Amatöörit rakensivat arkin, asiantuntijat Titanicin

Älä aina usko mitä sinulle sanotaan.

Mitähän varten on niin mukavaa mollata toisia? Vastaus: sehän nostaa, joskin vain hetkeksi, oman minän korkeampaan arvoon. Vaikkapa maahanmuuttajat, eriuskoiset, aikaansaavat ja ahkerat ihmiset, tai muut sellaiset, jotka eivät ole tismalleen samanlaisia kuin minä, ovat pahasta ja heidät pitää tuomita.
 

Viimeisin kohdalleni sattunut on tsasounan rakentamiseen kohdistunut arvostelu. Etukäteen päättivät muutamat hirsirakentajat, että ei siitä mitään tule, eikä se ikinä tuolla tavalla valmistu. Vaan valmistuipas. Yhtään ei tarvitse hävetä, vaan vallan päinvastoin. Ja venäläiset ja bulgarialaiset ortodoksit arvostelivat rajusti, että koska en ole ortodoksi, teen kaiken väärin. Ja kuinka ollakaan, osoittautui, etteivät arvostelijat olekaan ortodokseja, vaan luterilaisen kirkon jäseniä.

Kun menin Saksaan, kävin ihan muuten vaan työvoimatoimiston neuvonnassa pääpaikassa Frankfurtissa kysymässä, miten urani voisi edetä Saksassa. Sain hyvin tylyn vastauksen mennä takaisin kotimaahan, koska en kuitenkaan koskaan oppisi saksaa kunnolla. Vaan hyvin olen kuitenkin leipäni ansainnut juuri saksaa kunnolla osaamalla. 

Anoppi aikoinaan manaili, että emme koskaan saa sitä emmekä tätä, jos emme tee kuten hän sanoo. Emme saa koskaan taloa, jos matkustelemme maailmalla. Vaan kaiken saimme. Jopa ne lapsetkin ja juuri siihen aikaan kun halusimmekin. Enkä päivääkään ole katunut sitä matkustelua maailmalla.

Jopa ex-mieheni kauhistui, kun kuuli, että olin neuvotellut yhteistyöstä vuokralla olleen toimitilan suhteen. Olin muka antanut valttikortit kädestäni. Niin kuitenkin kävi, että juuri yhteistyötarjoukseni takia sain kyseisen toimitilan. Eivätkä naiset kuulemma voi myydä metsäkoneita eivätkä ajaa, saati sitten ostaa autoja. Olen todistanut, että ei pidä paikkaansa.

Kateus on kantava voima. Mutta oikeasti kateus pitää ansaita. Mitä sitä sellaista kadehtimaan, joka ei ole mitään aikaan saanut? Ei pidä välittää muiden moittimisesta. Ei minun uskoani Jumalaan yhtään horjuta se, että joku moittii ikoneita epäjumalankuviksi. Se osoittaa vain sen, että moittijalla ei ole asiasta mitään tietoa, ja moitteen voi jättää omaan arvoonsa.

Älä luovuta. Ei haittaa jos kaatuu, voittaja ei ole se joka kaatuu, vaan se, joka nousee kaaduttuaan taas ylös. 

Noudatan isäni opetusta: Tunne oma itsesi, anna arvo toisillekin. Emmekö voisi kerrankin helpottaa sekä omaa että toisten elämää vain toteamalla, että olemme erilaisia, mutta samanarvoisia?