Ristiäiset eivät Saksassa ikinä ole nimenantojuhlat, vaan nimenomaan kaste ja kastejuhla. Nimi pitää lapsella olla viiden päivän kuluessa syntymästä. Toki ristiäiset voi pitää kotona, mutta se on hyvin harvinaista. Tavallista on kaste jumalanpalveluksen yhteydessä.
Kun äiti ja veli päättivät tulla Suomesta meille tutustumaan uuteen perheenjäseneemme, me kysyimme olisiko suomalaisella papillamme Kailla aikaa kastaa poikamme. Se ei kovin hyvin hänen aikatauluunsa sopinut, paitsi jos tulisimme Königstädtenin kirkkoon. Mikäs siinä, tulemmehan me. Lyhyellä varoitusajalla järjestettiin kaikki asianosaiset kokoon.
Königstädten kuuluu nykyisin Rüsselsheimin kuntaan ja se taidetaan parhaiten tuntea Opelin tehtaistaan.
Joskus asiat ovat mutkikkaita ja hankalia. Lopussa kiitos kuitenkin seisoi. ;-)
Juuri siksi päiväksi oli suunniteltu lapsen kummien muuttopäivä. Aikaansaavina ihmisinä kummit kuitenkin päättivät, että pannaan ajat sopimaan. Muuttopäivänsä kesken he tulivat paikalle ja osallistuivat myös yhteiseen illalliseen, jonka paikan olivat jopa järjestäneet. Se oli Medenbachin pitoravintola. Medenbachin kylä kuuluu nykyisin Wiesbadenin kaupunkiin, jossa kummit tänäkin päivänä asuvat. He ovat muuttaneet samaan ihanaan vanhaan taloon Wiesbadenin kylpylän puiston laitaan jo kolme kertaa… mutta se on toinen tarina se. Ihanat kummit ovat olleet!
Saksan isovanhemmat asuivat kolmensadan kilometrin päässä Saarlandissa Ranskan rajalla. Heidän ystävänsä oli muutama päivä sitten hypännyt junan alle, tehnyt itsemurhan. Saksassa hautajaiset ovat aina per heti, samalla viikolla, muutaman päivän kuluessa kuolemasta - vainajia ei säilytellä viikkotolkulla kuten Suomessa. Hautajaiset sattuivat siis juuri tuolle kastepäivälle, sitä ei etukäteen voinut mitenkään tietää. Tällä kertaa päivä oli lauantai, mutta hautajaispäivä voi Saksassa olla mikä viikonpäivä vaan ja sitä varten saa työpaikoilta vapaata. Nyt lapsen saksalaiset isovanhemmat kävivät ensin hautajaisissa, ajoivat sitten kilometrit tuhatta ja sataa Königstädteniin ja ehtivät juuri ja juuri oikeaan aikaan paikalle.
Entäs me sitten! Lähdimme liikenteeseen kahdella autolla. Ensimmäiset menivät ja osasivat perille. Vaan minä ja vauva veljeni autossa… asuimme kyllä Frankfurtin lähellä, pohjoispuolella Taunus-vuoriston vieressä, mutta en ollut koskaan käynyt Königstedtenissä. Rhein-Mainin alueella asuu kuusi miljoonaa ihmistä hyvin tiiviisti pakattuina ja autobaanoja on joka lähtöön, niiden verkosto on hyvin tiheä. Ajoimme harhaan, aikakin alkoi vähiin, ja veljen autosta alkoi sitten myös polttoaine alkoi käydä vähiin ja loppui sitten.
Veljeni on kuten suomalaisen miehen tuleekin, eli kuten isäni: ei hermostu mistään. Hän tuumasi vain: ”Eivät ne ilman meitä aloita, sillä vauva on meillä!”
........................
http://www.ekd.de/aktuell/53543.html
http://www.rengas.de/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti