Joka kerran, kun tulen Öresundin sillan yli Tanskasta Ruotsiin, minut pysäyttää Ruotsin tulli, kierrättää koiran auton ympäri ja kysyy saksaksi tai englanniksi, onko minulla tullattavaa ja minne olen menossa.
Joka kerran vastaan, että ei ole tullattavaa ja olen menossa äidin luokse Suomeen.
"Hyvää matkaa sitten vaan!"
Vuokrasipa kolme vuotta sitten yksi suomalainen autoliike asuntoauton matkailijalle, joka lähti surffilautailemaan etelään.
Sain toimeksiannon hakea tuon auton Malmön tullista Suomeen; asuin tuolloin Hampurissa, joka on lähempänä Malmötä kuin Helsinki. Tä? Mitä se auto Malmössä?
Tämä auton vuokrannut matkailija oli hankkinut huumeita, ja oli ajatellut tuoda ne Suomeen. Ei tuonut, vaan päätyi vankilaan Ruotsissa, ja auto takavarikoitiin. Auto pidettiin siellä ja kun tapaus oli tutkittu, sen sai hakea pois.
Autossa ei ollut asiakkaan käytön ja/tai tullin syynauksen jälkeen mitään muuta vikaa kuin että se ja tuo ja tämä ei toiminut. En ihan vähällä säikähdä mitään, mutta kotimatka mutkistui ja hankaloitui; kun auton pyyhkijät eivät tammikuun räntäsateessa toimineetkaan, niin syy ei ollut viallinen sulake. Se syy löytyi yllättävältä taholta: ei ollut pyyhkijöillä moottoria. Mutta kaikella on kai tarkoituksensa. Ei kun korjaamaan. Ennen kuin sopiva osa löytyi, meni kaksi päivää. Turussa.
Se joka tämän lukee tietää, kuinkas sitten kävikään…
Siitä seurasi, mites muuten, seuraava seikkailu. Ihania päiviä Turussa, Saksassa, Norjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti