Tyrmistyneenä luin Rax Rinnekankaan kirjaa ”Kadonnut kieli”. Kielenopettajana ja yleensäkin kielistä kiinnostuneena toki jo tuollainen otsikko kiinnittää huomioni. Ja voi, mitä tämä mies kirjoittakaan! Kuin suoraan sitä, mitä olen jo jonkin aikaa miettinyt ja - pelännyt pahinta.
Me tiedämme, että suomalainen nuoriso roikkuu netissä ja että
yliopiston opettajien mielestä iso osa edes yliopisto-opiskelijoista ei enää
osaa kirjoittaa. Koululaitoksemme auttaa kehitystä poistamalla kirjat ja
pakottamalla kaikki lapset käyttämään tablettia.
Onhan Suomessa ennenkin virheitä tehty. Nyt kun on poistettu
kaunokirjoitus, poistetaan kirjallisuuskin - ja sen myötä kieli.
Suomessa on puolue, joka sanoo ajavansa Suomen etua. Minä
näen, että se ajaa omaa valtaansa ja etupäässä Amerikan etua. Sielläkin keskitytään
kuluttamaan englanninkielistä aamusta iltaa, jokapäiväinen kielemme on
muuttumassa fingelskaksi, varsinaista kulttuuria, jonka perusta on tasa-arvo ja
yhdenvertaisuus, yritetään murentaa kaikin keinoin. Eiikö heidän ja meidän kaikkien pitäisi nimenomaan pyrkiä vahvistamaan omaa kieltämme ja kulttuuriamme sen sijaan, että yritämme sitä kaikin keinoin heikentää?
Mitenkähän moni suomalainen pystyy enää lukemaan
kirjallisuutta jollain muulla valtakielellä kuin englanniksi? Ja yleensäkään
mitään muuta kuin viihdekirjallisuutta?
Olin englantilaisen kirjakerhon jäsen
pari vuosikymmentä ja ostin usein, en ihan joka kuukausi englanninkielistä
kirjallisuutta kielitaitoani ylläpitääkseni. Totean, että vaikka puhun
englantia kyllä sujuvasti, lukeminen ei aina ollut lainkaan helppoa. Se johtuu
siitä, että englannin kieli on ihan muuta kuin kouluenglanti: vaikka kielioppi
on helppo, sanasto on monikerroksinen.
Rinnekankaan mukaan suomalaiset eivät arvosta kääntäjän työtä
eivätkä siis lue käännöskirjallisuutta. Väite, että alkuperäinen teksti on aina
parempi kuin käännös, ei mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Hyvä käännös on
aina uusi taideteos ja itse asiassa kannattaa lukea molemmat.
Suomalaiset ovat Rinnekankaan mukaan kadottaneet juurensa.
Kun kerran käännöskirjallisuutta ei ole, saamme aikaan sisäänlämpiävän
yhteiskunnan, jonka kieli köyhtyy. Meidän sivistyksemme kehto on
Keski-Euroopassa.
Siteeraan: ”Julminta on se, että vain ikuisen Neuvostoliiton
voiman pelko eli kansallisen itsenäisyytemme menettämisen hirveä pelko
havahduttaa meitä suomalaisia aika ajoin ajattelemaan kansallisen olemassaolon
säilymisen ehtoja. Mutta kasvavaa ulkopuolisuutta suhteessa koko
eurooppalaiseen kulttuurilliseen todellisuuteen ja kirjallisuuteen mikään pelon
sysäämä ajatus ei poista.
Meillä on hyvin pitkä matka jopa täysin yksinkertaisen
vastavuoroisuuden – Immanuel Kantin filosofian – sisäistämiseen. Sen johdosta:
Kun Suomi sulkee itsensä – tietoisuutensa ja ymmärtämisensä, kirjakauppansa ja
kotinsa – keskieurooppalaiselta kirjallisuudelta, niin miten meillä on
ylipäänsä edes oikeutta olettaa, että yksikään keskieurooppalainen kustantamo
julkaisee tuntematonta suomalaista kirjallisuutta - ranskaksi tai saksaksi?
…
Tätä muutosta edistäisi ratkaisevalla tavalla jo se, kun valtakunnan
tasolla toimivan suppean perusmedian sisältä syntyisi ja kehittyisi vuona 1946
perustetun saksalaisen Die Zeit –laatuviikkolehden veroinen, eri
yhteiskuntien ja kansainvälisten todellisuuksien kaikkia ydinaloja –
kulttuureista tieteisiin, politiikasta talouskysymyksiin – analysoiva,
paperille painettu laatulehti, joka ilmestyisi valtakunnallisesti korvaten
nykyisen paperille painetu lehdistön, josta osa kuolee virtuaalisen
tiedovälityksen seurauksena tulevina vuosina. ”
Niin. Minä(kään) en luota suomalaiseen mediaan. Toimittajat tekevät
juttujaan siten, että ne myyvät. Eivät useinkaan ota asioista selvää. Ja ne myyvät vain,
jos ne sisältävät sensaatioita...
Entäs me ulkosuomalaiset Keski-Euroopan maissa esim. saksalaisella kielialueella? Kannattaako meidän enää ylläpitää suomenkielentaitoamme? Meidän identiteettimme on vielä 30- 50 vuoden jälkeen vahvasti kiinni äidinkielessä. Onko meidän parempi vaihtaa identiteettiämme? Me vanhat kykenemme jo vaivattomasti lukemaan saksankielistä kirjallisuutta ja saamaan kaiken informaation saksaksi. Kannattaako meidän raahata lapsiamme rasittavan koulupäivän jälkeen suomalaisiin kielikouluihin ja kerätä varoja niihin myyjäisillä jne? Mm. Saksassa on 22 suomikoulua. Saksan kouluissa on kirjallisuudella suuri merkitys jo alakoulusta asti. Meidän ulkosuomalaisten lapsemmekin oppivat samat asiat. He oppivat koulussa myös englantia kuten koululaiset Suomessakin. Onko tavoitteena, että seuraavat sukupolvet kommunikoivat kummallekin vieraalla englannin kielellä? Suomalaiset (lapset) saattavat menettää kielensä ja kulttuurinsa, saksankielialueen ihmiset eivät. Maahanmuuttajiakaan ei jätetä yhteiskunnan ulkopuolelle oman äidinkielensä ja/tai englanninkielen varaan.
VastaaPoista