Missä on ruumis?
Olen saanut seurata muutaman
kalajokisen yksityisen ja yrityksen toimintaa viimeisen vuoden ajan varsin
läheltä. On selvää, että kaikki eivät tykkää kaikista eivätkä kaikki tule
kaikkien kanssa toimeen, sillä siihen emme tarvitse mitään muita kulttuureja,
että olemme asioista eri mieltä. Tämä on se kuuluisa ”hammastahna väärin
puristettu” –teema, jossa ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia
toimintatapoja. Liitto kariutuu, jos ei löydetä yhteistä toimintatapaa.
Kaikki muistavat median
lemmikin, työpaikkakiusaamiskohun Räty / Ahde. Ei koske meitä? Väärin. Koskee,
tässä ja nyt, meidän keskellämme, aivan vieressämme, jokapäiväisessä elämässä.
Eikä mitään ole tehtävissä, sillä pikkukaupungin monet suuret ja mahtavat
kaiken itselleen omivat perikalajokiset suvut ovat kaikkien näiden monien tapausten
takana.
Miksi kukaan ei sitten tee mitään? Siksi,
että oma nahka säästyisi. Vaatii melkoista siviilirohkeutta toteuttaa viidettä
käskyä ”Älä tapa.” Mitä se merkitseekään? Lutherin mukaan: ”Meidän tulee pelätä
ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai
kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.”
Me olemme luterilaisia siksi, että viinaan
menevä Martin Luther oli Ruotsin kuninkaan kaveri. Ei juuri kovin hääppöinen
lähtökohta!
Me suomalaiset vauhkoamme
halla-aholaisittain maahanmuuttoa vastaan. ”Ne vie meidän …” Me olemme niin
perin erinomaisia, että emme näe metsää puilta. Sydäntä kylmää, kun näen
tiettyjen kalajokisten tekevän toisille ihmisille kiusaa niin paljon kuin
ehtivät. Minullekin jätettiin kertomatta asioihin oleellisesti vaikuttavia
seikkoja, jotta olisin hiljaa. Minulta jopa evättiin läsnäolo lainvastaisesti,
jotta en näkisi selän takana kähmimistä. Oli helpompaa mennä piiloon kuin
seisoa oman asiansa takana. Tätä tapahtui sekä politiikassa,
järjestötoiminnassa että yritystoiminnassa.
Kyllä, kyllä minua varoitettiin.
Karjalaiset ja muut muualta muuttaneet sotkevat asioita. Eivät ymmärrä. Eivät
osaa. Olisikohan vallan toisinpäin… sillä tosiasia on, että kun esimerkiksi tutkittiin
karjalaisten, siis muualta tulleiden pärjäämistä Kanta-Suomessa pitkällä
aikavälillä, todettiin, että he auttoivat keräämään keskimäärin enemmän
vaurautta kuin aina paikkakunnalla asuneet.
Menkää itseenne!
Toimintatavan pitäisi olla toisenlainen. Ei aikuisten miesten
hiekkalaatikkoleikkejä, vaan keskustelua, sopimista ja sitten yhteistyötä.
Ennen muuta: sopimuksista kiinni pitämistä. Yhteistyöllä saavutetaan aina
enemmän kuin yksin, sillä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Oma
kokemukseni suomalaisten toiminnasta ulkomailla ei juuri kehuja aiheuta; malli
on varmaan peritty Koto-Suomesta. Hällä väliä, sopeutukoon tuo toinen, minä
olen aina oikeassa, minä minä minä minä.
Ei kiitos. En voi osallistua
väärinkäytösten suosimiseen, tapahtukoon minulle sitten sen takia mitä hirveää
tahansa. Onneksi suurin osa kalajokisista on kunnon ihmisiä, mutta vahingon
aikaansaamiseksi tarvitaan vain muutama.
Muista, että se älähtää,
johon kalikka kalahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti