Saksalaisten enemmistö haluaa päästä eroon holokaustista

Tänään Auschwitzin vapautuksesta on kulunut 70 vuotta ja diplomaattisuhteiden solmimisesta Israeliin on 50 vuotta. Bild am Sonntag, Iltasanomia vastaava lehti Saksassa kertoo, että saksalaisten suuri enemmistö (81%) haluaisi jättää taakseen juutalaisvainot ja keskittyä ajankohtaisiin asioihin. Kyselyn asiasta oli tehnyt nimekäs Bertelsmann-säätiö.

Israelissa asiat ovat toisin: vain 22 % haluaa lopettaa keskustelun juutalaisvainoista.

Stephan Vopel, kyselyn johtaja vetää sen johtopäätöksen, että saksalaisilla ja israelilaisilla on erilainen näkökanta historiaan. Saksalaiset haluavat, että ei koskaan enää sodittaisi, israelilaiset puolestaan eivät koskaan enää halua joutua uhreiksi.  Tutkimus on myös varoitus nykypolitiikalle: koska nuoret israelilaiset suhtautuvat historian tapahtumiin kriittisimmin, olisi tärkeää lisätä molempien maiden nuorten kanssakäymistä. 

 Auschwitzin keskitysleierin vankeja pian vapauttamisen jälkeen.

Muistopäivän viestosta syntyi riita Puolan ja Venäjän presidentin välillä. Ketään ei erikseen kutsuttu, ei myöskään Putinia, joka loukkaantui asiasta...

On helppoa halveksia, mutta parempi on ymmärtää

Pohjoissaksalainen runoilija Matthias Claudius (1740-1815) pitää tuomitsemista ja halveksimista liian yksinkertaisena toimintatapana. Me tosiaankin usein reagoimme silmänräpäyksessä tuhoavasti. Erehtyväinen todellisuus ei kestä odotustemme ihannetta. Me emme näe, että on olemassa useita erilaisia tapoja elää ja että todellisuutta voi nähdä monelta kantilta. Ihmiset usein ajattelevat niin eri tavoin, että he toimivat toisin kuin mitä me toimisimme, myös silloin kun he toimivat saman päämäärän eteen kuin mekin. Emmekä koskaan voi täysin välttää väärinkäsityksiä.

Jos siis haluamme ymmärtää, miksi joku tekee jotain, on parempi olla kiinnostunut ja kysyä miksi, ilman moittivaa äänenpainoa: ”Sanopa, mitä ajattelit kun teit tuolla tavalla?” Vastaukset ovat todennäköisesti yllättäviä. Samalla voisimme selittää toiselle, että tuo näkökulma on järjetön. Todennäköisesti kuitenkin tuon toisen mielestä meidän mielipiteemme on järjetön. Siksi halveksunta ei johda mihinkään. Se rakentaa vain esteitä. Ymmärrys sen sijaan rakentaa rauhaa. 

 Älä sano kaikkea mitä tiedät, mutta tiedä kaikki mitä sanot.

 Poikani, kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, ja olen nähnyt monen täden putoavan
ja monen kepin, johon nojattiin, katkeavan.

Paperittomille ei terveydenhoitoa?

Suomalainen mielellään kehuu, että suomalaiset naiset saivat äänioikeuden toisena maailmassa. Fakta on, että Suomi ei ole monessakaan asiassa ollut erityisen edistyksellinen.

Lapset ovat saaneet Suomen kansalaisuuden äidin mukaan vasta vuodesta 1984.  Tätä ennen suomalaislapset saattoivat olla jopa ilman kansalaisuutta.

Maattoman terveydenhuollon tärkeyden olen nähnyt ihan itse. Asuin Saksassa 1974-2008. Saksassa asuessani suomalainen naapurini, Saksan ydintutkimuslaitoksessa työskennellyt nainen, ydinfyysikko, oli naimisissa ydinfyysikon, lietualaisen miehen mutta Neuvostoliiton kansalaisen kanssa. Kun mies joutui lähtemään Neuvostoliitosta, hänestä tuli maaton eli häneltä otettiin Neuvostoliiton kansalaisuus pois. Samalla heidän molemilta pieniltä lapsiltaan... Silloin tuntui aivan järjettömältä, että lapsilla ei ole kansalaisuutta, vaikka heillä on suomalainen äiti.

Mitä pahaa siis nämä suomalaisen äidin pienet lapset olivat tehneet?

Saksan valtio ei ihmetellyt, vaan hoiti lasten ja vanhempien terveydenhuollon aivan kuin olisivat olleet saksalaisia. Sitten myöhemmin nämä kolme saivat vuosien odottelun jälkeen Suomen kansalaisuuden ja muuttivatkin myöhemmin Suomeen ja ovat tehneet mittavan tiedeuran Suomessa.

Lisäksi tämä - äidinkieleltään ruotsinkielinen! - nainen toimi vuosikausia vapaaehtoisena Karlsruhen suomalaisen kielikoulun puheenjohtajana ja teki näin ollen omalle maalleen eli Suomelle suuren palveluksen.

Milloin Suomi alkaa toimia humaanisti kuten Saksan tulloin teki ja kuten kristityn valtion tulee toimia? 

 Kymmenen faktaa pakolaisuudesta. Pakolaisneuvonta ry