Elokuvadokumentti " „End of Landschaft – Miten Saksa menettää kasvonsa“

Saksan energiakäänteen alusta alkaen on tehty erilaisia elokuvia aiheena ilmastonsuojelu. Suurin osa niistä oli kuitenkin energiayhtiöiden itsensä maksamia. Niillä filmeillä, joita energiayhtiöt eivät sponsoroineet, on ollut vaikeaa. Jörg Rehmannin tuottama "End of Landschaft" ("Maiseman loppu") on faktoihin perustuva dokumentaatio, joka on tuotettu täysin itsenäisesti ja hyvän journalistiperinteen mukaisesti. 

 

 Energiakäänne on Saksan suurin infrastruktuurihanke toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Sen kustannusennuste on biljoonia - ilman, että liittohallitus olisi esittänyt minkäänlaisia rahoitusarvioita. Saksan hallitus ei tiedä, mitä energiakäänne maksaa. Pian sen jälkeen, kun ”End of Landschaft” -filmi julkaistiin, liittovaltion tarkastusvirasto julkaisi energiakäänteestä sysimustan analyysin, ja melkein kaikki hallituksen asiantuntijakomiteat ja monopolilautakunta olivat samaa mieltä. Ilmaston lämpenemistä ei pysäytetä Saksassa yksin. Huolimatta miljardien kustannuksista, kymmenillä tuhansilla tuuliturbiineilla ja aurinkoenergiajärjestelmillä katetaan toistaiseksi vain 3 prosenttia primäärienergian tarpeesta. Jos otetaan huomioon vain turvattu energiantuotanto, tulos on alle yksi prosentti. Riittävästi syitä lähestyä aihetta kriittisesti. Rakentavaa näkökulmaa ei kuitenkaan ole unohdettu.

Trailerin voi nähtä täältä. Valitettavasti elokuvaa ei voi vielä ostaa. Sen on voinut nähdä eri puolilla Saksaa ja sitä tullaan jatkossakin vielä näyttämään. 

Vieraita kieliä

On aina yhtä ihanaa todeta, että yrittämällä viesti menee perille. Vähäisellä venäjän taidollani ostin Petroskoissa puhelinkortin. Kielitaitoni ei kuitenkaan pitemmälle yltänyt: en keksinyt, miten saada jokatuntiset tekstiviestimainokset loppumaan. 

Venäjällä on sellainen tapa, että Venäjällä puhutaan venäjää. Voi. Ei siinä auta vaikka mitä kysyt, he vain puhuvat venäjää. 

Ihmettelin Petroskoissa kielikoulun toimistossa, miksi viranomaiset sekä Suomessa että Venäjällä tekevät asiat niin vaikeiksi, eikö heidän pitäisi olla ihmisten apuna eikä kiusana. Venäläinen Anna vastasi, että kai siksi, että me saisimme onnistumisen elämyksiä. Vain ne saavuttavat jotain, jotka tosissaan yrittävät, hän sanoi. Viisasta puhetta! 

 

Kielen oppimisen tärkein tekijä on motivaatio. Ei pidä paikkaansa, että aikuisten on vaikeampaa oppia kieliä kuin nuorten. Minä olen vaihtanut kotikieltä jo kolmesti: ensin suomesta ranskaan, sitten ranskasta saksaan ja sitten taas saksasta suomeen. Kaikki askeleet ovat vaatineet oman harjoittelunsa, niin hassulta kuin se saattaakin tuntua. Myös palaaminen äidinkieleen!

Jututin Petroskoissa yliopiston kansainvälisen kaupan linjalla opiskelevia siitä, millaista heidän mielestään on hyvä opetus. Totta kai pitää tietää asia ja myös pysyä asiassa. Mutta heillä oli muutakin sanottavaa. Tärkeää on hyvä ilmapiiri. Opettajan on saatava oppilaat vapautumaan. Opettajalla pitää olla positiivinen elämänasenne ja opetuksesta pitää tulla sellainen tunne, että opettajalla itsellään on mukavaa. Vitsiä saa heittää. Eikä ikinä saa kenellekään tulla sellaista tunnetta, että ei uskalla kysyä, että pitää hävetä, että ei jotain osaa. Ihmiset oppivat eri tahtiin; niille jotka oppivat hitaasti, ei saa jäädä huonommuuden tunnetta. 

Sanoin heille, että myöhemmin työelämässä asiat ovat aivan samoin. Hyvä tiimi ja hyvä yhteishenki auttavat saavuttamaan enemmän kuin kukaan yksin. Johtajan tehtävä on paitsi johtaa, myös huolehtia siitä, että jokainen saa onnistumisen elämyksiä. 

Sitten on olemassa sellainen yksinkertainen asia kuin pärstäkerroin. Joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen, tekipä mitä hyvänsä. Silloin on joko otettava etäisyyttä tai lähdettävä pois, tai jos se ei ole mahdollista, purtava hampaat yhteen ja suoritettava tarpeellinen mahdollisimman lyhyessä ajassa. 

Kielioppi on kielen oppimisen raamit, ei pakkopaita. Kielioppi on koodiluettelo ja helpottaa kielen oppimista aivan kuin matematiikassa numerot laskemista. Sitten tarvitaan sanoja ja sanontoja. Kertaus on opintojen äiti. Tehokkain tuntemani menetelmä on viiden kerran kortisto, jossa yhdistyvät liike, puhe ja kertaus. Positiivinen ilmapiiri ja kaikkien aistien käyttäminen ovat edellytyksiä tehokkaaseen työskentelyyn – pelejä ja leikkejä ei pidä lainkaan aliarvioida. Käsinuket esimerkiksi ovat merkillisen tehokas apuväline! Kaikenlaiset roolileikit, aukkotehtävät ja ryhmätyöt ovat hauskoja ja pakottavat tekemään ja puhumaan. Mitä enemmän oppilaat saavat puhua, sen parempi. Kukaan ei koskaan sano mitään väärin! Ei ole olemassa vääriä kysymyksiä. Joka ei kysy, ei saa vastauksia. Koskee elämää yleensä ja kaikkialla! Eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen saadakseen viestin perille. Täydellisiä ihmisiä kun ei ole olemassa. Totta kai virheet pitää korjata, mutta ei moittimalla vaan esimerkiksi sanomalla saman lauseen uudelleen ja silloin oikein. 

Kenellekö kirjoitin? Itselleni kai… 

Raja, joka palasi

Ensimmäistä kertaa vuoden 1945 jälkeen silta Laufenburgissa Sveitsin ja Saksan rajalla on suljettu. Yksi kaupunki kahdessa valtiossa. Haaparanta-Tornio-tilanne.

Laufenburgin silta on kuin kuumemittari. Jos alueella menee hyvin, silta on auki. Jos ei, se on kiinni. Ensimmäinen silta rakennettiin vasta 1207. Vuonna 1911 rakennettu nykyinen Maillart-silta teki kaupungista nykyaikaisen.

1840 tulva vei sillan. 30-vuotisessa sodassa se tuhottiin, 1796 poltettiin. 1801 kaupunki jaettiin kahteen osaan, kahteen valtioon. Vasta Sveitsin liityttyä Schengen-sopimukseen 2008 raja sillalla  avattiin. 

 1663

 

 1810

Nyt sen sulki Korona-virus. 

 

Käytännössä molemmin puolin rajaa asuvat ja asioivat käyvät jatkuvasti toisella puolella kaupunkia. Nyt jokapäiväiset asiat ovat heille perin hankalia tai mahdottomia hoitaa.

Laufenburgista minäkin sähköni ostin.
http://pipa01.blogspot.com/2014/05/vesivoimaa-laufenburg.html

Itse Saksan puolella Sveitsin rajalla pitkään asuneena tiedän hyvin, mitä raja tarkoittaa. Tai mitä se kenellekin tarkoittaa. Minulla oli kyllä oikeus rajalla asuvana mennä rajan yli mistä haluan, myös omalla autolla, mutta sitä oikeutta minulla ei enää ollutkaan, kun yritin lähintä reittiä Sveitsiin isäni autolla…