Allaoleva teksti perustuu osin T-online-mediassa 8.5.2026 julkaistuun Florian Harmsin kirjoittamaan artikkeliin.
***
Nopeasti muuttuvat maailman tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että ihmiset tutuvat turtuneen. Seitsemän vuotta sitten maailman tärkein asia oli ilmaston suojeleminen. Nykyisin siitä kyllä yhä puhutaan, mutta vain sivulauseissa. Viisi vuotta sitten oli tärkeää suojata maata uusilta pandemioilta, mutta tänään siitä ei enää kuule sanaakaan.
Sota Ukrainassa eli oikeastaan naapurissa näkyy saksalaisille olevan myös aika samantekevä asia. Ukrainan auttamishalu on laantunut. Nyt puhutaan Persianlahden kriisistä, koska se on nostanut polttoaineiden hintaa, nyt puhutaan hallituksen kokoonpanosta tai Trumpin vihapurkauksista.
Tosiasiassa kyllä kaikki edelliset ongelmat ovat edelleenkin olemassa. Esimerkkinä risteilylaivalla puhjennut virusepidemia. Myös Venäjän uhka Naton alueelle on todellinen.
Saksan armeija ja armeijan tiedotusvälineet varoittavat vakavasti Putinin häikäilemättömistä laskelmista. Kremlin diktaattori on militarisoinut venäläisen yhteiskunnan, pelotellut kansaa, siirtänyt talouden sotatalouteen ja sulkenut sen kokonaan pois objektiivisista uutisista. Hän maalaa kuvan väitetysti aggressiivisesta lännestä kääntääkseen huomion pois omasta täydellisestä poliittisesta epäonnistumisestaan ja kyvyttömyydestään tarjota venäläisille vaurautta. Turhautuneena puuttuvista sotilaallisista menestyksistä Itä-Ukrainassa hänellä saattaa olla kiusaus aloittaa sotaselkkaus Baltian maissa, perusteena hänen mielestään sikäläisten venäläisten alistaminen.
Turvallisuuspiireissä keskustelua herättää tällä hetkellä entisen kenraaliluutnantin Jürgen-Joachim von Sandrartin haastattelu. ”Venäjä on aikeissa laajentaa toimintaansa Ukrainan ulkopuolelle, erityisesti Itämeren alueella”, tämä arvostettu sotilas totesi ‘Welt’-lehdelle ja kritisoi Saksan hitaasti eteneviä aseistautumispyrkimyksiä: ”Berliinistä käsin johtamisvalmiutemme ovat tällä hetkellä rajalliset.”
Useat turvallisuusasioiden asiantuntijat jakavat saman mielipiteen. Mutta politiikan päätökset ovat hitaita ja politiikot pelkäävät kannatuksensa puolesta. Rahaa ei ole, vapaaehtoisia ei ole, armeijaan ei kukaan halua.
Iso osa väestöstä ei halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Kyselyjen mukaan alle 20% on valmis sotatilanteessa puolustaman Saksaa. Useimmilla ei ole aavistustakaan, mitä tositilanteessa pitäisi tehdä. Ilman Natoa Saksa olisi Kremlin päättäjälle helppo nakki.
Mutta USA:n presidentin mielestä hän ei Naton kautta enää olekaan valmis takaamaan pysyvää rauhaa. Tulisivatko espanjalaiset, italialaiset, portugalilaiset tai saksalaiset puolistamaan Euroopan itärajaa on iso kysymysmerkki. Ranskassa tuo riippuu tulevasta presidentistä. Mikäli äärioikeisto tai Putinia suosiva äärivasemmisto voittaa, ei Saksakaan enää voi luottaa Ranskan yhteistyöhalukkuuteen.
Tässä tilanteessa Saksan katse kääntyi uusiin Nato-jäsenmaihin Ruotsiin ja Suomeen. Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier teki juuri matkan Ruotsiin ja Suoeen ja tutustui tilanteeseen. Suomalaisina me tiedämme, mikä tilanne on. Suomessa 90% väestöstä on valmis puolustamaan omaa maata ja tietää myös, mitä pitää tositilanteessa tehdä.
”Tämä on myös viesti viholliselle”, sanoo turvallisuustutkija Ossian Hartig kiertäessään sotilasharjoitusalueella, kun taustalla kuuluu varusmiesten konekiväärien rätinä. ”Venäläisten on tiedettävä: jos he tulevat, me taistelemme.”
Tässä tilanteessa Frank-Walter Steinmeier on siis tehnyt opettavaisen matkan. Ruotsissa ja Suomessa Saksan presidentti tutustui siihen, miten nämä kaksi Nato-uutta jäsentä järjestävät puolustuksensa. Hän on jo pitkään ajanut kaikkien Saksan kansalaisten pakollista sotilaspalvelusaikaa, ja pohjoisesta hän löysi samanmielisiä. Tavattuaan valtion- ja hallitusten päämiehiä, diplomaatteja ja sotilashenkilöitä, vieraillessaan maanalaisessa merivoimien tukikohdassa, sotilastukikohdassa ja siviilipuolustustukikohdassa, ajettuaan vauhdikkaasti taistelualuksella sekä keskusteltuaan asevelvollisten ja puolustuskurssin suorittaneiden kanssa Steinmeier on saanut hyvän vaikutelman ruotsalaisten ja suomalaisten puolustuskyvystä. Myös presidentin seurueen tarkkailijat toteavat: Organisaation ja mentaliteetin osalta nämä kaksi pohjoismaata ovat valovuosien päässä edellä saksalaista jättiläistä.
Johtopäätös vierailusta Saksalle: Naton uusien jäsenmaiden vierailusta saatu opetus ei voisi olla selvempi: vapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan se tarvitsee suojelua. Autokraattien voimistumisen aikoina demokratioiden on oltava puolustuskykyisiä, ja se on kaikkien kansalaisten tehtävä. Se, mikä pohjoisessa on jo kauan ollut yleinen käsitys, on Saksassa tunnustettu vasta vähemmistön keskuudessa. Tämän on muututtava nopeasti. Paitsi poliitikkojen, myös yritysten ja työntekijäjärjestöjen edustajien, opettajien, ammattiyhdistysaktivistien ja toimittajien on osallistuttava keskusteluun siitä, millainen demokraattinen siviilipuolustus voi olla. Toimenpiteiden kanssa ei kuitenkaan pidä enää viivytellä liikaa. Muuten hitauden seuraukset voivat olla vakavat.
