Suomi suvaitsevainen avomielinen maa?
Paluumuuttajana ja ulkomaalaisia opettaneena kiinnittää automaattisesti huomion aina Suomessa asuneiden käyttäytymiseen ulkomaalaisia kohtaan. Suomen Kuvalehden kommentaattori Marko Maunulan mielestä Suomi on suvaitsevainen ja avomielinen maa. Peruste: hänen afroamerikkalaiseen poikaansa ei kiinnitetty Seinäjoella sen kummempaa huomiota.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/suomi-on-suvaitsevainen-maa
Minun, nuoremman poikani sekä oppilaitteni kokemus on aivan toinen. Turisteille kyllä ollaan ystävällisiä, vaan auta armias, jos muutatkin maahan. Kyräillään, käännetään selkä. Tästä syystä oma poikani palasi puolentoista vuoden kokeilun ja turhautumisen jälkeen Saksaan. Koululaitos on todellakin sitä priimaa mitä maailmalla kerrotaan; kiitos tässä kohdin kuuluu erityisesti Lauritsalan aikuislukiolle. Mutta siinäpä se sitten olikin.
Ruohonjuuritasolla asia näyttää tällaiselta. Nyt kun olemme juhlineet äidin pyöreitä ja tädin huomattavan korkeita syntymäpäiviä, kutsuin (ja maksoin, koska ovat opiskelijoita) kaikki lapseni ja miniäni Saksasta Suomeen. Lisäksi Suomeen tuli Belgiasta lasteni setä, varsin valoisa mies, jonka kaikki sukulaiseni tuntevat vanhastaan.
Vanhempi poikani olikin Suomessa viimeksi viisi vuotta sitten. Iloinen olen siitä, että siitäkin huolimatta hänen kielitaitonsa on säilynyt! Kaikki kolme puhuvat sujuvasti suomea ja setäkin auttavasti.
Meillä on tilaa maalla ja mökillä. Meillä on ollut yhdessä mukavaa. Heillä keskenään on ollut mukavaa. Äitini, lasten mummi on ikionnellinen, että lapsenlapset ovat olleet paikalla ja kaikki kerralla. En minäkään, lasten äiti, ollut nähnyt heitä yhdellä kertaa viiteen vuoteen, sillä Saksa on iso maa, he asuvat kukin satojen kilometrien päässä toisistaan.
Nyt suomalaisilla ja sukulaisilla on kesäloma. Aika moni sanoi etukäteen, että kun nuoret tulevat, teemme yhdessä sitä ja tätä. Ajankohta oli tiedossa kuukausia ennen heidän tuloaan. Sukulaisissa on myös useita, jotka eivät enää ole työelämässä. Siltikään yhdeltäkään ei ole löytynytkään aikaa nuorilleni. Nyt sitten kun kymmenen päivän rupeama on lopullaan, olemme saaneet todeta, että heille kaikille olikin tärkeämpää kutsua kylään omia naapureitaan. Näin, ja aivan kirjaimellisesti. Painotan: sellaisia ihmisiä kutsuivat ja juuri nyt, joita voisivat nähdä minä päivänä vuodessa hyvänsä. Ainoa joka oikeasti kutsui ja jolta löytyi aikaa, oli petroskoilainen ystäväni!
Eipä silti: sää on ollut ihana, nuorille uiminen ja ei minkään erityisen tekeminen juuri sitä toivottua lomaa. Ainainen täytekakun syöminenkin kävisi voimille. Heidän rakkautensa Suomeen ei ole järkkynyt.
Minulle kuitenkin viesti on selvä. Tämän jälkeen olkoot sukulaiset rauhassa omissa oloissaan. Viesti meni myös nuorilleni perille: hekään eivät ota suomalaisia sukulaisiaan vastaan, jos Saksaan sattuisivat eksymään. Juuri silloin nuoreni nimittäin tulevat kutsumaan naapurinsa kylään.
Onneksi minun ei tarvitse pitäytyä sukulaisiin, on muitakin ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti