Kaikenlaista
mielenkiintoista on saanut pitkän elämän varrella nähdä ja kuulla. Tietokoneenkeksijän tapaamisesta olenkin jo kirjoittanut. Olen myös saanut kuulla
atomipommin keksijää. Työpaikkanihan oli Saksan silloinen ydintutkimuskeskus,nykyinen tutkimuskeskus Leopoldshafenissa, Karlsruhen kaupungin vieressä.
Itse asiassa kaikki
myöhemmät kohtaamiset jäävät jotenkin tuon ajan varjoon siksi, että
ydintutkimuskeskuksessa oli töissä maan ja maailman huipputieteilijöitä, joiden
kanssa päivittäin lounastimme ja keskustelimme. Projektimme kielethän olivat englanti ja ranska, joita piti minunkin sujuvasti osata puhua, jotta ylipäätään voin työni tehdä. Emme tietenkään kaikki olleet mitään
huippuja, paitsi oma esimieheni Prof. Peter Elias,
joka perusti ja kehitti sekä EU:n että FDA:n (USA:n Food and Drug
Administration) lisäainekomission ja toimi molemmissa asiantuntijana. Hänen
matkojensa aikana toimin projektimme asioissa täysin itsenäisesti - melkoinen vastuu
nuorelle, kokemattomalle mamulle! Toisaalta: mamuja olivat kaikki muutkin, siis
kaikki projektimme viisi varsinaista omaa työntekijää. Tutkimustyöt tehtiin eri puolilla maailmaa eri laboratorioissa ja projektiin
osallistuivat OECD, IAEA, WHO, FAO sekä 25 maailman valtiota. Eli
kun järjestin kokouksen, siellä vallitsi aina kielten kirjo. Harvinaisuutena pidettiin tuolloin sitä, että sekä Irakin että Israelin edustaja istuivat sulassa sovussa samassa pöydässä.
Ydintutkimuskeskuksessa
pidettiin myös seminaareja ja kaikenlaisia yleisötapahtumia. Osallistuminen
oli vapaaehtoista, mutta tapahtumat vetivät aina paljon keskuksen omia
työntekijöitä. Näitä oli fyysikko Edward Tellerin vierailu joskus 1970-luvun
lopulla. Teller oli opiskellut
Karlsruhen teknisessä korkeakoulussa, joten seutu oli hänelle varsin tuttua
ennestään.
Tuolloin 1970-luvun
lopulla Teller oli jo iäkäs, olihan hän syntynyt 1908. Hän oli syntynyt Unkarin
juutalaisena ja vastusti syvästi sekä kansallissosialismia että kommunismia. Hän
pakeni vuonna 1933 ensin Englantiin ja pari vuotta myöhemmin USA:han. Samasta
syystä mainittu esimieheni, juutalaissynteinen professori Elias oli paennut
Itävallasta Englantiin sodan aikana.
Maailmalla tunnetuksi Teller
tuli ”vetypommin isänä”.
USA:ssa Telleristä tuli nk. Manhattan-hankkeen työntekijä, joka kehitti ensimmäiset ydinpommit. Jo tuolloin hän panosti fuusioon perustuvien ydinaseiden kehittämiseen. Sodan jälkeen Teller syyllisti kuulusteluissa turvallisuusluokituksesta Robert Oppenheimerin, joka oli hänen entinen kollegansa Los Alamos National Laboratoryssa, ja tästä syystä Tellerin maine tiedeyhteisössä kärsi suuresti. Häntä kuitenkin tukivat sekä USA:n hallitus että armeijan tiedeyhteisö. Teller oli Lawrence Livermore National Laboratoryn perustajajäsen, useita vuosia sen johtaja ja myöhemmin apulaisjohtaja.
Teller oli koko elämänsä tunnettu sekä suurista tieteellisistä kyvyistään että monimutkaisesta käyttäytymisestään.
USA:ssa Telleristä tuli nk. Manhattan-hankkeen työntekijä, joka kehitti ensimmäiset ydinpommit. Jo tuolloin hän panosti fuusioon perustuvien ydinaseiden kehittämiseen. Sodan jälkeen Teller syyllisti kuulusteluissa turvallisuusluokituksesta Robert Oppenheimerin, joka oli hänen entinen kollegansa Los Alamos National Laboratoryssa, ja tästä syystä Tellerin maine tiedeyhteisössä kärsi suuresti. Häntä kuitenkin tukivat sekä USA:n hallitus että armeijan tiedeyhteisö. Teller oli Lawrence Livermore National Laboratoryn perustajajäsen, useita vuosia sen johtaja ja myöhemmin apulaisjohtaja.
Teller oli koko elämänsä tunnettu sekä suurista tieteellisistä kyvyistään että monimutkaisesta käyttäytymisestään.
Itse muistan Tellerin
kertoneen, että jos hän olisi tiennyt, mitä kauheita asioita ydinpommin
kehittäminen tarkoitti, hän ei olisi koskaan ollut siinä mukana. Hänen
alkuperäinen ajatuksensa ei ollut lainkaan mikään pommi, vaan ydintekniikan
kehittäminen rauhanomaisiin tarkoituksiin. Näin hän itse sanoi. Muistan hänen sanoneen näin siksi, että siitä keskusteltiin tapahtuman jälkeen. Täytyy muistaa,
että olimme tuolloin keskellä kylmän sodan aikaa, ja että Hitlerin valloitussotia saksalaiset käsittelivät toisin kuin nyt myöhemmin. Nykyssaksalaiset kysyvätkin, miksi jatkuvasti hehkutetaan toista maailmansotaa kuin se olisi ollut eilen, eikö olisi jo aika siirtyä nykyaikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti