keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Prinssi Salemin linnasta

Olipa monia vuosia sitten exän osastolla korkeakoulussa opiskelijana oikea prinssi. Saksassa aateliset saivat pitää tittelinsä ja omaisuutensa mutta eivät valtaa, kun valtakunnasta tuli tasavalta. Tunnetuin aatelinen taitaa olla Monacon prinsessa Carolinen rötöstelijämies Ernst August von Hannover. Tunnettu lienee myös ruhtinatar Gloria, joka 34 vuotta vanhemman miehensä Johannes Prinz von Thurn und Taxisin kuoleman jälkeen täysin oppimattomana hupakkona ottikin ohjat käteensä ja oppi hallitsemaan Thurn & Taxisin valtavaa omaisuutta ja sen valtavalla menestyksellä.

Prinssi, josta nyt on kyse, on Badenin ruhtinaan poika ja asui Salemin linnassa. Hän kävi meillä kotona; opiskelijalle ei sinänsä ollut mitenkään harvinaista, että hän kävi professorin luona, olihan meillä talossamme myös professorin työhuone. Silmiinpistävää oli hänen erittäin kaunis käytöksensä ja monipuoliset tietonsa. Sain kerran jutella hänen kanssaan pitempään. Meillä oli tuolloin menossa kylpyhuoneremontti ja pora teki työtään yläkerrassa. Prinssi kertoi, että heilläkin on kylpyhuoneremontti käynnissä, kylpyhuoneita on vain monia kymmeniä… Hän kertoi myös, ettei lainkaan viihdy Bodenjärvellä. Muuttaisi mielellään pois, mutta linnan isäntäpä ei noin vain voikaan muuttaa pois…

Korkeakoulussa tuli tämän opiskelijan kohdalla ongelma siitä, mihin kohtaan opiskelijaluoettelossa hänen nimensä laitettaisiin. Prinz L. von Baden, Badenin prinssi. P? L., joka on hänen etunimensä? von? B?

Ei, en totisesti haluaisi olla aatelinen.




Salemin luostari ja linna on perustettu 1100-luvulla. Nykyinen ulkomuoto on rakennettu 1600-1700-lukujen vaihteessa. Siihen kannattaa tutustua. Linnassa on taidetta, näyttelyjä, konsertteja. Kävin linnan goottilaisessa tuomiokirkossa kerran anivarhain aamuhartaudessa. Harras tunnelma oli käsin kosketeltavan fantastinen.

http://www.schloesser-magazin.de/de/salem/Startseite/341792.html

Salemissa on myös vuonna 1920 perustettu hyvin maineikas sisäoppilaitos, jossa ovat opiskelleet Saksan monet suurmiehet.

Lisäksi alueella on lapsille mainio matkailukohde: Affenberg, apinapuisto.


tiistai 23. marraskuuta 2010

Seuratoimintaa



Saksalais-suomalainen seura, Deutsch-Finnische Gesellschaft e.V., on Suomen ystävien etujärjestö Saksassa. Jäseniä on tällä hetkellä noin 10.000. Jäsenet eivät suinkaan ole etupäässä suomalaisia, joskin heitäkin toki on.

Nimenomaan suomalaiset Saksassa pitävät seuran jäsenmaksua korkeana, mutta seuran tarjoamien etuisuuksien vuoksi kuitenkin pysyvät jäseninä.

Seura on jakautunut pääsääntöisesti osavaltioittain alaosastoihin, joilla jokaisella on oma johtokuntansa. Osavaltioiden sisällä sitten julkaistaan osavaltioiden omaa lehteä ja järjestetään alueellisesti toimintaa: kantapöydät kokoontuvat säännöllisesti, kulttuuritoiminta on vilkasta. Erilaiset runsaslukuiset konsertit, näyttelyt ja tasokkaat tempaukset kuuluvat sekä valtakunnan tasolla että alueellisesti ohjelmistoon. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää hyvin tasokasta ”Deutsch-Finnische Rundschau”-nimistä lehteä. Seuran piiristä löytyy ratkaisu melkein mihin ongelmaan hyvänsä.

Oppilasvaihto on nuorison kannalta ”se juttu”.

Itse olen ollut aktiivisena mukana kolmen eri osavaltion toiminnassa pitempiä ja lyhyempiä jaksoja. Baden-Württembergissä oli alaosaston rahastonhoitajana, Hessenissä vastuussa opiskelijavaihdosta ja Schleswig-Holsteinissa osallistuin kutsuttuna jäsenenä johtokunnan toimintaan. Nyt Suomessa osallistun aktiivijäsenenä sisaryhteisön, paikallisen Suomi-Saksa-yhdistyksen toimintaan.

DFG on Saksan kolmanneksi suurin saksalais-ulkomaalais-kulttuuriseura heti Saksa-Ranska ja Saksa-Britannia-seurojen jälkeen. Siinä asemassa sillä on Saksassa laajalti merkitystä sananvaltaa.

Henkilökohtaisesti suosittelen jäsenyyttä. Minulle se on antanut paljon. Myös työni kannalta jäsenyys on ollut varsin mielekästä.

www.deutsch-finnische-gesellschaft.de
www.dfg-portal.de

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Suomalainen. Vielä maahanmuutosta

Kari Tapio laulaa maineikkaasti koulutetulla rintaäänellään „Olen suomalainen“.

http://www.youtube.com/watch?v=RE6aW-gh0BE

On Pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen
Mä elämästä laulan
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla
Elää suomalainen.

Ulkomaalaisissa oppilaissani herätti suurta hilpeyttä kappaleen alkuperä.

”Sono italiano” – olen italialainen.

http://www.youtube.com/watch?v=DlOO-EkdTCM

Näinkö vähän on Suomessa omia säveliä? Varmaankin sävelten yhdistelmien määrä maailmanlaajuisesti on vakio? ;-)

Käännöksen sanoitti Raul Reiman vuonna 1983, siis 27 vuotta sitten. Ajat ovat muuttuneet; nyt elämme toisenlaisessa yhteiskunnassa. Nyt sitten kai ollaan suomalaisia ja kansainvälisiä? Nytkö vasta? Mitähän Suomi olisi ilman sveitsiläisen Pauligin maahantuomaa turkkilaista kahvia?

perjantai 19. marraskuuta 2010

Onnistuneen maahanmuuton aakkoset: keskustelua

Tämän päivän Suomessa keskustellaan vilkkaasti maahanmuutosta. Olisikohan aika alkaa värvätä yli miljoonaa ulkosuomalaista takaisin Suomeen sen sijaan, että värvätään Suomeen muita ulkomaalaisia?

Suomessa on olevinaan työvoimapula ja monen yrityksen virallinen kieli on englanti; oikeasti kukaan ei täällä ota töihin, jos ei ole hyvä suomen kielen taito. Suomalaisten kielikoulujen tukeminen on ollut sitä politiikkaa, että pyritään säilyttämään suomen kielen taito myös seuraavalle sukupolvelle, sillä ulkosuomalaiset ovat halvimpia Suomen lähettiläitä ulkomailla ja ehkä työllistyvät suomalaisiin yrityksiin ja virkoihin monikansallisina ja monikulttuurisina...

Toki maahanmuutto ja sen onnistuminen käytännössä on monen tekijän yhteissumma; näihin ehdottomasti kuuluu kielitaito, mutta myös kunkin valtion vero- ja sosiaalipolitiikka, ja vaikkapa perhesiteet, kulttuurista puhumattakaan.

Tämän allaolevan sain sähköpostiviestinä ja saksankielisenä koskien Saksaa. Ilmeisesti se kiertää Saksassa. Ongelmat ja keskustelu asiasta kuitenkin ovat molemmissa maissa samat. Suomeksi käännettynä teksti näyttää tällaiselta. En laita tätä tähän siksi, että itse olisin mitenkään muslimivastainen. Siitä ei ole kyse, vaan integraatiosta. Minunkin on ollut pakko sopeutua takaisin kotimaahan, ja yllättävän vaikeaa se onkin ollut.

Vaan sitä saa mitä tilaa. Kyllä se vissisti pitää paikkansa, että maassa pitää elää maan tavalla, vaikka miten koville ottaisi.

..................................


Jos haluat kokea seikkailun, tee näin:

1. Mene laittomasti Pakistaniin, Afganistaniin, Irakiin, Marokkoon tai Turkkiin.

2. Älä välitä viisumeista, kansainvälisestä oikeuskäytännöstä, maahanmuuton säännöistä tai muista sellaista, nehän ovat naurettavia sääntöjä.

3. Kun pääset maahan, vaadi kunnalta tai kaupungilta heti ilmainen terveydenhoito itsellesi ja perheellesi.

4. Vaadi, että kaikki työntekijät puhuvat suomea sairausvakuutuslaitoksissa ja sairaaloissa, ja että kaikkialla valmistetaan sellaista ruokaa mihin sinä olet tottunut Suomessa.

5. Vaadi, että kaikki lomakkeet, kyselyt ja asiakirjat on käännetty suomeksi.

6. Paheksu syvästi, jos sinua kohtaan osoitetaan kritiikkiä, sano että se on sinun kulttuurisi ja uskontosi asia, josta he eivät ymmärrä mitään.

7. Pidä kiinni todellisesta identiteetistäsi. Ripusta ikkunaasi (tai autoosi, sekin käy) Suomen lippu.

8. Puhu niin kotona kuin kaikkialla muuallakin vain suomea ja pidä huoli siitä, että lapsesikin puhuvat vain suomea.

9. Vaadi, että musiikkioppilaitoksissa opetetaan suomalaista kansanmusiikkia ja oppilaitoksissa Suomen lippusäännöt.

10. Pyydä heti ajokortti, oleskelulupa ja mitä mieleesi sattuukaan juolahtamaan.

11. Näiden asiakirjojen takia vaadit, että sinulla on perusteet oleskella laittomasti Pakistanissa, Afganistanissa, Irakissa jne.

12. Älä anna syrjiä itseäsi, pidä kiinni oikeuksistasi, vaadi lapsilisää.

13. Älä maksa autovakuutuksia. Nehän vaaditaan vain paikalliselta väestöltä.

14. Vaadi, että virkamiehet, poliisi, tuomioistuimet kohtelevat sinua kohteliaasti ja kunnioittavasti, ja että saat asianajajat ja tulkit palvelukseesi maksutta; muussa tapauksessa järjestä protestikulkueita sitä maata ja sen asukkaita vastaan, jossa oleskelet. Puolusta aina ja ehdottomasti väkivaltaa ei-valkoihoisia, ei-kristittyjä ja sen maan hallitusta kohtaan, joka on sinut laskenut maahan.

15. Vaadi, että vaimosi (vaikka heitä oletkin jo hankkinut neljä) eivät saa peittää itseään kokonaan, että he eivät saa käyttää burkaa.

16. Vaadi, että lähelle kotiasi rakennetaan kirkko.

Onnea matkaan!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Puheenjohtajan muistilista

* Kokoukset alkavat ja loppuvat ajallaan. 

* Jokaiselta odotetaan 100% mukanaoloa. 

* Huonoja ideoita ei ole. Kaikesta keskustellaan. 

* Kaikkien mielipiteitä kuunnellaan, ei vain äänekkäimpien. 

* Kännykät pois tai äänettömälle. 

* Mitä sanotaan tai tehdään, jää tänne. 

* Kaikkien jäsenten vastuulla on auttaa toisia saavuttamaan päämääränsä. 

* Ei valittamista, vaan ratkaisujen etsimistä. 

* Ei poissaoloja; sallitaan vain hyvin tärkeän syyn vuoksi. 

* Tiedotus kaikille, ryhmän sisäinen avoimuus 

* Ei selkään puukotusta 

* Jokaiselle oma vastuualue.

 

Yllä olevan listan kokosin ja kopioin jostain, kun lähdin vetämään ensimmäistä kokoustani puheenjohtajana. Nyt kun sitä taas luen, totean että ohjeet ovat erinomaiset. Ja että paljon onkin saatu aikaan! 

 Lähdin aikoinaan kielikoulujen toiminnassa sille linjalle, että toiminnan pitää olla suoraselkäistä ja avointa ryhmän sisällä ja että kaikkien muiden pitää tietää päätöksistä. Vastustusta kyllä tuli, nettisivutkin (80-luvulla) katsottiin aluksi tarpeettomiksi ja minun höynähdyksekseni... 

Näitä ohjeita on sitä paitsi hyvä seurata missä hyvänsä ryhmätilanteessa – myös parisuhteessa!

 

 

perjantai 12. marraskuuta 2010

Voiko säätä tilata?


Ei tietenkään. Ei tietenkään?

Vuosia sitten kertoi yksi esoteerisista piireissä vaikuttava saksalainen tuttavani, että hänellä on Hampurissa tuttava, joka pystyy tilaamaan sään. En uskonut. En sittenkään, vaikka tämä asian kertonut tuttavani onkin menestynyt liikemies.
Kerroin tämän tyttärelleni. Päätettiin yhdessä kokeilla, onko jutussa perää. Olimme molemmat eri puolilla Saksaa ja ”tilasimme” Allensbachiin, missä toimistoni sijaitsi, toinen sadetta, toinen auringonpaistetta tietylle päivälle tiettyyn kellonaikaan.

Soitin sitten sihteerilleni tuohon sovittuun aikaan, että millainen sää heillä siellä on. Hän sanoi, että hänestä aika kummallinen… kun ei oikein tiedä sataako vai paistaako. :-)

Sen jälkeen olen lukemattomia kertoja saanut todeta, että kyllä säätä voi tilata. Kun ajoin usein pitkiä automatkoja ympäri Saksaa, ei ollut järin mukavaa, jos satoi. ”Tilasin” siis kuivan tien tai poudan. Ja sain todeta, että kun muistin asian, sateet lakkasivat, tai tuli tauko – mutta vain siksi aikaa kunnes keskityin muihin asioihin tai unohdin koko asian. Myönnän että useimmiten en muistanut. Jos muistin lähtiessäni tilata parkkipaikan oven edestä sieltä minne olin menossa, sen parkkipaikan myös sain, mutta muistini, ah se ei aina tehnyt mikä olisi minulle hyväksi ollut.

Rakas sukulaiseni taas Hampurissa asuessaan ja paljon polkupyörällä liikkuessaan ei juurikaan pitänyt kastumisesta. Niinpä hän alkoi ”tilaamaan” että ei kastuisi. Tässä kohdin pitää tietää, että merenrantaseuduilla, jos sataa, sataa tuulen takia aina vaakasuoraan, eikä ole mitään vaatetusta, joka estäisi kastumisen. Mistään varjoista tai sadetakeista ei ole mitään hyötyä. Aluksi tuntui kummalliselta, että sellainenkin toive että ei kastu voi toteutua. Ja tuli sellainen pelko, että muut ihmiset pitävät höynähtäneenä, jos siitä jollekin kertoo. Kun hän sitten kuitenkin asiasta kertoi, niin sama jatkui: ei hän kastunut, sillä sade aina sopivasti hellitti.

En suinkaan ole sitä mieltä, että auringon pitäisi aina paistaa. Miten kasvit ilman vettä kasvaisivat? Ja muutenkin olen sitä mieltä, että jos ei ikinä sataisi, ei ikinä muistaisi nauttia auringosta…

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Martinpäivänä

Piispa pyhä Martti vaikutti 1600 vuotta sitten Tourin seudulla Ranskassa. Hänen muistoaan vaalitaan yhä. Syödään Martinpäivän hanhi, mutta ennen kaikkea Saksassa järjestetään Martinpäivän kulkueita.

Lapset askartelevat itse lyhtynsä, joita kuljetetaan kulkueissa Martinpäivän iltana ja lauletaan Martinpäivän lauluja. Tilaisuus yleensä päättyy yhteisen lämpimän juoman nauttimiseen, ja useimmiten Martin tarina esitetään näytelmänä.



Martinkulkue Mannheimissa. Kuva: Katholisches Stadtdekanat Mannheim.

Martti tulee ratsastaen. Siellä missä minä Saksassa asuin, aina joku paikallisista tuli ratsunsa kanssa ja esitti Marttia. Tarina on tämä: Martti näkee köyhän ja säälistä halkaisee viittansa ja antaa siitä puolet köyhälle.

…Jos olisi ollut yrittäjästä kyse, hän ei olisi antanut viitastaan puolikasta yhdelle köyhälle, vaan perustanut takkitehtaan ja antanut monille köyhille työpaikkoja… :-)



Kuva: Thomas Kunz, Badische Zeitung

Se hanhi? Martti valittiin piispaksi paikallisen väen pakottamana. Hän yritti piiloutua, mutta hanhet kaakatuksellaan paljastivat hänen olinpaikkansa - hanhien tallissa.

"Ich geh mit meiner Laterne, und meine Laterne mit mir.
Da oben leuchten die Sterne und unten da leuchten wir."
(Minä menen/kävelen lyhtyni kanssa ja lyhtyni menee/kävelee minun kanssani.
Ylhäällä loistavat tähdet ja alhaalla loistamme me...)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kun muuri kaatui

Tuohon aikaan katsoin joka ilta tekevisiosta ykköskanavan kahdeksan uutiset. Sinä iltana, 9.11.1989, uutiset mykistivät meidät kokonaan.

Alla oleva ei ole mikään historian oppitunti. Asuin vain tuolloin Saksassa, joskin hyvin kaukana Berliinistä, nimittäin Allensbachissa Sveitsin rajalla. Saksa on iso maa.

Olinhan ollut Berliinissä monet kerrat, sekä ennen että nyt jälkeen muurin kaatumisen. Berliini senaatti on jopa kerran kutsunut minut(kin) illalliselle. Kansainväliset yhteydet olivat heille tärkeitä, ja kuuluin kielikoulujen koko maata kattavaan kansainvälisiä asioita hoitavaan puuhaväkeen.

