Töihin Venäjälle?

Siis jos lähdet töihin Venäjälle, se käy näin. Tässä tarkennan aiempaa kirjoitustani.

Työlupaa varten tarvitset ajan lääkärille, joka antaa lähetteen laboratorioon, jossa pitää tehdä seuraavat testit: lepra, kuppa, tuberkuloosi, klamydia, AIDS. Tarvitset siis ajan lääkärille. Mikäli sairautesi ei ole kiireellinen, ajan saa Suomessa noin kolmen kuukauden kuluttua. Hyväksi on, jos puhuu kieliä, ainakin viroa ja venäjää, sillä suomenkielistä lääkäriä ei ole ihan helppoa Suomesta löytää. Laboratoriotutkimusten tulokset toki myös vievät aikansa.

Eivät Lappeenrannan eivätkä Kalajoen lääkärit suostuneet tätä lähetettä antamaan. Lappeenrannassa sentään tehtiin HIV-testi. Oli monimutkaista saada terveyskeskuksen koneeseen yksityislääkärin lähete, siihen tarvittiin peräti kolme terveyskeskuksen virkailijaa. Testituloksen saaminen sitten vaati lukemattomia peräänkyselyjä, puheluita kokonaisen kuukauden ajan, eikä testin tulosta ollut löytyä mistään. Minulle oli luvattu tämä testi ilmaiseksi, ja vieläpä venäjän kielellä. Peräänkysyminen eli palvelunumeroon soittaminen sekin maksoi erikseen (tarkalleen 5,98 euroa plus vero 23%). Vihdoin sitten sain paperin suomen kielellä. Hoidin paperin Venäjälle. Kun tämä kaikki oli tehty, sain yllättäen Lappeenrannan terveyskeskuksesta kyseisen todistuksen, venäjäksi – kokonaista kaksi kuukautta myöhemmin siitä kun milloin testi oli tehty! Testistä sitten Lappeenrannan terveyskeskus laskutti kahteen kertaan: ensin 50 euroa ennen kuin olin saanut minkäänlaista todistusta, ja kahta kuukautta myöhemmin vielä 16 euroa.

Kun nämä testit sitten on tehty, tarvitaan uusi aika lääkärille, jotta tämä kirjoittaa todistuksen, että näitä kyseisiä tauteja ei ole.

Sen jälkeen kaikkiin papereihin on haettava apostillat, eli maistraatin notaarin vahvistus siitä, että alkuperäiset paperit ovat alkuperäisiä. Samoin apostilla tarvitaan todistuksiin työhön sopivuudesta eli ammattikoulutuksesta. Apostillat maksavat 21 euroa sivu.

Minä maksoin näistä 89 euroa. Jos sattuu asumaan isohkossa kaupungissa, niin siellähän on maistraatti. Jos sen sijaan sattuu asumaan maalla, pitää lähteä lähimpään isompaan kaupunkiin. Kalajoelta siis Raaheen, 64 km suuntaansa.

Sitten tarvitaan värillinen passikuva. Senhän saa noin 13 eurolla.

Nämä kaikki paperit pikapostina Venäjälle. Itellan pikaposti kestää noin puolitoista viikkoa Lappeenrannasta Petroskoihin ja maksaa 9,10 euroa.

Itellan kautta tavallinen posti Helsingistä Petroskoihin kestää noin puolitoista viikkoa. DHL:n pikalähetys Petroskoista Kalajoelle kesti päivää vaille neljä viikkoa ja heille piti ilmoittaa vastaanottajan osoite peräti kolmeen kertaan.

Tällä välin on haettava kertaviisumia. Se maksaa noin sata euroa. Sen voi hankkia vaikkapa matkatoimisto. Lisäksi on hankittava matkavakuutus, sillä viisumia ei saa ilman sitä.

Monella vakuutus sisältyy johonkin toiseen vakuutukseen. Minulle vakuutus maksoi erikseen 90 euroa. Tosin olin hakenut bisnesvuosiviisumin, kun tarvitsen sellaista muihin tarkoituksiin. Hakemuksen käsittelyaika Venäjän konsulaatissa on noin kuukausi, ja maksoihan sekin yli sata euroa.

Olisin mielelläni tehnyt töitä laskulla suomalaisen yritykseni kautta, jolloin olisin tietenkin vero- ja sosiaalimaksuvelvollinen Suomeen, mutta venäläinen työnantaja ei suostunut siihen, koska olisi muuten menettänyt lupansa saada ottaa töihin ulkomaalaisia. Tähän on syynä se, että Venäjä ei halua verojen menevän ulkomaille.

Näiden kaikkien papereiden kanssa venäläinen työnantaja menee paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoo ulkomaalaiselle työntekijälle työlupaa. Kun lupa annetaan, ja käsittelyaikaahan tietenkin on, Venäjän maahanmuuttovirastossa pari kuukautta, niin hakijalle lähetetään kutsu, jolla viisumin voi vaihtaa työviisumiin. Eli hakija ottaa uudelleen yhteyttä Venäjän lähetystöön tai konsulaattiin. Ja hakee sen työviisumin tietenkin itse, minun tapauksessani Helsingistä.

Sillä luvalla voi sitten Venäjällä tehdä töitä kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen luvan voi uusia toiseksi kolmeksi kuukaudeksi.

Mutta koska maahanmuuttovirasto ei aluksi hyväksynyt lääkärini todistusta, koska todistuksesta puuttuivat niiden tautien numerot, joita minulla siis ei ole – tautien nimet kyllä paperissa olivat – lääkärin piti kirjoittaa sama todistus uudestaan ja postittaa se Venäjälle. Siitä taas maahanmuuttoviraston mukaan puuttui apostilla, joten maahanmuuttovirasto sitten vaati HIV-todistukseen apostillan. Toki tämä kaikki vei aikaa ja rahaa. Kun sitten vihdoin viimein kaikki paperit olivat kunnossa ja Venäjältä oli tullut kutsu, oli - kiitos Petroskoin maahanmuuttoviraston, Lappeenrannan terveyskeskuksen ja DHL:n - kulunut niin paljon aikaa, että ne kaavaillut luvanalaiset kolme kuukautta olivat kuluneet umpeen.

Kysyn nyt tämän kaiken jälkeen, millä tavalla Suomen virkailijoiden (Lappeenrannan terveyskeskus), yksityisen yrityksen (saksalainen DHL) ja Venäjän maahanmuuttoviraston toiminta poikkeavat toisistaan? Millä perusteella moititaan vain Venäjää huonosti toimivaksi?

Suomen muusta viranomaistoiminnasta seuraavissa blogeissani. Ne tarinat ovat kuin suoraan dekkareista. Olin aina luullut, että Saksa on byrokraattinen maa, mutta nyt kun asun Suomessa, tiedän varsin karvaan kokemuksen kautta, että Suomi onkin paljon byrokraattisempi...! Ainoat asiat, jotka tässä Venäjän työlupa-asiassa toimivat mallikelpoisesti, oli yksityislääkäri sekä Tohmajärven matkatoimisto, josta olen hakenut viisumini. Lämmin kiitos heille!

Oppilaat Petroskoissa yhä odottavat. Mitä nyt? Ehdin opettamaan Venäjällä yhden rupeaman, oppilaani innostuneita ja mukavia, kaikki paikan päällä mitä parhaiten. Vain palkkaa en voinut enkä voi saada, kun ei ollut virallista työlupaa. Kaikki meni humanitäärisen avun piikkiin. Työnteosta sain siis taas kerran rangaistuksen. Nyt minua rankaisee työnteosta TE-toimisto ja Kela, mutta se on eri tarina...