Hieman toisenlainen väliaikaraportti
Neljä vuosikymmentä sitten metsien
kuolema, vesien saastuminen ja paperin kierrättäminen olivat kaikissa medioissa
ne suuret ja näkyvät ympäristöteemat. Euroopan vihreät puolueet saivat noilla
asioilla valtaa parlamentaarisessa (poliittisessa) demokratiassa. Teollisuuden ja liikenteen päästöt hieman vähenivät,
joet ja järvet jotakuinkin puhdistuivat, kierrätyksestä ainakin Euroopassa tuli itsestään
selvää.
Miten kauan tämän on vielä määrä jatkua tällä tavalla?
Vaikka paperia kerättiin ahkerasti ja luonnonmukaisia elintarvikkeita
suosittiin, on jo useita vuosia tullut selväksi, että on tapahtumassa
ilmastonmuutos, mutta sen vaikutukset jäävät useimmille epäselviksi.
Arkielämässä asia ei estä juuri ketään, ei myöskään ekologisesti ajattelevia
ihmisiä lentelemästä kuin hullut maanosasta toiseen, ostamasta kalliita
maastoautoja ja pitkästymästä yhä suuremmissa asunnoissa. Toinen puoli
väestöstä voi näin tehdä, toinen harvoin jos ollenkaan.
Perusvihreät aatteet kuten ekologia ja ”sosiaalinen vastuu” ja abstrakti
ja kaukainen ilmastonmuutos ovat nyt
myös teollisuuden tavoitteita - ainakin
puheissa. Tosin se ei saa olla ristiriidassa talouskasvun kanssa, muuten mukana
ei ole teollisuus eikä politiikka.
Menestystarina
ympäristönsuojelu
Ympäristönsuojelu oli tosiaankin muutaman vuoden oikea menestystarina. Kun
katsotaan neljän vuosikymmenen taakse, niin nähdään, että metsien kuoleman
pelkääminen sai aikaan teollisuuden päästöjen kalliin ja hankalan vähenemisen,
ja vesistöjen pilaantumisen pelko sai aikaa paremman jätevesien puhdistamisen,
ja materiaalien kierrätys sai aikaan runsaasti uusia yrityksiä, jotka
erikoistuivat materiaalien kierrätykseen. Siis uusia taloudellisia aloja,
joilla oli hyvät teollisuuden ja kaupankäynnin kasvumahdollisuudet.
Ratkaisuista sellaisten raaka-aineiden ja luonnon hyväksikäytön estämiseksi,
joista ei ole teollista hyötyä, ei kuitenkaan ollut kyse. No jaa: vähemmän
käyttöä, eli vähemmän uuden ostamista, tavaroiden pitempiä käyttöaikoja,
riittävyyttä – siinä se. Se tarkoittaa kuitenkin samalla talouden supistumista
ympäristön hyväksi.
Siksi jo 70-luvulla julkaistun elististisen Rooman klubin julkaisemat
varoitukset siitä, että ekonomistien ikuiset kasvuvaatimukset törmäävät
luonnollisiin rajoihin, eivät johtaneet mihinkään. (He uskoivat
muuten tosissaan ikuiseen kasvuun - niin naiiveja taloustieteilijät voivat olla.). [1]
Sellainen olisikin kiehtovaa. Jos käyttäisimmekin kaikkea kaksi kertaa niin kauan
kuin nyt emmekä heittäisi ruokaa roskiin (40-50% tuotetusta ruuasta ei
päädykään kansalaisten vatsaan), raaka-aineiden tarve puolittuisi ja eläminen
maksaisikin meille vain puolet nykyisestä ilman mitään menetystä mukavuudesta.
Töitä tarvitsisi tehdä vain puolet nykyisestä ajasta. Vaikka työpaikkoja olisi vähemmän tuotannon
vähennyttyä, jäljelle jäävät työpaikat voitaisiin jakaa tasapuolisesti työtätekevien
kesken.
Onhan tuo hieman yksinkertaista laskuoppia, sillä ei asuin- eikä etenkään
energiakuluja voi noin vain puolittaa. Periaatteessa kuitenkin tuollainen ympäristönsäästöajatus
voitaisiin toteuttaa. Ainoa ongelma on, että se ei lainkaan miellyttäisi
teollisuutta, kauppaa, politiikkaa eikä mediaa.
Ongelmallinen
ympäristönsuojelu
Luonnon kunnioittaminen ei
tarkoita vain ilman saastumista (eli ilmastonmuutosta korkean CO2-tuotannon
takia), vaan ennen kaikkea luonnon resurssien säästämistä. Metallien, fossiilien
polttoaineiden (hiili, öljy, maakaasu), ja myös sellaisten jokapäiväisten
asioiden kuten hiekan tai hedelmällisen maan. Ne ovat tämän planeettamme
rikkauksia, syntyneet miljardeja vuosia sitten, ja nekään eivät enää lisäänny.
Se, mitä viime vuosina on kehitetty ja tuotettu etikettien „vihreä“, „ympäristöystävällinen“
tai „ympäristönsuojelu“ alla, on tarkemmin katsoen vain ”vihreää valhetta” [2].
Näin yli 80-vuotias ympäristöpioneeri Friedrich Schmidt-Bleek viimeisimmässä
kirjassaan. Sellaisia ovat ”vihreät tuotteet” kuten aurinkovoimalat,
sähköautot, tuulivoima, lämpöeristys, älykkäät sähköverkot, keskitetty tiedontallennus
(pilvipalvelut), mobiilit viestintävälineet. Uudet poliittisesti vaaditut ja
verovaroin tuetut teollisuudenhaarat ovat todellisuudessa useimmiten vain
resurssien siirtoa, joita juhlitaan uuden kasvun tuojina. Katsotaanpa tätä
kaikkea vielä hieman tarkemmin.
Lämpöeristys
Rakennusten lämpöeristämisen on tarkoitus lisätä asuintilojen
energiatehokkuutta. Mitä parempi eristys, sitä vähemmän tarvitaan sähköä,
kaasua tai kaukolämpöä. Tuo tiedetään 1970-luvulta lähtien ja siksi alettiin lämpöeristää.
Tuolloin oli kyse siitä, että asuntojen koot olivat kasvaneet; ne ovatkin
sitten 50-luvun kaksinkertaistuneet. 90-luvulla ruvettiin ajattelemaan myös
ympäristöä ja sen myötä alettiin maksaa tukia valtion kassasta (siis
verovaroista). Nykyään rakennusten lämpöeristäminen on kaikkien puolueiden ja
julkisten tahojen lempilapsi. Keskitytään etenkin vanhoihin, huonosti
eristettyihin rakennuksiin.
Noin 80 prosenttia lämpöeristystöistä – eli noin 800 miljoonaa neliömetriä
Saksassa 20 vuoden aikana [3]
– tehdään lämmöneristysmenetelmin
(EIFS, ulkopuolinen eristys), joissa käytetään polystyreeniä. Siitä riemuitsee
tietenkin muoviteollisuus.
Samalla esiin tulevat eristysongelmat. Polystyreenilevyt pitää käsitellä palonsuoja-aineella,
jotta tulipalon sattuessa levyt eivät toimisi tulen levittäjinä. Siihen
käytetään hexybromcyclododecania (HBCD) [4]
. Se on erittäin vaarallinen aine ja siksi kiellettyjen aineiden listalla. On
toki vähemmän ongelmallisiakin, ekologisia eristeitä, mutta ne ovat
huomattavasti kalliimpia.
Tämän lisäksi näissä uusissa seinissä käytetään levä- ja sienimyrkkyä
estämään sieni- ja leväkasvua (kyllä, leväkasvua). Sade huuhtoo aineet aivan
varmasti luontoon ja sitä myöten pohjaveteen. Koska mikään rakennus ei kestä
ikuisesti, syntyy purettaessa myös ongelmajätettä, kun polystyreeni joudutaan
repimään irti seinästä. Nuo 800 miljoonaa neliötä pitää sitten joskus viedä
johonkin.
Näin on syntynyt huomattava kuormitus ympäristölle, joka on saatu aikaan
ympäristönsuojelulla (energiakäänteellä ja ilmaston lämpenemisen estämiseksi),
mutta ilman suurempia merkittäviä energiasäästöjä ja sen myötä CO2-päästöjen
vähenemistä.
Eristysfirmojen mainostamat säästöt on useimmiten todettu liian suuriksi. Luvatut
50 prosenttia kutistuvat käytännössä usein 15 prosenttiin – ja investointi tulee
kannattavaksi vasta 30 vuoden kuluttua [5],
olettaen että eriste kestää niin kauan. Kaiken lisäksi tapahtuu vielä se psykologinen
ilmiö, että usein asukkailla on taipumus kääntää lämmitys hieman korkeammalle.
.
Kuluttajansuojelukeskukset ovat myös sitä mieltä, että „hyvin eristetty
puolittaa lämmityskulut“ ja ”kuluttajansuojelun energianeuvontaa tukevat Saksan
talous- ja energiaministeriö”. Kansantaloudellinen hyöty ei kuitenkaan ole
kiistaton. Saksassa vuoteen 2050 eristämiseen käytetään 838 miljardia euroa,
mutta energiakulut vähenevät vain 370 miljardia euroa. Tämä vuonna 2013
julkistettu Prognos-tutkimus, jonka antoi toimeksi tuista vastaava julkinen
KfW-pankki, aiheutti huomattavaa kauhistumista vihreiden ja luonnonsuojelijoiden
keskuudessa.
Etpä uskokaan, miten paljon säästämme lämmityskuluja tämän psykologisen tempun ansiosta!
Sähköauto
Toinen politiikan lempilapsi lämpöeristämisen lisäksi on sähköauto. Todella
kiehtova ajatus: pakokaasuja tuottavan ja luonnonvaroja tuhlaavan eli öljyä tarvitsevan
moottorin sijaan moottori onkin äänetön, polttomoottoria teknisesti
ylivoimaisempi (vääntömomentti, energian talteenotto jarrutettaessa) sähkömoottori. Kaikkien liikkuvien
asioiden, siis myös sähköauton ongelma on akku. Se rajoittaa liikkuvuutta,
mutta käytännössä ei kuitenkaan ole merkittävä, sillä ovathan myös
mobiililaitteiden käyttäjät tottuneet lataamaan laitteensa öisin pistorasiasta.
Auto kuitenkin on omanlaisensa vapauden symboli: kuka hyvänsä voi ihan itse
ja rajoittamatta (jos ei oteta huomioon ruuhkaa) liikkua minne vain kuin omassa
olohuoneessaan, tietenkin myös näyttäen statuksensa ulospäin (auton merkki,
tyyppi, väri, varusteet). Töistä kotiin
tai minne mieli tekee, nopeasti ja aikatauluista riippumatta, iltamyöhällä
Berliinistä Müncheniin, tai vaikkapa Barcelonaan.
Sähköauton ympäristön saastuttajat ovat moottori, akku ja lataamisen
energia, hybridiautoissa lisäksi kaksinkertainen moottori. Yksin moottoriin
tarvittava kupari aiheuttaa vähintään 8 tonnin resurssien käytön, sen lisäksi valmistettaessa
valtavan veden- ja CO2:n kulutuksen. Sama koskee akkua, jota varten on
kaivettava maasta paljon litiumia.
Mainostajat jättävät kaiken valmistamisesta aiheutuvan ympäristön
kuormittamisen mainitsematta, vain ajon aikana tapahtuva kuormitus kerrotaan
(eikä siinäkään latausenergiaa). Silloin kulutus on tietenkin nolla. Jos taas
kokonaisuus otetaan huomioon, niin:
Henkilöauto, jonka käyttöikä on pitkä ja jolla liikkuu mahdollisimman monta
ihmistä kerralla, on ekologisesti järkevämpi kuin yksikään ekoauto, vaikka sen
polttoaineen kulutus olisikin vähäistä tai korvattaisiin muilla energioilla kuten
vaikkapa sähköllä.
Aurinkoenergia
Aurinkopaneeleja on viime vuosina tullut katoille paljon. Syy siihen on
tukeminen verovaroin ja se, että kun paneeli liitetään sähköverkkoon, maksavat
muut sähkön kuluttajat tuon yksityisen minivoimalan syöttötuen.
Aurinkopaneelien hinnat ovat pudonneet, koska niitä valmistetaan paljon
Kiinassa, joka puolestaan on saattanut eurooppalaiset valmistajat vaikeuksiin.
Aurinkopaneelien ympäristöystävällisyyden puolesta esitetään mielellään
niiden energian takaisinmaksuaika. Siis esitetään, että noin parissa vuodessa
niiden valmistus-, kuljetus- ja asennuskulut maksavat itsensä takaisin.
Unohdettiin valmistusresurssit. Kaikilla
puolijohtotuotteilla, siis myös aurinkopaneeleilla materiaalintarve on korkea
ja valmistuksessa syntyy ympäristölle vahingollisia kaasuja [7],
mutta tarkempaa ei vielä tiedetä. Schmidt-Bleek laskee, että ekologinen kuormitus
on 0,5 kg/kWh, mikä on rusko- ja kivihiilen jälkeen kolmanneksi korkein arvo. Aurinkopaneelien
kierrätys on edelleenkin ratkaisematon ongelma. Aurinkopaneelien käyttöikä on –
toivottavasti – todellakin 20 vuotta.
Tuulivoima
Myös tuulivoima on valtavasti lisääntynyt, Maalle ja merelle rakennetaan
yhä suurempia tuulimyllyjä. Oletetaan, että tuulivoimalan käyttöikä olisi 20
vuotta, ja että investointi kannattaisi alle vuodessa [8].
Mitään lukuja ei julkisuudessa esitetä resurssien tarpeesta, vain se huomio, että
kierrätykseen olisi nyt kiinnitettävä huomiota. Schmidt-Bleek sanoo ekologisen
kuormituksen olevan 0,027 kg/kWh, mikä on paljon vähemmän kuin vesivoimalla. Monet
kuitenkin kokevat tuulivoiman häiritsevänä.
Viranomaiset eivät näe tuulivoimaloista ihmisille mitään haittaa:
"Tavallisten asutusalueiden läheisyydessä olevien myllyjen aiheuttama
matalafrekvenssinen ääni on selväsi kuulo- ja tuntemisrajan alapuolella. Siksi
nykytietojen mukaan tuulivoialat eivät aiheuttaisi mitään vaaraa ihmisen
hyvinvoinnille ja terveydelle." Bayerisches Landesamt für Umwelt [9]
Kuitenkin tuulivoimaloiden lähellä asuvat ihmiset valittavat melusta,
varjoista ja maiseman pilaantumisesta (”maiseman betonisoinnista”). Eläinsuojelijat
valittavat lintukuolemista pyörivien siipien takia. Silloin tällöin vastustaja
voittaakin oikeudessa ”taistelun tuulimyllyjä vastaan”.
Nyt kun ajattelen tarkemmin... tämä taisikin olla aika tyhmä teko...
Älykkäät verkot
Kolme perustavanlaatuista teknistä ongelmaa nk. energiakäänteessä ja
vaihtoehtoenergioissa on niiden hajanaisuus, sattumanvaraisuus ja sähköenergian
varastoinnin puute. Elektroniikka, sähköteollisuus ja suuret energiantuottajat
haluavat ratkaista nämä ongelmat teknisesti älykkäillä verkoilla ja tietenkin
uusilla sähkölinjoilla (siirtoverkoilla). Tarjonnan optimoimiseksi
sähköntuotantoa säädellään samoin kuin kulutusta. Niin voi tehdä, jos
kotitalouksiin asennetaan n. ”Smart Meters” eli älykkäät mittarit, jotka EU on kaukokatseisuudessaan
jo määrännytkin. Tästä pakkoasentamisesta tietenkin tykkäävät laitevalmistajat,
aivan kuten he riemuitsivat uusien ja oikeastaan automaattisten markkinoiden
avauduttua, kun hehkulamput kiellettiin.
Sähkövirran „älyttämisen“ kustannuksia kuluttajille ja ympäristölle (avainsana:
resurssienkäyttö) ei vielä juurikaan ole huomioitu. Ei myöskään tietosuojaa
(sillä mittarit ovat kuin avaimet asuntoihin).
On itsestään selvää, että sähköjohdot ja sähköllä käyvät koneet
kuormittavat elävää ympäristöä sähkö- ja magneettikentillään. Näitä asioita
käsitellään viranomaistahoilla [10]
rauhoittamalla kansalaisia, tai kai voisimme myös sanoa välittämättä heistä
lainkaan.
Mobili internet
ja pilvi
Viestintävälineiden (älypuhelin ja tabletti, ei enää PC) pieneneminen on
ensi näkemältä ympäristöystävällistä, jo siksi, että välineet ovat pieniä.
Jatkuvasti kasvava internet- ja etenkin videokäyttö älypuhelimilla samoin
kuin pilvipalvelujen tavanomaiseksi käynyt käyttö tietokoneiden kautta on
lisännyt energian hintaa sekä laitteiden elektronisiin osiin tarvittavaa luonnonresurssien
käyttöä arvaamattoman suuriksi.
Vanhempi, pieni kännykkä (80 grammaa) ei ole vain pieni korvan vieressä oleva mikroaaltouuni (avainsana: elektrosmog), vaan sen ekologinen kuormitus valmistuksessa
on 75 kilogrammaa, älypuhelimilla huomattavasti enemmän. Tietokone ja sen
tulostimen kuormitus on 1000 kilogrammaa [11].
Lukuun sisältyy vain materiaali, eli ”maankäyttö” – ei valmistuksessa tarvittu
vesi eikä vapautunut CO2.
Lisäksi tulee toinen kuormitus käytöstä (lataaminen) ja kolmas käyttöön
tarvittavasta järjestelmästä (lähettimet: rakenteet ja energian kulutus). Niinpä vuonna 2010 Saksassa informaatioteknologia käytti energiaa 59
miljardia kilowattituntia.
Eikä loppua vieläkään. Cisco-tutkimuksesta käy ilmi, että mobiili
tiedonsiirto maailmanlaajuisesti (vuodesta 2013) tulee kasvamaan vuoteen 2018
mennessä 11-kertaiseksi. Videot muodostavat vajaat 70 prosenttia
mobiilitietoliikenteestä pilvipalveluista. Hitaasti tapahtuva eikä enää edes
kenenkään huomaama ihmisten ja heidän ympäristönsä täydellinen verkottuminen ("Internet
of Things", internet-verkon
laajentuminen laitteisiin ja koneisiin, joita voidaan ohjata, mitata ja
sensoroida internet verkon yli) ovat aiheuttamassa siirtymisen seuraavalle energian-
ja resurssienkäytön asteelle.
Täällä! Minä olen täällä!
Mitä tämä tarkoittaa?
Vanhan ympäristönsuojelun kunnostamistoimenpiteet (pakokaasu- ja
vesienpuhdistus, kierrätys) olivat omalta osaltaan toimivia, joskin kalliita,
vuosittain noin 40 tuntia kierrätykseen taloutta kohden.
Uusi ”vihreä” teknologia lanseerattiin liian nopeasti, huolimattomasti ja mitään
kyseenalaistamatta. Tärkein motiivi oli saada aikaa uusia vihreitä
tuotantoalueita, eli niin sanotusti ihmisystävällistä talouskasvua. Vahingot
näkyvät sitten myöhemmin, kun vanhat jäärät ja päätökset tehneet poliitikot ovat
lähteneet. Ongelmien siirtämisestä myöhemmäksi, globaalin teollisuuden ansaitsemismahdollisuuksien
lisäksi, näkyy tulleen politiikan yleinen periaate.
[1] Dennis Meadows: Die Grenzen
des Wachstums, Bericht des Club of Rome zur Lage der Menschheit, Stuttgart
1972. Eine lesenswerte Neufassung dazu liefert einer, der damals schon dabei
war, Jorgen Randers: 2052. Der neue Bericht an den Club of Rome. Eine globale
Prognose für die nächsten 40 Jahre. München 2012.
[2] Friedrich Schmidt-Bleek: Grüne
Lügen. Nichts für die Umwelt, alles fürs Geschäft - Wie Politik und Wirtschaft
die Welt zugrunde richten. München 2014.
[3] Richard Haimann: Die große Lüge von der Wärmedämmung, in: Die
Welt, 29. 3. 2013.
[4] Manfred Krines: Wärmedämmung
aus Polystyrol, Wohnung + Gesundheit 148/2013 .
[5] plusminus: Energiesparen
mit Wärmedämmverbund-Systemen?, ARD, 23. 11. 2011.
[6] Friedrich Schmidt-Bleek: Grüne
Lügen. Nichts für die Umwelt, alles fürs Geschäft - Wie Politik und Wirtschaft
die Welt zugrunde richten. München 2014; S 138.
[7] Eine umfassende Übersicht,
Angaben zum Ressourcenverbrauch fehlen jedoch: Fraunhofer-Institut für Solare Energiesysteme ISE: Aktuelle
Fakten zur Photovoltaik in Deutschland (7. 1. 2015) .
[8] VDI ZRE Kurzanalyse Nr. 9: Ressourceneffizienz Windenergie.
[9] Bayerisches Landesamt für
Umwelt: UmweltWissen - Klima und Energie, Windenergieanlagen -
beeinträchtigt Infraschall die Gesundheit?
[10] Bundesamt für Strahlenschutz: Stromleitungen und Strahlenschutz (2013,
2014), Land Salzburg: Informationsmappe Elektrosmog (2008).
[11] Wuppertal-Institut: 18 Factsheets zum Thema
Mobiltelefone und Nachhaltigkeit (3013).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti