Kansa konditionaalissa

Aika tehdä uuden vuoden lupauksia. "Voisin" tehdä sitä tai tätä.

Vähintäänkin kahdella eri alueella totean suomalaisten olevan jahkailijakansaa. Kärjistetysti tietenkin, mutta omakohtaisesta kokemuksesta.

Oma ammattini, vuosien varrella muotoutunut, on vientimarkkinointi; kokemusta alkaa olla. Saksalainen ja minulle yllätyksenä myös venäläinen ihmettelee suomalaisten jahkailua. Kun ulkomaalainen kysyy, toimitatteko tavaran ja milloin, suomalainen yritys vastaa "voisin toimittaa". Johon vastakysymys tulee satavarmasti: "Voisit. Mitä se tarkoittaa? Toimitatko vai et?"

Tämä on käytännössä johtanut kummallisiin tapahtumiin.

Tavara toimitetaan, mutta se on milloin mitäkin ja toimitetaan milloin toimittajan mieleen sattuu muistumaan. Kun kuorma-autollinen puutavaraa palautetaan Keski-Euroopasta Suomeen huonon laadun tai viikkojen myöhästymisen takia, niin eipä juuri naurata.

Tai asiakas on tilannut jotain ja suomalainen on parantanut tuotetta - omasta mielestään tuote on nyt parempi, mutta ei välttämättä asiakkaan mielestä. Muutenkin suomalaisella on taipumus tehdä hienoja tuotteita peräkammarissaan ja olettaa, että koska tuote on niin hyvä, niin pitäähän sen myydä ulkomaillakin. Valitettavasti asiat eivät mene näin: asiakas on se joka tavaran tarvitsee, ei myyjä. Se pitää toimittaa mitä tilattiin, tai sopia asioista uudestaan.

Kun asiakas pyytää tavaralle hintaa, lasku on jälkikäteen mitä sattuu.

Kun asiakas pyytää laskua, tulee lisää tavaraa.

Kun suomalainen lähtee lomalle, hän ei ilmoita siitä kenellekään, häviää vain maisemista.

Kun asiakas valittaa, tavaran toimittaja ei vastaa viesteihin.

Kun suomalaisen on aika maksaa minun laskuni, niin häntä ei olekaan enää missään. Saatavia on vuosien varrella kerääntynyt huomattavia summia. Intrum kunnostautui laskuttamalla kolmella kielellä (lauseet vuorotellen eri kielellä) huonosta palvelustaan.

Viesteihin vastataan kun muistetaan, virastoista eikä (omasta mielestään tärkeistä?) firmoista kuten Fortum ei usein ollenkaan.

Tähän tekee kovasti mieli myös mainita muutama poliitikko, joiden oletin olevan kiinnostunut omien äänestäjiensä asioista... Ei minun, vaan omien äänestäjiensä. Oletin, väärässä olin. Haloo Pohjois-Karjalan sosiaalidemokraattien äänestäjät, olkaa vastaisuudessa valppaampia!

Ihan totta! Ole siinä sitten oman kansan puolella.

Yksi saksalainen yhteistyökumppanini on kirjoittanut kokemuksistaan ja aikoo julkaista niistä kirjan otsikolla "Sata mokaa suomalaisten ulkomaanmarkkinoinnissa".

Olen myös tuonut kymmenittäin autoja suomalaisille Saksasta. Ensi alkuun minua pyydettiin tekemään tarjouksia, mutta yksikään ei ostanut mitään, kunpahan vain minua juoksuttivat. Sitten ilmoitin, että en tee mitään ennen kuin on muutama satanen tililläni. Syntyi hirveä huuto, miten kauhea ihminen olen ja miten kauhean rahanahne. Sittemmin löytyi useita, jotka tekevät mitä sanovat tekevänsä, ja hommat ovat hoituneet. He ovat tulleet useamman kerran ja - säästäneet tuhansia.

Toinen samanlainen alue on nettideittailu. Hienoja lupauksia muodossa "voisin, voisimme tavata". Käytännössä se ei tarkoita yhtään mitään. Hävitään vain maisemista.

Sitä suomalaisten kuuluisaa rehellisyyttä en valitettavasti voi allekirjoittaa. Onneksi on myös toisenlaisia suomalaisia, heille erityiskiitokset - ja ne jotka tätä sattuvat lukemaan, tietävät vallan hyvin, kenelle sanani osoitan.

Kuulen usein, miten pitäisi laihduttaa, pitäisi opiskella kieliä, pitäisi hoitaa sitä sun tätä. Asiat kuitenkin ja valitettavasti hoituvat vain tekemällä. Ensimmäinen askel on aina otettava, ennen kuin voi ottaa toisen...

Toiveeni tulevalle vuodelle on, että suomalaiset pitävät sanansa.