Kävin Suomessa jotakuinkin säännöllisesti, ennen kuin kokonaan muutin Suomeen. Muistan vallan hyvin, miten ihanaa oli ensimmäistä kertaa mennä Suomessa teatteriin ja konserttiin ilman perhettä. Ihanat ystävät Helsingissä ja vähän muuallakin Suomessa ovat olleet tässä suurena apuna ja suurena ilona, kiitos heille siitä!
Olinpa kerran Lappeenrannassa, ja kaupungintalossa konsertoivat kaupunginorkesterin säestyksellä Paula Koivuniemi ja Kari Tapio. Mieli teki konserttiin, mutta ei ollut kaveria, enkä yksin halunnut lähteä.
”Tilasin” siis kaverin. Soitin sitten ystävälleni Paulalle ja kysyin, lähtisikö hän kanssani tuohon konserttiin. Ja kuinkas kävikään... Paulan vastaus oli: ”Kyllä! Onpa hienoa, että soitat ja kysyt, kun kukaan ei halunnut lähteä kanssani…” Sovittiin että Paula hankkii liput, kun kerran asuu kaupungilla.
Konsertti oli kuitenkin loppuunmyyty, joten ajattelimme, että se siitä sitten. Vaan kuinkas kävikään... Paula kun on toimittaja, työpaikalla toimituksessa oli kaksi lippua!
Minä maksamaan. Vaan kuinkas kävikään... Lehdistöliput eivät maksa mitään! No tokihan me onnellisina sitten menimme konserttiin.
Vaan eipä siellä ollut yhtäkään vapaata tuolia. Ei, emme seisoneet. Vaan kuinkas kävikään... Istuimme eturivissä ihan taiteilijoiden jalkojen juuressa! Koska paikkoja oli liian vähän, järjestäjä järjesti yhden rivin tuoleja varsinaisen tuolirivin eteen ja ohjasi meidät sinne, ihan keskelle.
Ihana konsertti! Sitä saa mitä tilaa, ja enemmänkin.
Kuvat ©Paula Kiviluoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti