Paluumuuttajan ajatuksia

Googlasin itseni. Paljon löytyi kirjoittamaani tekstiä ja kuvia. Tämän tekstin on Keskisuomalainen julkaissut mielipidesivullaan 13.3.2019. 

 

 

Paluumuuttajan ajatuksia

Vuosikymmenien jälkeen kotimaahan paluu on kaikkea muuta kuin helppoa. Ihan kaikki asiat pitää opetella uudestaan, paikallistiedoissa on isoja aukkoja, ja sitä, mitä on maailmalla oppinut, joko vähätellään tai peräti haukutaan. Paluumuutto on ollut useimmille Suomeen palanneille shokki. Niin oli minullekin.

Satu Rommi on kirjoittanut paluumuutosta kirjasen ”Loskalauluja”. Hän kirjoittaa: ”Suomeen palaava päätyy pakostakin pohdiskelemaan itseään, identiteettiään ja omaa suomalaisuuttaan. Kuinka paljon oma identiteetti on sidoksissa suomalaisuuteen?”

Sille tosiasialle, että ulkomaan kokemusten myötä yksinkertaisesti tietää enemmän asioita kuin paikallaan pysynyt suomalainen, ei voi mitään. Se herättää kateutta, vaikkei yhtään leventelisi, mutta se ei niinkään kerro paluumuuttajasta, vaan paikalleen jääneestä itsestään. Ehkä siksi olen nyt oikeassa ammatissa maahanmuuttajien kouluttajana. Olenhan itse tehnyt kaikki ne virheet, mistä heitä nyt varoittelen.

Suomalaiset kehuvat olevansa maailman parhaita kaikissa asioissa, joita ei objektiivisesti voi mitata. Totta kai asuminen ulkomailla, kokemukseni Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä kasvattavat ja avartavat silmiä. On ihan eri asia käydä turistina jossain kuin asua siellä.

Tämä ei tarkoita, että väheksyisin hyviä asioita Suomessa. Mutta että kaikki pitäisi aina ja edelleen tehdä niin kuin on aina tehty – sitä en ymmärrä. Suomihan on juuri siitä kehittynyt, että se on ottanut vaarin muualta tulleista vaikutteista.

Pahinta Suomelle olisi laittaa rajat kiinni. Meidän pitää ennemminkin hyödyntää se tietotaito, jonka maahanmuuttajat tuovat tullessaan. Maahanmuuttajat, eivät edes pakolaiset ole valkoisia tauluja, joihin me voimme kirjoitella mitä haluamme. Kannustan heitä hyväksymään maan tavat ja toimimaan hyvien tapojen puitteissa, mutta samalla muistamaan oman alkuperänsä ja oman itsensä.

Nyt on aika rakentaa tätä maata yhdessä sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse pelätä – ei suomalaisen maahanmuuttajaa mutta ei myöskään maahanmuuttajan suomalaisia, kuten nyt valitettavan usein tapahtuu – vaan yhteiseksi hyväksi, maaksi, jossa kaikkien on hyvä ja turvallinen asua.

Kielletty hedelmä. Oikeassa olemisen taidosta

Yksi tuttavani kertoi tietävänsä eräästä kaupungista enemmän kuin media, koska oli käynyt tekemässä työtä siellä silloin, kun sinne ei turisteja päästetty. Totesin, että onhan se toki mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä, sillä ei yhden kaupungin kadulla käveleminen vielä  oikeuta tietämään maasta kaikkea. Olen minäkin käynyt Gizeh’n pyramidissa (peräti neljä kertaa), maannut Taj Mahalin terassilla kokonaisen yön, ja kiivennyt Pisan torniin, paikkoja jonne ei nykyisin enää pääse, mutta se ei todista vielä mitään muuta kuin että olen noissa paikoissa käynyt. Samoin tämä tuttu kertoi tavanneensa kuninkaita ja olleensa kuuluisuuksien yksityiselämän lähellä enemmän kuin kukaan osaa aavistaa. Jäin miettimään, mitä kaikkea omassa elämässäni on tapahtunut.

Onhan tähän elämään mahtunut monenlaista. Ikäviä kokemuksia, hauskoja sattumia, jännittäviä asioita. Ikävä kyllä, on paljon asioita, joista en voi edes hiiskua saati kirjoittaa. Kuuluisuuksia, isojen yritysten johtajia, kuninkaita, poliitikkoja, rikoskomisarioita. Paljon liikkuneena ja tulkkina pääsee kaikenlaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääse, ja saa tietoonsa kaikenlaista, josta ei voi kertoa. Eihän tästä ole kuin pari kuukautta, kun juttelin hyvin vaikutusvaltaisen henkilön kanssa, mutta en voi kertoa kenen kanssa ja mistä asiasta. Monesti media sitten kertoo asioista myöhemmin, ja voin vain todeta, että tiesinhän minä tuon jo. - Arvasit väärin. Putinia enkä Trumpia en ole tavannut.

Asia, joka on minusta aika hauska, on jäänyt mieleen. Asiakkaiden kanssa toimiessa käytin joskus menetelmää, jossa pyrin johonkin lopputulokseen, mutta josta joku päättävä johtaja tai elin ehdottomasti kieltäytyi. Niinpä vaivihkaa esitin hänelle asian siten, että lopputuloksena hän ajatteli itse keksineensä tuloksen. Näin saatiin aikaan kaikkia hyödyttäviä tuloksia. Itserakkaat pomottavat miehet lankeavat tuohon ansaan aika helposti. Kerran jopa nainen, niin että huolimatta kokonaisen kaupungin ja nk. asiantuntijoiden pitäessä asiaa mahdottomana, kokonainen eliittirakennus saatiin korjattua hyvin pienin kustannuksin. Ja tämä nainen sai kruununsa. – Arvasit taas väärin. Se ei ollut Kalajoen Ventelän talo.

Näin ollen ja kokemuksesta ajattelen, että miehen aivojen täytyy olla vaikutuksille herkemmät kuin naisten, ehkä siksi miehet eivät tykkää naisjohtajista? Kokemuksesta minusta on tullut feministi, vaikken sitä mitenkään ihanteena pidäkään, mutta maailman nyt vain on sellainen.

Useammankin kerran ovat ystävät kysyneet, miten ihmeessä uskalsin puhua sille ja sille henkilölle. Siihen auttaa kummasti, että tietää myös toisten ihmisten olevan ihmisiä, aivan riippumatta asemasta. En todellakaan esitä olevani mitenkään merkittävä ihminen.

Menetelmän nimi on käänteinen psykologia. Kielletty hedelmä kun vaan maistuu niin paljon makeammalta. 

 

 

Saksan vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

Vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

FOCUS-online-asiantuntija Andreas Herteux  25.09.2024
https://www.focus.de/experts/sozialforscher-andreas-herteux-gruene-von-der-gefuehlten-volkspartei-zum-totalabsturz_id_260342937.html

 

Vuonna 2021 vihreät haaveilivat vielä siitä, että heistä tulisi kansanpuolue. Nyt heitä uhkaa täydellinen romahdus. Miten tähän on tultu? Mutta onko heille todella tulossa loppu? Yhteiskuntatutkija Andreas Herteux kommentoi, mitä nyt on odotettavissa ja mitkä ovat puolueen näkymät.

Vihreät olivat historiallisen hetken edessä vuonna 2021:heillä oli yli 25 prosentin kannatus ja mahdollisuus ottaa keskeinen rooli Saksan hallituksessa, ja unelma siitä, että puolueesta tulisi vihdoin suosittu puolue, näytti olevan saavutettavissa.

Vuoden 2019 eurovaaleissa, kaksi vuotta aiemmin, he olivat jo saavuttaneet 20,5 prosenttia, ja kaikissa sitä seuranneissa osavaltiovaaleissa he eivät ainoastaan päässeet osavaltioiden parlamentteihin, vaan olivat jopa mukana hallituksessa seitsemässä tapauksessa kahdeksasta. Vihreät olivat Saksassa vakiintunut voimatekijä, eikä kanslerin virka ollut tuolloin epärealistinen, ei, se oli jopa saavutettavissa. Siitä piti tulla uuden aikakauden alku.

Korkealentoinen nousukiito postmaterialististen ihanteiden, kuten ilmastonsuojelun, avointen rajojen, identiteettipolitiikan, jälkikolonialismin, sosioekologisen muutoksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden aallonharjalla, jotka ovat 2010-luvulta lähtien siirtyneet yliopistoista mediaan, mutta jossain määrin myös - ja monet tutkimukset todistavat tämän, vaikka tämä on nykyään jossain määrin kyseenalaistettua - yhteiskunnallista kurssia.

Aika näytti olevan kypsä. Vihreitä ei enää äänestetty vain post-materiaalisessa piireissä (n. 12 % väestöstä), niiden hyvin toimeentulevien ihmisten keskuudessa, joilla on varaa katsoa arjen huolia pidemmälle ja omistautua korkeammille ihanteille, tai suhteellisen nuorten uusekologien keskuudessa (n. 8 % väestöstä), joka pitää monikulttuurisuutta, monimuotoisuutta ja poliittista korrektiutta erittäin tärkeinä, vaan vihdoin ja viimein myös osissa keskustaa.

Vaikka liittopäivävaalit olivatkin pettymys 14,8 prosentin ennätystuloksesta huolimatta, siitä voidaan silti syyttää epäonnistunutta vaalikampanjaa ja kansleriehdokkaan valintaa. Siitä huolimatta vihreät olivat nyt hallituspuolue.

Mutta sitten jokin muuttui. Ensin hitaasti, sitten yhä nopeammin ja nopeammin. Aluksi vihreät jatkoivat menestystään ja saavuttivat voittoja kaikissa osavaltiovaaleissa lokakuuhun 2022 asti.

Vuoden 2022 lopusta lähtien postmateriaalisten ihanteiden suunnitellun tai käytännön toteutuksen vaikutukset tulivat kuitenkin yhä näkyvämmiksi ja kriittisemmiksi. Eläinten hyvinvointi, lämmityslaki, aiempien energiamuotojen hylkääminen, polttomoottorit, energiakustannukset, epäonnistunut demokratian edistämislaki, epäonnistuminen maahanmuuton ja kotouttamisen alalla - Vihreät eivät olleet vastuussa kaikesta tästä, mutta jälkimaterialistinen leima löytyi kaikkialla. Seuraaville vaaleille oli ominaista tappiot kauttaaltaan.

 

 Mitkä ovat onnettomuuden syyt?

Mutta miten kaikki pääsi näin pitkälle? Syyt ovat moninaiset. Toisaalta puolue ei pystynyt täyttämään vaatimustaan pragmaattisesta ja idealistisesta politiikasta. Se ei onnistunut muuttamaan postmaterialistisia ihanteitaan todellisuudeksi. Toisinaan nämä yritykset, kuten feministinen ulkopolitiikka, olivat abstrakteja ja alusta alkaen tuomittuja epäonnistumaan; muilla aloilla, kuten lämmityslainsäädännössä, suunnitelma osoittautui epärealistiseksi, sosiaalisesti kylmäksi ja toteuttamiskelvottomaksi. Lisäksi epäselvissä tapauksissa ihanne, jotkut sanoisivat ideologia, meni ilmeisesti käytännön edelle; mielenkiintoinen esimerkki tästä on maahanmuuttopolitiikka.

Näin ei olisi tarvinnut tapahtua, jos vihreät ja siten myös koalitiohallitus olisivat pyrkineet löytämään tasapainon ja yrittäneet sovittaa yhteen Saksan erilaisten ja hajanaisten ryhmien erilaiset tarpeet. He eivät kuitenkaan onnistuneet siinä yhtä hyvin kuin edellinen hallitus. Tai he eivät yksinkertaisesti halunneet, joko siksi, että heidän omia postmaterialistisia ajatuksiaan pidettiin tärkeämpinä kuin muun väestön marginaalisia etuja, tai siksi, että nämä tarpeet olivat ristiriidassa heidän ideaalista yhteiskuntaa koskevien ajatustensa kanssa.

