Se on se juttu. Oi aikoja. Saksalainen ex-appeni oli rautatieläinen henkeen ja vereen. Haavoituttuaan rintamalla hän oli sairaalassa ollessaan kuullut, että rautateillä tarvitaan henkilökuntaa. Hän ei missään tapauksessa enää ollut valmis lähtemään rintamalle. Niinpä hän, puuseppä, kouluttautui insinööriksi ja pääsi rautateille töihin. Työrupeama jatkui aina eläkkeelle asti valtion rautateiden – siis nykyisen Bundesbahnin palveluksessa, varsin hyvässä asemassa Saarbrückenin piirin signaalivastaavana. Reichsbahn jäi sodan jälkeen Itä-Saksan rautateiden nimeksi. Kaikki signaaliosastossa tapahtui mekaanisesti, ei ollut tietokoneohjattuja laitteistoja.
Vanhemmalle pojalleen, pojan täyttäessä kuusi vuotta, tämä vannoutunut rautatieläisisä rakensi Märklin-pienoisrautatien kaikkine hienouksineen. Tuosta radasta on olemassa isän itsensä kuvaama Super-8-filmi, vuodelta 1956. Radassa oli vuori ja siinä tunneli, jossa rata kulki. Ei ollut muovisia osia tuolloin.
Kun sitten pojanpoika eli minun vanhempi poikani täytti kuusi vuotta, poika haki radan meille. Meillä oli kellarissa ihanasti tilaa, mitä ei jokaisella saksalaisella perheellä ole. Minä entisöin junanradan pari vuotta myöhemmin vanhan mallin mukaisesti. Vuoresta tehtiin toisenlainen, jotta junat näkyisivät enemmän. Tehtiin lisäosa varikkoineen, ja toinen asema asemarakennuksineen. Rataosuudet tietenkin metallia. Vanhaa rakennusmateriaalia vaan oli hyvin vaikea saada, ja rata- ja maisemaremontti kesti hyvin kauan.
Radasta tuli todella hieno. Kuvat alla. Sen avajaisia juhlittiin lasten kanssa tammikuussa 1991. Odotin tuolloin toista poikaa, enkä ollut varma voisinko järjestää mitään syntymäpäiväjuhlia, kun tämä vanhempi poika täyttäisi yhdeksän seuraavana kesänä. Järjestin siis radan avajaisjuhlat, eli kaveriporukalle kekkerit. Ne lastenjuhlat taitavat olla vieläkin nyt aikuisten poikien muistissa – ainakin mitä naamakirjaviesteihin on uskominen!
Kuvat: Timo Werkle (2012)
Vuosien kuluessa vanhat veturit ja vaunut olivat tulleet arvoonsa, emmekä halunneet antaa niitä lasten leluiksi. Ostimme siis uudet junat. Kävi sitten niin hassusti, että toinen uusista vetureista osoittautuikin hyvin harvinaiseksi, eli se olikin hyvin arvokas, joten päätimme ostaa vielä uuden veturin lapsellemme… minkähän arvoisia nuo kaikki veturit nyt ovatkaan! Sillä Saksassa ne ovat keräilyharvinaisuuksia.
Onneksi kuitenkin juuri tämä vanhempi poikani ymmärsi pienestä pitäen lahjansa arvon, ja käsitteli kaikkia pienoisrautatien esineitä hyvin huolella ja varoen. Sellainen ei ole lapselle lainkaan tavallista! Junilla kyllä leikittiin ja paljon leikittiinkin, kavereita kävi tuon tuosta, mutta aina poikani piti huolen siitä, ettei mitään rikkoutunut.
Märklin-rata kuuluu saksalaisen miehen unelmiin. Monet varsin nimekkäät saksalaiset miehet ja muutamat saksalaiset tuttavani harrastavat pienoisrautateiden rakentamista. Monissa kaupungeissa on museoita ja isoja ratakokonaisuuksia. Jopa Karlsruhen asemalla on pienoisrautatie. Ratakalustoja on monilta valmistajilta: niitä tekee paitsi Märklin, myös Roco, Fleischmann, Peco. Nämä ovat kokoa H0 (H-nolla), eli kooltaan 1:1,87, rataleveys 16,5 mm. On lisäksi olemassa koko Z, hyvin pieni, kokoa 1:1220, ja koko LGB. Märklin osti Lehman Gartenbahnin (piharadan), kun se meni konkurssiin. Monet muut lelut, mm. Playmobil, on sovitettu LGB:n kokoon 1:22,5.
En puutu tässä tekniikkaan, josta en (kuulemma)ymmärrä mitään. Tiedän vain, että tiettyjen välimatkojen päässä täytyy olla uusi sähköimpulssi, ja että radoissa itsessään on sähköä johtavat linkit. Sitten on pidettävä huolta vaihteiden oikeasta vaihdosta. Malliin vanha signaalisysteemi – kuten ex-appeni aikana hänen työpaikallaan Saksan rautateillä.
Märklin on perustettu vuonna 1859. Työntekijöitä on Saksassa ja Unkarissa yhteensä 1.100.
Maailman suurin pienoisrautatie on Miniatur-Wunderland Hampurissa. Siellä on rataa peräti 10.000 metriä (10 kilometriä!), ja kaikki ympäristö myötäilee todellisuutta pienoiskoossa äänineen kaikkineen. Kaikki, kaikki on täydellistä. Museosta löytyy useanlaista maisemaa: kolme seutua Saksasta ja lisäksi Hampuri sekä lentokenttä, sitten Amerikka, Sveitsi ja Skandinavia sisältäen Suomen. Hampurin asemalta lähtee junia päivässä 1.500 kertaa…
http://www.miniatur-wunderland.de/besuch/
Katsokaapa, mitä siellä on!
http://www.maerklin.de/de/service/veroeffentlichungen/maerklin-tv.html
ja
http://www.youtube.com/watch?v=tVURtmxwqMc (osa 1)
http://www.youtube.com/watch?v=Y6vHUd2Wtyw (osa 2)
Mitä luulette, että tämä vanhempi, aikuinen työssäkäyvä poikani nyt harrastaa? Rata on edelleen isän talossa. Vaan pienoismallit jäivät. Poika harrastaa pienoislentokoneita ja –helikoptereita, ja on tehnyt siitä itselleen myös toisen ammatin, kuvaamalla Frankfurtin seudun maisemia ja rakennuksia yläilmoista.
http://www.luftbildspezialist.de/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti