Eli harmitusta "Teleoperaattorin toimintaa ja veronpalautusta ja suomalaista
rehellisyyttä"
Olipa kerran puhelinyhtiö, jolla kaunis naisen nimi, ja sillä sisaryhtiö mutta eri nimellä. Asuin Saksassa, mutta kävin Suomessa työni takia
noin kuukausittain, joten arvelin Suomen matkapuhelimen tarpeelliseksi. Varsinkin,
kun olihan minulla paitsi asuinmaani Saksan myös Ranskan matkapuhelin, jonka
kanssa ei ollut ongelmia. Ranskassahan olin myös usein. Tein siis hakemuksen ja
sain puhelinnumeron.
Vaan ei se numero alkanut toimia. Ei tapahtunut mitään.
Kyselin perään useamman kerran. Sitä puhelinyhtiössä tosin ihmeteltiin, muttei
sanottu syytä, miksi puhelin ei toimi. Sitten Suomessa asuva serkkuni puuttui
asiaan. Hänellekään ei annettu minkäänlaista syytä siihen, miksei puhelin
toimi. Mutta hänpä sattui tuntemaan yhden puhelinyhtiön henkilöstöstä, jota hän
pyysi ottamaan asiasta selvää. Selvisi: ulkomailla asuvan on maksettava pantti,
€ 700 euroa. Se on toki loogista, ulkomaalainen saattaa hävitä maksamatta laskujaan.
Mutta miksi kukaan ei pystynyt tuota asiaa puhelinyhtiössä kertomaan? No, asia
ratkesi sitten sillä, että osoitteeni yhtäkkiä muuttuikin serkkuni osoitteeksi,
siis paperilla vain…
Puhelin toimi hyvin. Tarvitsin sitä rajoittaakseni valtavaa
puhelinlaskuani. Saksan veroviranomaiset hmettelivät puhelinlaskuni
suuruutta. Saksassa tuohon aikaan kännykkä oli harvinainen, koska sen
käyttömaksut olivat hyvin kalliita. Vastasin, että soitan yksinomaan Suomen
matkapuhelimiin, sillä Suomessa ei ole lankapuhelimia… Veroviranomainen
päivitteli asiaa suuresti, mutta hyväksyi selitykseni otettuaan asiasta selvää.
Muutin jossain vaiheessa Suomeen. Numeroni on edelleen sama,
mutta operaattori toinen. Olin samalla hankkinut nettitikun, jolla kuitenkin
sain yhteyden vain silloin tällöin ja lopuksi en lainkaan. Valitin yhtiölle
kerran jos toisenkin, tuloksetta. Luvattiin sitä sun tätä… jaa ei teillä toimi…
kyllä siellä pitäisi… Sitten aloin saada perintätoimistolta uhkauksia
maksamattomista laskuista. Kyselin perään, missä laskut ja miksi, ja eihän
minulla ole toimivaa nettiyhteyttäkään. Samanaikaisesti saman teleoperaattorin
markkinointimies pommitti minua puheluillaan ja lupasi viisi hyvää ja kuusi
kaunista, jos lisää maksaisin. Intrum puolestaan lisäsi palkkiotaan jokaisen kirjeensä
myötä. Penäsin kerta toisensa jälkeen puhelinyhtiöltä toimivaa nettiyhteyttä, muussa tapauksessa
irtisanomista, ja toisaalta laskua puhelimesta.
Soittelin monta kertaa operaattorille; siellä yhdistettiin paikasta toiseen, ja
joka kerran kivenkovaan väitettiin, että kyllä toimii ja että oli lähetetty
useita laskuja ja jokaisesta muistutus. Viimeisin ehdotus operaattorin puolelta
oli, että kävisin paikallisessa postissa kysymässä, olisiko siellä minulle
laskuja.. Ajatelkaapa: minä menen postiin – siis nykymaailmassa mihin?? – ja kysyn,
onko minulle tullut laskuja teleoperaattorilta. Milloin? En tiedä... Laitetaan siis kysely – kenelle ja mistä? Siinä
vaiheessa sain tarpeekseni lupauksista ja kirjoitin yhtiön pääjohtajalle henkilökohtaisen
kirjeen. Välittömästi alkoi tapahtua. Sain puhelun palvelupäälliköltä, joka
lupasi selvittää asiat. Lopputulos: nettiyhteys irtisanottiin, ja puhelinyhtiö
oli unohtanut lähettää laskut - tieto maksusta oli mennyt yksinomaan
perintätoimistolle, operaattorin tietojärjestelmästä olikin löytynyt virhe… Maksoin
alkuperäiset laskut ja vaihdoin operaattoria. Sen jälkeen on toiminut.
Anoin jossain vaiheessa veronpalautusta monista matkoistani
Suomessa, joita siis ajelin eri firmojen ja vuokrafirmojen autoilla noin kerran
kuukaudessa ympäri Suomen. Tätä samaa EU:n sisäisten sopimusten mukaista veronpalautusta olin
hakenut monelle suomalaiselle PK-yritykselle Saksasta ja Ranskasta,
menestyksellä, mikseipä siis sama pätisi minuun itseenikin. Olisi pätenyt
kyllä, mutta ehdot Suomessa olivat kovat. Jokaisesta kilometristä on oltava todiste,
ajopäiväkirja siis. Sen ymmärrän. Mutta lisäksi olisi pitänyt olla jokaiselta
auton omistajalta kirjallinen todiste siitä, että juuri minä olin ajanut autoa,
tarkat tiedot milloin ja minne ja miten monta kilometriä, auton ostovuosi ja
ostohinta sekä vuosittain autolla ajetut kilometrit. Arvannette, mitä autojen
omistajat – PK-yrittäjät - tässä kohdin ajattelivat. Tässä vaiheessa luovuin
noista muutamista satasista.
Laskelmani mukaan minulta jäi saamatta suomalaisilta
yrittäjiltä noin €70.000 heille tehdystä työstä… Se siitä suomalaisten
rehellisyydestä. Kun yritin periä saataviani Justiinan kautta, justiina kyllä komeasti
laskutti aina perittävän summan mukaan ja sen kolmella kielellä, mutta mitään
ei tapahtunut. Kirkkain silmin väittivät suomalaiset, etten mitään ollut
tehnytkään…
Onneksi on myös muunlaisia suomalaisia, muuten en varmaan
olisi hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti