Luin aiemman Saksan kristillisdemokraattien puheenjohtajan ja
entisen valtiovarainministerin Heiner Geisslerin kirjan ”Voiko sittenkin olla kristitty,
vaikka joutuu epäilemään Jumalaa?” (otsikko suomennettuna).
Geissler on 87 vuotta vanha, mutta ei ole lainkaan menettänyt
kykyään ajatella terävästi eikä myöskään eettisesti. Se käy hänen uudesta
kirjastaan hyvin selväksi.
Viime vuoden uskonreformin 500-vuotisjuhlan takia kirjan aihe on hyvin
ajankohtainen. Geissler kuitenkin käsittelee ihmiselämän peruskysymyksiä, jotka
ovat ja ovat aina olleet ajankohtaisia. Hän haluaa saada ajattelemaan sellaiset
ihmiset, jotka pitäytyvät vain kirkon sisäpiireihin ja unohtavat muun maailman
olemassaolon. Hyvin selväksi käy, että kirjoittaja ei tyydy vain hymistelemään,
vaan etsii tietä oikeudenmukaisuuteen.
Geissler on entinen jesuiitta. Jesuiitat eli jesuiittaveljestö
(Societas Jesu) on katolisen kirkon sääntökunta ja sotilaallinen osasto. Jesuiittajärjestö
tekee työtä kasvatuksen, lähetystyön ja hyväntekeväisyyden parissa (Wikipedia).
Geissler ottaa esille aina ajankohtaisen ikuiskysymyksen ja vaatii vastausta:
Miten voidaan puhua armollisesta, laupiaasta ja kaikkivaltiaasta jumalasta, kun
maailmassa on niin valtavasti väkivaltaa, kärsimystä ja vääryyttä? Miten
voidaan olettaa, että jumala on olemassa jumala, vai pitäisikö jumalan
olemassaolo kieltää kokonaan?
Tuota kysymystä ei totisesti kysytä ensimmäistä kertaa.
Geissler käsittelee klassisia vastauksia yksi kerrallaan ja esittää jokaisesta
mielipiteensä.
1.
Kärsimys
on rangaistus synneistä
Monelle ”tsunami ei ole seurausta tektonisista mannerlaattojen siirtymisestä, vaan seurausta juhlimisesta, juopottelusta ja tanssimisesta, ja joidenkin mielestä selvien sapattisääntöjen rikkomisesta.” Millainen jumalakuva se on? Sehän tarkoittaisi, että se oli jumala itse, joka ohjasi German Wingsin lentokonetta Ranskan alpeilla ja aiheutti lentoturman. Sellaiseen jumalaanko sinä uskot?
Monelle ”tsunami ei ole seurausta tektonisista mannerlaattojen siirtymisestä, vaan seurausta juhlimisesta, juopottelusta ja tanssimisesta, ja joidenkin mielestä selvien sapattisääntöjen rikkomisesta.” Millainen jumalakuva se on? Sehän tarkoittaisi, että se oli jumala itse, joka ohjasi German Wingsin lentokonetta Ranskan alpeilla ja aiheutti lentoturman. Sellaiseen jumalaanko sinä uskot?
2.
Jumala
lähettää kärsimykset
Näin ajatteli myös Luther. Lutherin saarnasi vuonna 1527, jolloin kansaa tappoi rutto, että rutto on Jumalan antama kohtalo rangaistuksena ja koetuksena. Geissler muistuttaa Jeesuksen ja sokean kohtaamisesta. Kun Jeesukselta kysyttiin, kenen synnin takia mies syntyi sokeana, Jeesus ykskantaan vastasi: ei kenenkään. Sen sijaan Jeesus teki sokeasta näkevän – ja sapattina, mikä suututti farisealaisia. On jumalanpilkkaa pitää onnettomuuksia syntien seurauksena. Sen sijaan Geissler ajattelee ”lämmöllä” Jeesusta.
Näin ajatteli myös Luther. Lutherin saarnasi vuonna 1527, jolloin kansaa tappoi rutto, että rutto on Jumalan antama kohtalo rangaistuksena ja koetuksena. Geissler muistuttaa Jeesuksen ja sokean kohtaamisesta. Kun Jeesukselta kysyttiin, kenen synnin takia mies syntyi sokeana, Jeesus ykskantaan vastasi: ei kenenkään. Sen sijaan Jeesus teki sokeasta näkevän – ja sapattina, mikä suututti farisealaisia. On jumalanpilkkaa pitää onnettomuuksia syntien seurauksena. Sen sijaan Geissler ajattelee ”lämmöllä” Jeesusta.
3.
On
ihmisen häpeä kysyä Jumalalta kärsimyksestä
Myös tähän Geissler vetää Lutherin. Luther piti kysymystä kärsimyksestä jumalanpilkkana. Geissler kritisoi tuota näkemystä: „Luther ei ole ihmisen kärsimykselle solidaarinen kuten Jeesus oli”. Se on vain yritys pitää kysyjä hiljaisena ja kieltää tyhmät kysymykset. Tuollainen asenne olisi ihmisen aliarviointia.
Myös tähän Geissler vetää Lutherin. Luther piti kysymystä kärsimyksestä jumalanpilkkana. Geissler kritisoi tuota näkemystä: „Luther ei ole ihmisen kärsimykselle solidaarinen kuten Jeesus oli”. Se on vain yritys pitää kysyjä hiljaisena ja kieltää tyhmät kysymykset. Tuollainen asenne olisi ihmisen aliarviointia.
4.
Jumala
haluaa, että häntä rakastetaan, mutta se edellyttää ihmisen vapaata tahtoa
tehdä myös pahaa. Ilman pahaa ei ole vapaata tahtoa.
Tässä Geissler näkee ”teologian kieroimman keksinnön”: Jumala haluaa, että häntä rakastetaan. Mutta mitä tuollaisesta toivotusta rakkaudenosoituksesta pitäisi ajatella, kun sitten pitäisi ottaa huomioon sellaiset kauheudet kuten Auschwitz tai ”terroriteko raskailla kuorma-autoilla Nizzassa tai Berliinin joulumarkkinoilla”? Jos on näin, Geissler haluaisi antaa saamansa ”pääsylipun maailman luomiseen” takaisin.
Tässä Geissler näkee ”teologian kieroimman keksinnön”: Jumala haluaa, että häntä rakastetaan. Mutta mitä tuollaisesta toivotusta rakkaudenosoituksesta pitäisi ajatella, kun sitten pitäisi ottaa huomioon sellaiset kauheudet kuten Auschwitz tai ”terroriteko raskailla kuorma-autoilla Nizzassa tai Berliinin joulumarkkinoilla”? Jos on näin, Geissler haluaisi antaa saamansa ”pääsylipun maailman luomiseen” takaisin.
5.
Ei
Jumala aiheuta kärsimystä, vaan Hitler, Pol Pot, Assad, psykopaatit ja sadistit
Jos ihmisen viat paikallistetaan,
Jumala pääsee pälkähästä. Geissler huomauttaa: ”Mistä johtuu, kuka on antanut
luvan, että ihmisellä voi olla tuollainen luonne?” Geissler muistuttaa
aiheuttajaperiaatteesta ja ottaa Jumalan myötävastuuseen. Juuri jumalahan se
on, joka loi tuollaisia ihmisiä, jotka pystyvät väkivaltaisuuksiin.
6.
Kärsimystä
aiheuttavat paholainen, noidat, taikausko
Taas Geissler
osoittaa uskonreformin pimeää puolta. Sillä Lutherinkin mielestä huonoon ilmaan olivat syypäivä
noidat. Jos ihminen on sama kuin paha, voisi syntyä vaarallinen väkivalta-aalto
ja sitä paitsi kauhea pelko. Geissler on ennemminkin samaa mieltä kuin
kirkkoisä Origenes. Origenesta ei koskaan julistettu pyhimykseksi, koska hänen
uskonmaailmassaan ei ollut tilaa paholaiselle eikä kadotukselle.
7.
Jumala
tekee mitä haluaa
Jos Jumala tekee mitä haluaa, se on
mielivaltaa. Jumala ei olisikaan oikeudenmukainen, koska hän olisi arvaamaton.
8.
Jumalan
olkoon kunnia ja ylistys
”…vaikka maailmassa jatkuvasti kidutetaan ja murhataan … Jumalalle lauletaan kiitosvirsiä. … Tulipa sotaa, kidutusta, maanjäristyksiä tai hyökyaaltoja – kristikunta rukoilee, laulaa, ylistää ja kiittää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Psalmi 118). Pelkästään ylistävä kristikunta olisi hukannut kosketuksensa reaalimaailmaan tyystin. Geissler ei tosin muista, että raamattu tuntee myös valittamisen, ja jopa Jumalan syyttämisen.
”…vaikka maailmassa jatkuvasti kidutetaan ja murhataan … Jumalalle lauletaan kiitosvirsiä. … Tulipa sotaa, kidutusta, maanjäristyksiä tai hyökyaaltoja – kristikunta rukoilee, laulaa, ylistää ja kiittää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Psalmi 118). Pelkästään ylistävä kristikunta olisi hukannut kosketuksensa reaalimaailmaan tyystin. Geissler ei tosin muista, että raamattu tuntee myös valittamisen, ja jopa Jumalan syyttämisen.
On pakko hyväksyä epäily
Koska maailma on se mikä se on, Jumalaa
voi epäillä. Geissler epäilee Jumalaa, koska Jumala on kärsiviä kohtaan
empaattinen. Kärsivien osaa ymmärtää Jeesus. ”Hän piti lähimmäisenrakkautta,
siis ihmisten välistä solidaarisuutta, yhtä tärkeänä kuin rakkautta Jumalaan.”
Tässä
Geissler näkee ihmiselon merkityksen: se on olla lähimmäisen kanssa silloin,
kun hänellä on vaikeaa, myös silloin kun kyse on vihollisesta. Vasta lähimmäisenrakkaus
ja solidaarinen toiminta antavat ihmisen elämälle tarkoituksen. „Jos me
yritämme parantaa maailmaa, on hyväksyttävä epäily tulevasta „toisesta“
elämästä. Geisslerin mielestä „pitää tehdä kaikki se, mitä Jumala selvästikään
ei tee, mutta mitä hänen pitäisi tehdä, jos hän olisi olemassa.” Esimerkkeinä
hän mainitsee ”kipujen lievittämisen, taistelun diktaattoreja vastaan, kiduttajien
rankaisemisen”.
Geissler huomauttaa Jeesuksen lopun aikojen puheesta, että uskon
keskeisin osa eivät ole liturgia ja kirkkomusiikki, vaan Jumalan rakkaus, joka
näkyy lähimmäisenrakkaudessa. Lievitä nälkää, anna kaikille ihmisille
juomavettä, asunnottomille asunto, ota pakolaiset vastaan, anna paleleville
vaatteet, hoida sairaita ja huolehdi vangeista – siinä Jeesuksen vaatimukset
niille, jotka haluavat kuulua Jumalan valtakuntaan.
Jeesukseen viitaten Geissler kehottaa parannukseen. Tästä
näkökulmasta katsoen Geisslerin perustavanlaatuisia epäilyksiä Jumalasta ei
kumota, vaan ne kestetään. Jeesus kääntää niin tänä päivänä kuin omana
elinaikanaankin voimassa olleet arvot ja normit päälaelleen. Hänen sanomaansa
voimme uskoa.
Kirjan luettuasi voit todeta, että kyllä, voi olla kristitty,
vaikka epäileekin Jumalaa. On yritettävä elää niin kuin olettaisi Jumalan
elävän. Niin kuin Jeesus. Ja epäillä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti