Aamiaispöydässä tuoreita sämpylöitä ja muutakin mukavaa

Mennäänpä ajassa viikko taaksepäin. Kävinpähän taas yhden auton Saksasta ostamassa ja hakemassa. Yövyin ystäväni luona Hampurissa ja sain siellä sekä iltapalan että aamiaisen.



Ach! Uunituoreet sämpylät ovat rapeakuorisia ja herkullisia. Sämpylää ei missään tapauksessa saa pakata muoviin!

Tummaa leipää. Saksassa on maailman laajin valikoima leipää, tilastojen mukaan. Tummassa leivässä on usein jyviä mukana. Suomessa tunnettua hapanta ruisleipää sen sijaan ei ole. (Sivuhuomautus: 80% nk. suomalaisen ruisleivän ruisjauhosta tuodaan ulkomailta.)
Leivälle maksamakkaraa, juustoa, sillisalaattia. Suomen sana metvursti on sikäli hassu käännös, että”Met” on hunaja ja Saksassa Suomen metvursti olisi joko ”mustaa makkaraa” tai ”salamia”; Metwurst on aina levitettävä leivälle veitsellä, se on tahnaa kuten maksamakkarakin on.

Juustot Suomessa maistuvat minusta kaikki samalle. Saksassa on varaa valita! Ja eihän sulatejuusto ole juustoa ollenkaan.

Paitsi munat, ja jauhottomat ja sokeroimattomat makkarat, ja juustot, eivät aamiaiselta puutu hillot ja makeat hyytelöt. Niitä on tuhannen lajia, kuten on hedelmiäkin. On kirsikkaa ja kvittania ja mitä kummallisimpia marjoja.

Saksassa aamupala on monipuolinen ja herkullinen. Pikkupaikkojen yöpymispaikoissa, Gasthausissa sitä voi maistella, aamupala kuuluu aina hintaan.

Tavallista mustaa teetä on Suomesta lähes mahdotonta saada. Pusseissa on vain mujua, siitä ei kunnon teetä saa. Siksi tuon teeni joko Saksasta tai Venäjältä. Ravintoloissa Suomessa tilanne on peräti surkea, tarkemmin: varsin surkea. Haljakkaa vettä ja mujupussi. Tehköön teetä siitä kuka osaa. Tulos on kuin kakku ilman sokeria.

Mitähän varten leivän on oltava Suomessa kaupassa aamulla kahdeksaan mennessä, kun asiakkaat tulevat kello neljä iltapäivällä? Meidän kaksi vahvaa kauppaketjuamme määrää leivän hinnan – hinnassa on mukana työntekijöiden yötyölisä, kaksinkertainen palkka. Pienleipomot, jotka leipovat ne maukkaat leivät, eivät siksi voi kilpailla hinnalla.

Jos joku leipuri Suomessa keksisi myydä tuoreita sämpylöitä, saattaisi menekki olla mahtava. Sen varmaankin kieltävät hullunhauskat suomalaiset hygieniasäännöt… Oletteko ikinä kuulleet jonkun ranskalaisen tai espanjalaisen sairastuneen avoimena, paketoimattomana kotiin kuljettamaansa leipään? Hygieniasäännöt eivät ole EU:n määräyksiä, ne ovat ihan kotikutoisia. Saksalaiset laittavat leipänsä leipurinliikkeessä paperipussiin, eivät koskaan muoviin. Nykyisin Suomessa marketista saa puolivalmista itsepaistettavaa ranskanleipää ja sämpylöitä. Toiseksi paras vaihtoehto. Kokeilkaa!

Mitähän varten juuri suomalaiset ovat ruisleivästään ja aamupuurostaan huolimatta keskimäärin varsin sairaita ja ranskalaiset valkoisesta leivästään ja kehnosta aamiaisestaan huolimatta varsin terveitä?

Totta kai nämä ovat pelkästään omia mielipiteitä. Ne tosin jakavat kanssani kaikki muutkin, jotka ovat asuneet Saksassa. Törmäsin juuri eilen taas asiaan joka Suomessa ”on aina ennen tehty näin” ja jonka ”aina ennenkin näin tekemisellä” ei ole mitään järkevää syytä. Ihmiset vain ovat sellaisia. Suomalaisille on syötetty ja uskoteltu, että aamulla pitää syödä kunnolla. Kaikki ihmiset vain eivät olekaan samanlaisia. Miksi siis minun pitää tehdä sitä mitä kaikki tekevät?

Mutta oikeastihan on niin, että ihminen voi syödä melkein mitä tahansa. Nyt kun olen Venäjällä, nautin kunnon teestä ja todella maukkaasta ruuasta. Maatahan olenkin elämässäni vaihtanut jo useamman kerran. Ranskalainen ruoka on saanut kuulemma jonkun kansainvälisen tunnustuksen. Eipä ihme. Ja tärkeintä siellä lienee se, että ruokailuun otetaan aikaa - eikä ruokaillessa koskaan puhuta työasioista!