Autobaanalla ja lujaa

Yle uutisoi 18.7.12:
Näihin sakkoansoihin suomalaiset napsahtavat Euroopassa


Kesälomalla moni suomalainen pakkaa perheensä autoon ja suuntaa kohti Eurooppaa. Oudossa maassa voi kuitenkin nurkan takana odottaa sakkorysä.


Autoliiton alkuvuonna julkaisemassa kyselyssä selvitettiin muun muassa, mistä suomalaiset autoilijat ovat ulkomailla sakkoja saaneet. .....

...

Muista Saksassa turvavälit

Saksa on edelleen suomalaisten suosikkikohteita autolla Eurooppaan suunnistettaessa. Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen kuitenkin kertoo, että ajat ovat muuttumassa.

- Saksasta on tulossa sellainen läpikulkumaa. Ihmiset menevät entistä pidemmälle tuonne Italiaan, Kroatiaan ja Itä-Eurooppaan.

Tolvasen mukaan Saksasta elää suomalaisten mielissä edelleen legenda, että maassa saa päästellä autolla niin paljon kuin lähtee.

- Moottoritiepätkiä, jossa saa ajaa niin kovaa kuin haluaa, löytyy, mutta sielläkin esimerkiksi turvavälejä valvotaan tarkasti. Niistä voi tulla todella isoja sakkoja, jos ajaa liian lähellä.

Italian tapaan Saksastakin löytyy kaupunkien keskustoista alueita, joilla ajoa on rajoitettu. Useiden kaupunkien keskustoissa saa ajaa vain vähäpäästöisillä autoilla.

...................

Väitän kylmästi, että olen ajanut autoa ja paljon ja sen ympäri Eurooppaa.

Jos haluaa ajella kaupungeissa, pitää hankkia Saksan katsastuksesta päästömerkki. Ihan vanhoilla autoilla ei saa ajaa lainkaan. Esimerkiksi Ruhrin alueella ei voisi ajaa oikein missään... Toisaalta, Saksassa ei ole paljoa vanhoja autoja.

Kyllä Saksassa voi ajaa lujaa. Ei saksalaiset ikinä tule luopumaan tuosta maailmassa ainutlaatuisesta oikeudestaan. Mutta nopeusrajoituksia on kyllä ja runsaasti myös autobaanoilla ja ne kannattaa ottaa tosissaan. Sillä tavalla minäkin menetin ajokorttini kokonaiseksi kuukaudeksi, kun ajoin baanalla ylinopeutta 40 kmh. Sakkoa ei ollut paljonkaan, mutta se kortittomuus koski! Ja samaan rysään ajoi pari päivää myöhemmin yksi asiakkaistani.

Jokaisen Saksasta hakemani auton nopeutta olen kokeillut. Nätisti ne menee kahtasataa ja enemmän, tietenkin riippuen autosta. Eihän sitä Suomessa voi oikein missään kokeillakaan...

Invamerkin paikkaan ei kannata pysäköidä. Auton takavarikoi poliisi satavarmasti ja se maksaa useita satasia. Ja aikaakin kuluu, ennen kuin ulkomaalainen keksii, mistä autonsa takaisin saa. Eikä lunastusta makseta kortilla vaan käteisellä.

Autoliittoja Saksassa on kymmeniä. Se suurin ja kaunein ja kallein on ADAC, joka ei ole "adats" eikä "adak" kuten Suomen Mitsubishin mainos radiossa sanoo, vaan Allgemeiner Deutsche Automobilclub, siis yleinen Saksan autoklubi, ja lausutaan "aa dee aa see". Mutta palvelu on hyvä. Puolen kilometrin välein on baanoilla hätäpuhelimia, joilla soittamalla saa paikalle huoltoauton ja huoltomiehen.

Ja sitten on ne ihanat ruuhkat. Ikinä ei voi varmasti sanoa, tuleeko perille oikeaan aikaan. Ne 140 kilometriä Bodenjärveltä Stuttgartiin taittuvat kevyesti tunnissa, mutta toinen tunti menee sitten Stuttgartin ohi ajaessa ruuhkassa... ja ruuhkassa huomio: älä aja edellä menevän päälle! Olen ajanut pohjoisesta etelään tuhat kilometriä seitsemässä tunnissa. Illalla on vähemmän liikennettä. Teepä tämä Suomessa. Huomio: Berliinin seutuvilla tulee usein rajusti!

Saksasta tullut ystäväni kommentoi: "Sinusta on tullut etanavauhtinen". Vastasin siihen, että on näitä peltipoliiseja runsaanlaisesti... Vaan on niitä Saksassakin, runsaanlaisesti sielläkin. Sihteerini huomautti aikoinaan, että jos nyt pitäisi jostain säästää, niin voisin säästää peltipoliiseilta saamissani sakoissa... joka kerran keskiyöllä Freiburgin kautta ajaessani sellaiset taisin ottaa. Onneksi sakot eivät Saksassa ole suuria.




Kuva viime kuussa jostain Düsseldofrin ja Münsterin välimailta. Kahdesti olen tuollaisen takia myöhästynyt Rostockin laivasta.