Potsdam on Jyväskylän partnerikaupunki.
Potsdamissa olen käynyt vuosien varrella – toki muurin kaatumisen jälkeen -
lukuisia kertoja, ja joka kerralla kaupunki on ollut erinäköinen. Se johtuu
siitä, että toisin kuin Berliinissä kaupunki on päättänyt rakentaa keskustansa
samannäköiseksi kuin se oli ennen sotia, näin sitten poistaen DDR:n aikaiset
rakennukset. Niitä onkin enää joitakin harvoja jäljellä.
Potsdam on Brandenburgin
osavaltion pääkaupunki ja siellä on nykyisin noin 176.000 asukasta.
Kaupungin historia on monikerroksinen ja
se näkyy katukuvassa. Lisäksi siellä sijaitsevat kuuluisat vuonna 1922 perustetut Babelsbergin
filmistudiot, joissa tehtiin ja edelleen tehdään elokuvia ja televisiosarjoja.
Potsdam on Saksan Brandenburgin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Havel-joen varrella Berliinin naapurissa, 26 kilometriä lounaaseen Berliinin keskustasta. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 156 021 asukasta.[1] Potsdam kuuluu Berliinin–Brandenburgin metropolialueeseen, jolla asuu noin 6 miljoonaa ihmistä.
Potsdamin merkitys lähti nousuun 1600-luvun loppupuolella, kun Preussin kuningasperhe alkoi rakennuttaa linnoja kaupunkiin. Erityisen tunnettu on Fredrik II Suuren rakennuttama Sanssouci. Potsdamin linnat ja puutarhat on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Toisessa maailmansodassa kaupunki vaurioitui pahoin liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä ja siellä pidettiin sodan Euroopassa loputtua 17. heinäkuuta–2. elokuuta 1945 Potsdamin konferenssi, jossa määriteltiin Saksan sodan jälkeiset rajat. (wikipedia)
Jyväskylässä täysin yksityisesti monikulttuurikeskus Glorian tiloissa kokoontuvan saksan keskustelukerhomme vetäjä Michael on kotoisin Berliinistä ja
tätä nykyä hänellä on paljon aikaa ja paljon harrastuksia, joten hän järjesti meille matkan yhteistyössä Potsdamin kaupungin kanssa, sekä lisäksi omien kontaktiensa ja
harrastuksiensa kautta paljon yksityistä ohjelmaa. Virallisessa ohjelmassa auttoi myös paljon
myös paikallinen opettaja ja kaupunginvaltuuston jäsen, johon sain tutustua
keväällä Suomessa.
Potsdamissa on turistille todella
paljon näkemistä. Aika meni jopa niin tiukille, että hädin tuskin ehdimme
käymään ostoksilla… ja eiväthän kaupat ole edes auki sunnuntaisin.
Kaupunkikuvassa ei näy suuria ostoskeskuksia kuten Suomessa, vaan
pikkuputiikkeja joka makuun…
Saavuimme myöhään illalla Berliiniin Tegelin lentokentälle ja sieltä Michael haki meidät omalla tila-autollaan ja vei hotellille. Heti aamulla pieni ryhmämme sai kokea ensimmäisen iloisen yllätyksen: kaupungin kiertoajelun, mukanamme myös oma opas Evelyn.
Uusi linna
Katolinen kirkko
Hollantilainen kortteli
Ranskalainen kirkko
Illan vietimme Suomen ystävien kutsumana Alexandrowka-ravintolassa.
Seuraavana päivänä teimme risteilyn järvellä, Potsdamhan on saari eli järvien ympäröimä.
Mercur-hotelli - yksi niitä harvoja DDR-rakennuksia, joka on vielä paikallaan - ja josta kiistellään, puretaanko vai ei.
Kulttuuritalo
Glienicken silta, jonka keskellä Itä- ja Länsi-Saksan raja - tunnettu valoilijavaihdoistaan
Minä ja Evelyn
Kolmantena päivänä saimme kunnian tutustua kaupungintaloon, kahteen kaupunginvaltuuston jäseneen ja sen jälkeen osavaltion parlamenttiin ja kahteen edustajaan.
Kaupungintalo
Tina, Micael, Isabell
Kaupunginvaltuutetut Mathias Finken (CDU), Tina Lange (Die Linke)
Edustajat Daniel Keller (SPD), Isabel Sandré (Die Linke)
Kyllä, olen pitänyt paljonkin puheita - mutta en täällä.
Alkuperäisen rakennuksen lattiamosaiikki on jätetty näkyviin lasin alle.
Parlamenttirakennuksen katolta näkyy hyvin naapurirakennus Nikolai-kirkko.
Paikalta ja juuri purettu DDR:n aikainen ammattikoulurakennus.
Sitten tutustuimme Babelsbergin filmipuistoon kaikkine tunnettuine rekvisiittooineen ja näyttelyineen ja näimme myös filmistudioilla live-kuvauksen tunnettua televisiosarjaa varten. Siellä ei saanut kuvata...
Marx ja Engels
Lukas veturinkuljettaja
Kalliotkin styroxia...
Illemmalla kävimme katsomassa filmimuseossa vanhan filmin "Bagdadin varas" vuodelta 1940. Osa ryhmästä kävi jazzkonsertissa ja osa kulttuuritalolla illanvietossa.
Yhden päivän vietimme linnoissa kuunnellen historiaa ja ihmetellen kuninkaallista loistoa.
Cäcilienhof-linnassa pidettiin 1945 liittovaltojen neuvottelut Saksan kohtalosta kolmen tuonaikaisen suuren, Stalinin, Eisenhowerin ja Churchillin kesken.
Illan vietimme linnan entisessä meijerissä, joka on nykyisin panimo.
Tutustuimme myös Saksan ensimmäiseen kouluun, Heinrich-Kleist-kouluun vuodelta 1739, jossa on nykyisin lukio aikuisille.
Opettajat esittelevät koulun toimintakonseptia.
Täällä pitää huolehtia hyvin paloturvallisuudesta.
Pihakivetyskin yhtä vanhaa.
Mielenkiintoinen oli myös tutustustuminen vanhuspalveluja tarjoavaan palveluyritykseen sekä yhdistykseen, joka kouluttaa "terveysbuddyjä" eli henkilökohtaisia avustajia vanhuksille, joiden toiminnasta on saatu erinomaisia tuloksia.
Gisela Gehrmann
Sunnuntain vietimme huonetoverini kanssa kahdestaan jumalanpalveluksessa Nikolai-kirkossa, sitten kirkkokahveilla ja urkukonsertissa. Juteltiin monenkin kanssa; varmasti lupasivat tulla konserttiin sitten, kun Kuokkalan kantaattikuoro tulee Potsdamiin vierailulle.
Sen jälkeen kävimme tutustumassa taidemuseossa sekä paikalliseen taiteeseen että Van Gogh-näyttelyyn. Se tulee syksyllä 2020 myös Suomeen.
Illalla saimme kokea mahtavan teatteriesityksen samaisessa Nikolaikirkossa, näytelmä oli Hugo von Hofmannsthalin "Jokamies", näyttelijät Saksan tunnettuja nimiä ja valoeffektit vertaa vailla, ja kirkkosali olikin tälle näytelmälle paras mahdollinen paikka.
Niin ja portaita paljon...
Sitten päiväksi Berliiniin ja sieltä takaisin kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti