"Made in Germany" – hieman käsitteen historiaa

Noin 120 vuotta sitten Lontoossa, elokuussa 1887. Kun Marks Actin oli määrä poistua kaupparekisterilaeista, tuli pakolliseksi ilmoittaa kaikkien Englantiin tuotavien tavaroiden kohdalla, missä maassa tuote on tehty. Toisin sanoen: „valmistettu ….“, eli siis "Made in ...".



Tuolloin "saksalainen" tarkoitti huonoa ja halpaa.

Ja samalla syntyi "Made in Germany". Sillä juuri saksalaisia tuontitavaroita vastaanhan laki Englannissa oli tehty. Mutta 1800-luvun alussa Saksa kehittyikin maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. 1800-luvun puolivälistä saksalaiset kopioivat paljon englantilaisia tuotteita ja käyttivät jopa usein englantilaisia tuotemerkkejä. Nämä kopiot olivat halvempia kuin brittiläiset alkuperäistuotteet ja useimmiten huonompilaatuisia. Sehän oli englantilaisten tuottajien ongelma: ei vain, että halvemmat tuotteet veivät ostajat – saksalaisten kopioiden huono laatu vahingoitti myös brittiläisten alkuperäistuotteiden maineen.

Tuolloin saksalaisilla teollisilla tuotteilla oli oikeutetusti huonon ja halvan maine.

Etenkin kotitaloustuotteista saksalaiset olivat vallanneet brittimarkkinat. Miten hyvin saksalaiset olivat onnistuneet, näkyy siitä, että monet tuotteet, joita britit ilman muuta olivat pitäneet kotimaisina, kantoivatkin leimaa "Made in Germany". Britit säikähtivät ja kuluttajat olivat varsin hämmästyneitä. Englannissa tavalliset tuotteet, kuten vaikkapa kellot, keittiötarvikkeet ja työkalut olivatkin saksalaisia. Saksalaiset tuotteet eivät olleet vain halvempia, vaan kävi ilmi, etteivät ne olleetkaan maineensa mukaisesti huonoja, vaan hyvälaatuisia.

Ja niin kävi, että ennusteiden vastaisesti britit valitsivatkin halvemman ja paremman tuotteen, joka sitten olikin saksalainen.

Varoituksesta tuli laatumerkki. "Se mikä toimii Englannissa, toimii varmaan muuallakin", ajattelivat tuottajat. Tämä johti siihen, että saksalaiset laittoivat tuotteisiinsa leiman "Made in Germany". Tästä tuli kansainvälinen tuotemerkki, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus varoittaa saksalaisesta tavarasta. Saksan talous kukoisti 1900-luvun alussa, ja vaikka välissä onkin ollut kaksi maailmansotaa, niin edelleenkin "Made in Germany" merkitsee laadukasta tuotetta.

Saksa investoi laatuun ja kehitykseen. Ei vain kotitaloustuotteisiin, vaan sähköalan ja kemian teollisuuteen. Syinä tähän olivat Saksan matalat palkat ja sen mukana halvat hinnat. Toisaalta tehtailijat investoivat tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yliopistoissa hyvin koulutettuun henkilökuntaan ja heidän innostukseensa tutkia ja kehittää voi luottaa, ja niinpä he eivät ainoastaan parantaneet jo olemassa olleiden tuotteiden laatua, vaan kehittelivät jatkuvasti myös uusia tuotteita.

Lähde: http://www.hr-online.de/website/specials/wissen/index.jsp?rubrik=6558&key=standard_document_23693340

Hessische Rundfunk on Saksan Hessenin osavaltion radio- ja televisiokanava. Asuin Hessenissä kahdeksan vuotta.

Schwarzwald

Mustassa metsässä kasvaa leveäoksaisia pihtakuusia sekä douglaasiaa. Kuusten matalista oksista ja niitten varjoista johtunee sana Schwarzwald, musta metsä. Maasto on jyrkkää, tiet mutkaisia serpentiinejä, toki pohjois-eteläsuunnan pääteitä lukuunottamatta, ja rakennukset upeita, monikerroksisia ja ristirakenteisia tai hirrestä veistettyjä.

Schwarzwald on 11.500 neliökilometrin alue Lounais-Saksassa, joka rajoittuu lännessä Reinin laaksoon. Joen laakson länsipuolella sijaitsevat Vogeesit. Se on hyvin samanlainen metsäinen vuoristoalue kuin Schwarzwaldkin, vaan moniko suomalainen on koskaan edes kuullut siitä?

Korkein Schwarzwaldin kohouma, Feldberg, on 1493metriä korkea. Laskettelumahdollisuudet ovat mahtavat. Kesällä patikoidaan, erittäin hyvin merkittyjä reittejä pitkin.

Schwarwaldista alkavat joet Tonava, Enz, Kinzig, Murg, Neckar ja Rench.

Kuva: Wikipedia

Kuuluisimpia kaupunkeja lienee Freiburg (217.000 asukasta). Kaunis, monipuolinen, lämminhenkinen yliopistokaupunki.

Kuva ja lisää kuvia täällä.

Muita mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoisia isompia kaupunkeja ovat Rottweil ja Villingen. Rottweilin ja Villingenin karnevaali, Fastnacht, on nähtävä! Sehän on katujuhla muutamaan päivää ennen Suomen laskiaista ja huipentuu laskiaisena.
Ja olisikohan rottweiler jotenkin tuttu sana?

Pieni Titisee, järvi keskellä metsää, vetää tursteja tuhatmäärin.

Glottertalissa on "se" kuuluisa vuoristosairaala. Tribergin kotiseutumuseo sekä vesiputous on nähtävä! Tosin on järviä muitakin. Lasinpuhallusta voi käydä katsomassa vaikkapa Alpirsbachissa. Tyypillisin tuliainen taas lienee käkikello, tai hunaja.

Olen asunut Schwarzwaldin sekä pohjoisrajalla, Karlsruhessa, että etelärajoilla, Hilzingenissä. Jatkuvasti kuljin sinne tänne ristiin rastiin alueen halki.

Rakennukset ovat lumikuorman varalta hyvin suojattuja sekä ilmansuunnan että kattokaltevuuden osalta. Tasakattoa et näe!

Kesällä seutu on kuin paratiisi: vehreää maastoa, eikä yhtään ikkunaa ilman parvekekukkien runsautta.

Kansakunnan tila

Paavo Haavikko kirjoittaa kirjassaan „Ei, siis kyllä“ (WSOY, 2006) näin:

”Ei tullut tästä kansankotia, kansan kotia.
Tuli vuokrahuone.
Vuokraisäntä nostaa vuokraa, vastikkeeksi kalustaa huoneen vuokran kanssa yhteensopivaksi.
Ei tullut tästä Ruotsia, tuli ameriikka, sarjafilmimaa.
Matkijoiden reservaatissa kauppojen kyltit on jo käännetty englanniksi että löytää miehittäjä palvelut.”

Autonhakujuttuja 7. Mersu Saksasta. Lyypekissä

Taas Saksassa. Ja kiire oli. Kiire tuli siitä, että oma aikataulu oli tiukka, ja siitä että kun joku toivottu auto on myynnissä, pitää toimia rivakasti, muuten se meni jo. Kierto on nopea.

Kävinpä siis Saksassa auton hakemassa. Edelleenkin minua ihmetyttää, miten harvat ostavat käytetyn autonsa Saksasta. Kymppitonni ei suomalaiselle näköjään olekaan käypää rahaa. Suomalaiset tietenkin ostavat suomi-autoja, mutta mikä on suomi-auto? Mitä autoja suomalaiset valmistavatkaan?

Jotta kuitenkaan ei kielitaidoton kaadu Saksassa nenälleen, on hyvä antaa toimeksianto sellaiselle, jonka tietää asian hallitsevan eikä lähteä itse seikkailemaan. Paitsi tietenkin jos lähtee lomalle, ja säästää siinä sivussa kymppitonnin.

Ja taas kerran sain todeta, että saksalaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä, ja varsinkin Mersun liikkeet; siellä tekevät mahdottomia asioita mahdollisiksi.

Kiire kun oli, eli kun oli vain yksi päivä aikaa ja siinä ajassa saatiin etsittyä sopiva toivottu auto, hankittua kilvet ja vakuutukset, hoidettua kaupat ja hankittua talvirenkaat, ja saatiin kauppiaalle selväksi, että pariin tuntiin on saatava auto matkaan, jonka aikana liikkeessä tehtiin huolto ja hoidettiin katsastus, jouduin vielä hakemaan Lyypekistä kyseisen Mersun omistusasiakirjan.



Näillä on niin paljon Mersuja, että joutuvat myymään pois… Ja kun kerran Lyypekissä olimme, kävimme Bockhausissa syömässä. Se on aivan Holstentorin vieressä. Wautsi – suosittelen! Hinnatkin kohdallaan, häränpihvi 13 eurolla. En tosin juonut siellä montaa pitkää kylmää, koska olin lähdössä ajamaan vieraalla autolla Ruotsin kautta Suomeen…





Joka reissun jälkeen päätän, että en tätä enää tee ikinä. Joka kerran kun kysytään, lähden heti. Onhan noita autoja tullut tuotua erinäisiä kymmeniä vuosien varrella, vaikka nainen olenkin. ;-) Ja Hampuriin menen kuin kotiin, vaikka Hampurissa ja ympärillä onkin neljä miljoonaa asukasta.

Olen karjalainen. Kahden karjalaisen kunnianhimoinen unelma

Saksassa asuessani jouduin selittelemään jatkuvasti, mitä on karjalaisuus. Nyt vasta kun asun Pohjanmeren rannalla, olen tajunnut itse olevani oikea karjalainen.

Karjalaisuudella ymmärtävät eri ihmiset kolmea eri asiaa.

Tavallisimmin Karjalalla ymmärretään sitä Neuvostoliitolle luovutettua aluetta, jossa nykyisin asuu etupäässä venäläisväestö.

Karjalan tasavalta on se suuri alue, joka kuuluu Venäjän federaatioon, rajoittuu Suomeen ja jossa asuu karjalaisia, itäkarjalaisia, suomen heimon läheisiä sukulaisia. Heitä ei ole siellä kovin paljoa, he puhuvat karjalan kieltä äidinkielenään ja myös valtakunnan kieltä eli venäjää jokapäiväisessä elämässään.

Ja sitten on Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjala. Niiden asukkaat ovat samanlaisia karjalaisia kuin nekin, jotka joutuivat lähtemään Suomelle kuuluneesta suuremmasta Karjalasta.

Petroskoissa minua pidetään suomalaisena, ei karjalaisena. Pohjanmaalla sen sijaan minua pidetään nimenomaan karjalaisena!
Petroskoista kotoisin olevaa karjalaista ystävääni pidetään Suomessa venäläisenä.
Mene ja ymmärrä.

Karjalaiset ortodoksit, jotka nyt asuvat eri puolilla Suomea, joutuivat kokemaan sodan jälkeen raskasta syrjintää myös uskontonsa takia, ja siksi useimmat kääntyivät valtakunnan valtauskontoon, luterilaisuuteen. Siksi ortodoksiseurakunnat ovat pieniä ja kirkot alueellisesti kaukana toisistaan.

Tämä allaoleva artikkeli ilmestyi Karjala-lehdessä 12.5.2011.

En esittele tässä itseäni sinänsä, koska olen rivikansalainen kuten kuka hyvänsä. Mutta toivon sydämestäni mahdollisimman monen osallistuvan hankkeeseemme, ja siksi julkisuus hankkeelle on hyvästä.

Suomea maahanmuuttajille

Esittelen ylpeänä opetusryhmäni Ylivieskasta. Ammattiopisto tarjoaa heille monipuolisen ammattiin valmistavan koulutuksen; minun osuutenin on suomen kieli, toistaiseksi eli sijaisena. Kielitaito on tietenkin kaiken muun oppimisen avain. Tätä opetustyötä teen mielelläni. Oppilaat ovat äärettömän ahkeria ja mukavia, aivan kuten maahanmuuttajaoppilaani Lappeenrannassakin olivat. Suomi voi olla tyytyväinen näihin uusiin asukkaisiinsa.

Ruumiiden maailma / Körperwelten / Body worlds

Kuvat: http://sepp-live.blogspot.com/2009/03/besuch-in-den-korperwelten.html

Saksassa ja näköjään myös muissa maissa kiertää näyttely nimeltään „RUUMIIDEN MAAILMA ja elämän kierto“. Sivulta http://www.koerperwelten-deutschland.de/ löytyy tieto, että näyttely on juuri nyt nähtävissä paitsi Berliinissä, myös Kööpenhaminassa.






Olen käynyt katsomassa tämän näyttelyn peräti kahdesti, ensimmäisen kerran Baselissa ja toisen Hampurissa. Olin jotakuinkin järkyttynyt. Näyttely kertoo ihmisen elämästä ja pakottaa miettimään elämän kulkua.

Lääkäri ja tiedemies Gunther von Hagens ja toinen lääkäri, Angelina Whalley, ovat säilöneet, preparoineet oikeita ihmisiä ja heidän ruumiinosiaan. Hagens teki teemasta näyttelyn. Aluksi varsin kiistellyn!
http://www.koerperwelten.com/de.html

Se mitä näet, on muistutus käyttää omaa ruumistaan järkevästi ja ottaa itse vastuu omasta terveydestään.



Varsin pahalta näyttää nähdä vierekkäin terveet ja tupakan saastuttamat keuhkot. Tupakoineen keuhkot ovat pikimustat, verrattuna viereisiin terveisiin vaaleanpunaisiin keuhkoihin ne vaikuttavat pelottavilta, kauhistuttavilta. Jos olisin tupakoinut, olisin lopettanut siihen paikkaan.



Myös ihmisen kehitys on esitetty eri raskauskuukausien ajalta. Hyvin tulee selväksi, miten nopeasti sikiö juuri alkuvaiheessaan kasvaa ja kehittyy.

Olin aina tiennyt, millaisia verisuonet ovat. Sen sijaan olin aina luullut hermojen olevan pieniä hauraita johtoja ihmisen sisällä. Nyt tiedän, että ne ovat varsin vahvoja köysiä haarautuen yhä pienimmiksi ja miten niitä on aivan joka puolella ihmisessä.

Jos sinulla on mahdollisuus nähdä tämä näyttely, käy ehdottomasti katsomassa. Ja ota runsaasti aikaa matkaasi.