Oliko kyse kommunikaation puutteesta vai vain virheestä olla liian avoin siitä, mitä todella haluaa? Rehellisyys voi olla myös kohtalokasta, eikä kukaan voi syyttää vihreitä siitä, etteivät he olisi olleet avoimia omista tavoitteistaan. Vai johtuiko se Putinista, joka yksinkertaisesti uskalsi häiritä unelmaa talouden ja yhteiskunnan sosioekologisesta muutoksesta? Vai oliko syynä kenties viime kädessä usein huonosti muotoiltu politiikka?

Sillä ei ole väliä, koska soslalistien, liberaalien ja vihreiden muodostama hallitus eli nk. liikennevalohallitus on jälleen kerran kiihdyttänyt jo vuosia jatkuneita miljöökamppailuja ja istänyeet näin marginaalien vahvistumista.

Ajat tarvitsivat fiksua ja kypsää, rakentavaa, käytännönläheistä politiikkaa. Sitä olisi voinut leimata myös vakaumukset; kunhan tasapaino olisi ollut olemassa, ei olisi tarvinnut epäonnistua.

Todennäköisesti vihreät kutistuvat ja jäljelle jää vain perustajaryhmä

Nyt siis romahdus ja tavanomaiset henkilövaihdokset. Kun katsoo tätä ja tulevia vuoden 2025 liittopäivävaaleja, voi todeta, että vihreät ovat ratkaisevan tienhaaran edessä. On epätodennäköistä, että puolue pääsee jälleen 20 prosenttiin tai yli. Pikemminkin näyttää realistiselta, että vihreät kutistuvat noin 8-12 prosentin ydinasiakaskuntaan, joka tosin reagoi myös yhä kriittisemmin, ei siksi, että puolue olisi mennyt liian pitkälle, vaan siksi, että se ilmeisesti haluaa hidastaa tai osittain lykätä prosessia muiden ryhmien painostuksesta.

Postmaterialistinen tai uusekologinen ympäristö ei kuulu pelkästään vihreille. Vasemmistopuolue, SPD tai Voltin uudet tulokkaat voivat myös saada pisteitä keskipitkällä aikavälillä.

Tulevina kuukausina vihreiden on ratkaisevan tärkeää asemoida itsensä uudelleen ja voittaa menetetty luottamus takaisin. Tätä varten heidän on onnistuttava tasapainoilussa: Yhtäältä he eivät saa heikentää peruspotentiaaliaan, toisaalta he eivät saa tukkia tietään takaisin keskustaan. On tärkeää, ettei hylätä ilmastonsuojelun kaltaisia keskeisiä huolenaiheita, mutta samalla on otettava huomioon kansalaisten aineelliset huolenaiheet. Vain tällä tavoin ne voivat estää sen, että mielipidemittausten lasku muuttuu pysyväksi poliittisen merkityksen menetykseksi.

 

Energiasiirtymä: Tutkimus: Sähköverkon laajennuskustannukset Saksassa voivat olla 651 miljardia euroa

Paljonkos tuo, sehän on vain rahaa? Saksa kipuilee energiasiirtymänsä kanssa. Energia on Euroopan kalleinta, isot yritykset panekevat maasta ja niiden mukana työpaikat. Mutta (nykyisin) kolmentoista prosentin vihreä puolue pitää pintansa: Saksan on oltava energiasiirtymän mallimaa. Väki kuitenkin enenemässä määrin hylkää siirtymän ideologian ja on siirtymässä äärioikeiston ja äärivasemmiston kannattajiksi. Ennenaikaiset parlamenttivaalit helmikuussa 2025 näyttänevät, minne mennään. 

Kuinka paljon rahaa on miljardi? Miljoona euroa - joka koostuu kahdesta tuhannesta 500 euron setelistä - saadaan 22 senttimetriä korkea rahapino. Jos haluaisit pinota miljardi euroa 500 euron seteleistä, tarvitsisit 220 metriä korkean rahapinon. Vain muutama pilvenpiirtäjä Frankfurtissa yltää tähän korkeuteen.

Vakavammin:
Vuonna 2023 Suomen julkisten tulojen arvioidaan olevan noin 147,4 miljardia euroa ja julkisten menojen noin 154,8 miljardia euroa.
Saksassa on 15 kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa ja Saksan on Euroopan vaurain valtio. Vuoden 2023 alustavien todellisten lukujen mukaan liittovaltion menot ovat noin 457,1 miljardia euroa ja tulot noin 392,2 miljardia euroa.

***

Energiasiirtymä: Tutkimus: Sähköverkon laajennuskustannukset Saksassa voivat olla 651 miljardia euroa

Süddeutsche Zeitung, 5.12.2024  lähde: © dpa-infocom, dpa:241204-930-308233/2
https://www.sueddeutsche.de/wirtschaft/energiewende-studie-stromnetz-ausbau-koennte-651-milliarden-euro-kosten-dpa.urn-newsml-dpa-com-20090101-241204-930-308233?s=09

 

Kuva: ChatGPT

Düsseldorf (dpa) - Tutkimuksen mukaan energiasiirtymän edellyttämä sähköverkkojen laajentaminen Saksassa maksaa noin 651 miljardia euroa vuoteen 2045 mennessä. Ammattijärjestöä lähellä olevan Hans Böcklerin säätiön rahoittaman makrotalouden ja suhdannetutkimuksen instituutin (IMK) tutkimuksen mukaan nykyiset vuosittaiset investoinnit pitäisi yli kaksinkertaistaa.

Tulevina vuosina tarvitaan noin 34 miljardin euron investoinnit, mikä on 127 prosenttia enemmän kuin vuonna 2023 investoidut 15 miljardia euroa. Tutkimukseen osallistui myös Mannheimin yliopiston tutkijoita.

Sähköverkkojen laajentamista pidetään ratkaisevana osatekijänä ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa vuoteen 2045 mennessä. Tätä varten muun muassa liikenteen, teollisuuden ja rakennusten energiantarpeet on muutettava uusiutuvaan sähköön.

Saksan sähköverkoissa erotetaan toisistaan siirtoverkko, joka vastaa kaukokuljetuksista, ja jakeluverkko, joka vastaa alueellisesta jakelusta. Siirtoverkon pituus on noin 38 000 kilometriä, kun taas jakeluverkon pituus on noin 1,9 miljoonaa kilometriä. Käyttö- ja laajennuskustannukset siirretään kaikille sähkönkuluttajille.

Siirtoverkon ja jakeluverkon kustannukset suunnilleen samat.

Tutkimuksen tekijät käyttivät laskelmissaan siirtoverkkotoimijoiden ennusteita. He arvioivat siirtoverkon laajennuskustannuksiksi nykyisessä verkon kehittämissuunnitelmassa 328 miljardia euroa. Tutkijat tekevät omat laskelmansa jakeluverkon laajennuskustannuksista ja päätyvät 323 miljardin euron investointitarpeeseen.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että konsulttiyhtiö ef.Ruhrin keväällä tekemässä tutkimuksessa kokonaiskustannuksiksi arvioitiin noin 732 miljardia euroa. Uuden tutkimuksen tekijät haluavat lisäksi analysoida, miten investoinnit voidaan parhaiten rahoittaa.

IMK:n tutkimuksen mukaan kokonaiskustannukset voivat osoittautua tätäkin suuremmiksi. Riskitekijöitä ovat muun muassa raaka-aineiden hintojen nousu, muuntajien tai linjojen pullonkaulat ja lupamenettelyjen viivästyminen.

 

Jouluateria Saksassa

Koko Suomessa on tapana syödä jouluna samanlainen jouluateria: kinkkua, laatikoita, rosollia ja jälkiruoaksi riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa ja toisena joulupäivänä kapakalaa. Saksassa ei näin ole. Jouluruoka – kuten kaikki muukin ”perinteinen” – riippuu täysin siitä, missä osavaltiossa ja millä seudulla siellä olet.

Jouluateria on yksi vuoden perinteisimmistä ja runsaimmista aterioista. Monet perheet tarjoilevat jouluaattona perunasalaattia makkaroiden kanssa. Ai, eikö sinusta kuulosta juhlalliselta?

Makkarat ja perunasalaatti on erityisen suosittu perinne Thüringenissä ja Saksissa. Seuraavina joulupäivinä tarjoillaan hanhenpaistia perunapalleroiden ja punakaalin tai jopa karpin kera. Schleswig-Holsteinissa syödään mieluiten ankkaa. Muita saksalaisia jouluna suosittuja ruokia ovat stollen (katso alla), paahtopaisti, haudutettu naudanliha, riista, fondue ja raclette. 

Monille jouluhanhi on ehdoton pakko.
 

Jouluateria ei ole joulun pääasia, vaan yhteisöllisyys, valitusta ruokalajista riippumatta. Joulu on yhdessäolon aikaa. Jouluateria ei siis ole vain kulinaarinen kokemus, vaan rakkauden ja yhteenkuuluvuuden ilmaus, joka kuvastaa tämän vuodenajan juhlallisuutta.

Saksassa erilaisten piparkakkujen ja keksien tekeminen joulun alla on suosittua – niitä tekee kunnon perheenäiti peräti 40 eri lajia ja ne syödään ennen joulua!  Näitä tarjoillaan myös Nikolauksenpäivänä 6. jouluuta. Meillä ei juhlita sinä päivänä Nikolausta, vaan piispa Pyhä Nikolaus eli Santa Klaus eli joulupukki tulee jouluaattona. 

Stollen on saksalainen, muodoltaan pullapitkoa muistuttava leivonnainen, joka valmistetaan rasvaisesta ja makeasta hiivataikinasta. Stollen on saanut nimensä ilmeisesti painonsa ja ulkonäkönsä perusteella muinaisyläsaksan sanasta stollo, joka tarkoittaa tolppaa tai pylvästä. (wikipedian määrittely) .

 

Stollen
 

Perunasalaattia on kahdenlaista: majoneesipohjainen kuten Suomessa, ja lihaliemeen imeytetty. Jälkimmäinen on minusta herkullisempaa.

Tässä yksi makkara-perunasalaatti-versio.

 

Perunasalaatti makkaroiden kanssa jouluksi

45 min.
800 g perunoita
suolaa
1 tl kuminan siemeniä
1 kourallinen persiljaa
1 kourallinen ruohosipulia
1 sipuli
1 rkl voita
125 ml kasvislientä
3-4 rkl valkoviinietikkaa
pippuria
ripaus sokeria
3 rkl kasviöljyä
4 punasipulia
1 1/2 litraa lihalientä
100 ml valkoviinietikkaa
200 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl sinapinsiemeniä
1tl pippuria
1 tl katajanmarjoja
2 laakerinlehteä
12 nakkimakkaraa

Valmistus

Pese perunat, laita ne kattilaan, peitä vedellä, lisää 1 tl suolaa ja kuminan siemeniä ja keitä noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta, anna jäähtyä hieman, kuori, leikkaa viipaleiksi ja laita kulhoon.

Huuhtele persilja ja ruohosipuli, ravista kuivaksi ja hienonna lehdet tai leikkaa ruohosipuli pieniksi rulliksi.

Kuori ja kuutioi sipuli. Kuumenna voi ja kuullota kuutioitu sipuli läpikuultavaksi, kuullota lihaliemellä, kuumenna läpi ja kaada perunoiden päälle. Lisää 3-4 rkl valkoviinietikkaa, mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria.

Kuori punasipulit lihalientä varten ja leikkaa ne renkaiksi.

Kiehauta liemi 100 ml:n valkoviinietikan, viinin, sinapinsiementen, pippurisiementen, katajanmarjan, laakerinlehden, 1-2 rkl sokerin ja sipulien kanssa. Hauduta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää makkarat ja anna kypsyä noin 8 minuuttia.

Sekoita öljy ja yrtit salaatin joukkoon, mausta ja tarjoile makkaroiden kanssa.