Horo...skooppi

Naiset siis kuulemma ovat kiinnostuneita horoskoopeista. Näin kirjoittaa myös kirjoittajakumppanini Timo Peltonen yhteisessä ”Nettideittailijan eloonjäämisopus”… Hmm, pitänee paikkansa.

Ystäväpiirissäni on mies, Bodo Zinser, joka on oikeasti matemaattinen nero, mutta myös esoteeristen asioiden todellinen asiantuntija. Hänen kauttaan alunperin tutustuin myös Saksassa, nykyisin Sveitsissä vaikuttavaan positiivisen ajattelun guruun Erhard Freitagiin, amerikkalaisen Joseph Murphyn seuraajaan. Monesti olenkin jotain utopiaa tai huuhaata epäiltyäni kääntynyt tuon ystäväni puoleen suoralla kysymyksellä, ja aina olen saanut järkevän vastauksen. Tämä mies elätti itsensä ja perheensä tekemällä astronomeille tietokoneohjelmia – kauan ennen kuin nykyaikaisia tietokoneohjelmoijia oli edes olemassa. Nykyisin hän on eläkkeellä. 

Hän on oikeasti sitä mieltä, että astrologia on tiedettä. Ilmeisesti moni muukin on. Minä lähinnä kohauttelen asialle olkapäitäni ja totean, että vai niin. Onkin joka tapauksessa kuulemma vissi ero sillä, mitä luemme viikkolehtien tulevaisuuden ennustuksista ja ”oikealla” tiedolla.

Kun olin perustanut oman yritykseni, olin aikamoinen untuvikko, vaikka olinkin pannut jo tuolloin pystyyn monenlaista ja olin tottunut puhuja ja esiintyjä. Päätin kuitenkin, kun sopiva tilaisuus tuli ovelleni, ottaa osaa paikallisen kansalaisopiston kurssiin koskien esiintymistaitoa ja markkinointia. Se avasi silmäni näkemään itseni uudessa valossa, ja kurssittajan Jürgen Micellin ehdotuksesta jatkoin kurssia sitten omineni. Mieheni tosin moitti minua rahojen tuhlaamisesta – itse olen edelleen sitä mieltä, että kurssi oli mitä hyödyllisin ja tuohon aikaan minulle hyvin tarpeellinen.

Kurssittaja on paikallisesti hyvin tunnettu menestynyt markkinointimies. Hän neuvoi muun muassa ”olemaan oma itse” eli ei välittämään muiden mielipiteistä, sillä asiakas arvostaa aina aitoutta. Hänen mielestään naisen pitää saada olla nainen ja miehen mies. Sanojen pitää olla sopusoinnussa tekojen kanssa: jos sanot eri asioita kuin teet, olet epäuskottava. Mitään mitä on tehnyt tai saanut aikaan ei pidä hävetä, ei varsinkaan sitä, että olin ollut pitkään kotiäitinä. Hän myös sanoi, että markkinointi elää tarinoista, mitä vaan voi myydä, jos höystää asian mielenkiintoiseen tarinaan. 

Jürgen Micelli harrastaa myös vesivärimaalausta ja ruuanlaittoa. Näyttelyjä hänellä on silloin tällöin, ollut myös Suomessa. Hän on myös julkaissut yhden keittokirjan.

Ja sitten hän yllätyksekseni sanoi, että minun kannattaa tarkkailla sitä, kenen kanssa teen töitä. Tietyt horoskooppimerkit kun vaan eivät tule toimeen keskenään.

Jaahas. Olen ensimmäisen jakson oinas (eli normaalisuomeksi pässi) ja lisäksi lohikäärme. Ominaisuudet siis selvät: aloitekykyinen, eteenpäin pyrkivä, aina uusia asioita alulle paneva. Kun menneisyyttä mietin, aina on ollut näin! Lukemattomia asioita olen alulle pannut, ihan lapsesta asti, itse siitä harvoin meriittiä tai taloudellista hyötyä saamatta. Keksijät ovat usein oinaita. Monet ovat ideoitani varastaneet ja ominaan eteenpäin myyneet.

Muutamia vuosia tuosta eteenpäin katselin ihan huvikseni, mitä tähtimerkkejä asiakkaani edustivat. Syntymäpäivistä tai vuosista en ole ikinä perustanut, ihmiset ovat periaatteessa perusolemukseltaan samanlaisia iästä ja asemasta riippumatta. Itse asiassa on hyvä tietää, että myös suuret johtajat kävelevät aamuisin kylpyhuoneeseen alusvaatteissa ja katselevat siellä itseään peilistä, ja harjaavat hampaansa ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Kun tuota ajattelee, lähtee ”herran pelko” hyvin tehokkaasti… Toki minun kohdallani asiaa auttanee se, että a) olin professorin kanssa naimisissa, joten hälvenivät turhat kunnioitukset asemia tai titteleitä  kohtaan ja b) työssäni tulkkina olen päässyt kaikenlaisiin paikkoihin, joihin tavallisesti ei pääsyä ole ja aina toimitusjohtajan kanssa… Tämä ei tietenkään tarkoita, etten ketään kunnioittaisi. Kyllä vain, mutta se ei mene arvon, ammatin eikä varallisuuden vaan sydämen mukaan.

Asiakkaita oli aikoinaan, jopa niin että oli kaksi työntekijääkin muutaman vuoden ajan. Minulla oli kaikkien asiakkaiden asiakirjat, joita tarvittiin työni tekemiseen, joten helppohan heidän syntymäpäivänsä sieltä oli hakea. Ja katso: kaikki – 100% - senaikaiset asiakkaani olivat vaakoja! Enkä totisesti ollut heitä valinnut syntymäpäivän mukaan. Valinnan oli tehnyt joku ”isompi instanssi”…

Nyt sitten kysyin itseltäni: olenko minä se horo? Totta kai tästä taas joku älähtää, että yritän olla parempi muita. Luulen, että on sisäänrakennettu ominaisuus joutua koko ajan mitä eriskummallisimpiin tilanteisiin ja seikkailuihin, sillä aikaa kun ”muille ei tapahdu mitään.” Mitään en ole keksinyt, kyllä kaikki, mitä blogissani olen kirjoittanut, on tapahtunut ihan niin kuin olen kirjoittanut. Olkoon se ominaisuus sitten vaikka horoskoopin oinaan. Sillä ei ole mitään tekemistä paremmuuden kanssa, mutta todennäköisesti kylläkin rohkeuden. Ja se joka moittii tai on kateellinen ja alkaa siksi selkään puukottaa, tulee samalla huomaamattaan moittineeksi itseään.