Eipä sitten kestänyt kauaa, kun matka Frankfurtiin lasten kanssa tuntui pitkältä ja hankalalta hoitaa. Vuosi oli 1987. Ryhdyin keskustelemaan Frankfurtin kielikouluyhdistyksen puheenjohtajan kanssa siitä, voisimmeko perustaa uuden ryhmän, joka olisi maantieteellisesti meitä lähempänä. "Jos en vie lapsia Frankfurtista mennessäni, niin ihan mielellään", kuului vastaus. Ryhdyin toimeen ja aika pian sainkin järjestettyä tilat Hölderlin-peruskoulussa ja opettajat ja rahat ja opetusmateriaalit, ja oppilaita ilmestyi sitten ties mistä ja yllättäen enemmän kuin olimme arvelleet, kolmen ryhmän verran. Lapset Frankfurtista muuten olisivat kyllä mielellään tulleet mukanani...
Nyt on helmikuu 2011. Petroskoissa ilmestyvä suomenkielinen lehti Karjalan Sanomat pyysi saada tehdä minusta lehtijutun, nyt kun lähden opetusrupeamalle Petroskoihin. Tuli samalla mieleeni yksi lehtijuttu vuosien takaa, Frankfurtin toiseen suureen päivälehteen Frankfurter Rundschau:hun, jonka levikki jotain puolet Helsingin Sanomien levikistä, kun aloitettiin Bad Homburgissa. Suomihan on Saksassa hyvässä maineessa. Kielikoulun alkaminen Bad Homburgissa syyskuussa 1987 oli juhlallinen asia ja aloitimme sen nostamalla ostamani samppamaljat koulun menestykseksi isäntäkoulun rehtorin ja oppilaiden vanhempien kanssa. Muistan kovasti jännittäneeni pitäessäni puheen siitä, mistä on kyse. Ja ihmetelleeni itselleni, miksi ihmeessä minun piti tällaisia asioita järjestellä. Ja sitten piti opetuksen alkaa.
Mutta: juuri sinä päivänä molemmat toiset opettajat myöhästyivät junasta eli eivät tulleet. Hiki nousi pintaan: minulla oli kielikoululaisia paikalla kolmisenkymmentä, oli heidän vanhempansa ja isäntäkoulun rehtori ja toimittaja... en selitellyt mitään, pyysin oppilaat luokkaan, annoin heille tehtäviä, puhuin vain asiaa. Kukaan ei huomannut mitään puuttuvan!
Oma toimintani Bad Homburgissa jatkui vain kaksi vuotta, koska muutimme pois, Bodenjärvelle. Sinne sitten perustin uuden kielikoulun.
Valtakunnallisesti Saksassa oppilaat toimittavat MOI-lehteä, kukin koulu vuodessa vuorollaan. Meille se oli liian vähän. Teimme ikioman, tosin epäsäännöllisesti ilmestyvän julkaisun ”Bad Homburgin Suomi-Sanomat”. Oppilaista se oli mukavaa ja juttua tuli paljon. Tätä samaa oman lehden linjaa jatkoin sitten Konstanzissa ja sen etäpisteessä Radolfzellissä. Mahdollisesti tästä syystä sitten ”jouduin” toimittamaan valtakunnallisen kuukausijuhlaisun ”renkaan” kieli- ja kielikoulusivua, jota työtä teinkin hyvän toistakymmentä vuotta.
http://www.rengas.de/fi/rengas-lehti/
Bad Homburgin kielikouluryhmät toimivat nykyisin Königsteinissa, joka myös sijaitsee Taunus-vuoristossa Frankfurtin pohjoispuolella. Frankfurtin kouluyhdistys on Saksan vanhin, toiminnan laittoi alulle Dr.Kaija Schmid-Marttila vuonna 1976. Toimipisteitä Frankfurtissa ja ympäristössä on nykyisin kuusi. Kielikouluja Saksassa on tällä hetkellä 24.
Bad Homburg on varsin viehättävä noin viidenkymmenen tuhannen asukkaan kylpyläkaupunki Frankfurtin pohjoispuolella. Kaikki kaupungit, joiden nimessä jossain muodossa on ”Bad” ovat kylpyläkaupunkeja, niin myös Hessenin osavaltion pääkaupunki Wiesbaden. Yleensä ne ovat saaneet alkunsa jostain terveyttä tuovasta mineraalilähteestä. Bad Homburg mainitaan historiankirjoituksissa ensimmäisen kerran vuonna 1500.
Olen ylpeä siitä, että olen saanut kuulua minäkin pieneltä osaltani kielikoulujen pioneerijoukkoon. Ansiokas yhteenveto koulujen historiasta ja toiminnasta löytyy sivuilta
http://www.rengas.de/fileadmin/user_upload/rengas-lehti/09-10-artikkelit.pdf ja
www.suomikoulut.fi .
Palkka ei ole päätä huimannut, ja yhdistystoiminnastahan ei makseta lainkaan. Palkitsevinta koko työssä olivat selvästi oppilaat!
Ihana asia on, että oppilaat oppivat, ja että jotkut heistä viestittelevät yhä vieläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti