Kirjailija lapsuudestaan Itä-Saksassa

Tänään on Saksan kansallispäivä, Saksojen yhdistymisen juhlapäivä. Yhdistymisestä on nyt kulunut 25 vuotta. Kopioin tähän ison osan tänään Ylen uutisissa ilmestyneestä artikkelista.

Minun kommenttini kursiivilla.

Kirjailija lapsuudestaan Itä-Saksassa: Minulle se oli vain teatteria

Kirjailija Franziska Hauser oli 15-vuotias, kun Berliinin muuri murtui. Lapsuuttaan Itä-Saksassa hän muistaa lämmöllä. Saksojen yhdistymisestä tulee tänään lauantaina kuluneeksi 25 vuotta.

Saksojen yhdistymisestä on kulunut neljännesvuosisata, ja erot itäisen ja läntisen Saksan välillä ovat pikkuhiljaa häviämässä.

Minun mielestäni yhdistyminen tapahtui aivan liian kiireellisellä aikataululla, mutta Helmut Kohl oli sikäli aivan oikeassa, että piti toimia ja heti, koska lainkaan ei tiedetty, miten tuolloin suuri ja mahtava ja yhä täysin arvaamaton Venäjä tulisi mieltään muuttamaan. Nopeasta aikataulusta johtuen tehtiin useita isoja virheitä. Totta kai talous piti saada kuntoon ja arvokkaat rakennukset korjattua, ja siihen kaikkeen tarvittiin paljon rahaa. Niinpä länsisaksalaisille määrättiin solidaarisuusvero, jonka piti olla voimassa vain vuoden, mutta se on olemassa yhä. Länsisaksalaiset investoivat itään ja saivat siitä verohelpotuksia.
Ero Itä- ja Länsi-Saksan välillä on edelleen olemassa ja vienee kokonaisen sukupolven, ennen kuin erot tasoittuvat.

Osa ihmisistä kaipaa kuitenkin Itä-Saksan taloudellista turvallisuutta. Yksi heistä on Franziska Hauser. Hän oli 15-vuotias, kun Saksat yhdistyivät. Nykyään hän on kirjailija ja valokuvaaja.

– Minulla oli ihana lapsuus, Franziska Hauser sanoo.

Hänen lapsuudessaan kukaan ei tarvinnut rahaa. Oli samantekevää, oliko sitä vai ei. Kaupoissa ei ollut mitään ostettavaa.

Itäsaksalaiset puolestaan eivät halunneet enää mitään itäsaksalaista tuotetta, joten itäsaksan kauppa ja teollisuus kuihtui.

"Minulle se oli vain teatteria"

Berliinin Treptowin puistossa on valtava muistomerkki kaatuneista neuvostosotilaista, jotka vapauttavat Berliiniä kansallissosialismista vuonna 1945. Siellä Franziska lauloi pikkutyttönä venäjäksi neuvostoliittolaiselle valtuuskunnalle 1980-luvulla. Nyt se tuntuu hänestä absurdilta, silloin se oli luonnollista.

– En tiennyt, mitä se tarkoitti. Minulle se oli vain teatteria, Franziska Hauser huomauttaa.

Lapselle ei ollut selvää, että Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) oli diktatuuri, joka vainosi toisinajattelijoita. Salainen poliisi Stasi oli valtavan suuri koneisto, ja sen lonkerot ulottuivat lähes kaikkialle.

Stasin palveluksessa oli 90 000 työntekijä. Se on maailmanennätys väestömäärään suhteutettuna.

"Aikuiset eivät puhuneet tietyistä asioista"

Stasilla oli myös 180 000 ilmiantajaa, ja 200 000 ihmistä tuomittiin vankilaan poliittisten mielipiteidensä takia – usein tekaistujen tai pakottamalla saatujen todistajanlausuntojen perusteella.

– Huomasin jo lapsena, että aikuiset eivät puhuneet tietyistä asioista, Franziska Hauser sanoo.

Stasin vasikoille ei saanut kertoa kaikkea. Franziska ei koskaan kysynyt, miksi. Hän ei myöskään miettinyt, oliko se oikein vai väärin.

– Kun kävimme ravintolassa, ja tarjoilija tuli pöytään, vaihdoimme saman tien puheenaihetta. Se johtui siitä, että äitini tiesi tarjoilijan olevan Stasin palveluksessa, ja tämä halusi kuulla, mistä puhuimme, Franziska kertoo.

Hänen äitinsä käytti koodisanaa, jolla puheenaihetta vaihdettiin.

– Se oli hassua, eikä vakavaa ainakaan meidän taiteilijapiireissämme, Franziska Hauser muistelee.

Tunnen paljon niitä saksalaisia, jotka olivat paenneet sotaa ja niitä, jotka olivat paenneet DDR:n hirmuvaltaa ja heidän sukulaisiaan, jotka ovat siitä aika karmeat seuraukset kärsineet.
DDR:ään emme turisteina päässeet, mutta usean kerran ajoimme maan läpi omalla autolla Berliiniin.

"Olimme melkein liian vapaita"

Berliinin muuri oli Hauserin lapsuudessa itsestäänselvyys. Muuri vain oli olemassa. Ei tarvinnut miettiä, miksi. Hauser kertoo suunnistavansa Berliinissä edelleen muurin mukaan.

Franziska oli 15-vuotias, kun muuri murtui. Se muutti teinitytön elämän. Yhtäkkiä itäsaksalaiset olivatkin vapaita lähtemään.

– Olimme melkein liian vapaita. Äitimme eivät ehtineet huolehtia meistä, koska he olivat menettäneet työpaikkansa, Franziska Hauser kertoo.

Yhdessä ystäviensä kanssa hän valtasi asunnon. Berliinissä oli paljon tyhjiä asuntoja, koska ihmiset olivat paenneet Unkarin kautta länteen.

"Venäjän opettaja oli kännissä"

Tilanne Franziskan koulussa oli kaoottinen. Oppikirjoja heitettiin roskiin, eivätkä opettajat tienneet, mitä opettaa.

– Venäjän opettaja oli kännissä. Äidinkielen opettaja oli niin onnellinen, että pussasi kaikkia. Rehtori sulki itsensä huoneeseensa, eikä halunnut tulla ulos. Kaikki oli muuttunut. Se oli kaoottista, mutta myös jännittävää, Franziska kertoo.

Lauantaina vietetään Saksan yhtenäisyyden päivää. Itä- ja Länsi-Saksa sulautettiin yhteen 3. lokakuuta 1990. Franziska Hauserille päivä ei ole merkittävä, mutta hän aikoo mennä piknikille lastensa kanssa, jos sää suosii. Välillä hän kaipaa takaisin DDR-aikaan.

– Näen omien lasteni kasvavan. Tuntuu siltä, että he joutuvat aina taistelemaan kaikesta. Heiltä puuttuu luottamus elämään, siihen että asiat hoituvat, töitä löytyy ja palkka riittää. Minun lapsuuteni oli paljon vapaampi, Franziska Hauser sanoo.

Saksassa tehtiin se virhe, että monet DDR:ssä hyväksi koetut asiat heitettiin romukoppaan. Esimerkiksi lastentarhoja suljettiin ja koska länsisaksalaiset naiset olivat kotiäitejä, oletettiin myös itäsaksalaisten naisten tyytyvät siihen. Länsi-Saksassa asuessani ajattelin kuten itäsaksalaiset, että tasa-arvoa on se, että nainen pääsee töihin. Tänään en ajattele niin, en ole sitä mieltä, että pienten lasten äitien on pakko lähteä töihin kuten Suomessa. Ilmeisesti kuitenkaan ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, eivätkä psykologit tiedä kaikkea, mikä olisi lapselle hyväksi. Ihmiset yleensä uskovat, että mitä ovat aina tottuneet tekemään, on se absoluuttinen oikea totuus. Toisaalta asiat kuitenkin muuttuvat johonkin suuntaan, pikkuhiljaa. Esimerkiksi Suomi on aina ollut kansainvälinen, sanovatpa nykyiset Muutos-puoluemieliset ja puolueen nimestä huolimatta juuri muutosta vastustavat ihmiset mitä hyvänsä.