Tytär oli tuore kuiskaaja Ulmin musiikkiteatterissa. Minulla on Stuttgartissa tuttava, joka käy mielellään teatterissa ja oopperassa. Niinpä lupasin hänelle kiitokseksi yhdestä palvelusta teatterilipun oopperaan Ulmiin, ja toivoin, että illastaisimme yhdessä oopperan jälkeen.
Olimme sopineet treffit Ulmiin. Sinä iltana ei kuitenkaan ollutkaan yhtään lippua enää – vain pari niitä kaikken kalleimpia. Oopperaliput eivät ole ilmaisia, mutta koska tämä mies oli jo matkassa Stuttgartista Ulmiin, päätin että maksakoon mitä hyvänsä, kyllä minä maksan ja kiristelen sitten vaikka hampaitani. Ja ”tilasin” meille samalla ilmaiset liput, sanomalla sen tilauksen ääneen, yksin ja omassa autossani. Esitykseen, joka siis oli loppuunmyyty.
Ilmaiseksi teattereihin ei yleensä muutenkaan mennä, joten: tehtävä mahdoton.
Tulimme molemmat sitten paikalle. Tytär otti meidät vastaan. Kiljuen riemusta. ”Äiti äiti! Kun musiikkiteatterimme intendentti kuuli, että äiti tulee, niin hän antoi minulle kaksi ilmaista VIP-lippua tämän illan oopperaan, minulle bonukseksi erittäin hyvästä työstä…!”
Hyvin syötiin illalla näytöksen jälkeen tämän tuttavan ja tyttäreni kanssa ja ihmeteltiin.
Sitä saa mitä tilaa ja enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti