Allaolevan ajankohtaisen tekstin sain s-postitse ystävältäni, saksankielisenä. Tekijä tuntematon, alkuperämaa Ukraina.
....................................
On pilvinen päivä Rodoksella.
Sataa. Kaduilla ei ole ketään.
Ajat ovat huonot, kaikilla on velkoja ja kaikki elävät velaksi.
Sinä päivänä Rodokselle saapuu rikas saksalainen ja pysähtyy pienen hotellin kohdalle.
Hän sanoo hotellin omistajalle, että hän haluaisi mielellään nähdä huoneet, ehkä hän jäisi yöksi, ja jättää tiskille pantiksi sadan euron setelin.
1. Omistaja antaa hänelle joitakin hotellin avaimia.
2. Heti kun vieras on noussut portaat ylös, hotellin omistaja ottaa setelin, juoksee naapuriin, joka on lihakauppias, ja maksaa tälle velkansa.
3. Lihakauppias ottaa sadan euron setelin, juoksee katua pitkin ja maksaa maanviljelijälle velkansa.
4. Maanviljelijä ottaa satasen ja maksaa osuuskunnalle velkansa.
5. Osuuskunnan mies ottaa satasen, juoksee kapakkaan ja maksaa avoimet laskunsa.
6. Kapakan omistaja työntää setelin vaivihkaa huoralle, jolla on ollut vaikeaa ja jolle kapakan omistaja on tehnyt muutaman palveluksen velaksi.
7. Huora juoksee hotelliin ja maksaa avoimen hotellilaskunsa sadan euron setelillä.
8. Hotellin omistaja laittaa setelin takaisin tiskille.
Juuri silloin matkailija tulee portaita alas, ottaa setelinsä ja sanoo, että hän ei oikeastaan haluakaan mitään näistä huoneista – ja lähtee Rodokselta.
Kukaan ei valmistanut mitään.
Kukaan ei ansainnut mitään.
Kenelläkään ei ole enää velkaa, ja kaikki katselevat taas optimistisina tulevaisuuteen.
No niin, nyt tiedätte, miten EU-tukipaketti toimii!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Suomen kansa - mitä se on?
"Suomen kansa ei ole mikään yhtenäinen genealoginen kokonaisuus, vaan niin kuin muutkin kansat, alueellinen kokonaisuus; Suomeen on muutettu ja Suomesta on muutettu. Suomalaisilla on sukulaisia moniaalla, ajateltiinpa muinaishämärää tai viime aikojen muuttoliikkeitä sekä maahan että maasta. Verenperintö ja suomen kielen semantiikka pääosin ja sanatokin suureksi osaksi on germaanis-itämerellistä, suomen kielen struktuurin pääosa itämetsäistä. Mutta kansan olemukseen ei vaikuta vain rotu ja verenperintö, vaan olennaisesti kulttuuri, laki, uskonto ja tavat.
Kristinuskosta ja kahvinjuonnista on tullut suomalaisuuden perusmääreitä, vaikka toinen on välimerellistä, toinen taas eteläamerikkalaista perua, ja kummatkin saksalaisten meille jalostamia – edellinen Lutherin, jälkimmäinen Pauligin!"
Matti Klinge, Suomi-myytti
Suomi – Maa, kansa, kulttuurit, toim. Markku Löytönen ja Laura Kolbe, SKS, 1999
Suomen kansan ja kielen juuret
"Mistä suomalaiset ovat kotoisin? Kuinka vanha on suomen kieli ja miten se on kehittynyt? Kielitiede sekä monet muut tieteet valottavat suomalaisten menneisyyttä monin tavoin. Suomalais-ugrilaisia kieliä yhdistää se, että kaikki ne voidaan johtaa samaan, niin sanottuun uralilaiseen kantakieleen, jota yhteiset esi-isämme ovat kenties joskus puhuneet. Suomen kansa on myös perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan.
...
Suomalaisille tehdyt geneettiset tutkimukset todistavat, että Suomen kansa on perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan. Geeniperimämme on varsin suurelta osin läntistä: suomalaisten ja indoeurooppalaisten kansojen, kuten vaikkapa ruotsalaisten, välillä ei ole ratkaisevia geneettisiä eroja. Tämä herättää monia kysymyksiä, sillä suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, ei suinkaan indoeurooppalaisiin kieliin. Näihin kysymyksiin vastaamisen helpottamiseksi on muistettava eräs tärkeä seikka: geenit periytyvät molemmilta vanhemmilta, mutta kielen voi oppia kummalta tahansa tai joltakin aivan muulta taholta.
...
Kansan tärkeimpänä identiteettiperusteena pidetään yleensä kieltä: jokapäiväisen kommunikaatiomme välineenä kieli onkin erittäin merkittävä yhtenäistävä tai erottava tekijä. Koska suomen kieli todistetusti kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen yhdessä mm. saamen, viron ja unkarin kanssa, katsotaan suomalaisten olevan suomalais-ugrilainen kansa, ja muut suomalais-ugrilaisten kielten puhujat ovat sukulaiskansojamme.
...
Artikkelin lopuksi voin siis todeta, että nykyisten suomalaisten esi-isät saapuivat Suomeen pitkän ajan kuluessa ja kaikista loogisilta tuntuvista suunnista: joka tapauksessa merkittävimmät väestön siirtymät tapahtuivat ennen historiallisen ajan alkua, mikä mahdollisti suomalaisten geeniperimän kehittymisen aivan omanlaisekseen. Esi-isämme puhuivat monia eri kieliä ja murteita, mutta lopulta suurin osa kuitenkin päätyi puhumaan alkuperältään suomalais-ugrilaista kieltä, johon toki lainattiin paljon sanoja ja aineksia muualta. Laajan Suomenmaan alueella asunut kansa ei ennen aivan uusinta aikaa ole ollut kovinkaan yhtenäinen, vaan eri heimoihin kuuluneet ja eri murteita puhuneet väestöryhmät ovat selkeästi erottuneet toisistaan."
Jenni Sahramaa
Kristinuskosta ja kahvinjuonnista on tullut suomalaisuuden perusmääreitä, vaikka toinen on välimerellistä, toinen taas eteläamerikkalaista perua, ja kummatkin saksalaisten meille jalostamia – edellinen Lutherin, jälkimmäinen Pauligin!"
Matti Klinge, Suomi-myytti
Suomi – Maa, kansa, kulttuurit, toim. Markku Löytönen ja Laura Kolbe, SKS, 1999
Suomen kansan ja kielen juuret
"Mistä suomalaiset ovat kotoisin? Kuinka vanha on suomen kieli ja miten se on kehittynyt? Kielitiede sekä monet muut tieteet valottavat suomalaisten menneisyyttä monin tavoin. Suomalais-ugrilaisia kieliä yhdistää se, että kaikki ne voidaan johtaa samaan, niin sanottuun uralilaiseen kantakieleen, jota yhteiset esi-isämme ovat kenties joskus puhuneet. Suomen kansa on myös perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan.
...
Suomalaisille tehdyt geneettiset tutkimukset todistavat, että Suomen kansa on perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan. Geeniperimämme on varsin suurelta osin läntistä: suomalaisten ja indoeurooppalaisten kansojen, kuten vaikkapa ruotsalaisten, välillä ei ole ratkaisevia geneettisiä eroja. Tämä herättää monia kysymyksiä, sillä suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, ei suinkaan indoeurooppalaisiin kieliin. Näihin kysymyksiin vastaamisen helpottamiseksi on muistettava eräs tärkeä seikka: geenit periytyvät molemmilta vanhemmilta, mutta kielen voi oppia kummalta tahansa tai joltakin aivan muulta taholta.
...
Kansan tärkeimpänä identiteettiperusteena pidetään yleensä kieltä: jokapäiväisen kommunikaatiomme välineenä kieli onkin erittäin merkittävä yhtenäistävä tai erottava tekijä. Koska suomen kieli todistetusti kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen yhdessä mm. saamen, viron ja unkarin kanssa, katsotaan suomalaisten olevan suomalais-ugrilainen kansa, ja muut suomalais-ugrilaisten kielten puhujat ovat sukulaiskansojamme.
...
Artikkelin lopuksi voin siis todeta, että nykyisten suomalaisten esi-isät saapuivat Suomeen pitkän ajan kuluessa ja kaikista loogisilta tuntuvista suunnista: joka tapauksessa merkittävimmät väestön siirtymät tapahtuivat ennen historiallisen ajan alkua, mikä mahdollisti suomalaisten geeniperimän kehittymisen aivan omanlaisekseen. Esi-isämme puhuivat monia eri kieliä ja murteita, mutta lopulta suurin osa kuitenkin päätyi puhumaan alkuperältään suomalais-ugrilaista kieltä, johon toki lainattiin paljon sanoja ja aineksia muualta. Laajan Suomenmaan alueella asunut kansa ei ennen aivan uusinta aikaa ole ollut kovinkaan yhtenäinen, vaan eri heimoihin kuuluneet ja eri murteita puhuneet väestöryhmät ovat selkeästi erottuneet toisistaan."
Jenni Sahramaa
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Rohkaise itse itseäsi!
Tähänhän sinä tunnet: sinulla on hankala tehtävä, joka pitäisi saada valmiiksi, aika kuluu, päivämärä lähestyy, eikä ole ketään, joka rohkaisisi oikealla hetkellä, kun tuntuu oikein vaikealta.
Kokeilepa silloin seuraavaa apukeinoa: lähetä itsellesi tekstiviesti tai sähköpostiviesti, jossa ihan lyhyesti itse rohkaiset itseäsi. Esimerkiksi: ”Kyllä sinä tämän osaat", tai, vieläkin paremmin: "Kaikki onnistuu erinomaisesti!" Kun sitten saat tällaisen viestin, ja luetkin sen vasta hetkisen kuluttua, niin sillä on psykologisesti nähtynä sama vaikutus, kuin jos viestin olisi sinulle lähettänyt paras ystäväsi.
Meidän psyykellemme on nimittäin aivan sama, onko asia oikeasti totta, vai pidämmekö sitä vain totena. Ensinäkeminen saa aikaan ensireaktiomme. Tuollainen rohkaiseva viesti on aikoinaan saanut meidät uskomaan, että kyllä me pärjäämme. Ehkä tämä ei ole jokaisen asia, mutta se, joka uskaltaa kokeilla, saa tällä tavalla toimivan, helppokäyttöisen työkalun itserohkaisuun.
Totta kai voit päätellä, että sillä tavalla vain valehtelet itsellesi. Jos näin on, niin sitten kysyn, että jos kerran olet niin varma siitä, että et kuitenkaan onnistu, niin miksi ylipäänsä teet sen, mitä aiot tehdä?
Siispä: avoimin mielin kokeilemaan!
©One&OnlyEdi
08.2007
Kokeilepa silloin seuraavaa apukeinoa: lähetä itsellesi tekstiviesti tai sähköpostiviesti, jossa ihan lyhyesti itse rohkaiset itseäsi. Esimerkiksi: ”Kyllä sinä tämän osaat", tai, vieläkin paremmin: "Kaikki onnistuu erinomaisesti!" Kun sitten saat tällaisen viestin, ja luetkin sen vasta hetkisen kuluttua, niin sillä on psykologisesti nähtynä sama vaikutus, kuin jos viestin olisi sinulle lähettänyt paras ystäväsi.
Meidän psyykellemme on nimittäin aivan sama, onko asia oikeasti totta, vai pidämmekö sitä vain totena. Ensinäkeminen saa aikaan ensireaktiomme. Tuollainen rohkaiseva viesti on aikoinaan saanut meidät uskomaan, että kyllä me pärjäämme. Ehkä tämä ei ole jokaisen asia, mutta se, joka uskaltaa kokeilla, saa tällä tavalla toimivan, helppokäyttöisen työkalun itserohkaisuun.
Totta kai voit päätellä, että sillä tavalla vain valehtelet itsellesi. Jos näin on, niin sitten kysyn, että jos kerran olet niin varma siitä, että et kuitenkaan onnistu, niin miksi ylipäänsä teet sen, mitä aiot tehdä?
Siispä: avoimin mielin kokeilemaan!
©One&OnlyEdi
08.2007
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Saksalaiset kaipaavat jo D-markkaa takaisin
Allaolevan artikkalin kirjoittaja on Berliinissä työskentelevä suomalainen toimittaja Jorma Mattila; artikkeli on julkaistu 23.7.2011 Etelä-Saimaan Mielipide-palstalla osastossa ”Taustat”. Tämä artikkeli on mielestäni kirjoitettu täysin naulan kantaan, asian ytimeen osuvasti. Niin kauan kuin muistan, olen kuullut erinäisten saksalaisten haikailevan D-markan perään. Kuin muuten myös suomalaisten mummonmarkan perään. Nyt tämä asia näkyy taas heränneen yleisen keskustelun alaiseksi. Saksassa hinnat oikeasti nousivatkin euron tulon myötä – toisin kuin Suomessa! – mutta myöhempiä aikoja on mahdotonta verrata, kun ei ole vertailukohteita. On täysin älytöntä kertoa, mitä joku tavara maksoi joskus, ja verrata sitä nykyiseen, sillä aika tekee aina tehtävänsä.
"Suurimmassa euromaassa Saksassa lisääntyvät valuuttaunionin tulevaisuutta koskevat epäilyt.
Uudet mielipidetiedustelut osoittavat, että valtaosa saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta, ja yli puolet haluaisi palata takaisin vanhaan D-markkaan.
Jopa liittohallituksen talousneuvonantajat varoittavat eurojärjestelmän sortumisesta.
Tavalliset saksalaiset ovat koko valuuttaunionin ajan suhtautuneet yhteisvaluuttaan ja sen vakauteen epäilevästi.
Nyt kun pahimmin velkaantuneiden euromaiden ahdingon todellinen syvyys on paljastunut, ja Ranskan ja Saksan valtiojohtajien yhteisen Berliinin hätäistunnon jälkeen kreikan velkapaketin uusimmasta versiosta on sovittu, ovat monet saksalaiset jo valmiita ryhtymään tositoimiin.
Esimerkiksi pienessä Laufenburgin kaupungissa Lounais-Saksassa voi syyskuun 12. päivästä lähtien neljän viikon ajan maksaa vanhoilla D-markoilla.
Kaupungin 22 liikkeenharjoittajan tempausta voi tietenkin pitää leikkisänä mainostemppuna, mutta samalla se kertoo laajemminkin ilmapiiristä Saksassa.
Kölninäisen Expressen-lehden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 86 prosenttia saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta. Sama kysely osoittaa, että 60 prosenttia suurimman eurotalouden veronmaksajista, jotka siis joutuvat kantamaan suurimman vastuun myös velkamaiden pelastamisesta, ovat valmiita siirtymään takaisin läntisen Saksan entiseen valuttaan D-markkaan.
Laufenburgin valuuttatempauksessa ovat mukana myös paikalliset pankit, Sparkasse Hochreihin sekä Volksbank Rhein-Wehra.
Entinen valuutta ei Saksassa ole kadonnut sen enempää ihmisten mielistä kuin keskuspankin varastoistakaan. keskuspankki Bundesbankilla on edelleen yli 13 miljardia D-markkaa seteleinä ja kolikkoina.
Mutta ei Saksassa nousevassa eurokauhussa ole kysymys ainoastaan pikkukaupungin liikkeenharjoittajien kampanjasta, vaan kaikkein korkeimmissa talouden asiantuntijapiireissä on havahduttu etsimään rakenteellisesti entistä jyrkempiä ratkaisuja.
Jo lähes puolitoista vuotta on poliitikkojen linja ollut rakentaa velkamaille, kuten nyt jälleen Kreikalle, pelastuspaketti toisensa perään.
Kautta maailman uutisoidaan hektisistä öisistä neuvotteluista ja niitä seuraavista jättimäisistä tukijärjestelyistä, joiden summien giganttista suuruutta on veronmaksajien yhä vaikeampaa käsittää.
Saksan liittohallituksen talouspoliittisen päätöksenteon tukena on käytetty ns. viiden viisaan ryhmää. Tämä puolivirallinen talouskollegio julkaisee yleensä vain kerran vuodessa katsauksensa Saksan taloudenkehityksestä.
Viime viikolla jopa tämä asiantuntijajoukko painoi kriisinappulaa: ryhmä julkaisi yhteistuumin arvostetussa Frankfurter Allgemeine Zeitung -sanomalehdessä kirjoituksensa, jossa vaaditaan liittohallitukselta uusia toimia – ja nopeasti.
Asiantuntijat latelivat kylmää tekstiä: on aivan turha toive, että kriisimaat, Kreikka, Irlanti ja Portugali voisivat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa maksaa takaisin niille myönnetyn taloudelliset tuet.
Saksan vastuut Euroopan kriisimaiden veloista alkavat nousta jo niin mittaviksi, että äänenpainot Saksan valtion luottoluokituksen pudottamiseksi voimistuvat. Saksan osuus Euroopan vakausmekanismissa nousee jo 168 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä kaikkiaan 620 miljardin euron potista on 11 miljardia.
Johtavan finanssilaitoksen Lloydsin johtava markkinastrategi Charles Diebel lausui taannoin TV-yhtiö CNBC:n haastattelussa, että Saksan luottoluokitusta pitäisi pudottaa parhaasta AAA-luokasta. Diebel viittasi lausunnossaan siihen, että Saksan on sitoutunut kriisimaiden pelastamisessa niin valtaviin osuuksiin, apupaketeista, että liittotasavallan oma luotettavuus ei enää kestä parhaan luokituksen vaatimuksia. Suomen asema tässä parhaassa luokassa on vastikään varmistettu kolmen eri luottoluokittajan analyyseissä.
Asialla on myös toinen puolensa. Koko eurojärjestelmä hyödyttää ennen muuta jättimäisestä viennistään elävää Saksaa takaamalla sen ja koko valuutta-alueen rahapolitiikan – käytännössä korkotason ennustettavuuden. Sen varassa on kehittynyt Saksan vientivetoinen voimakas kasvu ja ulkomaankaupan ylijäämä. Ja siksi liittokansleri Angela Merkel on valmis neuvottelemaan loputtomiin uusista euroalueen pelastuspaketeista.
Kreikan ja muiden euroalueen kriisimaiden apuohjelmien tehoa odotellessa valmistautuvat nyt kuitenkin eteläisen Reininmaan asukkaat D-markkaostoksille Laufenburgissa. Vuolaan Reinin ja Niebelungin myyttien alkulähteillä voi maksaa silmälasit ja uuden television niillä piirongin laatikoon talletetuilla vanhoilla tutuilla Saksan markoilla."
"Suurimmassa euromaassa Saksassa lisääntyvät valuuttaunionin tulevaisuutta koskevat epäilyt.
Uudet mielipidetiedustelut osoittavat, että valtaosa saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta, ja yli puolet haluaisi palata takaisin vanhaan D-markkaan.
Jopa liittohallituksen talousneuvonantajat varoittavat eurojärjestelmän sortumisesta.
Tavalliset saksalaiset ovat koko valuuttaunionin ajan suhtautuneet yhteisvaluuttaan ja sen vakauteen epäilevästi.
Nyt kun pahimmin velkaantuneiden euromaiden ahdingon todellinen syvyys on paljastunut, ja Ranskan ja Saksan valtiojohtajien yhteisen Berliinin hätäistunnon jälkeen kreikan velkapaketin uusimmasta versiosta on sovittu, ovat monet saksalaiset jo valmiita ryhtymään tositoimiin.
Esimerkiksi pienessä Laufenburgin kaupungissa Lounais-Saksassa voi syyskuun 12. päivästä lähtien neljän viikon ajan maksaa vanhoilla D-markoilla.
Kaupungin 22 liikkeenharjoittajan tempausta voi tietenkin pitää leikkisänä mainostemppuna, mutta samalla se kertoo laajemminkin ilmapiiristä Saksassa.
Kölninäisen Expressen-lehden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 86 prosenttia saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta. Sama kysely osoittaa, että 60 prosenttia suurimman eurotalouden veronmaksajista, jotka siis joutuvat kantamaan suurimman vastuun myös velkamaiden pelastamisesta, ovat valmiita siirtymään takaisin läntisen Saksan entiseen valuttaan D-markkaan.
Laufenburgin valuuttatempauksessa ovat mukana myös paikalliset pankit, Sparkasse Hochreihin sekä Volksbank Rhein-Wehra.
Entinen valuutta ei Saksassa ole kadonnut sen enempää ihmisten mielistä kuin keskuspankin varastoistakaan. keskuspankki Bundesbankilla on edelleen yli 13 miljardia D-markkaa seteleinä ja kolikkoina.
Mutta ei Saksassa nousevassa eurokauhussa ole kysymys ainoastaan pikkukaupungin liikkeenharjoittajien kampanjasta, vaan kaikkein korkeimmissa talouden asiantuntijapiireissä on havahduttu etsimään rakenteellisesti entistä jyrkempiä ratkaisuja.
Jo lähes puolitoista vuotta on poliitikkojen linja ollut rakentaa velkamaille, kuten nyt jälleen Kreikalle, pelastuspaketti toisensa perään.
Kautta maailman uutisoidaan hektisistä öisistä neuvotteluista ja niitä seuraavista jättimäisistä tukijärjestelyistä, joiden summien giganttista suuruutta on veronmaksajien yhä vaikeampaa käsittää.
Saksan liittohallituksen talouspoliittisen päätöksenteon tukena on käytetty ns. viiden viisaan ryhmää. Tämä puolivirallinen talouskollegio julkaisee yleensä vain kerran vuodessa katsauksensa Saksan taloudenkehityksestä.
Viime viikolla jopa tämä asiantuntijajoukko painoi kriisinappulaa: ryhmä julkaisi yhteistuumin arvostetussa Frankfurter Allgemeine Zeitung -sanomalehdessä kirjoituksensa, jossa vaaditaan liittohallitukselta uusia toimia – ja nopeasti.
Asiantuntijat latelivat kylmää tekstiä: on aivan turha toive, että kriisimaat, Kreikka, Irlanti ja Portugali voisivat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa maksaa takaisin niille myönnetyn taloudelliset tuet.
Saksan vastuut Euroopan kriisimaiden veloista alkavat nousta jo niin mittaviksi, että äänenpainot Saksan valtion luottoluokituksen pudottamiseksi voimistuvat. Saksan osuus Euroopan vakausmekanismissa nousee jo 168 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä kaikkiaan 620 miljardin euron potista on 11 miljardia.
Johtavan finanssilaitoksen Lloydsin johtava markkinastrategi Charles Diebel lausui taannoin TV-yhtiö CNBC:n haastattelussa, että Saksan luottoluokitusta pitäisi pudottaa parhaasta AAA-luokasta. Diebel viittasi lausunnossaan siihen, että Saksan on sitoutunut kriisimaiden pelastamisessa niin valtaviin osuuksiin, apupaketeista, että liittotasavallan oma luotettavuus ei enää kestä parhaan luokituksen vaatimuksia. Suomen asema tässä parhaassa luokassa on vastikään varmistettu kolmen eri luottoluokittajan analyyseissä.
Asialla on myös toinen puolensa. Koko eurojärjestelmä hyödyttää ennen muuta jättimäisestä viennistään elävää Saksaa takaamalla sen ja koko valuutta-alueen rahapolitiikan – käytännössä korkotason ennustettavuuden. Sen varassa on kehittynyt Saksan vientivetoinen voimakas kasvu ja ulkomaankaupan ylijäämä. Ja siksi liittokansleri Angela Merkel on valmis neuvottelemaan loputtomiin uusista euroalueen pelastuspaketeista.
Kreikan ja muiden euroalueen kriisimaiden apuohjelmien tehoa odotellessa valmistautuvat nyt kuitenkin eteläisen Reininmaan asukkaat D-markkaostoksille Laufenburgissa. Vuolaan Reinin ja Niebelungin myyttien alkulähteillä voi maksaa silmälasit ja uuden television niillä piirongin laatikoon talletetuilla vanhoilla tutuilla Saksan markoilla."
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Hugenotit ja Friedrichsdorf
Ranska on katolinen maa. Katolisten ja protestanttien oli aikoinaan lähes mahdotonta tulla toimeen keskenään. Ajatelkaapas, että Timo Soinia vainottaisiin Suomessa uskontonsa takia…
Hugenoteiksi kutsutaan noin vuodesta 1560 ranskalaisia protestantteja. Tämä nimi syntyi jo ennen aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n, siis ennen Ranskan vallankumouksen aikaa. Hugenottien uskon suurin vaikuttaja ja esikuva oli Johannes Calvin.
Protestantteja alettiin syrjiä ja sitten vainota Ranskassa noin vuodesta 1530. Kirkkoja ryöstettiin, hävitettiin ja poltettiin. Tämä aiheutti tuohon aikaan hyvin suuren, noin neljännesmiljoonan ihmisen pakolaisvirran Ranskasta protentanttisille seuduille, Saksaan ja muihinkin Euroopan maihin.
Vuodesta 1791 näitä pakolaisia alettiin kutsua protestanteiksi. Siksi nimitys hugenotit on säilynyt vain Ranskan kalvinistien nimenä näiden paetessa Ranskasta. Nykyisin protestantit kuuluvat Ranskassa reformoituun kirkkoon.
Saksan kreivi Friedrich II antoi noin 200.000:lle näitä ahkeria pakolaisia vuonna 1687 uuden kodin Hessenistä. He nimesivät uuden paikkakuntansa Friedrichin mukaan Friedrichsdorfiksi (”Friedrichin kylä”). Älä sekoita toiseen lähes samannimiseen kaupunkiin, Friedrichshafeniin (”Friedrichin satama”), joka sijaitsee Bodenjärven pohjoisrannalla, jossa pidetään vuosittaiset isot kansainväliset venemessut ja jossa valmistetaan zeppeliinejä ja lentokoneen moottoreita. Ylläolevasta kartasta Friedrichsdorf löytyy Frankfurtin pohjoispuolelta.
Hugenotit toivat mukanaan tietotaitoa ja aiheuttivat valtavan taloudellisen kasvun uudella kotiseudullaan. He osasivat tektiilinkäsittelytaidon, ensin valmistaen flanellia ja siitä tuotteita kuten sukkia ja hattuja, ja sitten englantilaisen teollisen tekstiilituotannon kasvettua heidän erikoisalaansa oli tekstiilien värjäys. ”Homburger” tietynlaisen miesten hatun nimenä on peräisin tältä ajalta. Taloudellinen vauraus taas toi mukanaan Friedrichsdorfille kaupunkioikeuksien myöntämisen vuonna 1771.
Myöhemmin friedrichsdorfilaiset keksivät varastoida viljatuotteita kuivaamalla, ja näin syntyi pastatuotteita sekä yhä nykyisinkin kuuluisa sokerikorpputuotanto. Kaupunki tunnetaankin Saksassa nimellä ”korppukaupunki”. Siitä sitten syntyi myös jatkojalostuksena varsin kuuluisa Saksan vauvaruokatuottaja Milupa, jonka tuotanto on kuitenkin nykyisin siirretty Puolaan. Aina – kerran viikossa – kielikouluun (1986-89) ajaessani nenässä tuntui vauvanruoka vahvana paikallisena tuoksuna.
On olemassa kolme eri versiota siitä, mistä nimitys hugenotit on lähtöisin. Kaksi niistä on muunnoksia tai väännöksiä sveitsinsaksasta ja ranskasta, kolmas vuodelta 1309, etunimestä Hugo, joka vanhagermaanissa on ajatus, järki, mieli. Hugenotit itse eivät kutsu itseään hugenoteiksi.
Minua hugenotit kiinnostavat siksi, että on käynyt ilmi, että lasteni isoisän isän puoleinen suku on hugenottien jälkeläisiä. Nimi Werkle ei olekaan svaabilainen, kuten saksalaiset yleensä luulevat, vaan on tullut Elsassin (nykyisin Alsace) kautta Saarlandiin, jonne siis sinnekin täyskatoliselle seudulle hugenotteja oli siirtolaisina tullut. Tokihan oletan heidän sekoittuneen kantaväestöön, kuten yleensä kaikkialla käy. Protestanttina elämisen vaikeuden katolisella seudulla olen nähnyt sekä ex-mieheni sukulaisten että myöhemmin Bodenjärven asukkaiden kertomana. Lasten isän äidin puolelta ainoa tunnettu sukulainen, joskaan ei kovin läheinen, sen sijaan on surullisenkuuluisa Erich Honecker…
Firedrichsdorf on vielä tänäänkin uskonnollisen suvaitsevaisuuden kaupunki. Siellä on 1987 valmistunut Frankfurt-temppeli, toinen Saksassa sijaitsevista Myöhempien päivien pyhien Jeesus Kristuksen temppeli. Pääsin minäkin kerran siihen sisältäpäin tutustumaan. Mormonit ovat minua kohtaan olleet aina kaikkein suvaitsevaisin uskontoryhmä. Siihen lienee syynä läheinen kosketus mormonien toimintaan lapsuudenystäväni kautta. Frankfurtin seudulla toimimme yhdessä myös toisen kotikaupunkini kasvatin kanssa, joka on mormoni ja sittemmin siirtyi USA:han.
Pienenä kuriositeettina mainitsen Friedrichsdorfista vielä varsin viehättävän Suomi-kaupan, ”Little Finlandin”, nykyisin ”Little Skandinavien”. Nettikauppoineen tietenkin. Käykääpä tutustumassa! Liike syntyi Saksan Askon ajauduttua konkurssiin 1980-luvulla ja suomalaisten tuotteiden myynnin näin Askon liikkeiden kautta kokonaan lakattua. Nykyisin tämä kauppa on varsinainen paratiisi. Käykääpä tutustumassa! Se sijaitsee Friedrichsdorfin Köppernissä, osoitteessa Köpperner Straße 111.
Suomen markan arvo oli ennen kelluntaa ja devalvaatiota verrattuna muihin valuuttoihin ylikallis ja designartikkeleiden ja huonekalujen myynti vaikeaa. Meille Saksassa rahamme ansainneille se tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että Suomen matkat harkittiin tarkoin tai niistä peräti luovuttiin kokonaan, samoin kuin suomalaisten tuotteiden ostamisesta. Alkoholista sen sijaan en ole sen kummemmin ikinä piitannut, maksakoon mitä hyvänsä…
Hugenoteiksi kutsutaan noin vuodesta 1560 ranskalaisia protestantteja. Tämä nimi syntyi jo ennen aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n, siis ennen Ranskan vallankumouksen aikaa. Hugenottien uskon suurin vaikuttaja ja esikuva oli Johannes Calvin.
Protestantteja alettiin syrjiä ja sitten vainota Ranskassa noin vuodesta 1530. Kirkkoja ryöstettiin, hävitettiin ja poltettiin. Tämä aiheutti tuohon aikaan hyvin suuren, noin neljännesmiljoonan ihmisen pakolaisvirran Ranskasta protentanttisille seuduille, Saksaan ja muihinkin Euroopan maihin.
Vuodesta 1791 näitä pakolaisia alettiin kutsua protestanteiksi. Siksi nimitys hugenotit on säilynyt vain Ranskan kalvinistien nimenä näiden paetessa Ranskasta. Nykyisin protestantit kuuluvat Ranskassa reformoituun kirkkoon.
Saksan kreivi Friedrich II antoi noin 200.000:lle näitä ahkeria pakolaisia vuonna 1687 uuden kodin Hessenistä. He nimesivät uuden paikkakuntansa Friedrichin mukaan Friedrichsdorfiksi (”Friedrichin kylä”). Älä sekoita toiseen lähes samannimiseen kaupunkiin, Friedrichshafeniin (”Friedrichin satama”), joka sijaitsee Bodenjärven pohjoisrannalla, jossa pidetään vuosittaiset isot kansainväliset venemessut ja jossa valmistetaan zeppeliinejä ja lentokoneen moottoreita. Ylläolevasta kartasta Friedrichsdorf löytyy Frankfurtin pohjoispuolelta.
Hugenotit toivat mukanaan tietotaitoa ja aiheuttivat valtavan taloudellisen kasvun uudella kotiseudullaan. He osasivat tektiilinkäsittelytaidon, ensin valmistaen flanellia ja siitä tuotteita kuten sukkia ja hattuja, ja sitten englantilaisen teollisen tekstiilituotannon kasvettua heidän erikoisalaansa oli tekstiilien värjäys. ”Homburger” tietynlaisen miesten hatun nimenä on peräisin tältä ajalta. Taloudellinen vauraus taas toi mukanaan Friedrichsdorfille kaupunkioikeuksien myöntämisen vuonna 1771.
Myöhemmin friedrichsdorfilaiset keksivät varastoida viljatuotteita kuivaamalla, ja näin syntyi pastatuotteita sekä yhä nykyisinkin kuuluisa sokerikorpputuotanto. Kaupunki tunnetaankin Saksassa nimellä ”korppukaupunki”. Siitä sitten syntyi myös jatkojalostuksena varsin kuuluisa Saksan vauvaruokatuottaja Milupa, jonka tuotanto on kuitenkin nykyisin siirretty Puolaan. Aina – kerran viikossa – kielikouluun (1986-89) ajaessani nenässä tuntui vauvanruoka vahvana paikallisena tuoksuna.
On olemassa kolme eri versiota siitä, mistä nimitys hugenotit on lähtöisin. Kaksi niistä on muunnoksia tai väännöksiä sveitsinsaksasta ja ranskasta, kolmas vuodelta 1309, etunimestä Hugo, joka vanhagermaanissa on ajatus, järki, mieli. Hugenotit itse eivät kutsu itseään hugenoteiksi.
Minua hugenotit kiinnostavat siksi, että on käynyt ilmi, että lasteni isoisän isän puoleinen suku on hugenottien jälkeläisiä. Nimi Werkle ei olekaan svaabilainen, kuten saksalaiset yleensä luulevat, vaan on tullut Elsassin (nykyisin Alsace) kautta Saarlandiin, jonne siis sinnekin täyskatoliselle seudulle hugenotteja oli siirtolaisina tullut. Tokihan oletan heidän sekoittuneen kantaväestöön, kuten yleensä kaikkialla käy. Protestanttina elämisen vaikeuden katolisella seudulla olen nähnyt sekä ex-mieheni sukulaisten että myöhemmin Bodenjärven asukkaiden kertomana. Lasten isän äidin puolelta ainoa tunnettu sukulainen, joskaan ei kovin läheinen, sen sijaan on surullisenkuuluisa Erich Honecker…
Firedrichsdorf on vielä tänäänkin uskonnollisen suvaitsevaisuuden kaupunki. Siellä on 1987 valmistunut Frankfurt-temppeli, toinen Saksassa sijaitsevista Myöhempien päivien pyhien Jeesus Kristuksen temppeli. Pääsin minäkin kerran siihen sisältäpäin tutustumaan. Mormonit ovat minua kohtaan olleet aina kaikkein suvaitsevaisin uskontoryhmä. Siihen lienee syynä läheinen kosketus mormonien toimintaan lapsuudenystäväni kautta. Frankfurtin seudulla toimimme yhdessä myös toisen kotikaupunkini kasvatin kanssa, joka on mormoni ja sittemmin siirtyi USA:han.
Pienenä kuriositeettina mainitsen Friedrichsdorfista vielä varsin viehättävän Suomi-kaupan, ”Little Finlandin”, nykyisin ”Little Skandinavien”. Nettikauppoineen tietenkin. Käykääpä tutustumassa! Liike syntyi Saksan Askon ajauduttua konkurssiin 1980-luvulla ja suomalaisten tuotteiden myynnin näin Askon liikkeiden kautta kokonaan lakattua. Nykyisin tämä kauppa on varsinainen paratiisi. Käykääpä tutustumassa! Se sijaitsee Friedrichsdorfin Köppernissä, osoitteessa Köpperner Straße 111.
Suomen markan arvo oli ennen kelluntaa ja devalvaatiota verrattuna muihin valuuttoihin ylikallis ja designartikkeleiden ja huonekalujen myynti vaikeaa. Meille Saksassa rahamme ansainneille se tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että Suomen matkat harkittiin tarkoin tai niistä peräti luovuttiin kokonaan, samoin kuin suomalaisten tuotteiden ostamisesta. Alkoholista sen sijaan en ole sen kummemmin ikinä piitannut, maksakoon mitä hyvänsä…
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Kuka keksi puhelimen?
Kuka keksi puhelimen?
Ei, se ei ollut Bell. Bell kaupallisti sen. Toki sekin oli aikamoinen suoritus ja vaati ensin melkoisesti kehittelytyötä.
Eikä se ollut Jorma Ollilakaan... ;-)
Philipp Reis syntyi vuonna 1834 Gelnhausenissa, Hessenin osavaltiossa Keski-Saksassa. Hänet kastettiin evankelis-luterilaiseksi. Tämä täytyy mainita erikseen siksi, että tuohon aikaan katolisten ja protestanttien välillä vallitsi tämän päivän eurooppalaisille täysin käsittämätön ristiriita. Protestanttien elämä katolisilla seuduilla oli hyvin vaikeaa. Ristiriitaa ei tosin tarvitse edes Suomesta kaukaa hakea: samanlaista vainoa ja painostusta kokivat sodan jälkeen Karjalasta tulleet ortodoksit.
Philippin äidin ja pian myös isän kuoltua hän joutui sukulaisensa hoiviin protestanttiseen Friedrichsdorfiin, jossa nuori Philipp kävi koulunsa. Opiskelemaan hän lähti kauppakouluun Frankfurtiin. Samanaikaisesti häntä kiinnostivat luonnontieteet, joita hän pääsi syventämään polyteknisessä koulussa Frankfurtissa. Hän pääsi kuuluisan frankfurtilaisen fyysikkoseuran jäseneksi vuonna 1851. Hänen aikomuksensa oli jatkaa opiskelua sillä alalla, mutta hän saikin yllättäen fysiikan, matematiikan, kemian ja ranskan kielen opettajan paikan juuri Friedrichsdorfista.
Hän avioitui ja osti Friedrichsdorfista talon ja asettui sinne asumaan. Siellä hän kehitteli paitsi puhelimen, myös rullaluistimet, jotka nykyisin tunnetaan nimellä inline-skates, sekä polkupyörän esiversion. Mekaniikka ja sähkötekniikka tulivat hänen oppilailleen tutuiksi hänen monien hyvin käytännöllisten opetusmateriaaliensa kautta.
Vuosina 1858-63 hän kehitteli kontaktimikrofonin. Hän kutsui keksintöään nimellä ”telephon”, ja tämä sana onkin vakiintunut puhelimen kansainväliseksi nimeksi. Keksintöä hän esitteli vuonna 1861 kuuluisan Frankfurtin Fysikaalisen seuran jäsenille; esitelmän nimi oli ”Äänien siirtäminen mille tahansa etäisyyksille galvaanisen virran avulla”. Sen lisäksi keksintöä esiteltiin monissakin aikakauden julkaisuissa ja tilaisuuksissa. Reis sai esitellä keksintönsä myös Itävallan keisarille vuonna 1863.
Vaan Saksan tuonaikainen teknologiavastaisuus sai aikaan sen, että keksintö ei saanut Saksassa laajempaa kannatusta. Joitakin kappaleita tosin tehtiin kaupalliseen käyttöön ja ne levisivät Venäjälle, Englantiin, Irlantiin ja Yhdysvaltoihin. Reis itse kehitteli laitettaan myös edelleen, mutta valitettavasti kuoli tuberkuloosiin jo 40-vuotiaana.
Kuvassa Reisin asuinttalo, Hugenottenstraße 93, jossa on nykyisin Philipp Reisin museo.
Laitteesta kiinnostuivat useat amerikkalaiset keksijät ja vuodesta 1868 kehittelytyötä jatkettiin USA:ssa. Alexander Graham Bell tutustui laitteeseen vuonna 1862 ja isälleen antamansa lupauksen mukaan jatkoi kehitystyötä ja kaupallisti puhelimen.
Paljon on kehitys kulkenut Reisin jälkeen. Kerran myös Google kunnioitti Reisin keksintöä.
Miksikö minua Philipp Reis kiinnostaa? Koska Reisin museo eli hänen kotipaikkansa oli Friedrichsdorfissa, Taunus-vuoristossa. Asuin kahdeksan vuotta hugenottikaupungin Friedrichsdorfin naapurikunnassa Rosbach-Rodheimissa, viralliselta nimeltään Rosbach-Rodheim v.d.H., joka häntäpään lyhenne tarkoittaa sanoja ”korkean paikan edessä” eli Taunus-vuoren edessä. Lasteni isoisän puolen sukujuuret taas juontavat hugenotteihin…
Ei, se ei ollut Bell. Bell kaupallisti sen. Toki sekin oli aikamoinen suoritus ja vaati ensin melkoisesti kehittelytyötä.
Eikä se ollut Jorma Ollilakaan... ;-)
Philipp Reis syntyi vuonna 1834 Gelnhausenissa, Hessenin osavaltiossa Keski-Saksassa. Hänet kastettiin evankelis-luterilaiseksi. Tämä täytyy mainita erikseen siksi, että tuohon aikaan katolisten ja protestanttien välillä vallitsi tämän päivän eurooppalaisille täysin käsittämätön ristiriita. Protestanttien elämä katolisilla seuduilla oli hyvin vaikeaa. Ristiriitaa ei tosin tarvitse edes Suomesta kaukaa hakea: samanlaista vainoa ja painostusta kokivat sodan jälkeen Karjalasta tulleet ortodoksit.
Philippin äidin ja pian myös isän kuoltua hän joutui sukulaisensa hoiviin protestanttiseen Friedrichsdorfiin, jossa nuori Philipp kävi koulunsa. Opiskelemaan hän lähti kauppakouluun Frankfurtiin. Samanaikaisesti häntä kiinnostivat luonnontieteet, joita hän pääsi syventämään polyteknisessä koulussa Frankfurtissa. Hän pääsi kuuluisan frankfurtilaisen fyysikkoseuran jäseneksi vuonna 1851. Hänen aikomuksensa oli jatkaa opiskelua sillä alalla, mutta hän saikin yllättäen fysiikan, matematiikan, kemian ja ranskan kielen opettajan paikan juuri Friedrichsdorfista.
Hän avioitui ja osti Friedrichsdorfista talon ja asettui sinne asumaan. Siellä hän kehitteli paitsi puhelimen, myös rullaluistimet, jotka nykyisin tunnetaan nimellä inline-skates, sekä polkupyörän esiversion. Mekaniikka ja sähkötekniikka tulivat hänen oppilailleen tutuiksi hänen monien hyvin käytännöllisten opetusmateriaaliensa kautta.
Vuosina 1858-63 hän kehitteli kontaktimikrofonin. Hän kutsui keksintöään nimellä ”telephon”, ja tämä sana onkin vakiintunut puhelimen kansainväliseksi nimeksi. Keksintöä hän esitteli vuonna 1861 kuuluisan Frankfurtin Fysikaalisen seuran jäsenille; esitelmän nimi oli ”Äänien siirtäminen mille tahansa etäisyyksille galvaanisen virran avulla”. Sen lisäksi keksintöä esiteltiin monissakin aikakauden julkaisuissa ja tilaisuuksissa. Reis sai esitellä keksintönsä myös Itävallan keisarille vuonna 1863.
Vaan Saksan tuonaikainen teknologiavastaisuus sai aikaan sen, että keksintö ei saanut Saksassa laajempaa kannatusta. Joitakin kappaleita tosin tehtiin kaupalliseen käyttöön ja ne levisivät Venäjälle, Englantiin, Irlantiin ja Yhdysvaltoihin. Reis itse kehitteli laitettaan myös edelleen, mutta valitettavasti kuoli tuberkuloosiin jo 40-vuotiaana.
Kuvassa Reisin asuinttalo, Hugenottenstraße 93, jossa on nykyisin Philipp Reisin museo.
Laitteesta kiinnostuivat useat amerikkalaiset keksijät ja vuodesta 1868 kehittelytyötä jatkettiin USA:ssa. Alexander Graham Bell tutustui laitteeseen vuonna 1862 ja isälleen antamansa lupauksen mukaan jatkoi kehitystyötä ja kaupallisti puhelimen.
Paljon on kehitys kulkenut Reisin jälkeen. Kerran myös Google kunnioitti Reisin keksintöä.
Miksikö minua Philipp Reis kiinnostaa? Koska Reisin museo eli hänen kotipaikkansa oli Friedrichsdorfissa, Taunus-vuoristossa. Asuin kahdeksan vuotta hugenottikaupungin Friedrichsdorfin naapurikunnassa Rosbach-Rodheimissa, viralliselta nimeltään Rosbach-Rodheim v.d.H., joka häntäpään lyhenne tarkoittaa sanoja ”korkean paikan edessä” eli Taunus-vuoren edessä. Lasteni isoisän puolen sukujuuret taas juontavat hugenotteihin…
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Frankfurt-Hahn
Suomi24:n keskustelupalstalla kysytään yhä uudestaan samoja kysymyksiä, vaikkapa että: ”Minulla on lento Frankfurt-Hahniin ja jatkolento Frankfurt am Mainista. Voiko Frankfurtissa käväistä kaupungilla koneen vaihdon välillä?” Vastailin aikanani, että mikä matkatoimisto ei osannut tuohon vastata? Ja: riippuu koneiden tulo- ja lähtöajoista, sillä toki aivan samoin Tampereelta koneen vaihdon välillä voi käväistä Helsingissä, vain sillä erotuksella, että Tampereen ja Helsingin välillä on moottoritie, mutta Hahnin lentokentän, joka sijaitsee Hunsrückin kukkulajonon laella, ja Frankfurtin välillä ei ole moottoritietä. Hahnin kentälle ei pääse junalla, mutta ei Tampereenkaan.
Hunsrück taas sijaitsee Rheinland-Pfalzin osavaltiossa ja Frankfurt/Main Hessenin osavaltiossa. Frankfurt-Hahnin lentokenttä sijaitsee 503 metrin korkeudessa, noin 140 kilometriä Frankfurtista länteen. Maalla, ei-missään. Frankfurt am Main taas on oikeasti iso metropoli, parin miljoonan asukkaan seutukunta. Tiet tosin ovat erinomaisessa kunnossa ja bussiyhteydet Frankfurtiin hyvät.
Miksi Frankfurt am Main? Siksi, että paitsi tämä iso Frankfurt Main-joen varrella, on olemassa toinenkin Frankfurt, Puolan rajalla Oder-joen varrella.
Nimi Frankfurt-Hahn on monen monen käräjänkäynnin tuloksena saanut pitää nimensä, vaikka sillä ei ole Frankfurtin kanssa mitään tekemistä. Tai no, on sentään: alun perin lentokentän piti avustaa Frankfurtin täysin ylikuormitettua lentokenttää. Ja avustaakin, joskaan ei ihan siten kuin oli ajateltu. Kaupunkikentillä on Saksassa yölentokielto, mikä jotakuinkin tehokkaasti estää kaupunkien lähellä sijaitsevien lentokenttien laajenemisen.
Tähän ongelmaan Saksasta poistunut US-armeija oli antanut oivat lääkkeet. Ranskan armeijan vuonna 1951 aloittama ja Yhdysvaltojen armeijan pian jatkama armeijan lentokenttä rakennettiin Hunsrückille. Se oli US-armeijan seitsemänneksi suurin asema Saksassa. Asuntoalueella oli 672 asuntoa, 25 kasarmirakennusta, 22 toimistorakennusta, 52 työpajaa ja 51 leiriä, 343 lentokonehallia, 23 kauppaa, 32 erilaista vapaa-ajan laitosta kuten tennis- ja golfkentät, stadion, jalkapallokenttä, ampumarata. Lisäksi viisi koulurakennusta ja sairaala hammasklinikkoineen. Asemalla työskenteli ja asui noin 13.000 henkilöä.
Sitten Yhdysvallat päättivät luopua asemistaan Saksassa ja koneet, jotka 1991 lähtivät Irakiin, eivät enää palanneetkaan Saksaan. Pari vuotta myöhemmin kaikki amerikkalaiset sotilaat ja armeijan henkilökunta olivat poistuneet Saksasta. Saksalaiset näkivät tyhjät alueet ja päättivät hyödyntää niitä. Ensimmäinen saksalainen siviilikone lähti Mallorcalle vuonna 1993. Kenttä on nykyisin etupäässä Rheinland-Pfalzin osavaltion ja pienemmältä osalta Hessenin osavaltion omistuksessa.
Nimi ”Hahn” (kukko) on peräisin amerikkalaisilta. Paikkakunnan oikeat nimet Lautzenhausen ja Büchenbeuren olivat heille liian vaikeita ääntää. Nimiä oli kentällä aluksi muitakin. Ryanairin ja Lufthansan välisten riitojen saatua laantumaan kentän nimeksi vakiintui nykyinen Frankfurt-Hahn.
Ryanairille se on Lontoon Stanstedin jälkeen tärkein asema Euroopassa. Työpaikkoja kentällä on tätä nykyä noin 10.000. Hahnin kenttä on Saksan 11. suurin, sen kautta käy siviilimatkustajia vuosittain nelisen miljoonaa (Helsinki: 5 miljoonaa, eilinen uutinen; Frankfurt am Main: 5 miljoonaa). Kenttä on myös tärkeä rahtikenttä, Saksan viidenneksi suurin, ja sitä käyttävät hyvin monet kansainväliset rahtilentoyhtiöt, jotka lentävät kaikkialle maailmaan. Rahtia oli vuonna 2009 noin 72.000 tonnia. Lisäksi Saksaan tulevat sotilaat käyvät Hahnin kautta; vuonna 2008 heitä oli yli 55.000; heidän matkansa jatkui Irakiin tai Afganistaniin.
Hahniin voi lentää Suomesta Tampereelta. Itse olen lentänyt Hahnista ja Hahniin useamman kerran. Viime kesänä sieltä tuli yksi ryhmä vieraita sukujuhliin, kolme henkeä edestakaisin alle sata euroa… siinä ei sitten erikseen ja pitkään mietitä, varataanko sellainen lento vai ei. Hahnin kentältä puuttuvat kaikki hienoudet, aivan kuten halpalentoyhtiöiden imagoon kuuluu, mutta hyvin tulivat perille, ja Ryanair on tätä nykyä maailman täsmällisin lentoyhtiö! Ihan eri juttu ovat sitten valituksen aiheet. Vaan kysynpä vaan, saako Ladan hinnalla Mersun? Ja molemmat vievät perille.
Tässä en paneudu lainkaan ympäristöasioihin. Lentämisen ympäristöhaitoista voisi keskustella loputtomiin. Ihmisten matkustamishalua tuskin kukaan pystyy enää hillitsemään.
Saksa on erittäin hyvä matkailumaa. Hahnin läheltä löytyvät kauniit Reinin ja Moselin laaksot. Ruoka ja majoittuminen edullista, erinomaiset liikenneyhteydet, kulttuuria ja harrastusmahdollisuuksia ja ihanaa luontoa yllin kyllin...
Ajan kanssa oppii etsimään edulliset reitit ja matkustustavat. Monelle olisi hyötyä siitä, jos julkaisisin ne tässä. On olemassa oikoteitä säästämiseen. Tässä asiassa tietyt suomalaiset nettiportaalit ovat ajastaan jäljessä. Vertaa.fi tekee matkat kalliiksi!
Hunsrück taas sijaitsee Rheinland-Pfalzin osavaltiossa ja Frankfurt/Main Hessenin osavaltiossa. Frankfurt-Hahnin lentokenttä sijaitsee 503 metrin korkeudessa, noin 140 kilometriä Frankfurtista länteen. Maalla, ei-missään. Frankfurt am Main taas on oikeasti iso metropoli, parin miljoonan asukkaan seutukunta. Tiet tosin ovat erinomaisessa kunnossa ja bussiyhteydet Frankfurtiin hyvät.
Miksi Frankfurt am Main? Siksi, että paitsi tämä iso Frankfurt Main-joen varrella, on olemassa toinenkin Frankfurt, Puolan rajalla Oder-joen varrella.
Nimi Frankfurt-Hahn on monen monen käräjänkäynnin tuloksena saanut pitää nimensä, vaikka sillä ei ole Frankfurtin kanssa mitään tekemistä. Tai no, on sentään: alun perin lentokentän piti avustaa Frankfurtin täysin ylikuormitettua lentokenttää. Ja avustaakin, joskaan ei ihan siten kuin oli ajateltu. Kaupunkikentillä on Saksassa yölentokielto, mikä jotakuinkin tehokkaasti estää kaupunkien lähellä sijaitsevien lentokenttien laajenemisen.
Tähän ongelmaan Saksasta poistunut US-armeija oli antanut oivat lääkkeet. Ranskan armeijan vuonna 1951 aloittama ja Yhdysvaltojen armeijan pian jatkama armeijan lentokenttä rakennettiin Hunsrückille. Se oli US-armeijan seitsemänneksi suurin asema Saksassa. Asuntoalueella oli 672 asuntoa, 25 kasarmirakennusta, 22 toimistorakennusta, 52 työpajaa ja 51 leiriä, 343 lentokonehallia, 23 kauppaa, 32 erilaista vapaa-ajan laitosta kuten tennis- ja golfkentät, stadion, jalkapallokenttä, ampumarata. Lisäksi viisi koulurakennusta ja sairaala hammasklinikkoineen. Asemalla työskenteli ja asui noin 13.000 henkilöä.
Sitten Yhdysvallat päättivät luopua asemistaan Saksassa ja koneet, jotka 1991 lähtivät Irakiin, eivät enää palanneetkaan Saksaan. Pari vuotta myöhemmin kaikki amerikkalaiset sotilaat ja armeijan henkilökunta olivat poistuneet Saksasta. Saksalaiset näkivät tyhjät alueet ja päättivät hyödyntää niitä. Ensimmäinen saksalainen siviilikone lähti Mallorcalle vuonna 1993. Kenttä on nykyisin etupäässä Rheinland-Pfalzin osavaltion ja pienemmältä osalta Hessenin osavaltion omistuksessa.
Nimi ”Hahn” (kukko) on peräisin amerikkalaisilta. Paikkakunnan oikeat nimet Lautzenhausen ja Büchenbeuren olivat heille liian vaikeita ääntää. Nimiä oli kentällä aluksi muitakin. Ryanairin ja Lufthansan välisten riitojen saatua laantumaan kentän nimeksi vakiintui nykyinen Frankfurt-Hahn.
Ryanairille se on Lontoon Stanstedin jälkeen tärkein asema Euroopassa. Työpaikkoja kentällä on tätä nykyä noin 10.000. Hahnin kenttä on Saksan 11. suurin, sen kautta käy siviilimatkustajia vuosittain nelisen miljoonaa (Helsinki: 5 miljoonaa, eilinen uutinen; Frankfurt am Main: 5 miljoonaa). Kenttä on myös tärkeä rahtikenttä, Saksan viidenneksi suurin, ja sitä käyttävät hyvin monet kansainväliset rahtilentoyhtiöt, jotka lentävät kaikkialle maailmaan. Rahtia oli vuonna 2009 noin 72.000 tonnia. Lisäksi Saksaan tulevat sotilaat käyvät Hahnin kautta; vuonna 2008 heitä oli yli 55.000; heidän matkansa jatkui Irakiin tai Afganistaniin.
Hahniin voi lentää Suomesta Tampereelta. Itse olen lentänyt Hahnista ja Hahniin useamman kerran. Viime kesänä sieltä tuli yksi ryhmä vieraita sukujuhliin, kolme henkeä edestakaisin alle sata euroa… siinä ei sitten erikseen ja pitkään mietitä, varataanko sellainen lento vai ei. Hahnin kentältä puuttuvat kaikki hienoudet, aivan kuten halpalentoyhtiöiden imagoon kuuluu, mutta hyvin tulivat perille, ja Ryanair on tätä nykyä maailman täsmällisin lentoyhtiö! Ihan eri juttu ovat sitten valituksen aiheet. Vaan kysynpä vaan, saako Ladan hinnalla Mersun? Ja molemmat vievät perille.
Tässä en paneudu lainkaan ympäristöasioihin. Lentämisen ympäristöhaitoista voisi keskustella loputtomiin. Ihmisten matkustamishalua tuskin kukaan pystyy enää hillitsemään.
Saksa on erittäin hyvä matkailumaa. Hahnin läheltä löytyvät kauniit Reinin ja Moselin laaksot. Ruoka ja majoittuminen edullista, erinomaiset liikenneyhteydet, kulttuuria ja harrastusmahdollisuuksia ja ihanaa luontoa yllin kyllin...
Ajan kanssa oppii etsimään edulliset reitit ja matkustustavat. Monelle olisi hyötyä siitä, jos julkaisisin ne tässä. On olemassa oikoteitä säästämiseen. Tässä asiassa tietyt suomalaiset nettiportaalit ovat ajastaan jäljessä. Vertaa.fi tekee matkat kalliiksi!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Pihatonttu
Paitsi joulutonttu, joka on joulupukin apulainen, suomalainen kansanperinne tuntee saunatontun, myllytontun, riihitontun, aittatontun, navettatontun ja tallitontun. Nämä ilmestyivät suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvulla. Eivät siis ole järin vanhoja perinteitä. Ja sitten kansanperinne tuntee myös kotitontun. En tarkoita tohvelisankaria, vaan kodin haltijaa, huolenpitäjää.
Perinteet ovat kulkeneet eri suuntiin. Saksassa voi nähdä omakotitalojen pihoilla tonttuja jos jonkinlaisia. Nämä ovat useimmiten krääsää parhaimmillaan. Gartenzwerg eli suomeksi puutarhakääpiö on alun perin marmorista, hiekkakivestä, poltetusta savesta tai nykyisin muovista tehty kääpiön tai tontun näköinen olento, joka laitetaan etupihalle koristeeksi. On kuulemma laskettu, että näitä olisi Saksassa peräti 25 miljoonaa.
Puutarhatontut ilmestyivät Keski-Eurooppaan noin 1800-luvun puolivälistä alkaen ensin ylhäissukujen pihoille. Niiden esikuvina käytettiin kaivostyöläisiä; tontuilla oli usein lapio, lyhty tai kottikärryt.
Tonttuja löytyy germaanisesta ja kreikkalaisesta mytologiasta ja myöhemmältä ajalta Grimmin saduista. Alkuperä oli ruhtinaiden huvitukseen käyttämät oikeat kääpiöt. Vanhimpia pikku veistoksia löytyy barokkiajalta Salzburgista vuosilta 1690-95. Niitä oli barokkipuutarhoissa Itävallassa, Saksassa, Tsekinmaalla, Pohjois-Italiassa ja Sloveniassa. Vuoden 1800 alkupuolella niistä tuli vähemmän toivottuja, mutta uusi tontturenessanssi alkoi kukoistaa pikkuporvareiden pihoilla 1800-luvun lopulla. Ja sitten tapa levisi Englantiin, koko Saksaan ja Itävaltaan, Sveitsiin sekä myös moniin muihin Euroopan maihin.
Hienoja posliinitonttuja tehtiin Meissenin kuuluisassa posliinitehtaassa, samoin kuin Keisarillisessa posliinitehtaassa Wienissä 1740- ja 1850-luvuilla. Massatuotanto 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisti pihasuojelijan jokaiseen taloon.
Moderneja versioita olisivat sitten vaikka kaikille tutut Smurffit.
Monesti saksalaiset käyttivät poliittisia tapahtumia ja tunnettuja henkilöitä tonttujen muotoisina. Ihan kaikkea ei sentään voi pihalleen laittaa. Esimerkiksi tonttu, jolla on alaslasketut housut ja jonka takapuoli on naapurin suuntaan, on kunnianloukkaus ja rangaistava teko. En siis suosittele.
Baselissa Sveitsissä perustettiin vuonna 1981 pihatonttujen suojeluyhdistys, jonka tarkoitus on suojella perinteisiä tonttumalleja. Tonttu saa olla korkeintaan 69 senttimetriä korkea, ja sillä pitää olla hiippalakki, parta ja sen on oltava miespuolinen. Itävaltalainen työtoverini kertoi aikoinaan joku päivä tekevänsä tontun, joka on aikuisen miehen kokoinen ja jonka aikoi laittaa parvekkeelleen. Kun kävin häntä jokunen vuosi sitten tapaamassa, ei ollut parveketta eikä yhtään pihatonttuakaan. ;-)
Katselin tässä päivänä muutamana pihatonttuja suomalaisessa rautakaupassa. Tonttuja pidetään yleisesti poroporvariuden symboleina, huonon maun osoituksena ja parhaana kitschin muotona.
Sana kitsch tulee saksasta, jossa se tarkoittaa lähinnä roskataidetta, jonkun taidemuodon huonolaatuista kopiointia. Sana otettiin käyttöön Münchenin taidemarkkinoilla 1860- ja 1870-luvuilla tarkoittamaan halpoja esineitä. Sanan ulottivat laajempaan käyttöön 1930-luvulla saksalaiset avantgardistit, jotka halusivat korostaa avantgarden ja tusinataiteen eroa.
Kuitenkin ne ovat varsin yleisiä. Makuasia, sanoisin. Katselkaapa saksalaisia pihoja…
Ostaa tontun voi vaikkapa täältä:
Ja voihan sitä perehtyä tonttujen maailmaan vaikkapa animaatiofilmin kautta.
Perinteet ovat kulkeneet eri suuntiin. Saksassa voi nähdä omakotitalojen pihoilla tonttuja jos jonkinlaisia. Nämä ovat useimmiten krääsää parhaimmillaan. Gartenzwerg eli suomeksi puutarhakääpiö on alun perin marmorista, hiekkakivestä, poltetusta savesta tai nykyisin muovista tehty kääpiön tai tontun näköinen olento, joka laitetaan etupihalle koristeeksi. On kuulemma laskettu, että näitä olisi Saksassa peräti 25 miljoonaa.
Puutarhatontut ilmestyivät Keski-Eurooppaan noin 1800-luvun puolivälistä alkaen ensin ylhäissukujen pihoille. Niiden esikuvina käytettiin kaivostyöläisiä; tontuilla oli usein lapio, lyhty tai kottikärryt.
Tonttuja löytyy germaanisesta ja kreikkalaisesta mytologiasta ja myöhemmältä ajalta Grimmin saduista. Alkuperä oli ruhtinaiden huvitukseen käyttämät oikeat kääpiöt. Vanhimpia pikku veistoksia löytyy barokkiajalta Salzburgista vuosilta 1690-95. Niitä oli barokkipuutarhoissa Itävallassa, Saksassa, Tsekinmaalla, Pohjois-Italiassa ja Sloveniassa. Vuoden 1800 alkupuolella niistä tuli vähemmän toivottuja, mutta uusi tontturenessanssi alkoi kukoistaa pikkuporvareiden pihoilla 1800-luvun lopulla. Ja sitten tapa levisi Englantiin, koko Saksaan ja Itävaltaan, Sveitsiin sekä myös moniin muihin Euroopan maihin.
Hienoja posliinitonttuja tehtiin Meissenin kuuluisassa posliinitehtaassa, samoin kuin Keisarillisessa posliinitehtaassa Wienissä 1740- ja 1850-luvuilla. Massatuotanto 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisti pihasuojelijan jokaiseen taloon.
Moderneja versioita olisivat sitten vaikka kaikille tutut Smurffit.
Monesti saksalaiset käyttivät poliittisia tapahtumia ja tunnettuja henkilöitä tonttujen muotoisina. Ihan kaikkea ei sentään voi pihalleen laittaa. Esimerkiksi tonttu, jolla on alaslasketut housut ja jonka takapuoli on naapurin suuntaan, on kunnianloukkaus ja rangaistava teko. En siis suosittele.
Baselissa Sveitsissä perustettiin vuonna 1981 pihatonttujen suojeluyhdistys, jonka tarkoitus on suojella perinteisiä tonttumalleja. Tonttu saa olla korkeintaan 69 senttimetriä korkea, ja sillä pitää olla hiippalakki, parta ja sen on oltava miespuolinen. Itävaltalainen työtoverini kertoi aikoinaan joku päivä tekevänsä tontun, joka on aikuisen miehen kokoinen ja jonka aikoi laittaa parvekkeelleen. Kun kävin häntä jokunen vuosi sitten tapaamassa, ei ollut parveketta eikä yhtään pihatonttuakaan. ;-)
Katselin tässä päivänä muutamana pihatonttuja suomalaisessa rautakaupassa. Tonttuja pidetään yleisesti poroporvariuden symboleina, huonon maun osoituksena ja parhaana kitschin muotona.
Sana kitsch tulee saksasta, jossa se tarkoittaa lähinnä roskataidetta, jonkun taidemuodon huonolaatuista kopiointia. Sana otettiin käyttöön Münchenin taidemarkkinoilla 1860- ja 1870-luvuilla tarkoittamaan halpoja esineitä. Sanan ulottivat laajempaan käyttöön 1930-luvulla saksalaiset avantgardistit, jotka halusivat korostaa avantgarden ja tusinataiteen eroa.
Kuitenkin ne ovat varsin yleisiä. Makuasia, sanoisin. Katselkaapa saksalaisia pihoja…
Ostaa tontun voi vaikkapa täältä:
Ja voihan sitä perehtyä tonttujen maailmaan vaikkapa animaatiofilmin kautta.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Muotinainen Aenne Burda
Tämän talon ohi olen ajanut sata kertaa. Ainakin siltä tuntuu, sillä tieni Saksasta Ranskaan eli idästä länteen, Strasbourgiin ja siitä eteenpäin, vei usein Offenburgin kautta, samoin kuin Saksassa etelä-pohjoissuunnan rautatie, ja junanvaihtokin tapahtui useimmiten juuri Offenburgissa. Koska olin liikenteessä joka viikko, se tekee vuodessa 52 ja kymmenessä vuodessa…
Kesävaatteeni ovat kaikki väärässä paikassa. Sitä se muutto tekee. Ajattelin siis elvyttää joskus muinoin opitut taidot ja tehdä vanhasta uutta. Kouluaikana minulla oli käsitöissä seiska, ja opettaja oli sitä mieltä, että en osaa mitään. Onneksi ex-anoppi ja uudet tutut Frankfurtissa sanoivat, että kaikkea oppii, joten opin sitten myös ompelemaan. Ja sitten oli aikoja, jolloin tein kaikki omat ja lasten vaatteet itse, ja ompelin toisillekin sekä opetin toisiakin. Poolokaulukset, nappilistat, hihan istutukset, miesten housujen vetoketjut eivät olekaan mahdottomia maallikon toteuttaa. Eikä ole tarvinnut hävetä. Eikä ollut yhtään kallista vaatekappaletta. Aika aikaa kutakin.
Tuli siis mieleen, että onhan Burda. Ajat ovat muuttuneet. En ostanutkaan nyt lehteä, vaan tilasin netin kautta Burdalta kaavan, ja hyvin meni. Se toimitettiin A4-kokoisina arkkeina sähköpostiini, jotka tulostin ja kokosin ja siinähän se – ei tarvittu ratasta eikä liitua, vain liimaa ja sakset. Ja hyvä tuli!
Burda Moden ei ole vieläkään kuollut eikä kaavoihinkaan kangistunut, vaan elää nyt juuri kasvun aikaa.
Kolme lasta, kotiäiti, 40, etsii tehtävää kustantamon johtotehtävissä. Miten monta työpaikkatarjousta tällainen nainen saisi tänään? 62 vuotta Saksan liittotasavallan perustamisen ja kolme vuotta kestäneen äitiysloman jälkeen odottavat nykynaiset yhä pääsyä sellaiseen johtotehtävään, joka vastaisi heidän koulutustaan ja kokemustaan.
Burda Moden, kansikuva vuodelta 1959.
„Voi miten se olikaan ihanaa aikaa”, sanoi Aenne Burda kerran menneitä muistellessaan: ”Minä olen sen kokenut, sen talousihmeen. Se oli elämäni parasta aikaa!” Vain muutamassa vuodessa Burda Moden-yrityksestä tuli oman alansa markkinajohtaja ja vuonna 1977 Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoittaa: ”Burda Moden on maailman suurin tämän alan lehti.”
Aenne Burda syntyi Offenburgissa, Baden-Württembergin osavaltiossa, vuonna 1909. Hän meni naimisiin vuonna 1931 ja sai kolme poikaa. Mieheltään Franz Burdalta hän sai vuonna 1940 nelikymppisenä hyvitykseksi miehensä syrjähypystä ja aviottomasta lapsesta varsin velkaantuneen pienkustantamon - ja teki siitä muodin keskuksen. Vuonna 1989 Aenne Burda myi 70 miljoonaa julkaisua ja kymmenen miljoonaa kaavaa, ja työntekijöitä oli 570.
Burda Moden ilmestyy 120 maassa. Uran kohokohta lienee pääsy Venäjän markkinoille vuonna 1987: lehti oli ensimmäinen länsimainen julkaisu Neuvostoliitossa. Muulla medialle kuva Aenne Burdasta ja Raissa Gorbatsovasta yhdessä Moskovassa oli oikea sensaatio.
Aenne Burdan idea itsetehdystä muodista on antanut miljoonille ja taas miljoonille naisille itseluottamusta sodan jälkeisinä vuosina. Jo vuonna 1957 puoli miljoonaa julkaisua, vuonna 1965 miljoona. Neuvostoliittoon menon aikoihin nelisen miljoonaa. Aenne Burda johti maailman suurinta muotitaloa. Hän kuoli vuonna 2005.
Franz Burda vanhempi perusti vuonna 1908 pienen kirjapainon. Hubert Burda on Franz ja Aenne Burdan nuorin poika ja johtaa nykyisin miljardisuurta mediayritystä Saksassa, toimipaikkoina Offenburg, Hampuri ja München. Burda Moden on nykyisin osa Burdan mediakonsernia. Lehtiä ilmestyy 268 erilaista, liikevaihtoa oli 2.078 miljoonaa euroa ja työntekijöitä 7.118 vuonna 2009.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Brezel - saksalainen rinkeli
Viipurinrinkelileipurien tyttärenä olen toki jonkin verran perehtynyt rinkelin historiaan. Sen ilmeisesti toivat Viipuriin, luostariin, keskiajalla saksalaiset munkit. Siitä tuli vähitellen juhlaruoka. Sodan jälkeen perinne siirtyi Lappeelle ja nykyisin rinkeliä saa markkinoilta sekä veljeni leipomon tuotteita herkkukaupoista Lappeenrannasta, Imatralta, Joutsenosta, Haminasta, Kotkasta, Porvoosta, Helsingistä ja Espoosta. Viipuristakin saa nykyisin taas viipurinrinkeliä: Knut Possen patsaan juuressa Linnansillan päässä on pieni kahvila, josta sitä saa. Se on varsin erilainen kuin Suomessa leivotut…
Brezel on kuitenkin Saksassa aivan jotain muuta, vain muoto on sama kuin Suomessakin. Se on leivonnainen, joka tehdään sokerittomasta taikinasta, heitetään mutkille, keitetään soodaliuoksessa ja paistetaan sitten, päälle sirotellaan suuria suolarakeita. Rinkeli on varsin tavallinen eri puolilla Etelä-Saksaa varhaisaamiaisena tai suolaisena purtavana kahviaikaan tai ihan muuten vaan pieneen nälkään. Päälle toki oikeaa voita! Tuoreena hyvin herkullista! Brezelin syntytarinoita on monenlaisia. Ensimmäisen kerran asiakirjoista löytyy leipurien ammattikunnan vaakunasta rinkelin kuva, vuodelta 1111. Se löydettiin Lausitzista, rakennuksen seinältä.
Miksi sitten leipurit valitsivat tunnuskuvakseen juuri rinkelin, selittää seuraava, rinkelin tarina. Rinkelit olivat antiikinajan ja varhaiskristillisen ajan symbolileipiä. Nimi ”Brezel” on peräisin vanhan yläsaksan kielen sanasta ”Brezitella”, ja se taas latinankielisestä sanasta ”Brachiatellum”, joka tarkoittaa suurinpiirtein käsivartta. Rinkeli siis symbolisoi rukoukseen ristittyjä käsivarsia. Roomalaisten pyöreästä leivästä, jota käytettiin varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisleipänä, syntyi aluksi tämä hieman muutettu muoto, jossa yksi käsivarsi – kuten numero kuusi – ulottui ympyrän ulkopuolelle. Tämän päivän muotoon siirryttiin, kun yhdistettiin kaksi ”yhden käden” rinkeliä. Tämä historia sekä läheinen yhteys kristinuskoon selittävät, miksi rinkeliä pidettiin „pyhänä leivonnaisena“ ja miksi uskottiin sen parantavaan voimaan. Rinkeli on Saksassa myös paastonajan leivonnainen. Samoin joillakin seudulla se kuuluu uudenvuoden yön perinteeseen.
On myös makeita versioita. Koulun alkaminen on Saksassa aina perhejuhla. Hessenissä, kun tyttäreni lähti ensimmäiselle luokalle, hän sai ensimmäisenä päivänä paitsi koulutötterönsä, myös suuren makean rinkelin. Maku vaan ei ollut lainkaan sama kuin suomalaisessa rinkelissä. Mutta ihmekös tuo. Jo hiivataikinan leipomista pidetään Saksassa vaikeana ja siitä taidosta sain siellä paljon kiitosta ja kunnioitusta.
Lisää leipomisesta ja leivonnaisista leipurimuseosta, joka sijaitsee Ulmissa, Tonavan rannalla. Valitettavasti museo ei ole juuri nyt avoinna, netistä tietoa toki löytyy. Kävin museossa paitsi leipurintyttärenä, myös siksi, että oma tyttäreni asui ja vaikutti vuosia Ulmissa.
Miten rinkelit sitten tehdään ja millainen keittoliemi on kemialliselta koostumukseltaan, voi lukea vaikkapa Wikipediasta.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Tietokilpailu poliittisista asioista
Minä en tätä kaikkea tiennyt. Enkä pyri tällä kirjoituksellani erikseen mihinkään. Zeit.de:n sivustolta löytyy tietovisa, jossa kysytään kaikenlaista, mitä yleistietoon tulee. Muun muassa, mitä tiedät Saksan poliitikoista.
Ensinnäkin: Angela Merkel on koulutukseltaan fyysikko. Hänen väitöskirjansa otsikko on ” Der Einfluß der räumlichen Korrelation auf die Reaktionsgeschwindigkeit bei bimolekularen Elementarreaktionen in dichten Medien“. Googlen käännös: „Vaikutusvalta paikkatietojen korrelaatio on reaktio korko alkeis bimolecular reaktioita tiheässä media”. Siis jotenkin näin: ”Moniulotteisen korrelaation vaikutus reaktionopeuteen bimolekulaarisissa alkeisreaktioissa tiheissä aineissa.” Tätähän tarvitaan valtion politiikassa?
Ainakin tietoa on siis tältä alalta. Ei, en todellakaan aliarvioi suoritusta, toteanpahan vain, että useimmat ihmiset tekevät työkseen aivan muuta kuin mitä ovat opiskelleet. Suomessakin on myös presidentillä tutkinto. Tarja Halonen on oikeustieteen kandidaatti. Se tuntuu jotenkin maanläheisemmältä… :-)
Meidän valtiossamme asiat ovat näin: Pääministeri on yhteiskuntatieteiden maisteri, valtiovarainministeri kansakoulun opettaja, ulkoministeri valtiotieteen tohtori, kevään vaalit voittaneeiden Perussuomalaisten puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri.
Saksa on liittovaltio. Liittovaltion parlamentti on nimeltään Saksan liittopäivät. Liittoneuvosto taas on sellainen perustuslaillinen elin, jonka kautta Saksan osavaltiot perustuslain pykälän 50 mukaisesti osallistuvat valtion lainsäädäntöön ja hallintoon. Osavaltioissa on omat parlamenttinsa (osavaltiopäivät). Tämän lisäksi kansalla ei ole valtaa pelkästään valitsemiensa kansanedustajien kautta, vaan myös kansanäänestysten kautta.
Saksan liittovaltion parlamentissa on 622 jäsentä. Siis noin yksi edustaja per 131.833 kansalaista. Suomessa yksi edustaja per 26.000 kansalaista. Tämän saman laskuopin mukaan Suomessa riittäisi 40 kansanedustajaa, tai käänteisesti Saksassa pitäisi olla 3.154 kansanedustajaa.
Saksan parlamentin jäsenistä kaksi ilmoittaa olevansa kotiäitiä tai –isiä. Verotus- ja vakuutussysteemit ja ennen kaikkea lähes täydellinen järjestetyn pikkulastenhoidon puuttuminen, sekä puolipäiväkoulu ja kouluruokailun puuttuminen aiheuttavat sen, että kun perheessä on lapsia, äiti jää yleensä kotiäidiksi. Suhde väestöön ei siis ole oikea.
Muuta mielenkiintoista tietoa. Saksan parlamentin jäsenistä edelleen yksi ilmoittaa olevansa maanviljelijä. Vuonna 2007 maataloudesta sai elantonsa 530.000 henkilöä (mikä koostuu 1,2 miljoonasta osa-aikaisesta työpaikasta); se on väestöstä 0,64 prosenttia. Tavallista on, että jos perheessä on lapsia, naiset tekevät osa-aikatyötä. Saksassa kodin ulkopuolella työskentelevistä osa-aikatyötä tekeviä miehiä vuonna 2007 oli 8,5% ja naisia 45,3, Suomessa vastaavat luvut ovat 8,3% ja 18,8%.
Nyt kun Suomen hallitusta tehtiin tekemällä ja siitä jäi ulos vaalien ainoa voittajapuolue, tulee katsottua myös Saksan median suhtautumista tähän asiaan. Tilannetta seurataan jännityksellä. Kaatuuko hallitus heti, eikö kaadu?
Saksan media on sitä mieltä, että perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Samanlaista väestön tyytymättömyyttä maassa vallitsevaan oikeistopolitiikkaan kuvaa Saksassa vihreän liikkeen valtaisa nousu.
Jos populismin määrite on se, että populisti ottaa huomioon kansan tahdon, niin kaiken järjen mukaan jokaisen puolueen pitäisi olla sellainen!
Ensinnäkin: Angela Merkel on koulutukseltaan fyysikko. Hänen väitöskirjansa otsikko on ” Der Einfluß der räumlichen Korrelation auf die Reaktionsgeschwindigkeit bei bimolekularen Elementarreaktionen in dichten Medien“. Googlen käännös: „Vaikutusvalta paikkatietojen korrelaatio on reaktio korko alkeis bimolecular reaktioita tiheässä media”. Siis jotenkin näin: ”Moniulotteisen korrelaation vaikutus reaktionopeuteen bimolekulaarisissa alkeisreaktioissa tiheissä aineissa.” Tätähän tarvitaan valtion politiikassa?
Kuva: Zeit.de
Ainakin tietoa on siis tältä alalta. Ei, en todellakaan aliarvioi suoritusta, toteanpahan vain, että useimmat ihmiset tekevät työkseen aivan muuta kuin mitä ovat opiskelleet. Suomessakin on myös presidentillä tutkinto. Tarja Halonen on oikeustieteen kandidaatti. Se tuntuu jotenkin maanläheisemmältä… :-)
Meidän valtiossamme asiat ovat näin: Pääministeri on yhteiskuntatieteiden maisteri, valtiovarainministeri kansakoulun opettaja, ulkoministeri valtiotieteen tohtori, kevään vaalit voittaneeiden Perussuomalaisten puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri.
Saksa on liittovaltio. Liittovaltion parlamentti on nimeltään Saksan liittopäivät. Liittoneuvosto taas on sellainen perustuslaillinen elin, jonka kautta Saksan osavaltiot perustuslain pykälän 50 mukaisesti osallistuvat valtion lainsäädäntöön ja hallintoon. Osavaltioissa on omat parlamenttinsa (osavaltiopäivät). Tämän lisäksi kansalla ei ole valtaa pelkästään valitsemiensa kansanedustajien kautta, vaan myös kansanäänestysten kautta.
Saksan liittovaltion parlamentissa on 622 jäsentä. Siis noin yksi edustaja per 131.833 kansalaista. Suomessa yksi edustaja per 26.000 kansalaista. Tämän saman laskuopin mukaan Suomessa riittäisi 40 kansanedustajaa, tai käänteisesti Saksassa pitäisi olla 3.154 kansanedustajaa.
Kuva: Wikipedia
Saksan parlamentin jäsenistä kaksi ilmoittaa olevansa kotiäitiä tai –isiä. Verotus- ja vakuutussysteemit ja ennen kaikkea lähes täydellinen järjestetyn pikkulastenhoidon puuttuminen, sekä puolipäiväkoulu ja kouluruokailun puuttuminen aiheuttavat sen, että kun perheessä on lapsia, äiti jää yleensä kotiäidiksi. Suhde väestöön ei siis ole oikea.
Muuta mielenkiintoista tietoa. Saksan parlamentin jäsenistä edelleen yksi ilmoittaa olevansa maanviljelijä. Vuonna 2007 maataloudesta sai elantonsa 530.000 henkilöä (mikä koostuu 1,2 miljoonasta osa-aikaisesta työpaikasta); se on väestöstä 0,64 prosenttia. Tavallista on, että jos perheessä on lapsia, naiset tekevät osa-aikatyötä. Saksassa kodin ulkopuolella työskentelevistä osa-aikatyötä tekeviä miehiä vuonna 2007 oli 8,5% ja naisia 45,3, Suomessa vastaavat luvut ovat 8,3% ja 18,8%.
Nyt kun Suomen hallitusta tehtiin tekemällä ja siitä jäi ulos vaalien ainoa voittajapuolue, tulee katsottua myös Saksan median suhtautumista tähän asiaan. Tilannetta seurataan jännityksellä. Kaatuuko hallitus heti, eikö kaadu?
Saksan media on sitä mieltä, että perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Samanlaista väestön tyytymättömyyttä maassa vallitsevaan oikeistopolitiikkaan kuvaa Saksassa vihreän liikkeen valtaisa nousu.
Jos populismin määrite on se, että populisti ottaa huomioon kansan tahdon, niin kaiken järjen mukaan jokaisen puolueen pitäisi olla sellainen!
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Saksan suomalaiset kielikoulut ja niiden ensimmäinen kotisivu 1996
Vuosi taisi olla jotain 1996. Olin jossain muistaakseni suomalaisten kielikoulujen opettajien päivillä Suomessa kuulemassa esitelmää nettisivuista ja siitä, miten tärkeää on olla esillä ja että mahdollisimman moni saisi tiedon kielikoulujen olemassaolosta. Taisi olla kyse ryhmätöistä. Vetäjä kertoi, että Otaniemen teknillinen korkeakoulu tarjoaisi mahdollisuuden nettisivun ylläpitoon. Minulle kerrottiin, miten asia hoidettaisiin ja ostinpa omin nokkineni kirjankin, jossa kerrottiin, miten tämä kaikki tehdään. Asia kuulosti jännittävältä, ja maailmanlaajuinen kielikoulujen esilläolo ja tulevaisuuteen suuntautuminen minusta täysin loogiselta.
Otaniemessä oli olemassa tuolloinen ”opinportti” sivustoineen, kahviloineen, keskustelukanavoineen. Teknillinen korkeakoulu, siellä tietotekniikan osasto ylläpiti suomalaisten opinahojen yhteyttä.
Meillä kotona oli yksi Saksan varhaisimmista internetyhteyksistä, mikä johtui siitä, että mieheni oli ammattikorkeakoulun yliopettaja, joka opetti tietotekniikkaa rakennusalalla sekä teki ohjelmistoja, ja näin ollen meillä oli pääsy verkkoon vain puhelinmaksulla. Muillahan yhteydet olivat tuolloin jotakuinkin harvinaisia, koska hyvin kalliita. Vanhempi poikani oli tuolloin 14-vuotias, surffaili ahkerasti netissä ja tunsi ja tiesi internetistä enemmän kuin me muut yhteensä. Yhdessä hänen kanssaan teimme siis kielikouluille sivuston. Samoihin aikoihin muistan tehneeni Konstanzin ammattikorkeakoululle käännöksen heidän ensimmäisiä kotisivujaan varten.
Emme sitä kielikoulujen sivua kuitenkaan ihan noin vaan voineet tehdä! Muistan vallan hyvin, millaiseen vastustukseen törmäsin. Olin kuulemma hörhö, tein täysin tarpeettomia asioita, joita ei kukaan ikinä tarvitse… ja sitä rataa. Ainoana kielikouluna Rhein-Neckarin koululla oli tuolloin oma kotisivu, ja sieltä puollettiin hankettamme.
Silloin ei ollut ikkunoita, windowsia. Aika yksinkertainenkin sivu oli. Teknisistä asioista en tiedä mitään. Tai, no ;-)
Sitten ajat muuttuivat… ja hups, joku sai tehtäväkseen oikein rahasta hoitaa kielikouluille kotisivut. Kuten niin monet muutkin kielikouluasiat, jotka olin alulle pannut, ovat tänään itsestään selviä...
Vaan olihan itse Bill Gates sanonut aikoinaan, että sellaista aikaa ei tule, että jokaisella olisi oma tietokone!
Vuonna 1998, kun silloinen saksalainen mieheni vietti sapattivuottaan opettaen lujuuslaskentaa Delhissä, Intiassa, meidän kommunikaatiomme Saksan ja Intian välillä toimi jo oikein hyvin internetin välityksellä, s-postitse. Ja nyt tänään kun katselen tämän blogini lukijoita, heitä on totisesti ympäri maailmaa. Missä meitä suomalaisia siis onkaan, hyvänen aika!
Rengas.de on Saksassa toimivan Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen nettisivusto, ja järjestelmällisesti kielikoulut ovat sen alaisia. Sivusto on minusta nykyisellään varsin onnistunut, selvä ja helppokäyttöinen.
Aalto-yliopisto sen sijaan ei olekaan se maailmankuulu laitos, jonka edellinen hallitus ja suomalaiset olettavat sen olevan. Tokihan tämä on mielipide, mutta ei minun, vaan sen olen kuullut muutaman kerran ulkomailta. Aalto-yliopistohan muodostettiin entisistä tunnetuista ja maineikkaista laitoksista - siis myös osana tuo Otaniemen teknillinen korkeakoulu - yhdistämällä ne mm. siksi, että saataisiin säästettyä yhteiskunnan varoja. Liitos on maksanut maltaita ja kansainvälinen tulos huonontunut. Nyt kolmea taidekorkeakoulua ei yhdistetä siksi, että se maksaisi liikaa. Skitsofrenista toimintaa Suomen hallitukselta, sanoisin...
Otaniemessä oli olemassa tuolloinen ”opinportti” sivustoineen, kahviloineen, keskustelukanavoineen. Teknillinen korkeakoulu, siellä tietotekniikan osasto ylläpiti suomalaisten opinahojen yhteyttä.
Meillä kotona oli yksi Saksan varhaisimmista internetyhteyksistä, mikä johtui siitä, että mieheni oli ammattikorkeakoulun yliopettaja, joka opetti tietotekniikkaa rakennusalalla sekä teki ohjelmistoja, ja näin ollen meillä oli pääsy verkkoon vain puhelinmaksulla. Muillahan yhteydet olivat tuolloin jotakuinkin harvinaisia, koska hyvin kalliita. Vanhempi poikani oli tuolloin 14-vuotias, surffaili ahkerasti netissä ja tunsi ja tiesi internetistä enemmän kuin me muut yhteensä. Yhdessä hänen kanssaan teimme siis kielikouluille sivuston. Samoihin aikoihin muistan tehneeni Konstanzin ammattikorkeakoululle käännöksen heidän ensimmäisiä kotisivujaan varten.
Emme sitä kielikoulujen sivua kuitenkaan ihan noin vaan voineet tehdä! Muistan vallan hyvin, millaiseen vastustukseen törmäsin. Olin kuulemma hörhö, tein täysin tarpeettomia asioita, joita ei kukaan ikinä tarvitse… ja sitä rataa. Ainoana kielikouluna Rhein-Neckarin koululla oli tuolloin oma kotisivu, ja sieltä puollettiin hankettamme.
Silloin ei ollut ikkunoita, windowsia. Aika yksinkertainenkin sivu oli. Teknisistä asioista en tiedä mitään. Tai, no ;-)
Sitten ajat muuttuivat… ja hups, joku sai tehtäväkseen oikein rahasta hoitaa kielikouluille kotisivut. Kuten niin monet muutkin kielikouluasiat, jotka olin alulle pannut, ovat tänään itsestään selviä...
Vaan olihan itse Bill Gates sanonut aikoinaan, että sellaista aikaa ei tule, että jokaisella olisi oma tietokone!
Vuonna 1998, kun silloinen saksalainen mieheni vietti sapattivuottaan opettaen lujuuslaskentaa Delhissä, Intiassa, meidän kommunikaatiomme Saksan ja Intian välillä toimi jo oikein hyvin internetin välityksellä, s-postitse. Ja nyt tänään kun katselen tämän blogini lukijoita, heitä on totisesti ympäri maailmaa. Missä meitä suomalaisia siis onkaan, hyvänen aika!
Rengas.de on Saksassa toimivan Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen nettisivusto, ja järjestelmällisesti kielikoulut ovat sen alaisia. Sivusto on minusta nykyisellään varsin onnistunut, selvä ja helppokäyttöinen.
Aalto-yliopisto sen sijaan ei olekaan se maailmankuulu laitos, jonka edellinen hallitus ja suomalaiset olettavat sen olevan. Tokihan tämä on mielipide, mutta ei minun, vaan sen olen kuullut muutaman kerran ulkomailta. Aalto-yliopistohan muodostettiin entisistä tunnetuista ja maineikkaista laitoksista - siis myös osana tuo Otaniemen teknillinen korkeakoulu - yhdistämällä ne mm. siksi, että saataisiin säästettyä yhteiskunnan varoja. Liitos on maksanut maltaita ja kansainvälinen tulos huonontunut. Nyt kolmea taidekorkeakoulua ei yhdistetä siksi, että se maksaisi liikaa. Skitsofrenista toimintaa Suomen hallitukselta, sanoisin...
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Perunaruokia
Juhannus tuli ja meni. Facebook-sivustolla oli useita sovellutuksia teemanaan juhannus ilman alkoholia, ilman känniä ja niin edelleen. Miksi ihmeessä hankkisin kännin ylipäänsä, ja miksi ihmeessä juuri juhannukseksi? Ja saksalaiselle olisi iso häpeä esiintyä julkisesti humalassa.
Saksassa ei ole juhannusta, joten voin siirtyä kevyesti seuraavaan teemaan: perunoihin.
Nythän asun perunapeltojen laidassa. Lähin naapuri kertoi: ”...ei sillä karjankasvatuksella oikein elä, mutta onhan meillä 25 hehtaaria perunaa...” Kalajoella sellainen on tavallista; perunaa on hyvin monella ja tässäkin kylässä isoja perunatiloja useita ja pari perunatehdastakin. Siellä tehdään perunasta tuotteita, muun muassa ranskalaisia, joita voi sitten ostaa vaikkapa mäkkäristä tai marketista.
Kun lähdin Suomesta vuonna 1974, vannoin etten ikinä enää syö perunaa. Iänikuiset keitetyt perunat tulivat korvista ulos. Huvitti, kun nuorin poikani Suomessa koulussa ollessaan ja sitten Saksaan 2009 palattuaan sanoi lähes samat sanat: ettei ikinä enää söisi keitettyjä perunoita.
Ymmärrän siis. Myöhemmin opin, että peruna on mitä monipuolisin ruokalaji! Esimerkiksi paistetut perunat tehdään kuten wokkivihanneksetkin, siis raa'at perunat leikataan siivuiksi tai tikuiksi ja paistetaan, eikä keitetä niitä ensin. Maustetaan muskottipähkinällä. Paistettu kananmuna on mainio lisä. Perunasose tehdään kuten Suomessakin, mutta laiskana emäntänä ostin valmiin muusijauheen ja lisäsin siihen maidon ja kananmunan ja kuorrutin uunissa… taivahan hyvää.
Todistan perunan monipuolisuuden listaamalla tähän perunareseptejä, joita nyt poimin satunnaisesti netistä, mutta jotka tulivat minulle tutuiksi Saksan vuosinani asuessani eri puolilla Saksaa ja Ranskassakin. Useimmat julkaistu sivulla www.chefkoch.de. Sirottelen tekstien joukkoon omia kommenttejani ja kokemuksiani. Saksassa on kouluruokailu ilmestynyt joihinkin kouluihin vasta sen jälkeen, kun kaikki lapseni lähtivät kouluistaan. Äidit pysyvät tehokkaasti kotona, kun lapsille on laitettava joka päivä ruokaa.
Painotan, että en ole armoitettu kokki, mutta oppiihan sitä kaikenlaista elämän aikana. En olemyöskään minkään suunnan terveysapostoli. Tiedän, että listani ei ole täydellinen.
Kaikki tietenkin nyt maahanmuuttokeskustelun aikana tietävät, että peruna on perisuomalainen ruokalaji, Suomessa syntynyt ja suomalaisten oma. Vai? Yhtä perisuomalainen kuin kahvikin. ;-)
Useimpia alla olevista saa Saksassa puolivalmiina tuotteina marketeista, ja siihen nähden Suomen Lidlin valikoima on perisuomalainen. Asuinhan myös kaksi vuotta Maggin tehtaan vieressä Sveitsin rajalla. Valikoima Saksassa on laaja ja hinnat tavallisen tallaajan rahapussille sopivat. Einesruokaa sen sijaan ei ole Saksassa lainkaan.
Perunaa kutsutaan Saksassa myös nimillä maaomena, maamarja tai tupsu (Erdapfel, Grumbeere, Tüfte) – kaikkine murrevariaatioineen, tietenkin. Tokihan pasta ja riisi ovat vallanneet perunalta paikan hyvinkin monissa talouksissa, mutta peruna on silti edelleenkin suosittu, ja varsinkin siksi, ettei sitä tarjoilla enää pelkästään kuorittuna ja keitettynä, vaan siitä tehdään ranskalaisia, tai perunapyöryköitä, joiden kaverina vaikkapa punakaalia. Peruna kuuluu tärkeimpiin energiaa antaviin ruokiin.
....................
Svaabilainen perunasalaatti – eli ”märkä perunasalaatti” (Schwäbischer Kartoffelsalat)
Annos neljälle. Valmistus n. 15 min.
Perunasaattiin ei Stuttgartin seuduilla kuulu majoneesi, vaan lihaliemi.
500 g perunaa, kiinteäksi keitettävää
2 keskisuurta sipulia, hienonnettuna
1 ruokal. sinappia
125 ml kuumaa lihalientä, mutta katso ettei salaatti ui liemessä!
1 ripaus muskottia
suolaa
pippuria
Keitä perunat kuorineen, ja kuori kypsänä.
Leikkaa vielä lämpimät perunat hienoiksi siivuiksi ja sekoita joukkoon sipuli. Lisää lihaliemi, sitten öljy, sinappi ja etikka. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla. Tarjoile lämpimänä.
....................
Saarlandin perunakeitto (Saarländische Kartoffelsuppe)
Tämän reseptin olen kirjoittanut aiemminkin.
Kahdelle. Valmistusaika n. 30 min.
6 suurta
perunaa, lohkottuna
1 nippu keittovihanneksia
3 ruokal. kanalientä
puoli purkkia kermaa
30 g voita
1 ripaus sokeria
Leikkaa perunat ja vihannekset pieniksi paloiksi. Lisää kanaliemi ja keitä 20 – 30 minuuttia. Soseuta perunanuijalla tai vatkaimen soseuttajalla ja lisää vähän voita.
Vatkaa vaahdoksi kerma, johon lisäsit sokeria. Täytä lautanen perunakeitolla ja sekoita joukkoon kerma varoen ja ympyrän muotoon.
....................
Taivas ja maa (Himmel und Erde)
Saarlandista. Omenat ovat taivaan vertauskuva ja perunat maan.
Annos neljälle. Valmistus n. 30 minuuttia.
800 g perunoita
400 g omenia, happamia
suolaa
pippuria
2 suurta sipulia
80 g savustettua silavaa
Pese perunat, kuori ne ja leikkaa kuutioiksi. Pese omenat, kuori, leikkaa neljään osaan ja poista siemenkota.
Keitä perunat ja omenat vedessä, johon olet lisännyt suolaa ja pippuria, n. 25 minuuttia kannen alla. Vettä on oltava niukanlaisesti. Voit kaataa liian veden pois.
Soseuta, mausta.
Kuori ja pieni sipulit. Paloittele silava, käristä paistinpannussa, ja paista sitten pannussa sipulit kullankeltaisiksi. Lisää pataan silava-sipuli-seos.
Tämän ruuan kanssa maistuu erinomaisesti musta makkara.
....................
Raastetut paistetut perunat, perunaletut (Reibekuchen)
Tämän perunaruuan kanssa syödään useimmiten omenahilloa.
Annos neljälle. Valmistus n. 20 min.
12 suurta perunaa
3 sipulia
8 ruokal. vehnäjauhoa
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
öljyä
Raasta raa’at perunat isolla raastinraudalla, mausta runsaalla suolalla ja pienellä määrällä pippuria. Lisää munat ja hienonnettu sipuli. Ripottele päälle niin paljon jauhoa, että perunamassa peittyy (saattaa olla enemmän kuin 8 ruokalusikallista, tai vähemmän). Sekoita kaikki keskenään.
Paista pannussa pieniä kakkusia, anna niiden uida öljyssä. Laita valumaan talouspaperin päälle.
....................
Perunagratiini (Kartoffelgratin)
Tämä soveltuu pääruoan lisukkeeksi. Annos kolmelle, valmistus n. 50 min.
30 g voita
1 kananmunan keltuainen
perunoita
60 g crème freaîche
200 ml maitoa
2 valkosipulin kynttä, hienonnettua
1 hyppysellinen suolaa ja pippuria
110 g kermaa
muskottipähkinää
Sekoita kananmunan keltuainen, crème fraîche ja kerma. Mausta pippurilla, suolalla ja muskotilla.
Voitele n. 20 cm:n vuoka voilla ja puristetulla valkosipulilla. Leikkaa peruna noin 2 mm paksuiksi siivuiksi ja asettele ne kattotiilimäisesti ympyräksi (vain yksi kerros!). Peitä sitten perunat nesteellä. Jos lisäät pinnalle valkosipulia, saat aikaan sen suuren makunautinnon.
Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen ja paista gratiinia n. 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.
....................
Perunapallot (Kartoffelknödel)
Minusta tämä ruoka on erityisen herkullinen, jos pyöryköihin on sisälle laitettu täyte (esim. jauhelihaa, juustoa) ja/tai ne tarjotaan vihreiden papujen kanssa.
Neljälle, valmistus n. 25 min.
½ kg perunajauhoa
1 paketti perunamuusijauhetta
1 teel. suolaa
½ l vettä
Sekoita kaikki keskenään. Muodosta kosteilla käsillä pyöryköitä ja keitä suuressa määrässä suolaista vettä n. 20 minuuttia. Sopii lisukkeeksi kaikkiin liharuokiin, joissa kastike.
....................
Paistettu perunaraaste (Rösti)
Rösti on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa pannussa paistettua.
Neljälle, valmistus n. 30 min.
1 kg kuorineen keitettyjä perunoita
1 sipuli
suolaa
pippuria
vähän voita tai muuta rasvaa
Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne sitten, anna jäähtyä ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita raastettujen perunoiden joukkoon sipuli, suola ja pippuri.
Voitele massa annoksittain sulalla voilla tai rasvalla ja paista kummaltakin puolelta 5-10 minuuttia. Tarjoa kuumana.
....................
Ranskalaiset perunat (Pommes frites)
Saksalainen ei sano mitään Ranskasta, vaan sanoo yksinkertaisesti „pommes“. Lausutaan kuten kirjoitetaan.
Pomme on ranskaa ja tarkoittaa omenaa. Frite on suomeksi friteerattu. S kummassakin sanassa on monikon pääte.
Jos en muuta Ranskassa oppinutkaan tekemään, niin ainakin ranskanperunoita ja ranskalaiset salaattikastikkeen – jossa ei muuten ole sokeria!
Burgerketjut käyttävät kemiallista (en muista mitä) rasvaa paistamiseen, ja jotkut saavat siitä vatsanväänteitä. Kotitekoisissa ranskalaisissa ei tätä vaaraa ole.
Neljälle. Valmistus n. 20 min.
750 g perunaa
öljyä friteerauspataan
suolaa
Pese ja kuori perunat ja leikka noin sentin paksuisiksi tikuiksi. Pese tikut vielä kerran ja kuivaa hyvin. Kuumenna korkeassa padassa tai friteerausastiassa öljy. Se on tarpeeksi kuumaa, jos puulusikalle, joka kastetaan öljyyn, ei enää nouse kuplia.
Friteeraa perunatikut kolmessa, neljässä osassa jokainen osa parin minuutin ajan. Ota pois padasta ja laita talouspaperille valumaan. Kuumenna rasva uudestaan ja friteeraa perunatikut noin neljän minuutin ajan, kunnes ne saavat rapean kuoren. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.
....................
Täytetyt uuniperunat (Gefüllte Ofenkartoffeln)
Neljälle, valmistus noin 20 min.
4 suurta perunaa
30 g pekonia tai silavaa
1 sipuli
2 ruokal. öljyä
200 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
2 teel. kuivattua tinjamia
2 kananmunaa
50 juustoa (raastettua emmentalia)
hapankermaa
Pese perunat huolellisesti ja keitä melkein kypsiksi, 20-30 minuuttia. Puolita pituussuunassassa ja ota varovasti osa keskustasta pois.
Paloittele sipuli ja pekoni hyvin pieneksi ja ruskista öljyssä. Lisää jauheliha ja paista liha sekoittaen sitä koko ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Lisää lopuksi perunan keskustasta otettu osa perunaa joukkoon ja ruskista lyhyesti.
Sekoita kulhossa lihaseos ja juusto. Mausta.
Voitele uunipelti tai vuoka, laita sille perunat ja täytä täytteellä. Paista uunissa 180 asteessa.
Tarjoile hapankerman kanssa.
....................
Marinoidut uuniperunat ruohosipulirahkan kanssa (Marinierte Ofenkartoffeln mit Schnittlauchquark)
Kolme annosta, 30 min.
1 kg perunoita
1 chilipalko
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta, voimakasta
oreganoa
tinjamia
rakuunaa
500 g maitorahkaa
2500 g kevytrahkaa (40%)
maitoa
nippu ruohosipulia
Pese ja halkaise perunat pituussuuntaan. Pieni chilipalko, jätä siemenet jos haluat ruuasta voimakkaan makuisen. Ehdotan, että otat ne ensimmäisellä kerralla pois. Muserra valkosipulin kynsi haarukalla. Lisää öljyyn yrtit, suola, pippuri, chili ja valkosipuli. Kaada marinadi perunoiden päälle. Anna vetäytyä noin tunnin verran.
Laita perunat suureen vuokaan tai uunipellille, jolle on laitettu leivinpaperia. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.
Laita rahka kulhoon ja lisää vähän maitoa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Pieni ruohosipuli ja lisää kulhoon.
Rahka voidaan valmistaa samalla kun tehdään perunoiden marinadi. Silloin sekin saa aikaa vetäytyä ja maistuu paremmalle.
Paras lisuke: kurkkusalaatti.
Vaihtoehto:
Marinoi perunat öljyssä, johon on lisätty suolaa ja pippuria, 3-4 rosmariinin vartta ja 2-3 valkosipulin kynttä (muserra haarukalla ja poista ruuan kypsyttyä).
Saksassa ei ole juhannusta, joten voin siirtyä kevyesti seuraavaan teemaan: perunoihin.
Nythän asun perunapeltojen laidassa. Lähin naapuri kertoi: ”...ei sillä karjankasvatuksella oikein elä, mutta onhan meillä 25 hehtaaria perunaa...” Kalajoella sellainen on tavallista; perunaa on hyvin monella ja tässäkin kylässä isoja perunatiloja useita ja pari perunatehdastakin. Siellä tehdään perunasta tuotteita, muun muassa ranskalaisia, joita voi sitten ostaa vaikkapa mäkkäristä tai marketista.
Kun lähdin Suomesta vuonna 1974, vannoin etten ikinä enää syö perunaa. Iänikuiset keitetyt perunat tulivat korvista ulos. Huvitti, kun nuorin poikani Suomessa koulussa ollessaan ja sitten Saksaan 2009 palattuaan sanoi lähes samat sanat: ettei ikinä enää söisi keitettyjä perunoita.
Ymmärrän siis. Myöhemmin opin, että peruna on mitä monipuolisin ruokalaji! Esimerkiksi paistetut perunat tehdään kuten wokkivihanneksetkin, siis raa'at perunat leikataan siivuiksi tai tikuiksi ja paistetaan, eikä keitetä niitä ensin. Maustetaan muskottipähkinällä. Paistettu kananmuna on mainio lisä. Perunasose tehdään kuten Suomessakin, mutta laiskana emäntänä ostin valmiin muusijauheen ja lisäsin siihen maidon ja kananmunan ja kuorrutin uunissa… taivahan hyvää.
Todistan perunan monipuolisuuden listaamalla tähän perunareseptejä, joita nyt poimin satunnaisesti netistä, mutta jotka tulivat minulle tutuiksi Saksan vuosinani asuessani eri puolilla Saksaa ja Ranskassakin. Useimmat julkaistu sivulla www.chefkoch.de. Sirottelen tekstien joukkoon omia kommenttejani ja kokemuksiani. Saksassa on kouluruokailu ilmestynyt joihinkin kouluihin vasta sen jälkeen, kun kaikki lapseni lähtivät kouluistaan. Äidit pysyvät tehokkaasti kotona, kun lapsille on laitettava joka päivä ruokaa.
Painotan, että en ole armoitettu kokki, mutta oppiihan sitä kaikenlaista elämän aikana. En olemyöskään minkään suunnan terveysapostoli. Tiedän, että listani ei ole täydellinen.
Kaikki tietenkin nyt maahanmuuttokeskustelun aikana tietävät, että peruna on perisuomalainen ruokalaji, Suomessa syntynyt ja suomalaisten oma. Vai? Yhtä perisuomalainen kuin kahvikin. ;-)
Useimpia alla olevista saa Saksassa puolivalmiina tuotteina marketeista, ja siihen nähden Suomen Lidlin valikoima on perisuomalainen. Asuinhan myös kaksi vuotta Maggin tehtaan vieressä Sveitsin rajalla. Valikoima Saksassa on laaja ja hinnat tavallisen tallaajan rahapussille sopivat. Einesruokaa sen sijaan ei ole Saksassa lainkaan.
Perunaa kutsutaan Saksassa myös nimillä maaomena, maamarja tai tupsu (Erdapfel, Grumbeere, Tüfte) – kaikkine murrevariaatioineen, tietenkin. Tokihan pasta ja riisi ovat vallanneet perunalta paikan hyvinkin monissa talouksissa, mutta peruna on silti edelleenkin suosittu, ja varsinkin siksi, ettei sitä tarjoilla enää pelkästään kuorittuna ja keitettynä, vaan siitä tehdään ranskalaisia, tai perunapyöryköitä, joiden kaverina vaikkapa punakaalia. Peruna kuuluu tärkeimpiin energiaa antaviin ruokiin.
....................
Svaabilainen perunasalaatti – eli ”märkä perunasalaatti” (Schwäbischer Kartoffelsalat)
Annos neljälle. Valmistus n. 15 min.
Perunasaattiin ei Stuttgartin seuduilla kuulu majoneesi, vaan lihaliemi.
500 g perunaa, kiinteäksi keitettävää
2 keskisuurta sipulia, hienonnettuna
1 ruokal. sinappia
125 ml kuumaa lihalientä, mutta katso ettei salaatti ui liemessä!
1 ripaus muskottia
suolaa
pippuria
Keitä perunat kuorineen, ja kuori kypsänä.
Leikkaa vielä lämpimät perunat hienoiksi siivuiksi ja sekoita joukkoon sipuli. Lisää lihaliemi, sitten öljy, sinappi ja etikka. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla. Tarjoile lämpimänä.
....................
Saarlandin perunakeitto (Saarländische Kartoffelsuppe)
Tämän reseptin olen kirjoittanut aiemminkin.
Kahdelle. Valmistusaika n. 30 min.
6 suurta
perunaa, lohkottuna
1 nippu keittovihanneksia
3 ruokal. kanalientä
puoli purkkia kermaa
30 g voita
1 ripaus sokeria
Leikkaa perunat ja vihannekset pieniksi paloiksi. Lisää kanaliemi ja keitä 20 – 30 minuuttia. Soseuta perunanuijalla tai vatkaimen soseuttajalla ja lisää vähän voita.
Vatkaa vaahdoksi kerma, johon lisäsit sokeria. Täytä lautanen perunakeitolla ja sekoita joukkoon kerma varoen ja ympyrän muotoon.
....................
Taivas ja maa (Himmel und Erde)
Saarlandista. Omenat ovat taivaan vertauskuva ja perunat maan.
Annos neljälle. Valmistus n. 30 minuuttia.
800 g perunoita
400 g omenia, happamia
suolaa
pippuria
2 suurta sipulia
80 g savustettua silavaa
Pese perunat, kuori ne ja leikkaa kuutioiksi. Pese omenat, kuori, leikkaa neljään osaan ja poista siemenkota.
Keitä perunat ja omenat vedessä, johon olet lisännyt suolaa ja pippuria, n. 25 minuuttia kannen alla. Vettä on oltava niukanlaisesti. Voit kaataa liian veden pois.
Soseuta, mausta.
Kuori ja pieni sipulit. Paloittele silava, käristä paistinpannussa, ja paista sitten pannussa sipulit kullankeltaisiksi. Lisää pataan silava-sipuli-seos.
Tämän ruuan kanssa maistuu erinomaisesti musta makkara.
....................
Raastetut paistetut perunat, perunaletut (Reibekuchen)
Tämän perunaruuan kanssa syödään useimmiten omenahilloa.
Annos neljälle. Valmistus n. 20 min.
12 suurta perunaa
3 sipulia
8 ruokal. vehnäjauhoa
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
öljyä
Raasta raa’at perunat isolla raastinraudalla, mausta runsaalla suolalla ja pienellä määrällä pippuria. Lisää munat ja hienonnettu sipuli. Ripottele päälle niin paljon jauhoa, että perunamassa peittyy (saattaa olla enemmän kuin 8 ruokalusikallista, tai vähemmän). Sekoita kaikki keskenään.
Paista pannussa pieniä kakkusia, anna niiden uida öljyssä. Laita valumaan talouspaperin päälle.
....................
Perunagratiini (Kartoffelgratin)
Tämä soveltuu pääruoan lisukkeeksi. Annos kolmelle, valmistus n. 50 min.
30 g voita
1 kananmunan keltuainen
perunoita
60 g crème freaîche
200 ml maitoa
2 valkosipulin kynttä, hienonnettua
1 hyppysellinen suolaa ja pippuria
110 g kermaa
muskottipähkinää
Sekoita kananmunan keltuainen, crème fraîche ja kerma. Mausta pippurilla, suolalla ja muskotilla.
Voitele n. 20 cm:n vuoka voilla ja puristetulla valkosipulilla. Leikkaa peruna noin 2 mm paksuiksi siivuiksi ja asettele ne kattotiilimäisesti ympyräksi (vain yksi kerros!). Peitä sitten perunat nesteellä. Jos lisäät pinnalle valkosipulia, saat aikaan sen suuren makunautinnon.
Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen ja paista gratiinia n. 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.
....................
Perunapallot (Kartoffelknödel)
Minusta tämä ruoka on erityisen herkullinen, jos pyöryköihin on sisälle laitettu täyte (esim. jauhelihaa, juustoa) ja/tai ne tarjotaan vihreiden papujen kanssa.
Neljälle, valmistus n. 25 min.
½ kg perunajauhoa
1 paketti perunamuusijauhetta
1 teel. suolaa
½ l vettä
Sekoita kaikki keskenään. Muodosta kosteilla käsillä pyöryköitä ja keitä suuressa määrässä suolaista vettä n. 20 minuuttia. Sopii lisukkeeksi kaikkiin liharuokiin, joissa kastike.
....................
Paistettu perunaraaste (Rösti)
Rösti on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa pannussa paistettua.
Neljälle, valmistus n. 30 min.
1 kg kuorineen keitettyjä perunoita
1 sipuli
suolaa
pippuria
vähän voita tai muuta rasvaa
Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne sitten, anna jäähtyä ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita raastettujen perunoiden joukkoon sipuli, suola ja pippuri.
Voitele massa annoksittain sulalla voilla tai rasvalla ja paista kummaltakin puolelta 5-10 minuuttia. Tarjoa kuumana.
....................
Ranskalaiset perunat (Pommes frites)
Saksalainen ei sano mitään Ranskasta, vaan sanoo yksinkertaisesti „pommes“. Lausutaan kuten kirjoitetaan.
Pomme on ranskaa ja tarkoittaa omenaa. Frite on suomeksi friteerattu. S kummassakin sanassa on monikon pääte.
Jos en muuta Ranskassa oppinutkaan tekemään, niin ainakin ranskanperunoita ja ranskalaiset salaattikastikkeen – jossa ei muuten ole sokeria!
Burgerketjut käyttävät kemiallista (en muista mitä) rasvaa paistamiseen, ja jotkut saavat siitä vatsanväänteitä. Kotitekoisissa ranskalaisissa ei tätä vaaraa ole.
Neljälle. Valmistus n. 20 min.
750 g perunaa
öljyä friteerauspataan
suolaa
Pese ja kuori perunat ja leikka noin sentin paksuisiksi tikuiksi. Pese tikut vielä kerran ja kuivaa hyvin. Kuumenna korkeassa padassa tai friteerausastiassa öljy. Se on tarpeeksi kuumaa, jos puulusikalle, joka kastetaan öljyyn, ei enää nouse kuplia.
Friteeraa perunatikut kolmessa, neljässä osassa jokainen osa parin minuutin ajan. Ota pois padasta ja laita talouspaperille valumaan. Kuumenna rasva uudestaan ja friteeraa perunatikut noin neljän minuutin ajan, kunnes ne saavat rapean kuoren. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.
....................
Täytetyt uuniperunat (Gefüllte Ofenkartoffeln)
Neljälle, valmistus noin 20 min.
4 suurta perunaa
30 g pekonia tai silavaa
1 sipuli
2 ruokal. öljyä
200 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
2 teel. kuivattua tinjamia
2 kananmunaa
50 juustoa (raastettua emmentalia)
hapankermaa
Pese perunat huolellisesti ja keitä melkein kypsiksi, 20-30 minuuttia. Puolita pituussuunassassa ja ota varovasti osa keskustasta pois.
Paloittele sipuli ja pekoni hyvin pieneksi ja ruskista öljyssä. Lisää jauheliha ja paista liha sekoittaen sitä koko ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Lisää lopuksi perunan keskustasta otettu osa perunaa joukkoon ja ruskista lyhyesti.
Sekoita kulhossa lihaseos ja juusto. Mausta.
Voitele uunipelti tai vuoka, laita sille perunat ja täytä täytteellä. Paista uunissa 180 asteessa.
Tarjoile hapankerman kanssa.
....................
Marinoidut uuniperunat ruohosipulirahkan kanssa (Marinierte Ofenkartoffeln mit Schnittlauchquark)
Kolme annosta, 30 min.
1 kg perunoita
1 chilipalko
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta, voimakasta
oreganoa
tinjamia
rakuunaa
500 g maitorahkaa
2500 g kevytrahkaa (40%)
maitoa
nippu ruohosipulia
Pese ja halkaise perunat pituussuuntaan. Pieni chilipalko, jätä siemenet jos haluat ruuasta voimakkaan makuisen. Ehdotan, että otat ne ensimmäisellä kerralla pois. Muserra valkosipulin kynsi haarukalla. Lisää öljyyn yrtit, suola, pippuri, chili ja valkosipuli. Kaada marinadi perunoiden päälle. Anna vetäytyä noin tunnin verran.
Laita perunat suureen vuokaan tai uunipellille, jolle on laitettu leivinpaperia. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.
Laita rahka kulhoon ja lisää vähän maitoa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Pieni ruohosipuli ja lisää kulhoon.
Rahka voidaan valmistaa samalla kun tehdään perunoiden marinadi. Silloin sekin saa aikaa vetäytyä ja maistuu paremmalle.
Paras lisuke: kurkkusalaatti.
Vaihtoehto:
Marinoi perunat öljyssä, johon on lisätty suolaa ja pippuria, 3-4 rosmariinin vartta ja 2-3 valkosipulin kynttä (muserra haarukalla ja poista ruuan kypsyttyä).
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Onko saksalaisilla huumorintajua?
„Emme vastaa naulakkoon jätetyistä vaatteista“ on lause, joka ylipäänsä on naurattanut minua eniten. Mieheni (joka on suomalainen) taas ei naura sille lainkaan. Hänelle paras juttu on ollut tämä: Ville käskettiin hakemaan toisesta huoneesta housut, ja Ville ujosteli. Häntä neuvottiin menemään sisään vain muina miehinä. Aikansa ujosteltuaan Ville meni ja sanoi: ”Päivää, minä olen Otto.”
Savon Sanomat julkaisi jutun tutkimuksesta, jossa arvioitiin, minkämaalaiset ovat vähiten huumorintajuisia. Nettisivu Badoo oli tehnyt 30.000 viidentoista eri kansallisuutta edustavan ihmisen keskuudessa kyselyn, mikä maa on vitsikkäin. Sen kilvan voittivat ehdottomasti amerikkalaiset, seuraavina Espanja, Italia, Brasilia, Ranska ja Meksiko. Suomalaiset eivät olleet mukana kyselyssä, eivät kysyttyinä eivätkä ovatko huumorintajuisia. Saksa oli kyselyn vähiten hauska maa.
Mark Twain oli väittänyt, että saksalainen vitsi ei ole naurun asia. Tämä huomautus johtunee siitä, että saksalaiset Amerikkaan tulokkaat olivat erityisen ahkeria ja tunnollisia, ja näitä ominaisuuksiahan ei tunnetusti liitetä huumorintajuun.
Englanninkielinen huumori perustuu suurelta osalta siihen, että vitsin huippu laitetaan lauseen loppuun. Saksan kieli tekee tämän lähes mahdottomaksi. Siitä johtuen saksankielinen huumori usein pohjautuukin eleisiin ja ilmeisiin.
Keihäänheittäjä Seppo Rädyn lausahduksen ”Saksa on paska maa” voi vallan rauhassa jättää omaan arvoonsa. Harmittihan häntä toki, kun ei voittanutkaan, ja Saksahan siihen oli syynä. Ainahan syynä on joku muu kuin itse. No, Rädyn muutkaan lausahdukset eivät juuri hänelle kunniaa tuota, saati sitten, että kukaan suomalainen olisi niistä ylpeä.
Saksalainen ei kuulemma osaa nauraa itselleen. Juuri tällä itselleen nauramisella saksalainen Britanniassa menestynyt koomikko Henning Wehn huomauttaa: ”Saksalaiset nauravat vasta sitten, kun työt on tehty. Britit nauravat sen sijaan, että tekisivät työtä.” Saksalaisen erottaa britistä se, että vitsikkyys ja nokkelat huomautukset eivät kuulu jokapäiväiseen työelämään. Työaikana tehdään työtä. Vitsit katsotaan televisiosta. Niitä se sitten tarjoileekin yllin kyllin. ;-)
Stand-up-komiiikka on Saksassa kutakuinkin nuori ilmiö. Suomalaisesta stand upista puolet on humalassa örveltämisen ihailua ja nauramista sille. Saksalaiset eivät suostuisi moista kuuntelemaan, he yksinkertaisesti marssisivat tilaisuudesta ulos – sillä on todella paha häpeä esiintyä humalassa julkisuudessa.
Saksalainen huumori on erilaista, vähemmän ironista, hitaampaa, mutta myös lämpimämpää, sydämellisempää ja vähemmän julmaa. Vain Wilhelm Buschin Max ja Mortiz olivat julmia…
Seuraava teksti on Laura Nordströmin 2010 tekemästä tutkimuksesta ”Suomalaisen ja saksalaisen yrityskulttuurin kohtaaminen yhteisyrityksessä".
”Yleisesti katsoen maailmassa on Lewisin mielestä kaksi kansaa, jotka välttelevät vitsejä ja muita huumorin muotoja liikeneuvotteluiden aikana; saksalaiset ja japanilaiset. (....) Tätä tukee myös se, että kansainvälisissä vertailututkimuksissa on käynyt ilmi, että saksalaisten huumorintaju on koettu vähäiseksi. Lisäksi useissa saksalaista liike-elämää käsittelevissä oppaissa kerrotaan saksalaisen neuvotteluilmapiirin olevan asiallinen, eikä vitsejä tulisi kertoa. (....) Myös Marx toteaa, että saksalaisen liikekulttuurin olevan hieman tosikkomainen ja vakava ja kehottaa jättämään vitsit kertomatta (....). Suomalaiset ja saksalaiset ovat huumorin suhteen osittain samanlaisen uskotontaustansa vuoksi samoilla linjoilla, sillä Mikluha on sitä mieltä, että suomalaisten luterilainen perintö vaikuttaa siihen, että työasiat ovat suomalaisille vakavia asioita, eikä silloin puhuta joutavia (....). Suomalaisessa liike-elämässä ei silti ole tabuja huumorin alueella, kuten eräissä muissa kulttuureissa (....). Eräässä tutkimuksessa (....), jossa kartoitettiin liike-elämään liittyvää huumoria, Saksa sijoittui aivan ”harvoin – joskus – usein” -asteikolla vasempaan laitaan (harvoin) ja Suomi likelle keskikohtaa (joskus). Vaikka saksalaisuus monissa tutkimuksissa todetaan liike-elämän osalta huumorittomaksi kulttuuriksi, liike-elämän ulkopuolella Saksassa kuitenkin viljellään huumoria yhtä yleisesti kuin missä tahansa muualla.”
Jos ette muuta saksalaista huumoria ikinä ole kuulleet – senhän tehokkaasti rajoittaa suomalaisten varsin vaatimaton saksan taito – niin katsokaa TV-koomikko Hape Kerkelingin parodia suomen kielestä.
Goethe-Institut kirjoittaa: ”Kerkeling on pidellyt ja pitelee yhä lempeän humoristisesti peiliä saksalaisten kasvojen edessä ja saa maan nauramaan omille ennakkoluuloilleen tai vaikkapa sille kiihkolle, jolla täällä ihaillaan muiden maiden kuninkaallisia. Mutta se, että hän ei niin tehdessään nolaa ketään, nostaa hänet Saksan viihdyttäjien kärkikaartiin.”
Karnevaaliaikaiset tapahtumat ja tilaisuudet ovatkin sitten kokonaan erikseen. Huumori on täysin paikallista. Muistan Frankfurtin aikaisen naistenpiirin naistenillat: paikalliset nauroivat ensin, selostivat sitten jutut meille muualta tulleille ja sitten me nauroimme… kaikki naurettiin kahteen kertaan. Aivan kuten nyt maahanmuuttajaryhmilleni: ensin kerron vitsin, sitten seuraa kulmakarvojen kieputtelua ja sitten pienen tauon jälkeen se naurunhöräkkä. Kieli kun on täynnä kommervenkkejä sille, joka niitä ymmärtää.
Minä henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon Bastian Schlickin kielivitseistä. Kieli kun on täynnä sellaisia, myös saksa. Sitä rataa, että naulakkoon jätetyistä vaatteista ei vastata. Zwiebelfisch-kolumnia (sipulikala) julkaistaan Spiegelin nettilehdessä.
Laitan tähän kuuluisan turkkilaisjutun. Saksantaitoisille. Turkkilaiset kun ovat Saksan suurin mamu-ryhmä ja puhuvat – sanotaan- saksaa takellellen. Aldi taas on Saksan suurin laatikkokauppaketju. Turkkilainen siis haluaa ostoksille Aldiin ja kysyy tietä. ”Wo geht es hier nach Aldi?” hän kysyy. Vastauksena tulee, ettei sanota ”nach Aldi” vaan ”zu Aldi”, johon turkkilainen: ”Was, Aldi schon zu?”
Facebook-sivustolta lainaan seuraavia kommentteja.
”Saksassa on erityisen hauskaa, kun tiedustelee suomalaiselta elintasopakolaiselta saksaksi vointia ja vastauksena tulee aina: "koskettelen itseäni" (ich fühle mich).”
”Miinakenttä uuden tuttavuuden kanssa on laaja. Vastaaja kuvittelee sanovansa, että on kuuma (Mir ist heiss), mutta sanookin olevansa kiihottava/kiimassa (Ich bin heiss). ”
”Ja koska Baijerissa on oikeastikin liian kuuma, uhoamme tietenkin muuttavamme pois: "Ich werde ausziehen", mutta sanommekin vahingossa: "Ich werde mich ausziehen", aion riisuuntua.”
Niin, ja eihän Roman Schatzin jutut oikeasti naurata ketään?? Lue vaikkapa ”Suomesta, rakkaudella”.
Loriot'sta olen kirjoittajutkin jo aiemmin.
Xing-bisnesportaalin Suomi-ryhmässä, jonka toisena ylläpitäjänä toimin aikoinaan, keskusteltiin mm. siitä, kumman maan asukit ovat huumorintajuisia/-empia, saksalaiset vai suomalaiset. Saksalaiset olivat sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole huumorintajua, suomalaiset taas sitä mieltä että saksalaisilla ei ole huumorintajua... esimerkkejä tuli pilvin pimein. Mene sitten ja ymmärrä...
Jotkut rakastavat Suomea, jotkut Saksaa. Huumori on aina kieli- ja kulttuurisidonnaista. Eikä toinen välttämättä kulttuuria kummemmin tuntematta näe toisen vitsissä mitään vitsiä. Suomi on rähmällään Amerikkaan, kuten useimmat muutkin Euroopan maat. Ei siis ihme, että kaikki mikä tulee Amerikasta on "hienoa", eikä mietitä onko se oikeasti sitä vaiko ei.
Kulttuurin tunteminen vie aikansa. Siihen ei valitettavasti riitä suomalaisen matkailu Saksassa eikä surullisenkuuluisa ”olen ollut paljon tekemisissä saksalaisten kanssa”. Asuin Saksassa 34 vuotta ja uskon ymmärtäväni saksaa melkoisesti, tulkkinakin kun toimin siellä… Eikä tylsää ollut yhtään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)