torstai 31. tammikuuta 2019

Näin syntyi Sininen Tulevaisuus


Suomessa puhutaan melko yleisesti Paasikiven-Kekkosen linjasta, mutta harvoin kuulee mainittavan sanaa Vennamon linja, joka sellaisenaan on kuitenkin eräs Suomen sodanjälkeisen historian merkityksellisimpiä. 

Tullineuvos Veikko Vennamo ja hänen puolueensa muistetaan ennen kaikkea iskulauseista ”Rötösherrat kuriin”,  ”Kyllä kansa tietää” ja ”Unohdetun kansan puolesta”. Vennamo oli varsin lujatahtoinen, mutta myös toiminnassaan oikeudenmukainen eikä juurikaan hyväksynyt poliittista juonittelua ja ”lehmänkauppoja”. Vennamon suurimaksi ansioksi virallisesti hyväksyttiin vain siirtolaisten asutus, mutta toki myös hänen perustamansa unohdetun kansan puolueen SMP:n johtaminen suuriin vaalivoittoihin 70-luvulla on rinnastettavissa Timo Soinin johtamien Perussuomalaisten ”jytkyihin”, siitäkin huolimatta, että ”persut” saivat kaksinkertaisesti sen edustajamäärän, joka SMP:llä parhaimmillaan oli. SMP oli kuitenkin noussut tyhjästä hallituskelpoiseksi puolueeksi. 

Uusien puolueiden riesana on usein kuitenkin vallanhimon mukanaan tuoma riitautuminen ja sen seurauksena ehkä myös hajoaminen. Näin kävi aikoinaan SMP:lle samoin kuin sen jälkeläiselle Perussuomalaisille. Kummassakin tapauksessa vahvan perustajan väistyttyä vallantavoittelijat saivat puolueen hajalle. Puolueesta loikanneita kansanedustajia Vennamo nimitti ”seteliselkärankaisiksi,” joiden avulla Vennamon mukaan onnistuttiin junailemaan Kekkosen valinta poikkeuslailla vielä kerran presidentiksi. Toki Veikko Vennamo oli varsin omapäinen, mutta myös voimakastahtoinen poliitikko, joka ei hyväksynyt vääryyttä missään muodossa ja julisti suureen ääneen ”rötösherrojen” vääryyksiä jopa eduskunnan puhujapöntöstä, josta hänet jouduttiin joskus kantamaankin pois. Todella ärsyttävä poliitikko, joka hyväksyi kyllä Paasikiven linjan, mutta jätti Kekkosen mainitsematta siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen mukaansa Kekkonen oli vääristellyt tuota linjaa omien tarpeittensa mukaan.

Monet aikalaiset olivatkin sitä mieltä, että oikeampi nimitys tuolle linjalle olisi ollutkin Paasikiven-Vennamon linja.

Sotien jälkeen oli politiikan linja jotakuinkin suoraviivaista, vaikka vallankumouksen uhasta puhuttiin, ja se saattoi olla jopa oikeasti olemassa. 50-luvulla se kuitenkin vähän kerrassaan haihtui, ja Suomi löysi oman tapansa tehdä politiikkaa.  Toki siihen tuli mukaan ”lehmänkaupat, joita Vennamo siis vastusti. Hyvä vai huono asia, siihen en osaa ottaa kantaa, mutta oman aikansa rehellisin poliitikko Vennamo varmasti oli.

SMP kärsi konkurssin 1990 luvun puolivälissä, ja vennamolaista politiikkaa alettiin keräämään uudelleen. Noihin aikoihin puolueen toimistossa työskennellyt Timo Soini ja ainoana kansanedustajana ollut Raimo Vistbacka perustivat SMP:n raunioille vennamolaisen linjan jatkajaksi Perussuomalaiset rp:n, joka nyttemmin on sitten luopunut vennamolaisuudesta ja muistuttaa enneminkin hitleriläisyyttä.  Kun tuo joukkio sitten todettiin hallituskelvottomaksi, päätti osa puolueen terävämmästä päästä perustaa vanhan aatteen pohjalle uuden puolueen, joka sai nimekseen Sininen tulevaisuus.  Ei liene yllätys, että mukana olivat Perussuomalaiset rp:n perustajajäsenet, jotka yksinkertaisesti eivät voineet enää puolueen alennustilaa katsoa.

Jyväskylän puoluekokous 2017 oli käännekohta. Puolueen linja ei vielä silloin ollut virallisesti muuttunut, mutta kun tietynlaisella junttauksella saatiin koko puolueen johto muutettua niin, että puheenjohtajisto kokonaisuudessaan muodostui vanhan linjan vastustajista, äärioikeistolaisista ja julkirasisteista, ei tarvinnut olla kovin kaksinen ennustaja, että osasi veikata puolueen loppua tai ainakin hajoamista. Näinhän siten kävi.
Kun minulta kysyttiin, mitä mieltä olen näistä ”loikkareista”, jotka perustivat Sinisen Tulevaisuuden, vastasin silloin samoin kun sanon nyt.  Puolue toki liukui heidän alta pois, mutta he pysyivät aatteelle uskollisina.  Vennamolaisesta ja perussuomalaisesta aatteesta loikanneita olivat ne ”seteliselkärankaiset”, jotka jäivät hämmentämään velliä kunniallisen nimen suojissa, vennamolaisten rahojen turvin. Ei mikään ihme, etteivät hallituspuolueet voineet ottaa joukkoonsa tuota porukkaa.

Toki Suomessakin on jonkin verran natseja ja rasisteja, mutta riittääkö se kokonaisen puolueen tarpeeseen, jää sitten nähtäväksi.  En todellakaan haluaisi olla suomalainen, jos perussuomalainen on tuollainen.

Kyllä minä EU-vastaisuuden ymmärrän. Se on mielipidekysymys, mutta ihmistenvastaisuus on jotain muuta.


©Ari Keronen


maanantai 31. joulukuuta 2018

Montako mamua tunnet?


Maahanmuuttaja, pakolainen, turvapaikanhakija, ulkomaalainen ja ulkomaalaistaustainen ovat eri käsitteitä. Sama henkilö voi olla  useaa tai vain yhtä. Minä olin maahanmuuttaja, kun muutin Saksaan. Olen muuten mukana sekä maasta muuttaneiden että maahanmuuttotilastoissa. 

Maahanmuuttaja on henkilö, joka muuttaa asumaan toiseen maahan. Eniten maahanmuuttajia Suomessa on Virosta, Venäjältä ja Ruotsista.

Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut kotimaastaan ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Hän on joutunut jättämään kotimaansa, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Pakolaista vainotaan hänen alkuperänsä, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskunnallisen ryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella.

 
Oulun viimeaikaiset surulliset, pöyristyttävät tapahtumat puhuttavat, varmaan eniten oululaisia. Miksi Oulun kadut ovat täynnä ulkomaalaisennäköisiä miehiä? Miksei naisia? Alistetaanko naiset Syyriassa? 

Koulutan maahanmuuttajia, joten tiedän, mistä puhun, otantaa on paljon. Maahanmuuttajien kertoman mukaan naisia ei alisteta Syyriassa, joskin Syyria on hyvin pirstaloitunut maa, eli se mikä pätee yhtäällä, ei välttämättä päde toisaalla. Syyriassa on lisäksi paitsi islaminuskoisia, myös ortodokseja. 

Missä naisia ei alistettaisi? Eivät naiset edes Suomessa ole miesten kanssa samalla tasolla. Maahanmuuttajanaisilla on usein hyvin vaikeaa. He eivät pallottele kaupungilla, sellainen ei kuulu kulttuuriin. Sellainen ei kylläkään kuulu kulttuuriin myöskään Keski-Euroopassa, eivät sielläkään naiset pallottele kaupungilla, eikä tulisi kuuloonkaan, että alaikäinen tyttö lähtisi yksin minihameessa illalla kaupungille, se olisi selkä kutsu. Suomalaisten nuorten naisten tapaa yrittää ”iskeä” ulkomaalaisen näköinen mies on myös arabimaista tulleiden miesten ihmetyksen aihe – näin he ovat minulle kertoneet ja kysyneet, mitä tehdä ja miten päästä tytöistä eroon. 

Varsin monet naiset, etenkin Aasian maista ja entisen Neuvostoliiton maista ovat kertoneet, miten suomalaiset miehet ovat heitä huoritelleet. Ei siinä juuri yksin ulos lähdetä. Monet suomalaiset kokevat oikeudekseen lähteä Thaimaahan ”kokemuksia” hakemaan, mutta kotimaahan palattuaan tuomitsevat kyseisistä maista tulleet naiset. Monet ovat ne ulkomaalaiset naiset, jotka minulle ovat suomalaisista miehistä kauhukertomuksia kertoneet. 

Myös maahanmuuttajamiehillä on usein vaikeaa. Takanapäin saattaa olla vaikea ja vaarallinen ja kalliskin pakomatka, usein kidutusta ja nälkää ja nyt toivotaan vain parempaa tulevaisuutta. Aivan poikkeuksetta kaikki haluavat töihin, ja usein joudun toppuuttelemaan heitä, jos kielitaito ei vielä riitä. Perheen elättäminen kuuluu miehen velvollisuuksiin, tyhjänpäiväinen matelu ei ole kunniakasta. Selitäpä sitten perheellesi, miksei sinulla ole työtä! 

Tiedämme kaikki myös, miten kielitaito kehittyy: harjoittelemalla, kieltä puhumalla. Harjoittelu on mahdollista vain, jos on toinen ihminen, jonka kanssa kommunikoida. Miten päästä osaksi yhteiskuntaa, jos ei vielä ole työtä eikä kukaan halua puhua ulkomaalaisen näköisen kanssa? Sitenkö integroituminen tapahtuu, että maahanmuuttaja istuu yksin kotonaan tai puhuu perheensä kanssa omaa kieltään? 

Varsinkin perussuomalaiset tuntuvat puhuvan vastoin parempaa tietoa, usein eivät tunne ensimmäistäkään ulkomaalaista. On helppoa leimata kaikki samanlaisiksi. Saksassa ja Ranskassa usein kuulemani kysymys oli, miksi kaikki suomalaiset ovat juoppoja… 

Minun kysymykseni: miksi päivittelet ulkomaalaisia? Mitä SINÄ olet tehnyt, joka auttaisi heitä yhteiskunnan normaalijäseniksi?