Kotisivuja tekemässä

Kaikkea sitä ihminen keksii vapaaehtoisesti tehdäkin. Minäkin olen päättänyt opetella ohjelmoimaan. Voi sylvi sentään. Tähän viisi huutomerkkiä… siis laittaisin, jos oikeinkirjoitussäännöt sen sallisivat. Suomen opettajana ei auta mahtailla, ei varsinkaan tilapäisen… :-)

Sen lisäksi päätin opetella jotain helpompaa tietokoneasiaa: päätin opetella tekemään kotisivuja.

Kipinää kylille –hanke Kalajoella teki jälkimmäisen mahdolliseksi. Tarkoitus on siis tehdä Kalajoen kylille kotisivuja. Vesa-Pekka Pasasen johdolla me muutamat harvat uskaltauduimme kokeilemaan, millaisia hengentuotoksia saamme tietokoneella aikaiseksi. Myönnän auliisti olevani aikamoinen tumpeloinen.

Mutta kas! Tuloksethan ovat ihan laadukkaita. Minä laitoin nettiin Pitkäsenkylän kotisivut, www.pitkasenkyla.blogspot.com – ja kuin taikaiskusta tai johdatuksesta, miksi sitä sitten nimetäänkään, myös kaupunki päätti samanaikaisesti päivittää yhdistystiedot. Niin olen nyt kaupungin palvelimella peräti kahteen kertaan.

Sitten seurasi se varsinainen hämmästyksen aihe. Jopa Picasa-kuvasivuani seurataan. Saati sitten blogia! Aivan joka puolelta maailmaa! Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan, että kestää noin vuoden, ennen kuin näkyvyyttä alkaa tulla. Yhdellä kurssilaisellamme se näkyvyys kesti kokonaista kymmenen minuuttia… Katselijoita blogillani oli viimeisen vuorokauden kuluessa Espanjasta, Keniasta, Koreasta…! Saksa ei ollut niin suuri yllätys, sillä Saksassahan minä lähes koko aikuisikäni asuin. Yhdysvallat sen sijaan oli jonkinlainen yllätys, on vain muutama harva jonka sieltä tunnen.

Maailma on avoin, eikä Suomi ei autio saari.

Isoäiti - äiti -lapsi - lapsenlapsi

Tuomasmessussa Kalajoen kirkossa eilen oli esillä myös alttari, jonka teema oli äitienpäivä.



Kauniisti oli esille pantu sukupolvien kierto. Ohuilla langoilla yhteen liitetyt helmet tekstinään ”isoiäidin äiti, isoäiti, äiti, lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi…” Isoäidin keinutuoli, vanhanaikaisesti kukkia ruukuissa, teksteinä vanhojen tuttujen virsien ja laulujen sanat, otteita kirjoista, joissa kehotetaan rakastamaan, ja myös vanhan katekismuksen aukeama, jossa esillä neljännen käskyn selitys. Siinähän kehotetaan kunnioittamaan vanhempiaan.

Hyvä näin. Omalle äidilleni olen aivan kaikesta äärettömän kiitollinen.

Olen kuitenkin myös tallentanut mieleeni lastenkirjailija Astrid Lindgrenin palkintojakotilaisuudessa sanoman, jotakuinkin näin kuuluneen lauseen: ”Aivan varmasti lasten on kunnioitettava vanhempiaan. Mutta yhtä varmasti vanhempien on kunnioitettava lapsiaan!”

Eikö tähän sisällykin kaikki: Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.

Khalil Gibranin kuuluisa runo on yhä ajankohtainen:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.


- Kiitän alttarin asettelijaa ja spontaanisti löytynyttä kuvaajaa!

Kaksataa markkaa mä päivässä hankin

Menimme vuosia sitten lomalle Suomeen. Anoppi matkusti – appi kun oli rautatieläinen – edullisesti ja teki meidän autossa Ruotsin läpi ajaessamme saman matkan yöjunassa Tukholmaan asti.

Junassa nukkuessa anopilta oli viety 200 deemarkkaa. Se oli tuolloin sen kokoinen raha, että sitä ei heitelty ikkunoista ulos noin vain.



Helsinkiin saavuttuaan anoppi suri menetettyä rahasummaa suuresti. No, mitäpä me muuta kuin ”tilaamaan” samat rahat takaisin.

Haimme anopin eteläsatamasta. Pääsimme satamasta Espalle, kun ensimmäisiin liikennevaloihin pysähtyessämme kuului pieni tömpsähdys. Me katsomaan, että mitä oli tapahtunut. Nousimme autostamme. Takana puskurissa kiinni iso bemari ja kuljettajana nuori, ilmeisen hyvin toimeen tuleva oloisesti pukeutunut nainen. Tämä pahoittelemaan ja kysymään, sujuvalla saksan kielellä rekisterinumeromme nähtyään, että kelpaisiko meille raha poliisin sijaan… Totesimme, ettei autollemme ollut käynyt isompaa vahinkoa, vaikka se suhteellisen uusi olikin, vain pieni lommo puskurissa. Siksi mieheni sanoi, että kyllä käy. Nainen avasi rahapussinsa ja tarjosi kahtasataa ja sen deemarkkoina suoraan käteen.

Mies otti rahat vastaan, kiitti ja ojensi ne tilannetta henkeä haukkoen seuranneelle anopille…

Soili Autio palkittiin Mikael Agricola -mitalilla

Luokanopettaja Soili Autio palkittiin 10.4.2011 "Suomalaisia suurmiehiä" -sarjan pronssisella Mikael Agricola -mitalilla pitkäaikaisesta työstään musiikin ja kuorotoiminnan hyväksi.

Soili Autio on luokanopettajan työnsä lisäksi johtanut koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikkiryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien musiikkiproduktioita. Soili Autio johtaa tällä hetkellä kolmea kuoroa: Kalajoella Fermaatti-nuorisokuoroa sekä Soilat-viihdekuoroa ja koko Kalajokilaakson Chorus Vallis-kamarikuoroa. Fermaatti- ja Chorus Vallis -kuorot on palkittu kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Soili Autiolle on myönnetty Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus ja Nuorten Kuoroliiton kultainen kunniamerkki sekä sen korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali.

Olen iloinen Soili saamasta palkinnosta ja ylpeä siitä, että saan itse uutena kalajokisena laulaa Soilin johtamassa kamarikuorossa. Kaikki kuorolaiset olivat yhtä mieltä siitä, että palkinto meni oikealle henkilölle.

Kaikki harjoitukset ovat kuin auringonpaistetta elämässä. Esiintymisiäkin on mahtunut jo useita siihen aikaan, jonka olen ollut mukana. Soili on aina hyväntuulinen, vetää mukaansa kuin magneetti, ja kuorossa vallitsee ihana yhteishenki. Ei ihme että kauas kuuluu…

Viimeisimmät Chorus vallis-kuoron esiintymiset tänä keväänä:
20.3. Ylivieskan kaupungiksitulon 40 v. juhla, Ylivieskatalo Akustiikassa
3.4. "Valepukuinen Jumala", Vieska Sinfonietan kanssa Kalajoen kirkossa ja Ylivieskatalo Akustiikassa
20.4. pääsiäisajan lauluja ja virsiä Kalajoen kirkossa
22.5. jumalanpalvelus Alavieskan kirkossa

Ja sitten vuoden mittaan… vaikka mitä!

http://www.chorusvallis.fi/

Median ristitulessa. Hirsirakennuskurssi Kalajoella 2011 - 2012

KalajoenSeutu 4.5.2011




Kalajoki-lehti 4.5.2011


Kalajokilaakso 30.4.2011


Keskipohjanmaa 30.4.2011

Oikeastaan lehdistötilaisuus oli Kalajoen ammattiopiston tiedotustilaisuus, mutta lehdistö toki halusi tietää tsasounahankkeesta. Olen erittäin ylpeä ammattiopiston avusta. Asiat edistyvät hyvin!

Lisää kotisivulla www.kalajoenrukoush.nettisivu.org.

Koululaisen/opiskelijan mietteitä

Vuodessa on 365 päivää.
Vähennämme niistä ensin 122 päivää, koska kerran vietämme yhden kolmanneksen elämästämme vuoteessa.
Sitten vähennämme 45 päivää, eli ne kolme tuntia, jotka käytämme joka päivä syömiseen.
Jäljelle jää 198 päivää, josta vähennämme 90 päivää eli kesäloman osuuden ja sitten 21 päivää eli joulu- ja pääsiäislomien osuudet.
Jäljelle jää niin vähän päiviä, ettei niistä voi enää vähentää edes lauantai- ja sunnuntaipäivien osuutta...

Lähde: Darrell Huff: "Kuinka tilastoilla valehdellaan"

Varsin opettavaista luettavaa. Oletko lukemasi jälkeen enää ihan varma mistään, mitä tilastotiede sanoo? Mitä tarkoittaa vaikkapa kliinisesti testattu? Sana "instituutti" ei nimittäin ole suojattu, se voi olla mitä vaan. Onko varmaa, että voin syöminen on vaarallista? Kyllä totisesti Pohjois-Karjalan väestö tervehtyi, kun rasvan määrää vähennettiin. Niin kyllä tervehtyi myös kontrolliryhmä eli muu väestö, vaikka rasvan määrää ei vähennettykään... jne jne jne jne...

Ortodoksinen pääsiäispalvelus Kalajoen luterilaisessa kappelissa

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ja ortodoksinen seurakunta järjestivät yhdessä ortodoksisen jumalanpalveluksen Kalajoen luterilaisessa kappelissa 26.4.2011.

Tilaisuuden piti matkapastori Isä Aleksej ja kanttorina toimi hänen vaimonsa Marita. Pääsiäisaiheisessa kaksikielisessä jumalanpalveluksessa oli läsnä sekä ortodokseja että luterilaisia.

Nyt pidetyn jumalanpalveluksen on tarkoitus olla alkuna jatkuvalle jumalanpalveluskäytännölle. Aluksi jumalanpalvelukset pidetään luterilaisen seurakunnan tiloissa ja myöhemmin vuonna 2013 tarkoitukseen siunattavassa Hiekkasärkkien tsasounassa.



Iloinen olen Maritan lupauksesta opastaa kirkkolauluissa sekä maallikkotilaisuuksian pitämisessä. Torstaina 9. kesäkuuta kokoonnumme sitä varten harjoituksiin Kalajoelle.

Saksaan matkaaville: Freizeitspezialist!

Kaikille Saksaan menijöille, sekä matkalaisille, lomalaisille, eteenpäin etelään menijöille tai Hannoverin messuvierailijoille haluan antaa lämpimän suosituksen: yöpyä tai viipyäkin Marja-Leena ja Peter Winklerin luona, huoneessa tai loma-asunnossa. Hyvä majapaikka, edullinen, ja runsas, maukas ja kauniisti katettu aamiainen sekä lämminhenkinen palvelu ja ilmapiiri.

Kevät on Saksassa pitkällä, jollen sanoisi täysi kesä! Marja-Leena muistaa minua, entistä kielikoulun opettajaa tervehdyksillä ja ihanilla valokuvilla. Meillähän onkin yhteistä taivalta ja yhteistä menneisyyttä kielikoulujen tiimoilta monenlaista.

Marja-Leena lähetti allaolevat kuvat ja viestitti juuri, että juhannusruusut ja mustikka kukkivat jo! Varsin ihana on Keski-Euroopan kukkaloisto juuri keväällä. Puitakin on monenlaisia ja monenvärisin kukinnoin.

Majapaikan löytää Steinhudesta, joka on hieman Hannoverista länteen. Steinhuder Meer on lomalaisten suosiossa Keski-Saksassa. Netistä paikan löytää osoitteesta

http://www.freizeitspezialist.de/.

 

Töihin Venäjälle?

Siis jos lähdet töihin Venäjälle, se käy näin. Tässä tarkennan aiempaa kirjoitustani.

Työlupaa varten tarvitset ajan lääkärille, joka antaa lähetteen laboratorioon, jossa pitää tehdä seuraavat testit: lepra, kuppa, tuberkuloosi, klamydia, AIDS. Tarvitset siis ajan lääkärille. Mikäli sairautesi ei ole kiireellinen, ajan saa Suomessa noin kolmen kuukauden kuluttua. Hyväksi on, jos puhuu kieliä, ainakin viroa ja venäjää, sillä suomenkielistä lääkäriä ei ole ihan helppoa Suomesta löytää. Laboratoriotutkimusten tulokset toki myös vievät aikansa.

Eivät Lappeenrannan eivätkä Kalajoen lääkärit suostuneet tätä lähetettä antamaan. Lappeenrannassa sentään tehtiin HIV-testi. Oli monimutkaista saada terveyskeskuksen koneeseen yksityislääkärin lähete, siihen tarvittiin peräti kolme terveyskeskuksen virkailijaa. Testituloksen saaminen sitten vaati lukemattomia peräänkyselyjä, puheluita kokonaisen kuukauden ajan, eikä testin tulosta ollut löytyä mistään. Minulle oli luvattu tämä testi ilmaiseksi, ja vieläpä venäjän kielellä. Peräänkysyminen eli palvelunumeroon soittaminen sekin maksoi erikseen (tarkalleen 5,98 euroa plus vero 23%). Vihdoin sitten sain paperin suomen kielellä. Hoidin paperin Venäjälle. Kun tämä kaikki oli tehty, sain yllättäen Lappeenrannan terveyskeskuksesta kyseisen todistuksen, venäjäksi – kokonaista kaksi kuukautta myöhemmin siitä kun milloin testi oli tehty! Testistä sitten Lappeenrannan terveyskeskus laskutti kahteen kertaan: ensin 50 euroa ennen kuin olin saanut minkäänlaista todistusta, ja kahta kuukautta myöhemmin vielä 16 euroa.

Kun nämä testit sitten on tehty, tarvitaan uusi aika lääkärille, jotta tämä kirjoittaa todistuksen, että näitä kyseisiä tauteja ei ole.

Sen jälkeen kaikkiin papereihin on haettava apostillat, eli maistraatin notaarin vahvistus siitä, että alkuperäiset paperit ovat alkuperäisiä. Samoin apostilla tarvitaan todistuksiin työhön sopivuudesta eli ammattikoulutuksesta. Apostillat maksavat 21 euroa sivu.

Minä maksoin näistä 89 euroa. Jos sattuu asumaan isohkossa kaupungissa, niin siellähän on maistraatti. Jos sen sijaan sattuu asumaan maalla, pitää lähteä lähimpään isompaan kaupunkiin. Kalajoelta siis Raaheen, 64 km suuntaansa.

Sitten tarvitaan värillinen passikuva. Senhän saa noin 13 eurolla.

Nämä kaikki paperit pikapostina Venäjälle. Itellan pikaposti kestää noin puolitoista viikkoa Lappeenrannasta Petroskoihin ja maksaa 9,10 euroa.

Itellan kautta tavallinen posti Helsingistä Petroskoihin kestää noin puolitoista viikkoa. DHL:n pikalähetys Petroskoista Kalajoelle kesti päivää vaille neljä viikkoa ja heille piti ilmoittaa vastaanottajan osoite peräti kolmeen kertaan.

Tällä välin on haettava kertaviisumia. Se maksaa noin sata euroa. Sen voi hankkia vaikkapa matkatoimisto. Lisäksi on hankittava matkavakuutus, sillä viisumia ei saa ilman sitä.

Monella vakuutus sisältyy johonkin toiseen vakuutukseen. Minulle vakuutus maksoi erikseen 90 euroa. Tosin olin hakenut bisnesvuosiviisumin, kun tarvitsen sellaista muihin tarkoituksiin. Hakemuksen käsittelyaika Venäjän konsulaatissa on noin kuukausi, ja maksoihan sekin yli sata euroa.

Olisin mielelläni tehnyt töitä laskulla suomalaisen yritykseni kautta, jolloin olisin tietenkin vero- ja sosiaalimaksuvelvollinen Suomeen, mutta venäläinen työnantaja ei suostunut siihen, koska olisi muuten menettänyt lupansa saada ottaa töihin ulkomaalaisia. Tähän on syynä se, että Venäjä ei halua verojen menevän ulkomaille.

Näiden kaikkien papereiden kanssa venäläinen työnantaja menee paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoo ulkomaalaiselle työntekijälle työlupaa. Kun lupa annetaan, ja käsittelyaikaahan tietenkin on, Venäjän maahanmuuttovirastossa pari kuukautta, niin hakijalle lähetetään kutsu, jolla viisumin voi vaihtaa työviisumiin. Eli hakija ottaa uudelleen yhteyttä Venäjän lähetystöön tai konsulaattiin. Ja hakee sen työviisumin tietenkin itse, minun tapauksessani Helsingistä.

Sillä luvalla voi sitten Venäjällä tehdä töitä kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen luvan voi uusia toiseksi kolmeksi kuukaudeksi.

Mutta koska maahanmuuttovirasto ei aluksi hyväksynyt lääkärini todistusta, koska todistuksesta puuttuivat niiden tautien numerot, joita minulla siis ei ole – tautien nimet kyllä paperissa olivat – lääkärin piti kirjoittaa sama todistus uudestaan ja postittaa se Venäjälle. Siitä taas maahanmuuttoviraston mukaan puuttui apostilla, joten maahanmuuttovirasto sitten vaati HIV-todistukseen apostillan. Toki tämä kaikki vei aikaa ja rahaa. Kun sitten vihdoin viimein kaikki paperit olivat kunnossa ja Venäjältä oli tullut kutsu, oli - kiitos Petroskoin maahanmuuttoviraston, Lappeenrannan terveyskeskuksen ja DHL:n - kulunut niin paljon aikaa, että ne kaavaillut luvanalaiset kolme kuukautta olivat kuluneet umpeen.

Kysyn nyt tämän kaiken jälkeen, millä tavalla Suomen virkailijoiden (Lappeenrannan terveyskeskus), yksityisen yrityksen (saksalainen DHL) ja Venäjän maahanmuuttoviraston toiminta poikkeavat toisistaan? Millä perusteella moititaan vain Venäjää huonosti toimivaksi?

Suomen muusta viranomaistoiminnasta seuraavissa blogeissani. Ne tarinat ovat kuin suoraan dekkareista. Olin aina luullut, että Saksa on byrokraattinen maa, mutta nyt kun asun Suomessa, tiedän varsin karvaan kokemuksen kautta, että Suomi onkin paljon byrokraattisempi...! Ainoat asiat, jotka tässä Venäjän työlupa-asiassa toimivat mallikelpoisesti, oli yksityislääkäri sekä Tohmajärven matkatoimisto, josta olen hakenut viisumini. Lämmin kiitos heille!

Oppilaat Petroskoissa yhä odottavat. Mitä nyt? Ehdin opettamaan Venäjällä yhden rupeaman, oppilaani innostuneita ja mukavia, kaikki paikan päällä mitä parhaiten. Vain palkkaa en voinut enkä voi saada, kun ei ollut virallista työlupaa. Kaikki meni humanitäärisen avun piikkiin. Työnteosta sain siis taas kerran rangaistuksen. Nyt minua rankaisee työnteosta TE-toimisto ja Kela, mutta se on eri tarina...

Tapahtumia nykypäivän Suomessa 1. Nettiyhteydestä ja postin kulusta

Elämä ilman nettiyhteyttä on kuin olisi leikattu pois ulkomaailmasta. Sehän ei toki oikeasti ole lainkaan totta, sillä elämä pyörii ympärillä, on työtä ja touhua ja on tuttuja ja tuntemattomia. En ole kuitenkaan kuukauteen kirjoittanut mitään blogiini, ja nyt päivitys tuntuukin lähes ylivoimaisen hankalalta.

Netittömän elämän mahdollistavat Kalajoen huonot verkot. Joulukuusta asti olin valittanut jatkuvasti Saunalahdelle siitä, että minut heitettiin netistä jopa viiden minuutin välein. Tekninen tuki ei reagoinut mitenkään. Toisaalta alkoi tulla Justiinalta karhulaskuja, mutta laskujakaan en ollut saanut yhtäkään, en vanhaan enkä uuteen osoitteeseen. Valitin valittamistani, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.

Yhden hyvin epäystävällisen vastauspuhelun sain kyllä, jossa asiakaspalvelija kehoitti minua ottamaan yhteyttä postiin, ja kysymään sieltä kadonneita laskujani. Siis kysymään postista sellaista postia mistä en tiedä että se on ylipäänsä lähetetty, milloin se on lähetetty ja mistä minne!

Sitten vihdoin kirjoitin toimitusjohtajalle kirjeen ja liitin siihen mukaan kaikki valituskirjeeni ja kerroin tapahtumien kulun. Sitten vasta alkoi tapahtua. Elisan ja Saunalahden palvelupäällikkö soitti. Teknisen tuen kanssa kokeiltiin sen jälkeen kaikki mahdollisuudet, ja lopputulos oli, että palvelua, josta olin maksanut, ei pystytä minulle tarjoamaan.

Kävi ilmi, että laskuttamattomuus ei ollut postin hävikkiä, vaan Saunalahden sisäinen vika: laskut eivät jostain syystä olleet koskaan päätyneet tulostettaviksi. –Ei, en ota vastaan väitettä, että netissähän ne. Miten olisin ne netistä saanut, kun kerran nettiyhteys ei toiminut? Toisekseen, olin nimenomaan sopinut, että ne lähetetään minulle postitse.

Hieman kutkutti KalajoenSeudun pääkirjoitus viitaten viestintäministerin vierailuun Kalajoella. Eipä sitä nettiyhteyttä nimittäin ole muillakaan… Vaan olipa myyjä Lappeenrannassa osannut myydä ja minä menin lankaan. Lisäsi hän myi minulle Elisa Vahdin, jolla minulla ei ole mitään käyttöä. Lähdin näes siitä, että se kuuluu nettipalvelun hintaan, vaan kas, siitä pitää maksaa nyt lähes vuoden loppuun vielä 14,90 euroa kuukaudessa. Harmittaa niin vietävästi!

Ammattiopistolla on toki pääsy nettiin, mutta opistolle täällä kehäkolmosen ulkopuolella on kotoa 35 kilometrin matka, enkä ole siellä joka päivä. Kirjastossakin on internetpalvelu, mutta heidän koneillaan en pysty kuuntelemaan luentojani - kiitos palomuurin, turvapalvelun.

Eihän toki olisi ollut kovinkaan ihmeellistä, jos posti, jonka nimi on nykyisin ”tee-se-itse” eli itella, olisi hukannut lähetykset, niitähän minulle lähetettyjä viime vuoden kuluessa hävisi tietymättömiin peräti neljä. Posti kuitenkin vakuutti kyselyni jälkeen, että kaikki on toimitettu perille mitä on saatu toimitettavaksi. Kysyn nyt kuitenkin, minne ne neljä ovat hävinneet… tulee mieleen, että onkohan joku silloin tällöin heitellyt ne jonnekin mustiin aukkoihin…?

Nyt sitten ihmettelen, miten tästä eteenpäin. Siis huomio: tämä tapahtuu Suomessa vuonna 2011.

Inkerin kirkossa Petroskoissa

Kun ryhdyin järjestämään konserttia Kalajoen tsasounahankkeen hyväksi, otin yhteyttä kahteen kuoroon Petroskoissa. Toinen on Karjalan kuoro, toinen inkeriläiskuoro. Jälkimmäisessä laulaa Petroskoin vuokraemäntäni ystävä, joka asiasta kuultuaan hetimmiten tulikin minua tapaamaan. Kerroin hänelle, että haluaisin käydä suomenkielisessä jumalanpalveluksessa, ja heti hän lupautui lähtemään sinne kanssani. Inkerin kuoron ohjelmisto on klassinen, Karjalan kuoro laulaa etupäässä kansanmusiikkia. Karjalan kuoron puheenjohtajan kotona sitten taas herkuteltiin oikeilla karjalaisilla karjalanpiirakoilla… (vehnäkuoreen, perunatäytteellä ...kantasuomalaiset pitävät karjalanpiirakkoina riisitäytteisiä piirakoita. Missä muuten ovatkaan Karjalassa riisipellot?)

Varhain paukkupakkasen kylmänä sunnuntaiaamuna vuokraemäntäni lanko kävi varmistamassa, että autoni lähtee varmasti liikenteeseen. Ihan vasiten minua varten hän oli noussut ylös varhain aamulla ja tullut parkkipaikalleni. Sitten vähän myöhemmin tämä emäntäni ystävä tuli minua hakemaan ja ajoi edelläni kauas kaupungin laidalle, Dvardevskaja-kadulle vanhaan kirkkoon, missä inkeriläisten jumalanpalvelukset pidetään. Aamupäivällä suomeksi, iltapäivällä venäjäksi. 

Varsin viehättävä, vanhanaikainen karjalainen puurakennus. Täysin toimiva, mutta kaukana keskustasta.

Olimme kirkossa hyvin etuajassa. Siellä kanttori istui urkujen ääressä ja soitti virsiä, ja väki veisasi. Vähän päästä kanttori sanoi, että opetellaanpas taas tämä virsi, ja taas laulettiin. Välin joku joukosta ehdotti milloin mitäkin virttä.

Kirkossa oli kolmisenkymmentä ihmistä, enimmäkseen eläkeikäisiä naisia, kuten niin usein Suomessakin. He lauloivat suomalaisen korvaan hyvin kimeällä, korkealla äänellä, kuten Venäjällä on tapana. Samalla tavalla lauloi Kantele-yhtye kansallisteatterissa, jonka esitystä kävin kuuntelemassa.

Minua huvittaa talvinen pukeutuminen Venäjällä. Kenellä millainenkin tötterö päässä ja turkit tietenkin hienoimmasta päästä. Sain vaivihkaa kuulla, että minua pidetään köyhänä, minulla kun ei ole turkkia, vain tuiki tavallinen talvitakki. Onneksi sentään on ketunnahkainen kaulus ja hihansuut. :-)

Jumalanpalvelus oli kuitenkin enimmäkseen venäjäksi. Rukoukset ja virret suomeksi. Myöhemmin kuulin, että seurakunnan pappi oli katkaissut jalkansa ja että toistaiseksi nuori venäläinen pappi piti jumalanpalvelukset. Hän oli hyvin ystävällinen ja sanoi, että kun tulen seuraavan kerran, hän antaa minulle puheenvuoron, voin tuoda seurakunnalle Suomen terveiset. Inkerin kirkon Petroskoin seurakunta Karjalassa on Kalajoen rovastikunnan ystävyysseurakunta.

Myös kirkkoväki oli utelias tietämään, kuka minä olen. Tervetulleeksi toivoteltiin moneltakin taholta. Jumalanpalvelus sinänsä oli aivan samanlainen kuin meidän luterilainen jumalanpalveluksemmekin.

Tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Menen uudestaan.

Uusi kirkko keskustassa ei ole vielä valmis. Milloin valmistunee?

http://www.ylivieskanseurakunta.fi/index.php?pid=petroskoin_suoma
http://www.inkeri.spb.ru/inkerinliitto.shtml

Petroskoissa juteltua

Huomiota herättää venäläisten kaunis käsiala. Pidän sitä paitsi suorituksena sitä, että he kirjoittavat latinalaiset kirjaimet kauniisti, siististi – toisin kuin minä. Saattaa tosin olla, että minun kirjoittaman venäjä on myös kaunista, koska minun on kiinnitettävä, ainakin vielä, huomiota jokaiseen kirjaimeen, että osaan itse myöhemmin lukea mitä olen kirjoittanut.
Varsin otettu olin aikuisoppilaiden selvistä tavoitteista. Ne ovat hyvin erilaisia, mutta suunta on selvä: halutaan olla mahdollisimman paljon tekemisissä sukulaiskansan kanssa. Monet oppilaista ovat jollain muotoa inkeriläistä tai karjalaista alkuperää.

Petroskoissa ei päivitellä suomen kielen vaikeutta kuten Saksassa. Tuntuu siltä, että suomalaiset päivittelevät enemmän venäjän ja Suomen sisämaalaiset varsinkin ruotsin kielen vaikeutta. Selvästi näkyy, että kysymys ei ole vaikeudesta, vaan – kuten kaikissa asioissa – asenteesta.


Tässä karaokea venäjäksi :-)

Pyysin petroskoilaisia oppilaitani kertomaan, mitä he pitävät Petroskoista. Yksi tyttö sanoi, että Lappeenranta on kaunis kaupunki, koska se on järven rannalla. Sanoin siihen, että onhan Petroskoikin järven rannalla. Hän vastasi että kyllä, mutta Lappeenranta on siisti ja Petroskoi likainen! Totta. Kyllä kaupungilla on puhtaanapitolaitos, mutta selvästikin puhtaanapito on taloudellinen kysymys. Petroskoi ei ole varakas kaupunki, Karjala kuuluu Venäjän köyhimpiin osavaltioihin. Tämä muistuttaa minua lähinnä siitä kehityksestä, jonka olen nähnyt tapahtuvan Ranskassa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun sinne piikomaan menin, siellä oli likaista ja tiet huonokuntoisia. Nyt on aivan toisin.



Mitä ensimmäiseksi näkee Venäjällä, kun taloihin sisään menee, on tietenkin takapiha ja porttikäytävä. Suomessa otettaisiin ohjat omiin käsiin, järjestettäisiin talkoot ja siivottaisiin ja maalattaisiin. Saksassa siivoamiseen ja puhtaanapitoon velvoittaa osavaltioiden laki. Katu on lakaistava ja taloyhtiöiden säännöissä sanotaan, että vuorotellen on porraskäytävä pidettävä siistinä, muuten tulee häätö. Kukaan ei täällä näköjään vieläkään tunne omaa kerrostaloaan ja omaa kerrostalopihaansa omakseen. Tottahan se onkin eri asia kuin pitää pieni omakotitalopiha siistinä. Ja talo remontoidaan ja maalataan kun siihen on varaa, niinhän kaikkialla maailmassa tehdään.





Ylimpiä päättäjiä pelätään – aivan kuten Suomessakin. Virkamieskoneistolle kumarrellaan – aivan kuten Suomessakin. Ystäväni kertoi, että kun hän talonsa osti, hirsisen omakotitalon lähes keskustasta, ja hän olisi hakenut lainaa ja remontoinut talonsa, hänelle sanottiin, että kohtahan kaupunki tontin kuitenkin pilkkahintaan lunastaa, ei siis kannata remontoida. Nyt tästä on kulunut kaksikymmentä vuotta. Talo on kiireellisesti remontin tarpeessa. Onneksi vanha hirsinen rakennus ei sentään mätäne.

Niinpä sitten ihmiset sopeutuvat ja ovat hiljaa. Aivan kuten Suomessakin. Vai missä olet nähnyt Suomessa siviilirohkeutta tehdä asioita kunnolla virkamieskoneistosta ja poliittisten puolueiden konsensuksesta huolimatta? Minulla on tästä kosolti esimerkkejä, miten Suomi nähdään maailmalla. Se ei ole lintukoto, vaan asioita tehdään mahdollisimman monimutkaisesti. Ja veronmaksajan selkänahasta maksetaan viulut. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että 90-luvun pankkitoiminta olisi ollut moraalisesti oikein? Ja mitä tapahtui? Satatuhatta yritystä meni konkurssiin, pitkäaikaistyöttömyys ei ole vieläkään parantunut piiruakaan, eikä kuitenkaan kukaan älähtänyt.

On hauska huomata, että Petroskoin suomalaiset, suomenkieliset ja suomenmieliset pitävät yhtä aivan kuten Saksassakin. Minusta tuli vallan tahtomattani jonkinlainen keskipiste. :-)

Ja tätäkin tapahtui, tosin nimi ei mennyt kohdalleen.
http://www.karjalansanomat.ru/old%20news/2011/2011-03-09.htm

Järisee

Ei liene yleisessä tiedossa, että myös Saksassa maa järisee. Etelä-Saksassa on rakennuksille pakollinen nk. maanjäristysvakuutus, ja jokaiselle rakennukselle on laskettava paitsi statiikka, myös dynamiikka.

Kolmesti sinä aikana, kun Saksassa asuin, tapahtui maanjäristys. Ensimmäisen kerran en tiennyt siitä mitään, sillä olin Japanissa. Olin tosin lukenut, että Japanissa maa saattaa järistä ja että siihen pitää varautua, mutta en osannut arvata, että sellaista tapahtuisi myös kotona Saksassa.

Toisen kerran järistys ei ollut kovin suuri mutta olemassa. Tuolloin olin voimistelutunnilla voimistelusalissa, hypittiin ja pompittiin, eikä kukaan tyhjässä salissa mitään erikoista ollut huomannut.

Kolmannella kerralla sitten heräsimme minä ja poika aamuyöstä helinään ja kolinaan. Ikkunalasit ja kaapissa juomalasit helisivät, ja alakerrasta kuului kovaa kolinaa. Heräsimme katsomaan, mitä kissani oli saanut aikaan, mutta kun emme mitään nähneet, menimme takaisin nukkumaan. Ehdimme juuri nukahtamaan, kun alkoi helistä ja kolista uudestaan. Taas kävimme tutkailemassa koko tuolloin melko tilavan asuntoni, mutta mitään poikkeavaa emme havainneet.

Aamulla vuokraemäntä ensimmäiseksi kysyi, olimmeko säikähtäneet yöllistä maanjäristystä! Kolinan olivat aiheuttaneet suoraan asuntoni alapuolella pinoissa olleet hedelmälaatikot, jotka olivat kaatuneet lattialle.

Valmennuskurssi oikeustieteelliseen

Päätettiin panna tuulemaan.

Jyväskylässä 27.-30.4.2011, Mikkelissä 04.–07.5.2011, Lappeenrannassa 11.-14.5.2011 ja Lahdessa 18.-21.5.2011 me järjestämme valmennuskurssit oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrjijöille. Vetäjä on hyvin selvillä siitä mitä hakijan tulee tietää. Se ei ole niinkään se mitä luullaan vaan se mitä kysytään...
www.tiedonjyva.com/34


Vetäjä ei ole hänkään kuka hyvänsä! Minulle kun aina sattuu ja tapahtuu, niin sainpa tässä kun naimisiin menin uuden julkkissukulaisen. Yksi mieheni pojista, Jiri Keronen, valittiin viime syksynä Muutos2011-puolueen puheenjohtajaksi. Ulkosuomalaisena olin ihmetellyt näitä samoja asioita, joite Jiri nyt ajaa. Jirin blogi löytyy täältä:
http.//keronen.blogspot.com


Ja tätä et nähnyt?
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1009518


Äänestääkin saa...

Luvalla vaiko luvattomasti

Yritys kirjoittaa tehdystä työstä laskun. Sepä ei Venäjällä käykään. Tarvitaan työlupa.
Työlupaa varten tarvitaan lääkärintodistus, josta käy ilmi, että ei ole AIDS:iä, poliota, tuberkuloosia, klamydiaa, syfilistä eikä lepraa. Sen jälkeen tarvitaan apostillat lääkärin todistuksesta sekä suoritetusta diplomista. Apostilla on notaarin vahvistus jostain asiakirjasta. Espanjan perintöä varten tarvittiin myös apostillan apostilla… joten eikös tämä olekin helppoa? Sitten vain värillinen valokuva ja asiakirjat postiin työnantajalle.

Minulle on tällä välin kerrottu paikan päällä, että on olemassa monenkirjavia työlupia ja että kaikkiin tarvitaan ties mitä…

Eipä ollutkaan helppoa saada Suomesta lääkäriä, joka antaisi lähetteen laboratorioon, jossa tehtäisiin kyseiset testit siitä, että minulla ei noita tauteja ole. Koska tauti ei ole kiireellinen, eli minullahan ei noita tauteja ole, niin kahdessa kunnassa ei löytynyt lääkäriä, joka asiat hoitaisi. Suomessa on niin järjetön lääkäripula, että aikoja saa kolmen kuukauden kuluttua kyselystä… oikeammin, kahden kunnan terveyskeskuksessa ei koko asiaa suostuttu hoitamaan.

Tai onhan Suomessa lääkäreitä, joitakin. Jotkut osaavat jopa suomea. Joitakin pitää jonottaa monta kuukautta.

Yksityinen helsinkiläinen lääkäri sen sitten teki.

Apostillat saa notariaatista, 11 euroa sivu. Sitten postiin, pikakirje 9 euroa, jonka perilletulo Lappeenrannasta Petroskoihin sitten kesti puolitoista viikkoa. Ei se tosin Ruotsiinkaan sen nopeammin mennyt!

Kaikki hyvin? Saadakseen ottaa ulkomaalaisen töihin, venäläisen yrityksen on anottava vuosittain sellaiseen lupa. Luvaton työskentely aiheuttaa työntekijälle maasta karkottamisen ja yritykselle luvan menetyksen. Olen siis tällä hetkellä vain kulttuurilähettiläs… ei paha sekään.

No, kyllähän minä, mutta… Venäjän ulkomaalaisvirasto ei kuitenkaan hyväksynyt lääkärini todistusta. Siinä oli lueteltu tautien nimet ja niiden puuttuminen, mutta luettelosta puuttuivat tautien numerot… joten kaikki uusiksi. Käsittely sen jälkeen kun paperit ovat täydellisesti koossa virastossa kestää kahdesta viikosta kuukauteen.

Venäjä vahtii ulkomaalaisiaan tarkasti. Tähän en kerro henkilösuojan vuoksi muiden lähettyjen eri alojen työntekijöiden kertomuksia. Tulin siihen tulokseen, että se joka Venäjälle lähtee, ei voi mitenkään olla täysjärkinen…!

Mutta kun asioita tarkemmin miettii, niin onhan näitä kiemuroita Suomessakin. Suomessa ei ole hyvä joutua Kelan pyöritettäväksi. Minulla on kyllä Kela-kortti, mutta aivan samanaikaisesti Kela pähkäilee miksi olen pudonnut Suomen sosiaalijärjestelmästä… ja tekee minulle elämän hankalaksi, ja tämän vain siksi, että olen säästänyt Suomen valtiolta monta tuhatta euroa… Nyt mottoni on aivan pakosta ja Suomen viranomaisten tahdosta muuttunut itsekkääksi: ota kaikki se mitä saat! Ja minun jälkeeni tulkoon vedenpaisumus.

Ja vallan hyvin muistuu mieleen se aika, kun Suomi ei ollut EU:n jäsen. Monet monituiset kerrat sain painokkaasti puhumalla ja tarmokkaasti toimimalla suomalaisten luvat kuntoon...

Viimeisin viesti Venäjältä oli, että nyt tarvitaan alkuperäiselle lääkärintodistukselle apostilla. Siis notaarin vahvistus siitä, että tällä lääkärillä on oikeus allekirjoittaa lääkärintodistus… siis että alkuperäinen todistus on alkuperäinen…

Mittavirheitä

Tulipa eilen puhe mitoista. Vuosia sitten sain tarjouksen Suomesta välittää Saksaan vaneria. Sehän on siis ohutta levyä. Tarjottu määrä oli niin ja niin monta neliömetriä. Laitoin kuuliaisesti kyselyn eteenpäin, kahteen eri osoitteeseen.

Vastaukset tulivat heti.

Toinen vastasi, että tuo määrä ei mahdu hänen autotalliinsa. Olinkohan ihan varmasti sisäistänyt, miten paljon tavaraa tuo on? Itse asiassa se tavaramäärä on monta metriä korkea, koko tien levyinen ja koko kotitien pituinen.

Toinen vastasi, että kyllä käy, tuollaisen määrän hän markkinoi joka maananta.

Jaahas, miten niin? Kas, olin kirjoittanut kakkosen sijaan kolmosen, eli tehnyt neliömetreistä kuutiometrejä. Olipa näillä kahdella huumorintaju ainakin kohdallaan!

Fastnacht Etelä-Saksassa

Nyt juuri on Etelä-Saksassa viides vuodenaika. Ensimmäisenä tänä aamuna tuli Saksasta pojalta viesti: ”Ho narro!” Se on paikallinen karnevaalitervehdys. On täysin mahdotonta olla ottamatta osaa perinteisiin, jos yrität, niin sinut haetaan kotoa. Ainakin minut haettiin!

Ennen laskiaistiistaita eli paastonaikaa johon laskeudutaan nykyisin enemmän tai vähemmän tosissaan, otetaan osaa karnevaaliriehaan. Karnevaali on ainoa sana joka on olemassa suomen kielessä, mutta se merkitsee valitettavasti aivan jotain muuta kuin mitä Etelä-Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole juomingeista, vaan ulkona kadulla tapahtuvasta koko perheen riehasta, joka kestää monta päivää.

Juhlat alkavat erilaisilla iltatilaisuuksilla jo viikkoja ennen varsinaista laskiaisaikaa. Se taas alkaa varsinaisesti eri naamioryhmien esittelyllä keskiviikkona. Naisten iltaakaan ei pidä unohtaa – naiset juhlivat keskenään… Jokaisella ryhmällä on joku historiallinen tai paikallinen taustansa. Sitten seuraa varsinainen rieha: torstaina herätys viimeistään kello kuusi, kun soittokunnat kulkevat kadulla. Ne ”vapauttavat” kansan virkavallasta, eli kunnan väet, opettajat ja sen sellaiset pannaan viralta suoraan paikan päällä ja avataan juhlat. Samana päivänä juhlitaan ulkona kadulla seuraavaan aamuun. Konstanzissa ja ympäristössä on illalla nk. naamiokulkue, Hemdklonkerumzug, kaikki pukeutuvat valkoisiin ja kulkue kertoo opettajien tekemisistä. Oman omituisen lisänsä tuovat sveitsiläiset yhtyeet, jotka soittavat vinosti jatsahtavia sävelmiä.

Kulkueita on vaikka minkälaisia, pieniä ja suuria, yhteisiä ja yksityisiä. Suurin kulkue on yleensä sunnuntaina. Siinä yhdistyvät moderni karnevaaliperinne – kiusanteko, politiikan ja silmäätekevien arvostelu naamion alla lauluin ja runoin, vuosisatoja vanha naamioperinne sekä sveitsiläiset tavat.

Tiistaina sitten Fastnacht konkreettisesti haudataan tai poltetaan runoin ja lauluin ja jäädään sitten odottamaan seuraavan vuoden riehaa. Keskiviikkoaamuna syödään krapula-aamiainen, joka tarkoittaa silliä ja muuta suolaista särvintä.

Ilonpito on mukavaa ryhmässä, tuttujen kesken. Kulkueisiin lähdetään ryhmissä, joko perinneryhmissä tai sitten ihan itse keksityissä, jonkin teeman ympäriltä. Mukana ovat kaikki pikkulapsista vanhuksiin. Eri paikkakunnilla tavat tietenkin poikkeavat jonkin verran, mutta yksi on varmaa: kannattaa lähteä katsomaan, myös Suomesta asti! Kuuluisimpia lienevät Villingenin ja Rottweilin kulkueet. Nuorena teimme retken Karlsruhesta Rottweiliin asti, ja kannatti. Ainoa huono puoli on sää – yleensä on koleaa ja sataa lunta tai räntää…

Kaikkina vuodenaikoina, vaikkapa kesälomalla, voi puvustusta ja tapoja käydä katselemassa Schwarzwaldissa Bad Dürrheimissa (Museum der schwäbisch-alemannischen Fastnacht) tai Langensteinin linnan museosta.

http://www.narrenschopf.de/index.php

http://www.fasnachtsmuseum.de/