DDR:n pitkäaikainen valtion- ja puolueenjohtaja Erich Honecker oli kotoisin Saarlandista, sieltä mistä ex-miehenikin, tosin naapurikylästä. Ex-anoppini on sukujaan Honecker, hänen serkkunsa Werner Honecker exän kummisetä ja Völklingenin metallitehtaalla työnjohtajana. Hän kertoi olleensa sukunimikaimansa oppaana, kun tämä surullisenkuuluisa Erich oli käynyt kotiseudullaan. Lapseni ovat siis väärän koivun kautta sukua Erich ja Werner Honeckerille – neljännen polven pikkuserkkuja. :-)

”Normaalisuomalaisilla” ei tuolloin tuntunut olevan kovin suurta käsitystä Saksoista; kirjeitä minulle usein läheteltiin osoitteena DDR, tai kun kerroin idästä paenneiden tuttavieni hyvin karmeista kokemuksista, niitä pidettiin Suomessa satuina. Sellaista valtiota kuin BRD ei ole koskaan ollut olemassa, lyhenne oli vain D. Tuo kirjainsarja oli vain kansan lyhenne sanoista Bundesrepublik Deutschland, Saksan liittotasavalta.

Olimme seuranneet kiristyvää tilannetta itäisessä Saksassa 1987-1989 kuten kaikki muutkin länsisaksalaiset. Muistan elävästi tuon suoran TV- ja radiolähetyksen ja DDR:n kommunistisen puolueen jäsenen Günther Schabowskin sanomat sanat lehdistön kysymykseen, milloin DDR:n kansalaisten vapaa matkustaminen länteen sallittaisiin.



Hänellähän ei ollut mallia jota seurata, eikä hän ollut saanut ajoissa tietoa siitä mitä oikeasti oli päätetty, jolloin hän vastasi, varsin empivästi tosin: ”Hm… heti.” Ja sillä hetkellä käsitin kuin välähdyksenä: ”Nyt ne tulevat”. Ja niin kävikin. Trabit tulivat tuhansin joukoin länteen.

Myöhemmin asiaa on ihmetelty kovin, sillä olisihan DDR:n rajavoimilla ollut mahdollisuus ampua ulos pyrkijät siihen paikkaan. Vaan näin eivät tehneet. Heille asti ei viesti ollut vielä mennyt, mitä oli tapahtunut, he olivat täysin ymmällä. Olen kuullut yhden rajavartioston jäsenen sanovan: ”Jos noin monet kansasta ovat sitä mieltä, että he lähtevät, niin minä en yksin heitä pysäytä”.





Wikipedia kertoo: ”Muurin murtuminen johtui oikeastaan väärinkäsityksestä. Syksyllä vuonna 1989 DDR:ssä alkoivat suuret hallituksenvastaiset mielenosoitukset. DDR:n johtaja Erich Honecker erosi 18. lokakuuta ja uusi hallitus päätti marraskuussa lievittää hiukan ankaria matkustusrajoituksia ihmisten lepyttämiseksi. Tiedotteen lukija Günter Schabowski ei ollut mukana päätöksenteossa, eikä tiennyt yksityiskohtia, ja että päätöksen piti astua voimaan seuraavana päivänä ja hän vastasi italialaistoimittajan kysymykseen: "Minun tietääkseni voimassa heti, ilman viivettä." Länsi-Saksan ARD-televisiokanavalla ilmoitettiin kuitenkin erehdyksessä, että kaikki rajoitukset olisi poistettu. Kymmenettuhannet ihmiset ryntäsivät muurille, eivätkä hämmästyneet rajavartijat tienneet, mitä tehdä valtaville hurmioituneille ihmismassoille, jotka vaativat pääsyä muurin toiselle puolelle. Koska vaihtoehtona olisi ollut omien kansalaisten joukkomurha, rajavartijoiden oli annettava periksi ja päästettävä kansanjoukot läpi. Muurin toisella puolella heitä tervehtivät riemuitsevat länsiberliiniläiset. Tätä marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.”

http://einestages.spiegel.de/static/entry/_wahnsinn/3529/bornholmer_strasse.html?o=position-ASCENDING&s=2&r=1&a=713&c=1



Sen jälkeen Saksa ei enää ollut saksittu, mutta Suomi on valitettavasti edelleenkin suomettunut.

Valitettavasti Saksan itäinen ja läntinen osa eivät edelleenkään ole tasavertaisia. Työttömyys itäisessä osassa on valtava verrattuna länteen. Kansleri Helmut Kohl teki isoja virheitä tuolloin, sanoi idän olevan vuoden sisään ”kukkiva maisema”, mutta Saksojen yhtenäistämisen olisi pitänyt tapahtua paljon hitaammin. Ihmiset ja tavat kun eivät muutu hetkessä. Yhä tänäänkin länsisaksalaiset maksavat nk. solidaarisuusveroa, jonka piti kestää vain yhden vuoden. Minäkin olen sitä Saksassa verovelvollisena maksanut.

Kesällä 1990 tulimme Suomeen Leipzigin ja Berliinin kautta, Gdanzin, vanhalta saksalaiselta nimeltään Danzigin laivalla Puolasta. Halusimme näyttää lapsille, mikä on idän ja lännen ero. Lapset olivat kuitenkin tuolloin vielä liian pieniä – 10- ja 8-vuotiaat - mitään siitä ymmärtääkseen. Pikkuvelihän syntyi vasta 1991 Nyt he saavat lukea faktat kirjoista kuten nekin, jotka eivät olleet tuolloin Saksassa.
Historian opetus on muuttunut vanhempien lapsieni ja nuoremman kouluaikoina täysin. Asioita käsitellään nykyisin asioina, tunneperäiset pelot ovat poistuneet.



Muistan matkalta elävästi Leipzigin keskustan talojen katot: kaikki romahtaneita. Miten kaunis kaupunki Leipzig sitten nykyisin onkaan! Myöhemmin ostimme sieltä aika läheltä keskusasemaa sijoitustarkoituksessa asunnon, ja niissä asioissa kävimme Leipzigissa usein. Onhan se asunto siellä vieläkin, mutta nyt se ei enää ole minun…
Nykyisin Berliinin muurin paikalla on enimmäkseen puistoa, ja sitten valtion hallituksen rakennuksia. Unter den Linden on koko Saksan paraatikatu.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Uunissa paistetut omenat - Bratäpfel

Uunissa paistetut omenat -pimeän syksyn herkkuja. Lastentarhassa lapset itse leikkasivat omenasta siemenkodat ja täyttivät ne. Oikein sopivaa puuhaa kertoa miten luonto tuottaa satoa. Kun siemenkota avataan, niin siemeniähän sieltä löytyy… Täytteen höysteeksi samat mausteet kuin Suomessa glögiin… Hm. Taisipa mennä jo adventtimaiseksi.

Glühweinreseptiä en tähän laita.
http://www.daskochrezept.de/chefkoch-rezept/nachspeise/gluehwein_262.html ;-)

En tykkää kokkaamisesta, mutta kyllä minulla aika usein on ikävä milloin mitäkin ruokaa, joka Saksassa oli tavallista. Ei vaan ole tarveaineita; asiat ovat siis kääntyneet päälaelleen siitä, kun asuin Saksassa. Suomesta ei saa kunnon pastaa, ei kunnon öljyä, ei hapankaalia, ei vanukkaita, ei hilloja, ei sämpylöitä minkäänlaisia eikä rapeaa paahtoleipää, ei marinoimatonta lihaa, ei pasteijoita, ei sokerittomia salaattikastikkeita, ei lainkaan mustaa teetä, ei muuta kuin mössöklimmpijuustoja, ei minkäänlaisia kakkuja, ei viiniä, ei mehuja ja jos niin apteekin hintaan, eli moninkertaisesti kallimmalla hinnalla kuin Saksassa. Sen sijaan jugurttia ja kermaa ja margariinia löytyy sata variaatiota. Mihin ihmeen tarkoitukseen?? Yksi juuri Saksassa käynyt suomalainen tuttuni sanoikin osuvasti: ”Kehutaanhan sitä Tokmannin menestystä, eikä kukaan huomaa, että suomalaiset ovat täysääliöitä: hinnat ovat viisinkertaisia Saksan hintoihin verrattuna, ja ihmiset ostavat. Ihmekös tuo jos Tokmanni menestyy ja tuottoa tulee.”

Suomalainen ruoka ei mielestäni ole oikein minkään makuista, ei osata käyttää mausteita juuri ollenkaan, ja perunaa muuten kuin keitettynä ei osata edes ajatella.
Tässä kuitenkin yksi helppo resepti, omenoita sentään on Suomessakin. Tähän innoitti petroskoilainen ystäväni, joka toi meille määrättömän määrän omenaa – hän on kuten venäläiset ovat vieraanvaraisinta väkeä mitä tiedän.




Ohje vaikkapa näin:

Hapahkoja omenia. Muutama ruokalusikallinen sokeria, jauhettua mantelia, pähkinää, marsipaania, hilloa tms. Voita, vettä.
Huuhdo omenat ja poista siemenet. Voitele laatikko tai pelti voilla, aseta siihen omenat, sirota niille sokeria ja muut täytteet ja pane vettä joukkoon, että omenat eivät pala. Paista niitä uunissa 20 - 30 min Tarjoa sokerin ja kerman tai vaniljakastikkeen kanssa.



Kuvateksti sanoo: ”Toivottavasti paistettujen omenoiden vuodenaika on pian ohi!”

torstai 4. marraskuuta 2010

Motivaatio on se juttu

Älä usko mitä sinulle muut sanovat, vaan ajattele itse ja toimi sitten.

”Amatöörit rakensivat arkin, asiantuntijat Titanicin.”

Nuorena kävin Frankfurtissa työvoimatoimiston pääpaikan neuvonnassa kysymässä, mitä voisin osaamisellani tehdä. En tuolloin oikeastaan tarvinnut mitään, sillä olin saanut kesätyöpaikan vakuutusyhtiöstä vain henkilöstöpäällikön luo menemällä ja kysymällä, kertomalla mitä osaan, ja olin kuukauden jälkeen tehnyt samat työt kuin vakutuisetkin, lomasijaisena. Tosin siellä totesin, että vakuutusala ei ole mun juttu ;-) Eikä minulta ilmeisesti tuolloinkaan rohkeutta puuttunut?

Työvoimatoimiston neuvoja Frankfurtissa totesi ykskantaan, että voisin saman tien palata Suomeen, koska en ikinä kuitenkaan opi kunnolla saksaa.

Jaa. Hyvin olen juuri saksaa puhumalla ja kirjoittamalla itseni elättänyt. Toisen työpaikkani kielet olivat kylläkin englanti ja ranska, mutta oppiihan sitä mitä vaan, jos on motivaatio ja halu. Pian näes pyydettiin tulkkaamaan ja se oli menoa se.

Elämän varrella on aina ollut paljon epäilijöitä, jotka ovat sanoneet, että ”ei tuosta mitään tule”, ”et ikinä saa asuntoa tuolla tavalla”, jopa anoppi ilmoitti että en saa lapsia milloin haluan… ”Ei tuosta hankkeesta mitään tule” – loputtomiin.
Ja sitten ovat ne toiset, jotka tarjoavat auttavan käden ja ovat valmiita tiimityöhön.

Omasta perheestä toinenkin esimerkki. Toisella pojalla meni koulu huonosti, niin huonosti että jäi kahdesti luokalleen, vieläpä pääaineiden lisäksi sellaisten aineiden kuin uskonnon ja biologian takia. Itse halusi kokeilla toisessa koulussa vielä kerran. Sallimme sen, ehdolla että katsotaan parin kuukauden kuluttua tilannetta uudestaan. Puolen vuoden jälkeen samoissa aineissa kuin mistä jäi luokalleen pojalla oli kympit…

Mitä tästä opimme? Ei pidä kuunnella epäilijöitä, vaan tehdä se minkä katsoo oikeaksi. Kun kiinnittää huomion siihen, mihin pyrkii, eikä koko ajan vatvo sitä mikä ei toimi, niin ajan myötä hankkeet kyllä toteutuvat.

Eikä pidä paikkaansa, että vanhemmat ihmiset eivät opi. Nuorilla on nopeampi kyky muistaa asioita, kyllä. Mutta vaikka vanhemmilla se kyky hidastuu, niin kyky laittaa asiat oikeisiin konteksteihin on elämänkokemuksen myötä suuri. Oppimistulos on siis sama.

Motivaatio, se on se! Se tulee latinan sanasta ”motus” – liike. Motivaatio auttaa harjoittelemaan, pitämään kiinni päämääristä. Päässä se peli voitetaan.
Motivaation lisäämiseksi on sitten olemassa monenlaisia menetelmiä. Pidän mielelläni asiasta intensiivikurssin…

maanantai 1. marraskuuta 2010

Käkikello

„Osta sä poika se kukkuva kello, kamarisi seinälle kukkumaan…“

Niin, tai ”Kuckuck, kuckuck, ruft’s auf dem Wald.“

Käki on se lintu, joka yksikseen elelee. Se laittaa poikasensakin toisten huollettavaksi. Ja sitten se pitää meteliä kesäöisin. Lemmenkipeät partnerinkaipaajat laskevat kukunnasta, miten monta vuotta vielä kestää ennen kuin se mielitietty ilmestyy. Minä sain toissakesänä luvuksi peräti sata…

On paikka, missä käki aina kukkuu, tasatunnein ja jopa vartin välein. Käkikello.

Tyypillinen tuliainen Schwarzwaldista. Käkikello keksittiin Saksassa 1730-luvulla. Tarkkaa aikaa ei tosin tiedetä, tämähän on vain olettamus. Mallina nykyisiin kelloihin toimi asemanhoitajien mökin katto, vuodelta 1854.

Ensimmäiset käkikellot sen sijaan näyttivät vallan toisenlaisilta:

Saksan kellomuseossa Furtwangenissahan tämä. http://www.deutsches-uhrenmuseum.de/

Furtwangenissa on vuodesta 1860 toiminut myös kellontekijöiden ammattikoulu. Kellojen valmistus on ollut sukupolvien ajan Schwarzwaldin tunnettuja käsityöläisammatteja. Yhä tänäänkin kellojen valmistajia on huomattavan paljon; pieni ammattikunta on säilyttänyt markkinaosuutensa globalisaatiosta ja kovasta kilpailusta huolimatta juuri erikoistumisensa ansiosta.

Varsin komea, jollen sanoisi mahtava käkikello löytyy Schonachista, mittakaavassa 50:1. Pituutta sillä on 3,60 metriä ja korkeutta 3,10 metriä, syvyyttäkin yksi metri: kello ei ole vain malli, vaan kaikki sen toiminnot ovat myös oikeita ja samassa mittakaavassa. Kellon valmisti Josef Dold ja valmistus keksi kaksi vuotta.


Ja oliko se edes ainoa? Schonachbachista löytyy vielä suurempi käkikello! Sillä on kokoa 4,50 metriä kanttiinsa.


Unohtaa ei pidä eikä voi niitä monia kellokauppoja samaisen Schwarzwaldin läpi kulkevan tien varrella. Ja kun kaupassa käyt: matkamuistoksi kannattaa ostaa myös hunajaa. Monenlaista viehättävästi puusta veistettyä myös löytyy.

Schwarzwald on hyvin kaunis, varsinkin syksyllä. Ensilumi on kuulemma jo satanut sinnekin. Tästä voit katsella millainen sää sinua odottaa, jos nyt kelloja katselemaan lähdet:
http://www.schonach.de/webcam/webcam.jpg
Jos autolla lähdet, muista talvirenkaat, mutta nastat jätät Suomeen.

Ei se käki sieltä kellosta muuten minnekään lennä, se on pilapiirtäjien ja trikkifilmintekijöiden keksintöä.

 
Piirros: kirjoittajan

 

perjantai 29. lokakuuta 2010

Maggi, Singen/Hohentwiel

Asuin 2003-2006 Sveitsin rajalla tulivuoren rinteessä Riedheimin kylässä Hilzingenissä. Lähin kaupunki Saksan puolella, kymmenen kilometrin päässä, on Singen – tylsä teollisuuskaupunki, mikäli sitten Hegaun hedelmälliset kumpuilevat maastot ikinä tylsiä voivat ollakaan. Katso kuva! Tarkoitan, että Singen ei kuulu niihin vanhoihin viehättäviin keskiaikaisiin kaupunkeihin siellä missä Reininjoki virtaa ulos Bodenjärvestä kuten Konstanz, Stein am Rhein, Schaffhausen…



Ammattini tulkkina ja konsulttina mahdollistaa minulle pääsyn kaikenlaisiin paikkoihin ja tuotantolaitoksiin, joihin suuri yleisö ei yleensä pääse. Mutta uteliaisuus ajaa minut sen lisäksi usein osallistumaan kaikenlaisten avoimien ovien päiviin. Avoimien ovien päivänä pääsin katselemaan Maggin tehtaan toimintaa sisältäpäin. On isot kattilat siellä!



Maggin Saksan tehtaat sijaitsevat Singenissä heti aseman takana. Töissä siellä on 950 henkilöä. Maggi kuuluu Nestlé-konserniin. Tehtaan perusti Sveitsissä, Frauenfeldissä 1846 syntynyt Julius Maggi. Nuori mies kokeili erilaisia maustesekoituksia ja päätyi 1866 valmistamaan Maggi-maustetta – jota ilman en saata uskoa yhdenkään saksalaisen pystyvän elämään… Alun perin Maggin pyrkimys oli lieventää 1800-luvun aliravitsemusta. Sen seurauksena syntyi pussikeitto.

Nestléllä maailmanlaajuisesti 12.000 työntekijää. Nestle taas on suomeksi ”pieni linnunpesä”, Etelä-Saksassa olemassa oleva sukunimi – hienolta se kuulostaa, kun loppuvokaalin päälle lisättiin aksentti ;-) Yksi työntekijöistä oli vuokraisäntäni, joka toimii koneiden huoltajana tehtaalla. Hän toi minulle usein tuliaisina tehtaan myymälästä milloin mitäkin. Eritoten pidän kalakastikkeesta… Suomessahan ei ole oikeastaan mitään tehtaan monipuolisesta tuotannosta. Pussikeitosta en itse välitä niiden sisältämän sakeutusaineen glutamaatin takia. Glutamaatista taas voisin kertoa vallan hullunhauskan tarinan, elintarviketutkimuskeskuksen ajoilta, mutta olkoon… fakta on, että ruuansulatus ei sulata sitä.

Nestléllä on myös elintarviketutkimuskeskus ja koulutuskeskus Reinin rannalla, ja viime vuonna siellä tehtiin yhdessä Allensbachin demoskopian eli gallup-instituutin (josta olen kirjoittanut aiemmin) yhdessä tutkimus saksalaisten ruokailutottumuksista.
http://www.nestle.de/Home/Unternehmen/NestleStudie/Ernaehrungstypen/
Tuloksina on, että on olemassa seitsemän erilaista ruokailutyyppiä: ongelmien tuntijat, kiireiset, kanaemot, modernit monitoimiset, terveysidealistit, mässäilijät, intohimottomat. Kaikille näille Maggi antaa sopivat ruokailuohjeet terveeseen ravintoon. Joka saksaa taitaa, voi lukea yllä olevan linkin alta löytyvät ohjeet.

Maggi on päässyt arkipäivän kieleen myös muutenkin kuin pullomausteen takia. Minullakin kasvoi puutarhassani lipstikka, liperi, saksaksi Liebstöckl ja puhekielessä Maggikraut eli Maggi-mauste (Levisticum officinale). Maggin pullotettu mausteseos ei kuitenkaan sisällä lipstikkaa! Kasvi kasvaa kohtalaiseksi viuhkanmalliseksi pensaaksi ja on erinomainen mm. salaatin ja keittojen mauste. Ehkäpä juuri mausteiden takia saksalaiset, lapseni sekä tuttavani, pitävät salaatteja Suomessa mauttomina?

Ja kuten vanhat viisaat tietävät: lipstikka on jo vuosituhansia ollut ratkaisu ilma-, ruoansulatus- ja suolistovaivoihin, mutta on sitä käytetty myös lemmenyrttinä. Lipstikanjuuresta valmistettu tee poistaa nesteitä, joten se vähentää jalkojen turvotusta.


…ja kun Keski-Euroopassa ollaan, niin elämää on sielläkin, on sielläkin sotaäpäriä… Vuokraisäntäni on avioton lapsi, ranskalaisen sotilaan poika. Missä ja kuka pojan isä, Luoja tietää.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kysy!

Kysymyksiä, kysymyksiä



Kun lapset ovat pieniä, he esittävät koko ajan kysymyksiä. Jatkuva ”mikä”, ”missä”, ”miksi” ja ”mitä” saa jotkut vanhemmat vallan epätoivoisiksi. Mutta me tiedämme, että jatkuva kysyminen on se, millä tavoin lapset oppivat ymmärtämään maailmaa, ja mehän sitten vastaamme. Ja kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, he kysyvät vähemmän – ja mikä pahempaa: heistä tulee vähemmän uteliaita. Menneitä aikoja ovat sitten nuo mitkät, mitenkät, miksit, niitä seuraa vain valmiit toteamukset.

On onnetonta, että aikuisina kysymyksemme vaativat vain vastauksen ”kyllä” tai ”ei”. Nuo kysymykset eivät kysy mitään, ne ovat olettamuksia. Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä kieliä täällä puhutaan?” me sanomme: ”Täällähän puhutaan englantia?” Sen sijaan että kysyisimme ”Miksi on hyvä asua…” me kysymme: ”Oliko hyvä asua…?” Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä ehdotat että tekisin…” me kysymme: ”Teenkö tämän ja tuon kun…?”

Nämä esimerkit eivät tietenkään ole täydellisiä, mutta kuuntelepa itseäsi seuraavat päivät, yritäpä huomioida, moniko kysymyksesi on vain toteamus ja moni oikea kysymys. Sen tehtyäsi, yritäpä esittää oikeita kysymyksiä, äläkä aina anna valmiita vastauksia. Miten paljon enemmän opitkaan!

Kysymykset ovat voimakas ase – ei vain siksi että ne sisältävät oikeaa uteliaisuutta, mutta koska ne avaavat tien keskustelulle ja energialle ihan eri tavalla kuin pelkät toteamukset. Kokeilepa. Hämmästyt tuloksesta!

A to Z of Successful Expatriation™
Copyright © 2010 by Global Coach Center

maanantai 25. lokakuuta 2010

Vihreää kaalia ja makkaraa



Lehtikaalia kasvatetaan etupäässä on Oldenburgissa, Bremenissä, Hampurissa ja niiden ympäristössä. Kuten joka vuosi syksyllä, lehtikaalin ystävät mainostavat tätä kaaliherkkua kaikenlaisin tempauksin. Perinneruokaa kutsutaan nimellä ”Kohl und Pinkel” – suomeksi kaalia ja makkaraa.

Pohjois-Saksassa ”Pinkel” on savustettu, maustettu makkara. Ja kuten tavallista Saksassa, sitä mitä on yhdellä seudulla ei ole toisella, eli etelämmässä Saksassa tämä perinneruoka on täysin tuntematon.



Kun ensimmäiset pakkaset käyvät ja maa kirskuu jalkojen alla, pohjoisessa Saksassa alkaa vihreän kaalin aika. Tämä erittäin vitamiinirikas talvinen vihannes on pohjoissaksalaisten mieleen. He ovat kaikki samaa mieltä: lehtikaali on makuelämysten huippua. Hellyttelevästi lehtikaalia kutsutaan myös nimellä Oldenburgin palmu.

Tosin lehtikaalia ei nautita yksinään: vaikka viherkaali on se tärkein asia, niin sen seurana tarjotaan makkaraa, jota kutsutaan nimellä ”Pinkel”. Ihan vain syksyä ja lehtikaalia varten tehdään syksyllä makkaraa, joka maistetaan silavalla ja sipulilla. Myös savusilava, keittomakkara ja kasleri ovat suosittuja lisukkeita. Tämän lisäksi tarjotaan (sokerilla kuorrutettuja!) kuorettomina keitettyjä perunoita, tai raakapaistettuja perunoita ja sinappia. Juomana sitten pilsneri ja Korn, viljaviina. Eipä ole kevyt ateria se!

Jotta myös jaksettaisiin syödä tämä ateria, sitä edeltää kaaliretki. Mukaan otetaan eväät, ne pakataan perässä vedettäviin puurattaisiin, ja lähdetään urheilukaverien tai työtoverien tai naapurien kanssa patikoimaan pohjoisen Saksan maisemiin. Ja lämmintä ylle, sillä merien läheisyydessä tuulee aina...
Reissun aikana sitten pelataan perinteistä Bosseln-peliä, heitetään luutaa ja kilpaillaan säkkihyppelyssä. Naistä se vasta nälkä tulee!



”Bosseln” on eräänlainen pallonheittopeli ulkona luonnossa. Siihen tarvitaan 800 grammaa painava kumipallo, vapaata tilaa kuten pyörätie tai pelto ja tietenkin pari joukkuetta. Saksalaiset ovat hyvin seurallista väkeä. Myös Itzehoen innovaatiokeskuksen
www.izet.de
porukat lähtevät joka syksy pelaamaan Itzehoen elinkeinoavustajien
http://www.egeb.de/
joukkoa vastaan… Yrittäjät kyllä pärjäävät paremmin kuin heidän avustajansa…:-)

Ainoastaan viinanjuonti ei ollut minun juttuni, mutta toisaalta: humalaista ei ole vielä Saksassa nähnyt. Viinaa kuin ei juoda pullokaupalla kerralla, vaan vain pieniä tirauksia, fingerporimääriä. En toki väitä etteikö heitä ole, minä vain en ole heitä nähnyt.

Ai että miten? Tässä resepti.

Lehtikaali Oldenburgin tapaan

2 sipulia
½ l lihalientä
2 kg lehtikaalia
250 g savusilavaa
250 g kasleria
250 g makkaraa
4 keittomakkaraa
1 kg perunoita
2 ruokalusikallista kaurapuuroa tai kaurahiutaleita
suolaa ja pippuria

Pese lehtikaali ja poista kovat osat; sitten kiehauta se kuumassa vedessä ja poista vesi. Höyrytä silputtu sipuli isossa padassa ja lisää lihaliemi. Lisää lehtikaali ja silava ja anna kiehua korkeintaan pari tuntia. Lisää kasleri kolmen vartin kuluttua ja makkara sitten viimeiseksi; makkaran keittoaikaa noin kaksikymmentä minuuttia. Mausta sitten lehtikaali suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisää suurusteeksi kaurapuuro tai kaurahiutaleet. Parhaiten kaali valmistetaan edellisenä iltana, sillä lämmitettynä se on erityisen maukasta. Joka tarvitsee lisää maustetta, lisää vähän sinappia. Lisänä tarjoilet kuorittuina keitettyjä tai raaakapaistettuja perunoita.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Oletko oma itsesi vai kopioitko muita?

Tämä on varsin tärkeää tiedostaa juuri nyt, kun lähes koko Suomi hokee, että pitää erota kirkosta, tai sitä ennen milloin mitäkin, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia ja loisia, tai että kaikkien pitää ottaa sikainfluenssarokote, tai kaikkien pitää päästä varhaiseläkkeelle, tai että kaikkien… milloin mitäkin.

”Suomihan on sellainen maa, että täällä on yksi kaikkea, yksi sanomalehti, yksi johtaja, yksi mielipide, yksi kerrallaan. Demokratia on oikeastaan vitsi”, sanoi ohjaaja-dramaturgi Katariina Nurminen vuosia sitten. Mielestäni ei tuosta mikään ole muuttunut. Kukin äänestää aina ja yhä edelleen samaa ehdokastaan samasta puolueesta kuin aina ennenkin, vaikka hyvin näkee ettei puolue saa mitään muuta aikaan kuin ajaa omaa palkkansa ja näkyvyyttään, ja kuitenkin äänestäjä samalla toivoo, että tällä kertaa tämä oma ehdokas saisi muutoksen aikaan, onhan häntä äänestetty aina ennenkin… Jos haluaa muutosta, pitää äänestää muutosta!

Jürgen Scheld kirjoittaa asiasta näin:

”Keskivertoihminen ei ole valmis ottamaan selvää omasta itsestään.

Oletko huomannut, että aika usein olet ottanut omaksi mielipiteeksesi tai käyttäytymismalliksesi jonkun toisen mielipiteen tai käyttäytymismallin? Siinä sinänsä ei ole mitään pahaa, jos nämä ihmiset ovat saaneet aikaan juuri sen mitä sinä tavoittelet.

Mutta tarkistapa, ovatko nämä mallit juuri sinulle sopivia, ja tuottavatko ne sinulle sen mihin pyrit.
Katsopa tarkemmin mitä teet, sillä muuten sinä olet jonkun toisen kopio, eikä se kopio ole sitä mitä oikeastaan haluat. Olet antanut pois sen kaikkein tärkeimmän mitä sinulla on: oman ainutlaatuisuutesi.

Useimmiten ihmiset eivät ajattele niin pitkälle. He omaksuvat tuon ja tämän joltakin toiselta, katsomatta mitä oikeastaan tekevät. He eivät mieti, onko se heille itselleen hyödyllistä. Se on johtanut siihen, että heidän ympäristönsä on vähemmän saastunut kuin heidän sisäinen itsensä.

Jos haluat välttää oman itsesi saastuttamista, katso tarkkaan, minkä kanssa olet samaa mieltä, äläkä ota omiksesi asioita jotka eivät sovi juuri sinulle."

Heinz-Jürgen Scheld
KEET Foundation www.keetseminare.com





lauantai 23. lokakuuta 2010

Fengshui ja rahakirjeet

Bodenjärvellä asuessani olin naisyrittäjäpiirin jäsen. Toimintamme oli hyvin aktiivista: järjestimme itsellemme ja muille, ja osallistuimme. Esitelmiä, kursseja, messuja, ja lisäksi kaikenlaista mukavaa yhdessäoloa. Ryhmässä oli Fengsui–neuvoja Marion.

Järjestin hänelle kerran esitelmän ja siitä kiitokseksi hän järjesteli uuden asuntoni feng shui –oppien mukaiseksi.

Tähän pitää lisätä, että itse pidän fengshuita järjevänä, sillä kovin monet neuvot ovat arkipäivän psykologiaa. Asioita joita vain ei itse näe! Onhan selvää, ettei kukaan tee mielellään töitä selkä oveen päin, tai katsele pitkiä käytäviä. Viihtyisyys on yleensä hyvin pienistä asioista kiinni. Väritys, valaistus, huonekalujen paikka.. kokeilemalla ja tavaroita siirtämällä saa ihmeitä aikaan. Viihtyisyys ei mielestäni niinkään ole tyylikysymys, eikä edes makukysymys. Eikä se varsinkaan ole rahakysymys.

Taloudellinen tilanteeni oli tuolloin kehnonlainen, ja kysyin Marionilta mitä voisin tehdä. Hän löysi asunnostani aika erikoisen tilanteen: vierashuoneesta oli suora pääsy parvekkeelle, ja sieltä kuulemma raha valuu ulos. Hän antoi muutamia neuvoja, kuten esimerkiksi: piti sytytellä tietynvärisiä kynttilöitä ja kävellä ovesta muutamia kertoja ulos ja sisään, ja sen sellaista muutakin piti tehdä oven neutralisoimiseksi, ja minähän uteliaisuuttani noudatin neuvoa. Marion sanoi, että näin saisin muutaman päivän kuluessa useita pieniä rahasummia. Takuuvarmasti.

Nuorempi poikani asui tuolloin isänsä luona, mutta jostain syystä hän oli pitempään luonani.

Tapahtui erikoisia asioita. Parin päivän kuluttua sain kirjeen ja siinä palautettiin rahat, jotka olin kirjeen lähettäjälle aikoja sitten lainannut. Pieni summa, mutta hyvä niin. Seuraavana päivän sain toisen kirjeen, pienen palkkion pienestä yksityisestä palvelusta. Kolmantena päivänä tuli taas kirje, palautus, pieni summa liikaa maksamaani rahaa. Tässä vaiheessa poika halusi muuttaa luokseni…

Pieniä rahasummia tuli vielä parina seuraavana päivänä. Mistä Marion tiesi, että näin tulisi käymään? Lakkasin ainakin ihmettelemästä, onko fengshuissa sitä jotain.

torstai 21. lokakuuta 2010

Johan Sebastian Bach: Kahvikantaatti




Suomen kansallisjuoma on kahvi. Siis jos jätetään pois vodka, joka on myös Suomen kansallisjuoma, ainakin muunmaalaisten mielestä… Örveltäminen kun on useimpien suomalaisten mielestä hauskaa, mutta muunmaalaisille häpeä.

Kansallisjuomastamme kahvista ei ole Suomessa tehty yhtään laulua. Saksassa on!



Toisen laulun sävelsi Johan Sebastian Bach (1685-1750). Laulun pohjana on Picanderin runo, jonka tämä julkaisi 1732. Luultavasti Bach julkaisi kantaattinsa kaksi vuotta myöhemmin, tarkoituksena se, että sitä esitettäisiin uudessa Zimmermannin kahvilassa Leipzigissa. Kahvi tuli Keski-Eurooppaan 1600-luvun lopulla Turkista.

Sitaatti webbisivulta ”http://www.webbisivu.com/Bach/Kantaatit%20ja%20Passiot”:

”Kantaatteja lienee ollut yli 300, joista n.200 on säilynyt. Passioita on säilynyt kaksi. Kantaatit ja passiot ovat laulajille ja orkesterille sävellettyjä moniosaisia teoksia, jotka koostuvat lauluista (aarioista), kuoro-osista ja instrumentaaliosista. Kantaatteja esitettiin kirkonmenojen yhteydessä ja ne kestivät parikymmentä minuuttia. Kuhunkin tilaisuuteen sopivat tekstit väsäsi aina joku sanavalmis kynäniekka, säveltäjämme huolehtiessa musiikkipuolesta. Bach sävelsi kantaatteja myös esimerkiksi kuninkaallisten ja muiden ylhäisten synttärikemuihin tai valtaanastujaispippaloihin.

Muuan postivirkailija, herra Henrici, joka esiintyi mielellään salanimellä Picander, väsäsi paljon hienoja laulutekstejä Bachille. Hänen runoonsa Über den Caffee Johann Sebastian sävelsi kahvikantaatin (BWV 211 Schweigt stille, plaudert nicht). Se on hupaisa kertomus isästä ja hänen kahviin ihastuneesta tyttärestään. Kahvi oli tuohon aikaan melko kallista, 24 groschenia eli kokonaisen taalerin kilo. Tytön piti kuitenkin kolmasti päivässä saada kupposensa joka maistui ihanammalta kuin tuhat suudelmaa.

Olivat siis kelvottomia pussailijoita tuon ajan nuoret miehet!“

Näin siis itsepäiset tyttäret, jotka eivät missään tapauksessa halua luopua kahvinjuonnistaan.

Bachin työksi kantaatti siis on poikkeuksellinen, sillä se ei kehu valtionjohtajia eikä ole tehty messutarkoituksiin, vaan se on eräänlainen ironialla höystetty mainoskatko.

https://www.youtube.com/watch?v=keTwmdQakMc

Bach kuuluu lempisäveltäjiini. Ja kyllähän sitä pimputettiin inventioita kouluaikoina, ja lapseni soittelivat Anna Magdalena Bachin nuottikirjaa, jonka kappaleet ovatkin varsin viehättäviä. Parhaat Bach-konserttini olen kuunnellut Leipzigin tuomiokirkossa Tuomas-kuoron esittäminä.

Saksassa on tehty toinenkin kahvilaulu. Carl Gottlieb Hering (1766-1853) sävelsi muun muassa nykyisinkin varsin tunnettuja lastenlauluja, ja myös Kahvi-kaanonin "C-a-f-f-e-e, trink nicht so viel Kaffee!" – siis ”see aa äf äf ee ee, älä juo niin paljon kahvia”! Teksti jatkuu: ” Kahvijuoma ei ole lapsia varten, se heikentää hermoja ja tekee kalpeaksi ja sairaaksi. Älä ole muslimi, joka ei voi olla ilman sitä!”

Tämä ei liene maahanmuuttovastaisen ja muslimeita haukkuvan mutta oikeastaan nykyistä Saksan maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivan Sarrazinin mielen mukaan tehty laulu, sillä Sarazinia ei laulun syntymisen aikoihin sata vuotta sitten vielä ollut… En puutu turkkilaisiin, maahanmuuttoon enkä kahvin terveellisyyteen, mutta mielenkiintoista historia kyllä on! Minulla on turkkilaisia ystäviä ja yhteistyökumppaneita, itse olin maahanmuuttaja ja nyt paluumuuttaja, ja juon mieluiten teetä...

Ja sävelkielen tunteva tietää mistä kohdin lauletaan seet ja äffät.

Tämä kahvista niille, jotka tykkäävät Otto Waalkesista: http://www.youtube.com/watch?v=b2TD9l6XBeg&feature=related ;-)

tiistai 19. lokakuuta 2010

Englannin pikakurssi, lyhyt oppimäärä

Tämä on kiertänyt maita ja mantuja kaiketi enemmänkin. Lähde tuntematon. Edelliseen blogikirjoitukseeni viitaten ehdotan, että varmistat, menikö käännös ihan ihan varmasti oikein...

..................................

Englantia oppimaan

Ammattikoulun kumihitsaajalinjan englanninkurssi, lyhyt oppimäärä.
ENKLIS - FINIS

Sex festival
Kuusijuhla

As you wish
Persettäkö sä haluat

How many windows
Koira meni ikkunasta

Passports , please
Jättäkää urheilu väliin, kiitos

I 'm just asking
Olen vain persekuningas

Manicure
Raha parantaa

Stoned date
Humalainen taateli

I have been there
Minulla on papu siellä

I'll be back
Aion olla selkä

God only knows
Jumalan ainoa nenä

Can You sit, please
Osaatko paskantaa, ole hyvä

Give me a break
Anna minulle jarru

To be or not to be?
Ampiaiselle vai ei?

Irish ale
Irlantilainen alennusmyynti

Do you feel allright?
Tunnetko kaikki oikealta?

The spring begins in March
Vieteri alkaa marssilla

I fell in love
Kompastuin rakkauteen

Just in case
Vain salkussa

Recycling
Paluupyöräily

Hard disc operation
Rankka tiskausoperaatio

Cold as Hell
Kylmä perse hellalla

The bus leaves at three
Pensas elää puussa

LP record
Liikkuvan poliisin ennätys

I saw my Honey today
Sahaan hunajaani tänään

I'm going to make you mine
Menen tekemään sinulle kaivoksen

May God be with you
Toukokuun hyvä mehiläinen kanssasi

Can't stand no longer
Ei seiso ilman lonkeroa

Finnish people
Lopeta ihmiset

No panic
No panitko?

Carpet factory
Autolemmikkitehdas

Phone seller
Soita sellerille

Good products
Jumala ankkojen puolella

One cold beer
Muuan kultakarhu

Sun is shining
Poika kiillottaa

Mix your drink
Miksi ryyppäät?

Not so long
Hyvästi pähkinä

Nobody here
Yksikään ruumis ei kuule

Holy Bible
Reikäinen pippeli

How many plums?
Koira meni uimaan

What's the bell
Mitä kello on

Body building
Ruumishuone

By the way
Osta tie

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kielitaidon puute voi estää kaupat

Kielitaidon puute voi estää kaupat, kertoo Kauppalehti 23.9.2010. ” Arviolta 11 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä menettää kauppoja kielitaidon puutteen vuoksi.” Tämä on vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen tulos. Kauppojen arvo olisi ollut useita miljoonia euroja.

Kokemuksesta sanon, ettei tulkin eikä kääntäjän tehtävä ole tarpeeton. Kaupasta voi kyllä ostaa makkaraa juurikaan sanomatta mitään, mutta hakkuusopimusta ei pidä tehdä, ellei tiedä kiintokuution ja irtokuution eroa. EU:ssa on 23 virallista kieltä ja yli 40 alueellista ja vähemmistökieltä. Siinäpä työsarkaa! Englantia eivät nimittäin suinkaan osaa kaikki, eivät suomalaisetkaan, vaikka näin usein väitetään.

Olen törmännyt työssäni muutamaan varsin hauskaan sattumaan ja kielikukkaseen, mutta sillä hetkellä kun kömmähdys on tapahtunut, tai asiakas tehnyt sopimuksen englanniksi ymmärtämättä mitä allekirjoitti, ei ketään yhtään naurata.

Tapahtuuhan sitä toki muutakin kummallista. Saksassa asuva suomenkielinen poikani sai kirjeen joulupukilta - englanniksi. Myöhemmin hän tosin sai Korvatunturin joulupukilta ihan henkilökohtaisen anteeksipyynnön...

Tästä kukkaistaudista ei suinkaan ole kukaan vapaa – eivät myöskään viralliset nk. kääntäjät – kokemusta on. Jouduin kerran selvittelemään yhden EU-valtion viranomaisten vaatimuksia, ja kun luin EU:n suositukset kaikilla kielillä joita ymmärsin, niin niiden perusteella joka ikinen maa olisi voinut pyytää samat maksut omaan kassaansa. Eikä kielisalaattia tarvitse hakea edes kovin kaukaa. Mitä tarkoittaa sana ”tuima”?

Ja vielä: vältä kielikoneita. Koetapa vaikka googlen käännöskonetta ja totea itse, miten järkevää sen käyttäminen on.

Vuosia sitten, kun Saksan arvostetuin sanakirjakustantamo Langenscheidt julkaisi ensimmäisen käännöskoneensa, se kone käänsi senaikaisen YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ”All men are born free” muotoon ”Alle Männer sind umsonst geboren.” (Kaikki miehet ovat syntyneet turhaan.)

Tietenkin voi myös sanoa, että ”Bildung ist kostenlos und oft auch umsonst.” (Koulutus/sivistys ei maksa mitään ja on usein myös turhaa.)



http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20100920675&ext=rss

Kauppalehden yllä olevan artikkelin kommentit ovat minusta edelleenvälittämisen arvoisia. En lainkaan ole ruotsin vihollinen, mutta olen sitä mieltä, että ruotsin opiskelu Suomessa haittaa pahasti muiden kielten oppimismahdollisuuksia. Moninaisuutta saisi olla enemmän. Minullahan on vain kouluruotsi, mutta Ruotsissa en ole vielä ruotsia tarvinnut.

”Jos kaikki eurooppalaiset opiskelisivat ruotsinkielen, sen avulla osaisi kaikkia muitakin kieliä. Näin on todennut Maailman Viisain Kansa (tm). ”

”Kiitos. Sain kommentistasi hyvät naurut.
Lisätään vielä pakkoruotsin eduksi se, että Suomen rannikkoalueilla silla pärjää tyydyttävästi, Ruotsissa välttävästi ja muissa Pohjoismaissa ei alkuunkaan, mutta kuitenkin se on elintärkeä, toteaa Maailman Viisain Kansa kansankusettajiensa johdolla.”

”Jos kaikki opiskelisivat ruotsia, niin voisi puhua kaikille ruotsia!”

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kirmes ja arpa

Joka syksy jokaisessa kaupungissa ja kylässä Saksassa pidetään huvimarkkinat, „Kirmes“ tai oikein isosti Hampurissa „Dom“: vimpainta on jos jonkinlaista, kuten Suomessa Linnanmäellä, riippuen tietenkin paikkakunnan koosta ja kapasiteetista, kohokohtana joko iso karuselli tai maailmanpyörä.





Kirmes tulee sanoista Kirchmesse, tai alunperin Kirchweihmesse, siis kirkkomessut, kirkon siunauksen tapahtuma - sanakirja sanoo että vuosimarkkinat. Sanasta on tietenkin satoja muunnoksia, kielialueen mukaan.

Saksassa on joka puolella ja ympäri vuoden vaikka mitä huvia, tapahtumia, viini – olut – musiikki ja muita ulkoilmajuhlia. Kyläjuhlia vaikka mitä. Siellä missä olen asunutkin, kolmessa eri osavaltiossa ja viidellä eri paikkakunnalla, kaikilla oli omat korttelijuhlatkin vielä erikseen. Kaikki ulkona kadulla. Ohjelmat ja ruuat tehtiin itse, mukana olen ollut monissa järjestyissä.



Pienenä tytär otti osaa kaikenlaisiin arpajaisiin ja aika usein voitti. Vain hän – emme me muut ikinä! Angelin tyttöjen konsertin voitoista taisin kirjoittaakin jo: kolmesta palkinnosta kaksi tuli meille :-)

Allensbachin naapurit lähtivät syksyn huvimarkkinoille ja ottivat tytön mukaan matkaan. Tyttö tuumasi, että tahtoo heti takaisin, kun on voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Naapurit sanoivat että käyhän se. Tyttö oli pääpalkinnon edellisenä päivänä katsastanut: jättikokoisen kapokilla täytetyn lilanvärisen elukan. Hyi mikä pötkäle – minun mielestäni. En edes tiedä mikä elukka se on olevinaan. Tytär sellaisen halusi. Ilmoitti voittavansa sen pääpalkinnon. Annoin siis matkaan vain yhden euron, yhteen arpaan.



Meni, osti arvan ja voitti, tulivat kotiin. Meillä riitti naurua. Olipa lyhyt markkinareissu…

perjantai 15. lokakuuta 2010

Monopolien toimintaa

Valtion telelaitokset ovat vallan arvaamattomia. Paremmin tämä täällä Suomessa toimii, joskin valtion telelaitos ei ole edes suomalainen ja postinkin nimeksi on muutettu ” tee se itse” = Itella; yksi paketti ja kaksi tärkeää kirjettä, keväällä postitettuja, eivät ole vieläkään löytäneet perille Lappeenrantaan, eikä niitä ole myöskään palautettu lähettäjälle. Syynä lienee nimenmuutos selvästä postista ei-miksikään? Yleinen välinpitämättömyys?

Saksassa ei ymmärretä Suomen täydellistä kännykkäkulttuuria, vaan lankapuhelin on kaikilla ja faksikin tavallinen. Syy on selvä: lankalinjan hinta on vain murto-osa matkapuhelimien hinnasta ja faksi on virallinen dokumentti.



Kun suomalaiset pilvin pimein lakkauttivat lankalinjansa, lakkasin soittamasta heille. Minua kyllä pidettiin aika tylynä, mutta miksi maksaisin tyhjästä, kun aiemmin soittaessani lankapuhelimiin maksu oli vain pari senttiä minuutti, ja sitten se kymmenkertaistui kun piti soittaa matkapuhelimiin?

Telekom Saksassa yllätti vuonna 2006, osavaltiosta toiseen muuton jälkeen, olemalla hiljaa. Tein toki muuttoilmoituksen myös puhelimesta, mutta eipä alkanutkaan asentajaa kuulumaan. Edellisellä asukkaalla talossani oli kyllä ollut ihan tavallinen puhelinlinja, eli piuhat olivat paikallaan.

Yrittäjä ilman puhelinta? Kuvittelepa, että puhelinlaskusi yhtäkkiä kymmenkertaistuu ihan noin vain, siksi ettei puhelinlaitos välitä toimittaa sinulle puhelinlinjaa, vaikka se kuuluu sen palveluihin?

Juoksin Telekomin konttoreissa ja palvelupisteissä sekä uudella että vanhalla paikkakunnalla, soitin ja valitin, mutta mitään ei tapahtunut. Ensin sain kuulla, että kylää, jonne olin muuttanut, ei ole olemassa. No kun sehän onkin vain pikkuriikkisen kaupungin Hampurin vieressä. Vaan löytyihän se, kun tarpeeksi kiukuttelin.

Sitten sain kuulla, että katua, Asemakatua, jolla taloni sijaitsee, ei ole olemassa. No kun sehän onkin vain kylän pääkatu. Vaan löytyihän se, kun tarpeeksi kiukuttelin.
Sitten sain kuulla, että taloa, jossa asun, ei ole olemassa. Silloin menetin malttini täysin ja kirjoitin Telekomille yhdeksän viikon menetetyistä tuloista usean tuhannen euron laskun ja laitoin sen kirjeenä postiin.

Heti seuraavana päivänä sain kännykkääni kyselyn, voisiko Telekomin asentaja tulla seuraavana päivänä. Ja tuli se, ja asennus kesti kymmenen minuuttia.

Tämä linjan puuttuminen ei tapahtunut edes ensimmäistä kertaa. Pari vuotta aiemmin olin ollut työmatkalla Suomessa ja sillä aikaa puhelinlinjani oli katkaistu – syynä se, etten muka ollut maksanut laskujani. Viiden viikon jälkeen sain linjan auki pahasti riitelemällä. Laskut olin maksanut, mutta iso konserni Telekom ei ollut löytänyt maksujani. Eipä juuri naurattanut silloinkaan.

En myöskään saanut muuta kuin yhden megan nettiyhteyden; syyksi siihen ilmoitettiin, että ei käy, koska olen uusi asiakas. Miten uusi sitten on asiakas, joka on käyttänyt palvelua 32 vuotta, jää minulle kysymysmerkiksi. Oikea syykin toki löytyi: paikkakunnalla, siis Hampurin laidalla, ei ole saatavissa nopeampaa yhteyttä…

Näitä Telekomeja on Suomessakin. Kaikki kartellit kuten OP-Pohjola, Fortum/Vattenfall, StoraEnso/UPM, Veho, S-/K-ryhmät, Atria/Saariainen, Valio, YIT ja ja…

Onneksi ajat muuttuvat, ja nämä ylläkertotut asiat ovat varmaan muuttuneet paremmiksi Hampurissakin… se seutu missä asuin on liitetty yleiseen Hampurin verkostoon palveluineen ja Hampuri taas on Saksan talouden moottori, kasvava hyvinvoiva kaupunki.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Tilauksia: uusi asunto Allensbachissa

Nyt kun jään Suomeen, „tilasin“ punaisen mökin/talon, mutta en osannut arvata, että niitä olisikin peräti kaksi…!

Kun syksyllä 2001 olin suostunut antamaan luksuskokoisen yhteisen kotimme pois, asuin tilapäisesti naapurin loma-kaksiossa. Aikaa olisi ollut viisi kuukautta asua siellä, mutta toki aloin heti etsiä ikiomaa asuntoa.

Siihen aikaa muun muassa myin karjalanpiirakoita Saksassa, oikeammin yritin. Suomalaiset ostivat ja olisivat ostaneet melkein millä hinnalla hyvänsä, saksalaiset olivat sitä mieltä, ettei karjalanpiirakat maistu juuri miltään… Ja loppujen lopuksi myynti päättyi logistiikkaongelmiin. No, olin tulossa talvella perjantaina iltapäivällä autossani pakastevarastolta Memmingenistä Allensbachiin.

Sanoin Luojalle ääneen, oikeammin itselleni :-) yksin omassa autossani, millaisen asunnon haluan: järvelle pitää näkyä, vasta remontoitu, parkettilattia, kalustettu keittiö (se ei kuulu Saksassa asuntojen varusteisiin); annoin hinnan ja päivämäärän mihin mennessä asunnon haluan, ja että sen pitää sijaita lähellä toimistoa.



Kolme minuuttia myöhemmin soi kännykkäni. Apulaiseni Katrin ilmoitti, että koska hän tietää minun olevan liikenteessä ja tietää etten saa paikallista lehteä, hän halusi vain sanoa, että lehdessä on ilmoitus asunnosta… toimiston läheisyydessä. Saattaisipa sopia minulle. Varaisiko hän minulle ajan, että näkisin asunnon?

Kyllä kiitos. Kolme päivää myöhemmin tein vuokrasopimuksen. Hinta kuten olin ajatellut, sata metriä toimistostani, Allensbachin teknologiakeskuksesta, samalla kadulla, talon ylin kerros vasta remontoitu, sieltä tietenkin näkee järvelle; vanhassa talossa oli remontoitu kaksi asuntoa, joista siis muutin toiseen. Kalustettu keittiö, parkettilattia. Muuttaa voisin vaikka heti. Parkkipaikkahan minulla jo olikin vuorattuna toimiston edessä.

Muuton jälkeen seurasi pienoinen yllätys: samassa portaassa asuvat uudet naapurit tulivat toivottamaan tervetulleeksi... ja entisistä naapureista moni kävi tervehtimässä ja sanoi, että olisin vastakin tervetullut...