Lapsuuden maisemat. Tuomoja

Tästä ikkunasta näkyy Saimaan kanava. Näkyy miten laivat siellä kulkevat. Aina yöllä, paitsi Carelia, joka vie turisteja Viipuriin ja kauemmaksikin. Meteliä laivat eivät juuri pidä, pientä puksutusta vain. Muutenhan täällä on niin hiljaista, että kuulee ruohonkin kasvavan.



Asun Laivatiellä, Soskuan sulun ja Kansolan sillan puolivälissä. Ennen en tiennyt, että laivat kulkevat "tiellä"; eikö laivatie olekaan laivojen kulkuväylä? Tuomojantieksi tätä ei kuitenkaan voinut laittaa, kun sellaisen tien oli Lappeenrannan kaupunki laittanut Hakaliin…

Mutta Tuomoja, eli se pieni joki on meidän pihassa. Tämä hassu kylä Tuomoja on virallisesti tuolla kanavan toisella puolella, Joutsenossa. Se siellä on kuitenkin uuden kanavan myötä kuollut, ja tänne Lappeen puolellekin jäi vain viisi taloa. Naapuri päätti muutama vuosi sitten, että vietetään Pöpakutaran kylän kesäjuhlat… siis mitä, kysyimme me. No jokaisen viiden nimestä kaksi kirjainta, siinä se…

Kylä oli ennen sotia vireä keskus. Tässä meidän talon kohdalla oli silta ja Tuomojan sulku. Laivat odottivat parkissa sulkuun pääsyä. Laivahenkilökunta tarvitsi milloin mitäkin. Kylässä oli oma sekatavarakauppa, Tawastin kauppa. Meidän pihassa oli kioski. Pihamme läpi kulki suorin tie Lyytikkälästä ja Kähärilästä Konnunsuolle, ja Konnunsuolla kävi erilaisissa työtehtävissä ainakin joka toinen. Naapurikylän Kivisaaren tunnetuin taitaa olla Laila Hirvisaari, jonka pikkuveli oli luokkakaverini alakoulussa. Kanavalla oli hyvin kaunis suuri puisto pikku aalloppineen ja siltoineen. Kaikki poissa nyt. Toki voisimme tässä myös keskustella Konnunsuon vankilan sulkemisesta ja siitä miten kokonainen seutu systemaattisesti valtion taholta tapettiin...


Kuvassa serkkuni Reijo Villan maalaama taulu Tuomojan sululta ennen sotia, maalattu vuonna 1978. Takana näkyy meidän punainen aitta, vaalea vanha talo sekä kioski.

Kylän nimi ei ole Tuomioja, vaan Tuomoja. En tiedä mihin tuo yksi kirjain on pudonnut. Tuomi täällä on, suuri ja mahtava ja haisee kuin myrkkytynnyri keväällä, kun se valkoisena vaahtona kukkii. Tuomoja on lyhyt vuolas pikku virta ja saa alkunsa lähteistä, joten vesi on aina hyisen kylmää. Lapsuuteni eniten kuultu laulu oli ”Älä mää jokkee, älä mää jokkee, älä mää jokkee…”

Tähän Tuomojan kylään liittyy kaksikin uudempaa kulttuuritekoa. Ensinnäkin: täällä Tuomojalla filmattiin Kaunis Veera, ensimmäinen sodanjälkeinen musiikkielokuva, josta tulikin kultti.
http://www.youtube.com/watch?v=zByIEE7AeiE
http://www.youtube.com/watch?v=KfI90i5SlH4&feature=related

Äiti ja serkut ovat kertoneet filmin teosta. Naisnäyttelijät olivat nukkuneet siskonpetissä lattialla meidän tuvassa, ja miesnäyttelijät, mukaan lukien Olavi Virta, laivassa. Sen laivan nimihän on tunnetusti Prinsessa Armaada, ja se on kahvilana Lappeenrannan satamassa.
http://www.prinsessaarmaada.fi/


Toinen on kummitätini Annikki Bärmanin romaani ”Korvikenuoruus”. Annikki on varsin tuottelias kirjailija, kuten myös hänen miehensä Raimo Bärman. Tuo kirja kertoo Annikin vanhemman sisaren tarinan, sen miten pieni mutta kohtalokas tapahtuma muuttaa koko elämän. Kirja on eheä kuvaus kylän elämästä, minullekin tuttua juttua. Opettaja Suomisen simputukset ovat täyttä totta. Se tyttö joka kirjassa aina laulaa, on äitini - itse asiassa Annikin paras lapsuudenystävä.

Kummitätini on minulle suuri elämän lahja!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Annikki_B%C3%A4rman
http://www.eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?id_henkilo=17