Tapa on säilynyt nykyaikaan. Joillakin asioilla on perinteitä. Paikalliset käyvät usein viinituvissaan juomassa sen neljänneksensä ja pitämässä toisilleen seuraa. Istutaan siihen pöytään, jossa tilaa sattuu olemaan, välittämättä siitä onko väki ennestään tuttua vai ei. (Suomalaiselle kauhistus...?)
Keskustelu kulkee matalapaineesta eli alppituulesta eli "föönistä" maailmanpolitiikkaan asti.
Konstanzin viinituvista mainitsen esimerkiksi seuraavat: „Niederburg“ (alalinna), „Franz Fritz“, „Hintertürle“(pikkuinen takaovi) ja „Weinglöckle“ (pieni viinikello) ovat kaupungin vanhimmassa osassa, Niederburgissa. Eteläisessä vanhassakaupungissa sitten ovat „Pfohl“, „Salzbüchsle“ (pieni suola-astia) tai viinitupa „Zum Guten Hirten“ (Hyvän paimenen luona). Hintertürlessä tapaavat keskiviikkoisin kaupungin taiteilija- ja toimittajaporukat.
Viiniä Konstanzissa on valmistettu aina vuodesta 1225. Piispa Konrad perusti silloin paikallisen sairaalan, "Kontanzer Spital". Sanalla ei ole mitään tekemistä spitaalitaudin eli lepran kanssa, vaan sana spitaali on lyhenne vanhasta sanasta hospital eli majapaikka, ja sitä käytetään yleisesti etelässä ja Itävallassa sanana sairaala. Hospitalista on syntynyt myös muita sanoja, kuten vaikkapa hotelli, tai ranskan kieleen hôtel de ville eli kaupungintalo.
Toimintansa rahoittamiseen sairaalasäätiö Spitalstiftung valmisti ja myi viiniä, Spitalwein, ja vielä tänäkin päivänä, vaikkakin nyt kaupungin alaisena, säätiön viininvalmistus rahoittaa useankin sairaalan ja muutaman vanhainkodin toiminnan. Joillakin asioilla on pitkät perinteet.
Kävipä niin, että joskus keskiajalla järven toisella puolella sijaitsevan Meersburgin kaupungin pormestari kuoli ja leski jäi hoitelemaan kaupungin asioita. Lesken omistukseen kuuluivat myös Meersburgin kaupungin laajat viinipellot. Tämä nainen oli kuitenkin äärimmäisen ruma. Hän halusi uuden miehen ja ilmoitti julkisesti, että se joka hänet huolii, saa samalla viinipellotkin. Ei oikein tahtonut uutta puolisoa löytyä... kunnes Konstanzin pormestari hänet otti. Näin siirtyivät järven toisella puolella olevat viiniviljelmät Konstanzin kaupungin omistukseen...
Suihkulähde, kuvanveistäjä Peter Lenk
Viiniä voi käydä maistelemassa viininmaistajaisissa viinikellarissa keskustassa, tai vuotuisilla viinijuhlilla, tai missä vain viinituvassa kaupungilla. Bodenjärven ulkopuolisista kaupoista viiniä ei juuri saa, sillä kysyntää on reilusti yli tarjonnan.
Suosituin paikallinen viinilajike on Müller-Thurgau, joka on Silvanerin ja Rieslingin risteys. Hermann Müller Thurgaun kanttoonista Sveitsin puolelta risteytti nuo rypälelajit joskus 1882-1890. Maku on mieto ja hedelmäinen, ja hyvin suosittu.
Allensbachin naapurillani Helmutilla on Thurgaussa kokonainen viinipelto, jossa hän viljelee viiniä, juuri tuota Müller-Thurgau-lajiketta, ja tekee itse omat viininsä. Sana torkkeli on saksaa ja tarkoittaa viinipuristinta. Minullakin oli taloni kyljessä viiniköynnös. En osannut sitä hoidella, sillä viiniköynnöksen leikkaaminen on taitolaji sinänsä. Naapurini kävi auttelemassa, mutta ei siitä oikein mitään tahtonut tulla... No, voi ainakin sanoa, että on muutakin kasvatettu elämän varrella kuin vain pelakuita.
Me sikäläiset suomalaiset tutustuimme paikallisiin viinitupiin järjestämällä kantapöytämme joka kuukausi eri paikkaan. Mukaan tuli kuka tuli, kahdesta pariinkymmentä suomalaista, enimmäkseen naista.
Koska olin suomalaispiireissä valtakunnan tasolla aktiivinen, niin toki tunsin ja tunnen suomalaisia ympäri Saksaa.
Mannheimin ja Heidelbergin suomalaiset järjestävät vuosittain retken jonnekin muualle Saksaan, ja tulivatpa kerran Konstanziinkin. Kutsuivat minut mukaan. Tapasivat Zeppelin-ravintolassa ja illastimme yhdessä. Pyysivät sitten näyttämään kaupunkia. Mikäs siinä, Konstanz on kaunis ja viihtyisä keskiaikainen kaupunki. Monet rakennukset vanhassa kaupungissa ovat 1200-luvulta, monet taas 1400-luvulta, jolloin kaupungissa pidettiin ainoa Alppien pohjoispuolella ollut kirkolliskokous, konsiili, vuosina 1414-1418.
Keskikaupungilla on viinitupa, jota pitää paikallinen munkki. Se sijaitsee kellarissa, eikä kadulla ole minkäänlaista kylttiä, vaan ovikello, eli pitää tietää minne mennä. Eikä sitä löydy mistään matkaoppaistakaan. Viinitupa on kaupunkilaisten keskuudessa kuitenkin hyvinkin suosittu.
Niinpä päätin näyttää vieraille tämän paikan. Laskeuduimme kellariin, tilasimme "Viertelemme", jolla nimellä kutsutaan neljänneslitran viiniannosta. Pyysin kapakan pitäjää, munkkia, kertomaan hieman paikan historiaa. Ja tämäpä loihe lausumaan! Kertoi paikan historian, ja samalla koko kaupungin historiaa. Vieraani tietenkin korvat avoimina kuuntelivat jännittävää tarinaa - heille näes oli päivällä käynyt surkeasti: oli satanut kaatamalla, ja niin oli kaupunkikierros jäänyt huonolle tolalle.
Lähtiessämme munkki toivotteli meille Jumalan siunausta.
Monta muutakin viinitupaa kävimme katsastamassa sinä yönä. Viikkoja myöhemmin ilmestyi maatakattava suomalaislehti rengas. Siinä Mannheimin ja Heidelbergin suomalaisnaiset kertovat Konstanzin retkestään. Erityismaininta siellä erikoisimmasta retkikohteesta ja kapakanpitäjästä, joka toivottaa lähtiessä Jumalan siunausta, ja mainitaan siinä jutussa järjestäjäkin... isojen kiitosten kera. :-)
Lisää Konstanzista: http://www.konstanz-tourismus.de/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti