsevat keskimäärin useammin
työttömyysavustuksia ja muita sosiaalitukia. Saksalaiset ovat useimmin paremmin
koulutettuja, ansaitsevat siksi enemmän ja maksavat enemmän veroja. He saavat
myös myöhemmin enemmän eläkettä. Kun Bonin oli tämän kaiken laskenut, hän tuli
siihen tulokseen, että nykyisin Saksassa asuvat maahanmuuttajat vuonna 2012
maksoivat enemmän veroja ja sosiaalimaksuja kuin mitä saivat. Hän laski, että ulkomaalaiset hyödyttävät
maata keskimäärin 3.300 euroa per maahanmuuttaja.
Se
kuulostaa hyvältä. Mutta kun otetaan huomioon, että valtiohan ei anna rahaa
suoraan asukkailleen (esimerkiksi siirtoina kuten työttömyysavustukset,
asumistuet, eläkkeet), vaan työllistää myös poliiseja, julkista
tienrakentamista, armeijaa ja muuta vastaavaa, niin laskennan tulos on toinen,
koska kuluthan on jaettava kaikkien asukkaiden kesken. Kun tämä on otettu
huomioon, Bonin tulee siihen lopputulokseen, että jokainen maahanmuuttaja
maksaa valtiolle 79.100 euroa. Saksalaiset itse tosin myös maksavat valtiolle
3.100 euroa per asukas enemmän kuin tuottavat.
Taloustieteilija
Hans-Werner Sinn valitti hiljan kirjoituksessaan tähän lehteen, että Saksan
sosiaalisysteemi vetää kuin magneetti puoleensa vähän koulutettuja, ja samalla
pelottaa korkeasti koulutettuja: ”Nykyinen maahanmuutto toimii väärin, sillä
sosiaalivaltion edut väärentävät maahanmuuttajien laatua.”
Mutta
että rajat suljettaisiin ei ole hänen mielestään oikea vallinta. Hän ehdottaa,
että muista EU-maista tulevien etuja karsittaisiin, esimerkiksi asettamalla
sosiaalietuuksille aikaraja. Jolta jotain puuttuu, kysyköön sitä ensin omasta
maastaan.
Saksassa
saa nykyisin 4,3 miljoonaa (väestöstä 5,2%, Suomessa 7%, kääntäjän huom.) ihmistä toimeentulotukea, näistä noin miljoona on
ulkomaalaista. Muista EU-maista tulevat eivät enää ensimmäisen kolmen kuukauden
aikana saa sosiaaliapua Saksasta. Tämän myös vahvisti Euroopan
Tuomioistuin marraskuussa 2014.
Tuleeko
Saksaan sitten vain huonosti koulutettuja? Puoltajat ja vastustajat käyttävät
eri lukuja. Asiaa voidaan katsella monelta puolelta. Sinn valittaa huonoa
koulutustasoa ja viittaa hiljan julkaistuun OECD-tutkimukseen, jossa vain noin
viidennes Saksan maahanmuuttajista on saavuttanut korkeakoulututkinnon, kun
USA:ssa, Kanadassa ja Isossa Britanniassa luku on noin puolet. Toiset taas argumentoivat
Työmarkkina- ja ammattitutkimusinstituutin luvuilla. Sen mukaan akateemikkojen
määrä on kasvussa. Vuonna 2000 oli uusien 25-63-vuotiaiden maahanmuuttajien
korkeakoulutustaso 23 %, vuonna 2013 jo 39%.
Maahanmuuttotutkija
Oltmer pitää tilastoja epätyydyttävinä: ”On monenlaisia lukuja.” Lisäksi hän
pitää Sinnin kritiikkia yliammuttuna: ”Mielellään puhutaan hyvästä
koulutuksesta”, hän sanoo. ”Oikeasti on olemassa tarve myös vähemmän
koulutetuille.”
Nykyisin
maahanmuuttajat löytävät töitä etupäässä huonommin palkatuilta aloita:
ravintola-alalta ja teurastamoista, kotiavusta, maataloudesta ja
rakennusalalta. Vaikka valitetaan korkeakoulutettujen puutetta, tarvitaan myös
näitä muita. Ne ovat usein töitä, joissa on epäsäännölliset työajat, huonot työolosuhteet
ja matalat palkat: ”Eihän meillä ole saksalaisia tekemään näitä töitä, koska
saksalaisten palkkavaatimukset ovat liian korkeita.”
Lisäksi,
sanoo Oltmer, on matalapalkkasektori, jossa monet maahanmuuttajat
työskentelevät, poliittisesti haluttu. Esimerkiksi rakennusalan alihankkijat:
”Monesti ei kunnolla edes tarkasteta, täytetäänkö työaika-, minimipalkka- ja
sosiaalivakuutuslait.” Jos näitä tarkastettaisiin paremmin, moni tehdas
joutuisi sulkemaan ovensa. Se taas aiheuttaisi tuotteiden hinnannousun loppuasiakkaalle.
Teollisuus vaatii edelleenkin vapaata maahanmuuttoa. Eniten kuuluu tarvetta
koulutetulle työvoimalle. IT-alan ”vihreä kortti” ja akateemikoille tarkoitettu
”sininen kortti” eivät tuottaneet tulosta. Paljon puhutut
”tietokone-intialaiset” eivät tule Saksaan, vaan menevät mieluummin Lontooseen
tai New Yorkiin.
Saksan eläkejärjelmälle nämä olisivat todella tervetulleita.
Taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että saksalainen yhteiskunta
tarvitsee nuoria maahanmuuttajia, jotta nykyinen eläkejärjestelmä edes suurin
piirtein pystyttäisiin pitämään pystyssä. Sillä 15 vuoden kuluttua ne suuret
ikäluokat, jotka syntyivät vuoden 1965 tienoilla, jäävät eläkkeelle. Kun näillä
ikäluokilla itsellään on vain vähän lapsia, puuttuu maksajia. Koska maahanmuuttajat
ovat etupäässä nuoria, he voivat olla suureksi avuksi. Tosin maahanmuutto yksin
ei ratkaise ongelmaa, sillä heitä pitäisi tulla maahan käsittämättömän paljon
enemmän, mikä ei ole realistista. Mutta he voivat kuitenkin helpottaa
tilannetta. Ikäpyramidi puhuu selvää kieltään.
Tummansinininen: ulkomaalaiset
Vaaleansinininen: maahanmuuttajataustaiset saksalaiset
Violetti: kantaväestö
© F.A.Z.
Tärkeämpää kuin eläkkeet lienee maan henkisen ilmapiirin uudistaminen. Maahanmuutto on tehnyt Saksasta värikkäämmän ja nuoremman. Toki tämän kehityksen myötä on sekä voittajia että häviäjiä. Häviäjiä ovat ne saksalaiset, joilla on heikko koulutus, joiden palkat ovat paineen alla, sillä niistä kilpailevat maahanmuuttajat. Voittajia eivät puolestaan ole vain korkeakoulutetut, jotka pystyvät maksamaan itselleen kotiinsa siivoojan, vaan myös työnantajat, jotka saavat työvoimaa tehtaisiinsa, teurastamoihinsa ja parsanpoimintaansa. Kaikki hyötyvät, sillä näin palvelujen hinnat pysyvät kurissa. Monien perheiden huoltoapu olisi ilman puolalaisia apuvoimia mahdotonta toteuttaa. Caritas ilmoittaa, että hoivatarpeen hoitavat lähes yksinomaan ulkomaalaiset. Usein laittomasti, ja ollen aina käytettävissä. Näitä on Saksassa Caritaksen mukaan 150.000-200.000 tapausta.
Vaaleansinininen: maahanmuuttajataustaiset saksalaiset
Violetti: kantaväestö
© F.A.Z.
Tärkeämpää kuin eläkkeet lienee maan henkisen ilmapiirin uudistaminen. Maahanmuutto on tehnyt Saksasta värikkäämmän ja nuoremman. Toki tämän kehityksen myötä on sekä voittajia että häviäjiä. Häviäjiä ovat ne saksalaiset, joilla on heikko koulutus, joiden palkat ovat paineen alla, sillä niistä kilpailevat maahanmuuttajat. Voittajia eivät puolestaan ole vain korkeakoulutetut, jotka pystyvät maksamaan itselleen kotiinsa siivoojan, vaan myös työnantajat, jotka saavat työvoimaa tehtaisiinsa, teurastamoihinsa ja parsanpoimintaansa. Kaikki hyötyvät, sillä näin palvelujen hinnat pysyvät kurissa. Monien perheiden huoltoapu olisi ilman puolalaisia apuvoimia mahdotonta toteuttaa. Caritas ilmoittaa, että hoivatarpeen hoitavat lähes yksinomaan ulkomaalaiset. Usein laittomasti, ja ollen aina käytettävissä. Näitä on Saksassa Caritaksen mukaan 150.000-200.000 tapausta.
Myös rakennusala hyötyy, sillä työvoima ei ole kallista. Taksilla ei
pääsisi ilman turkkilaisia juuri mihinkään. Ja maaseudun ainoa ravintola on
useimmiten ulkomaalaisen pitämä.
Teknisellä kielellä sanottuna: ylimääräinen työvoima työmarkkinoilla
mahdollistaa alemmat palkat monilla aloilla ja siten myös halvemmat
kuluttajahinnat. Kuluttajat hyötyvät näin viime kädessä nk.
”kuluttajaeläkkeestä” eli halvemmista hinnoista. Ja kaikki tämä on laskettava
mukaan, kun lasketaan maahanmuuton hyötyjä ja haittoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti