DDR:n perintö ja AfD

Saksassa vihalla pakolaisia kohtaan on yksinkertainen motiivi: itäsaksalaiset ovat kateellisia Merkelille.

Itä-Saksassa useimmat ihmiset joutuivat Saksojen yhdistymisen jälkeen muuttamaan kaiken. Monet näistä ihmisistä eivät ole sopeutuneet. Heti rajan avauduttua se oli kaikille helpotus, mutta pian sen jälkeen selvisi ikävä totuus: ei tullutkaan paratiisia. Itäsaksalaiset odottivat asioita, jotka eivät ole mahdollisia. Se pieni joukko, joka vihaa ulkomaalaisia, ei tunne itseään hyväksytyksi vaan syrjään heitetyksi. Nyt heillä ei enää olekaan sitä vahvaa johtajaa, joka tekee kaiken heidän puolestaan, vaan jokaisen on toimittava itse.

Ja sitten kansleri tuntuukin suosivan pakolaisia eikä itäsaksalaisia. 1991 bannereissa luki: ”Helmut, näytä meille tie talouden ihmemaahan!” Jotkut saivat Helmut Kohlin ansiosta vaurautta ja hyvinvointia. Entä mitä he tuntevat saavansa Merkeliltä? 

 

DDR:n perintöä on tunne suljetusta yhteiskunnasta. Ei opittu tulemaan toimeen muiden kuin omanlaisten ihmisten kanssa. Uskonnollista vakaumusta ei päässyt syntymään, koska ateismi oli aina tärkeämpää kuin uskonto. Monelle on siksi uhka nähdä ihmisiä, jotka näkyvästi kunnioittavat jumalaansa. Mitään ei tehty sen eteen, että muutkin ihmiset olisi hyväksytty, vaikka periaatteessa olikin olemassa monipuoluejärjestelmä ja vaalivapaus. Kristillisdemokraattien ”punainen sukka” –kampanja kääntyi itseään vastaan. 

Lännen kristillisdemokraatit julistivat, että katsotaan tulevaisuuteen, mutta ei punaisissa sukissa – mikä tarkoitti, että ei vanhanaikaisesti ja suljetusti vasemmistolaisesti ajatellen kuten DDR:n aikana. Monet tunsivat silloin itsensä petetyiksi ja heidän elämäntapansa ei-toivotuksi.

Olisi ehkä ollut parempi hyväksyä itäsaksalaisten totuttu ajattelutapa eikä väkisin ympätä heitä lännen malleihin. Keskustelu kääntyi kaikkea ”vierasta” vastaan. Länsi-Saksassa osataan panna vastaan ja neuvotella, jos joku asia ei miellytä – Itä-Saksassa paha olo kääntyi vieraan vastustamiseksi, koska missään ei oltu opittu muita toimintatapoja.

Monet nykyiset AfD:n (vaihtoehto Saksalle –puolueen) johtajat ja kannattajat kasvoivat Itä-Saksassa. AfD:n piilosanoma on DDR:n puolustusta. Alun perin AfD syntyi protestina eurooppalaista rahapolitiikkaa vastaan, mutta se asia jäi kokonaan varjoon suuren pakolaismäärän takia. Samalla aate levisi myös länteen. Syntyi käsite ”vaihtoehtoinen” – vaihtoehtoinen perinteiselle länsisaksalaiselle politiikalle. Vierasmaalaisten vihaaminen kulminoituu nyt nk. suoran demokratian vaatimukseen.

Vuonna 1989 Leipzigissa huudettiin ”Me olemme yksi kansa”. AfD muutti sen muotoon ”Me olemme kansa” – vastakohtana muun maan kansalaisille. Merkel sanoi katsellessaan ulkomaalaisvihamielisiä mielenosoituksia, että ”tämä ei ole enää minun kansani”.  Niinpä mielenosoittajat sitten osoittivat mieltään myös Merkeliä vastaan, ja siksi Saksan saa heidän mielestään olla vain saksalainen Saksa. 

 Mielenosoitus yhtenäisyyden puolesta Dresdenissä 1989

 Mielenosoitus pakolaisia vastaan Dresdenissä 2014

Poliittisesti kummallista on, että juuri Merkel itse on itäsaksalainen. Ja myös, että Dresdenissä ei pakolaisia ole lähes ollenkaan, mutta siellä ovat suurimmat mielenosoitukset.