Mihin riittää yksi päivä Berliinissä?

 Näkymää Charlottenburgin kaupunginosassa sijaitsevan Berliinin teknisen yliopiston ruokalan ikkunasta. Etualalla näkyvä katu Straße des 17. Juni johtaa Brandenburgin portille. Kaukana kuvassa näkyy voiton pylväs (Siegessäule).

Ruokalan hintoja.

Charlottenburgin linna, Hohenzollernin suvun kesäpalatsi (1695-1791)

 

Potsdamin viikon jälkeen ehdimme viettää yhden päivän Berliinissä, lentokone kun ei lähde Potsdamista. Mitä yhden päivän aikana ehtii? Etenkin, jos on lokakuu ja sataa kaatamalla?

Ensin parkkipaikkaa etsimässä:

 Ajetaan voiton pylvään ympäri.

 Parkkipaikka löytynyt.

Ehtii ainakin kävelemään sateellakin eloisan Unter den Linden -kadun päästä päähän. Se on 1,48 kilometrin pituinen. Näkemistä riittää. Mutta sitten varmaankin jo väsyttää ja pitää ottaa bussi takaisinpäin...

Siellähän se - Brandenburgin portti. 

Katu alkaa Brandenburgin portista, ja heti sen vieressä on parlamenttitalo ja toisella puolella ihan lähellä – USA:n lähetystön takana - rauhan muistomerkki. Tällä kertaa piti kierrellä matkoja portin ympärillä, sillä siellä valmistauduttiin tuhansien ihmisten kansoittamaan muurin 30-vuotisen kaatumisen juhlintaan ja rakenteilla oli monenlaisia telineitä ja esiintymislavoja. 

 Parlamenttirakennus, Reichstag. Jos haluaa kiivetä kupoliin, kannattaa varata paljon aikaa. 

  Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. 

Muuri ehti olla paikallaan 28 vuotta, sen murtumisesta on siis nyt jo 30 vuotta. Itse muistan hyvin politbyroon jäsenen Günther Schabowskin vastauksen toimittaman esittämään suoraan kysymykseen ”milloin matkustusvapaus alkaa”… koska Schabowski ei oikeasti tiennyt vastausta, hän vastasi ”välittömästi”. Tuohon aikaan me Länsi-Saksassa katsoimme joka ilta televisiosta, mitä Itä-Saksassa ja Unkarissa tapahtuu ja itse asiassa pelkäsimme pahinta. Sotaa ei tullutkaan, ihmiset vain mursivat muurin.

Aivan toinen asia on se, ettei Saksa monenkaan itäsaksalaisen mielessä edelleenkään ole yhdistynyt, ihmiset ovat pettyneitä saatuaan ”ilmaiseksi” liian paljon, mutta tämähän on vain minun diagnoosini tyytymättömyyteen ja äärioikeiston kasvuun. Ihmiset ovat pettyneitä, he saivat kyllä lahjaksi vapauden, mutta samalla odottivat ihmeitä, ihan itse jättivät omat tuotteensa ostamatta ja pakenivat paremman elintason perään länteen, sillä vääjäämättömällä markkinataloudesta johtuvalla seurauksella, että Itä-Saksassa työttömyys kasvoi suureksi. Syntipukkia ei tietenkään etsitä itsestä, vaan ainahan löytyy joku ulkopuolinen, tässä tapauksessa maahanmuuttajat. Tätä samaa meillä ajavat perussuomalaiset ja samalla tavalla ihmiset Suomessakin menevät lankaan.

Olen viettänyt tänäkin vuonna monia päiviä Berliinissä, joten minun ei nyt juuri ihan välttämättä ihan kaikkea tarvinnut nähdä. Mutta taas näin myös uutta!

 Dussmann, kirjakauppa ja monitoimitalo. Pääkatu ja sivukadut täynnä isoja ja pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

 Vuokrata voi vaikka tällaisia. 

 Terve terve!

 Humboldt-yliopisto. 

 Tuntemattoman sotilaan mausoleumi. 

 

 Humboldt-Forum: Euroopan kulttuurin näyttelykeskus, rakennettu uudelleen 1400-luvulla rakennetun Berliinin kaupunkilinnan näköiseksi, joka oli vaurioitunut sodassa ja purettiin DDR:n aikana 1950. Paikalla oli DDR:n aikana Tasavallan palatsi, joka puolestaan purettiin Saksan yhdistymisen jälkeen.

 Tuomiokirkko.

 

 

 

 Tuomiokirkon kryptassa makaavat Preussin kuninkaiden ja kuningattarien maalliset jäännökset.

   

 Ilta on tullut.

 

 Muurilla ammuttujen muistomerkki.
Katso myös http://pipa01.blogspot.com/2013/10/halusimme-olla-vapaita.html

 Ja yhä väki jonottaa päästäkseen parlamenttitalon kupoliin.

Ei kai ollut vaikeaa arvata,  mitä päivän päätteeksi...
berliiniläisten tyyliin Bier und Korn, olutta ja snapsia. 

Lisää muurista: http://pipa01.blogspot.com/2019/06/berliinin-muuri.html