Tämä tapahtui syksyllä 1989. Meillä oli Frankfurtista Allensbachiin muuton takia muuta ajateltavaa kuin autonosto. Saimme apelta hänen vanhan autonsa, hän osti uuden. Siinä vanhassa oli katsastus voimassa marraskuun loppuun, mutta se oli niin huonossa kunnossa, varsinkin niin ruostunut, että se ei läpäisisi katsastusta, eikä sitä kannattanut korjata. Tiesimme siis, että auton osto meillä olisi edessä viimeistään marraskuussa. Laitoimme kuitenkin meille uutta, siis käytettyä autoa varten tilille odottamaan 12.500 Saksan markkaa - summa jäi mieleeni erityisen hyvin, koska sijoitimme sen erityiselle tilille.
Tuohon aikaan auton romuttamisesta piti maksaa kuten nykyäänkin. Sitten vanhasta autosta meni akku. Ex osti paikalliselta huoltoasemalta uuden akun, ja huomautti siellä, että siihen ajopeliin ei enää kannata rahaa tuhlata. Huoltoasemalla hänelle sanottiin, että ei huolta. Annettiin uusi akku ja luvattiin maksaa akun hinta takaisin ja kaupan päälle ottaa vanha automme, kun autosta aika jättää.
Kävimme sitten entisellä paikkakunnalla vielä asioimassa, ja olimme illalla ystävien luona illallisella. Sinne nämä ystävät olivat kutsuneet toisenkin tuttavapariskunnan. Siinä jutellessa nämä mainitsivat, että haluavat myydä autonsa, Saab 900:n. Nämä tuttavamme ovat mitä asioittensa hoitoon ja autonsa huoltoon tulee mallikelpoisia, tarkkoja kansalaisia - aivan kuten saksalaisten maine onkin. Sen tiesimme, tunsimmehan heidät jo vuosien takaa. Me molemmat yhteen ääneen samalla sekunnilla: "Saammeko nähdä auton?" Nämä kuin yhdestä suusta lupasivat, ja kysyivät että miten niin... No me yhteen ääneen mutta kumpikin toisesta tietämättä kertomaan, että olimme "tilanneet" Saab 900:n! En ollut tiennyt exän toiveesta mitään.
Koeajettiin, hyvä. Kun kysyttiin hintaa, niin - ei liene vaikeaa arvata mikä vastaus oli: 12.500 Saksan markkaa...
- Kaksi hölmistynyttä ostajaa katselivat toisiaan.
Täytynee myös huomauttaa, että Saab on Saksassa erikoisten ihmisten auto ja hyvin harvinainen ajopeli. Nämä ovat niitä mielikuva-asioita, vailla varsinaista syytä. Aivan kuten iso Mersu on Saksassa vähän lässähtäneitten setämiesten auto. Paljon vuosia, vähän kilometrejä - se on se tavallinen tapaus - suomalaiselle aika käsittämätön asia, kun on kyse Mersusta. Suomalaiset enimmäkseen luulevat, että ruuvattu on, vaan luulo ei ole sama asia kuin tieto.
Kaupat tehtiin, vietettiin yhdessä mukava viikonvaihde Bodenjärvellä. Onhan siellä näkemistä kenelle hyvänsä. (Suosittelen lämpimästi!) Maanantaina sitten ex lähti viemään vanhaa autoa huoltoasemalle, minä uutta rekisteriin. Ja ottivat totta kai auton akun hinnalla, kuten sovittu oli.
Heti tiistaiaamuna, kun kuljimme samaisen huoltoaseman ohi, sitä huoltoasemaa ei enää ollutkaan...! Siellä oltiin purkutöissä. Paikalle rakennettiin kerrostaloa. Auto oli siis viety sinne vihonviimeisellä minuutilla!
Että se Saab myöhemmin osoittautui kalliiksi kalliitten varaosiensa, eli juuri sen harvinaisuutensa takia, on myöhempien aikojen tapahtumia.
Tätähän ei tietenkään usko kukaan. Vähiten nämä auton myyjät.
Mutta samanlaisen tarinan olen kokenut myöhemminkin. Ystäväni, joka asui aika kaukana ja kaiken lisäksi maalla, missä ei juuri autoliikkeitä ole, soitti eränä päivänä toimistooni ja pyysi "tilaamaan" yhdessä hänen kanssaan tietynlaisen käytetyn auton, tietyn hintaisen, tietyn merkin, mallin, moottorin, aika harvinaisen värin ja mitä liirumlaarumia siinä vielä olikaan, ja sen piti löytyä viimeistään viikon kuluessa.
Tämä tapahtui joskus 2000-luvun alussa. Siihen aikaan minulla oli kaksi palkollista töissä toimistossani. Nämä nauroivat minulle päin naamaa ja olivat sitä mieltä, että minua on narutettu. Sanoin kylmän rauhallisesti, että eihän tämä "tilaus" minuun yhtään koskenut, lausuin vain ääneen muutaman sanan, joita tämä mies oli pyytänyt.
Seuraavana aamuna sain ystävältäni puhelun. "Kiitos, että autoit minua! Et uskokaan mitä on tapahtunut. Näin sen tilaamamme auton heti eilen illalla, ostin sen ja se on juuri sellainen kuin tilattiin, juuri sitä mitä pitääkin!"
- Kaksi hölmistynyttä työntekijää katselivat toisiaan.
Sillä autolla ystäväni ajoi sitten monta vuotta.
Hän on geologi ja tekee maaperätutkimuksia.
Järjesti sen minulle ikimuistoisen matkan Kanarialle, jossa osanottajina oli pelkkiä sättituttuja (efreitag.com-foorumilta; Erhard Freitag on Joseph Murphyn seuraaja Saksassa, positiivisen ajattelun guru), joita en ollut ennen matkaa ikinä nähnyt, ja jonka matkan aikana sitten tapahtui... ja se on taas toinen tarina se.
Pitäisköhän tähän laittaa näitten ihmisten nimiä ja yhteystietoja?!
Ja kyllä, kyllä, muistimme kiittää Luojaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti