Mitenkähän lienee?
Kauppalehti kirjoittaa artikkelissaan 17.2.2010, että suomalaisyritykset ovat kasvuhaluttomia.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=2010/02/30852&ext=rss
Lainaus: "Kansainvälinen tutkimusraportti on karua luettavaa: kasvuhakuisuus olematonta, kansainvälistyminen alkutekijöissään.
Suomalainen yrittämisen ilmapiiri on pahasti vinksallaan. Tällainen johtopäätös tulee vääjäämättä mieleen, kun katsoo laajan kansainvälisen yrittäjyystutkimuksen, Global Entrepreneurship Monitorin tuoretta tutkimusraporttia."
Juuri tämä on minun kokemukseni. Yksitoista vuotta olen auttanut suomalaisia pk-yrityksiä ulkomaanasioissa. Sitä ennen 23 vuotta yksityisesti.
Kun suomalainen tekee keksinnön, hän tekee sen omassa pimeässä kammarissaan, eikä kukaan ikinä saa missään tapauksessa saada siitä vihiä. Ettei kukaan vaan varasta ideaa. Kun se sitten on valmis, sen prototyyppi tuodaan markkinoijalle (esimerkiksi minulle): myy tämä, tämä tuote on niin hyvä.
Paras naurun aihe on ollut, että minulle on tarjottu jopa puolta prosenttia provisiota, kun saan tuotteen markkinoille... ja tietenkin jälkikäteen. Yleensä ei mitään, koska markkinointibudjettia ei ole. Ja muutamat eivät ole maksaneet lainkaan. Mitäs sitä, kun tuote on niin perin hyvä!
Se EI ollenkaan mene näin. Kaikkihan tykkäävät, miten lehtimyyjät tuputtavat puhelimessa lehtiään, koska ne lehdet ovat NIIN hyviä, vai?
Vaan: asiakas on se joka ostaa, se joka tuo rahan ja toimeentulon. Lähtökohta on AINA ASIAKKAAN TARVE, kaikessa mitä myydään. Asiakkaan tarve, ei myyjän, valmistajan eikä keksijän. Myyjän tarve on ansaita rahaa. Asiakkaan tarve on saada ratkaisu ongelmaansa.
Kun en kertakaikkiaan voi käyttää hajuvesiä niiden lisäaineiden aiheuttaman päänsäryn takia, niin en yksinkertaisesti osta hajuvettä, tekipä markkinoija tai mainostaja mitä hyvänsä.
Sen sijaan minulla saattaa olla ongelma: miten saan kattilani palamaan, kun Vapo toimitti huonoa pellettiä? Esramaxin asiamies ratkaisi ongelman. Se ei ollutkaan huono pelletti, vaan väärin asennettu suutin. Mistähän asiakas nyt ostaa pellettinsä? Asiakas ei ole hölmö, asiakas tietää mistä apua saa.
Kun kerran Lappeenrannan lentokentän laidassa olevassa tietotekniikkaliikkeessä myytiin "emme tiedää" ja vieläpä moneen otteeseen, ja veljeni ratkaisi ongelmat ruuvimeisselillä, arvaatteko miten monta kertaa sinne menen?
Mitähän mahtaa se saksalainen jäteastian ostaja tarvita? Hieno tuote kyllä, mutta kun pihalaattojen koko on erilainen kuin Suomessa, niin se hieno tuote ei mahdu laatoille, eli ei myy siellä. Siihen ei auta sanoa, että kun meidän tehtaan koneistus sitä ja tätä.
Samat kokemukset myös muilla Keski-Euroopassa toimivilla markkinointikonsulteilla. Tästä asiasta olemme keskustelleet usein ja pitkään ja hartaasti, kaikilla on samat kokemukset. Riipaisi myös eilisessä Kauppalehdessä ilmestyneessä artikkelissa ollut suomalaisen matkailualan markkinoijan sanoma. Allekirjoitan jokaisen lauseen.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/index.jsp?oid=2010/02/30811
Asiaa ei yhtään auta paksujen paperipinojen valmistelu, siihen ei auta hieno ekonomin tai juristin koulutus, vaan pelkkä tekeminen.
Sitten ne investoinnit. Jokainen suomalainen yrittäjä tietää, miten paljon paperia pitää olla, ennen kuin avustusta saadaan. Pahinta on ollut, kun ELY-keskuksen leidit ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos oikein yrittää, yritys saattaa saada kymmenentuhatta... Jota rahaa ei voi käyttää itse, vaan se on annettava ulkopuoliselle. Ja kuitenkin itse tietää paremmin, mitä pitää tehdä.
Montako ulkomaista asiakasta yritykselläsi on? Ensimmäinen asia on USKALTAA puhutella sitä ulkomaalaista mahdollista asiakasta. Hyi olkoon, vaikea juttu, sillä suomalainenhan ei koskaan missään halua olla vaivaksi...
Toinen asia on käyttää kielitaitoa. Viime vuonna ensimmäisenä vieraana kielenä kirjoitti saksan vain kymmenen oppilasta! Englanninkielinen sähköposti ihan varmasti tuottaa nollatuloksen, koska saksalainen ei pääsääntöisesti osaa englantia. Vielä huonommin ovat asiat Ranskassa ja Espanjassa ja Italiassa. Oma poikani, joka puhuu suomea, saksaa, ranskaa ja englantia sujuvasti, lähti espanjankurssille todettuaan, että Espanjassa kukaan ei osaa ranskaa eikä englantia.
Kolmas asia on toimia heti. HETI HETI! Kirjeisiin pitää vastata heti, eikä kun satutaan muistamaan.
Neljäs asia on laatu. Kun kokonainen kuorma-auto palaa Keski-Euroopasta huonon laadun takia, niin naurut ovat vähissä.
Suomen hallitus suosii vain suuryrityksiä. Kuitenkin kaikki tietävät, että ne ovatkin enimmäkseen ulkomaisia (Stora Enso, Sonera, Nordea jne.) ja että nekin olivat kerran pieniä. Ja että paperia tarvitaan aina vain vähemmän, joten on tulenpalava kiire saada tehtaisiin muuta toimintaa kuin sellun tuotantoa. Eikä minkään työnantajan ole pakko ottaa ketään töihin. Olisi kiire, tulenpalava kiire, keventää yrittäjien verotusta ja vaikka kuten Sveitsi, Tanska ja Hollanti tekevät: omaan yritykseen sijoitettu investointi on siellä kokonaan veroton. Täällä sen sijaan aiotaan lisätä omaisuusveroa. Kukahan niitä työpaikkoja antaa - ay-liike ja hallitus, kai?
Ulkomaalaiset hämmästelevät sitä, että Suomi ainoana maana maailmassa aikoo rakentaa lisää ydinvoimaloita, vaikka omaa energiaa on metsät pullollaan. Metsänomistaja kuitenkaan tuskin haluaa myydä mitään, kun heti pitää maksaa veroa tuotosta puolet, kuten meille viime vuonna kävi. Nostakaa vaan veroa, puun myynti loppuu täysin.
Ja missä on sellainen suomalainen poliitikko eli päättäjä, jolla on kokemusta toimimisesta kansainvälisessä yrityksessä? Virkamiehillä ja mepeillä ei ole tästä kokemusta, virkamiehillä on kokemusta palkkioiden nostamisesta; sehän hyvin läpinäkyvästi tulikin esille, kun Niinistö ei saanut kannatusta eduskunnassa. EU ei ole taloudellista tuottoa tuottava yritys. Jorma Ollila ei ole poliitikko. Te, hyvät lukijani, olette edustajanne Arkadianmäelle valinneet.
Tuokaa minulle näytille yksi suomalainen päättäjä, jolla on tuo kokemus. Yksi ainoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti