Perunakakku

Kyselin viime viikolla ympäri maailmaa kotoisin olevilta maahanmuuttajaoppilailtani, mitä he pitävät suomalaisena ruokana. Ensimmäisenä tuli peruna ja toisena karjalanpiirakka, eikä sitten muuta tullutkaan. Ja samaan hengenvetoon totesivat, että peruna on kotoisin Etelä-Amerikasta ja piirakka Venäjältä. Se siitä suomalaisuudesta... No, löydettiin onneksi sentään kalat ja marjat.

Listasin viime vuonna tänne blogiini perunaruokia, joita opin Saksassa tuntemaan. Tyttäreni ystävä lähetti minulle vielä yhden, oman isoäitinsä Silvia Rodlerin perunakakun reseptin. Kirjoitti myös, että ei tiedä, onko resepti saksalainen, italialainen vaiko etelätirolilainen, Grödenin kylästä. Hänen perheensä kuitenkin on saksalainen, mutta lienee sukulaisia Tirolissakin, eihän Italia kaukana Saksasta ole.

........................

Perunakakku

250g voita
200g sokeria
1 teel. vaniljasokeria
1 ruokal. leivinjauhetta
250 g vehnäjauhoa
100 g mannaryynejä
300 g keitettyjä, hienonnettuja, kylmiä perunoita
(jos mahdollista, yöksi jääkaappiin)
puolen sitruunan mehu ja kuori

Sekoita kaikki aineet. Täytä hyvin voideltuun ja leivitettyyn kuivakakkuvuokaan ja paista 220 asteessa noin puoli tuntia.

Jos haluat tehdä tiikerikakun, sekoita kolmannekseen taikinasta kaakaojauhetta, vähän maitoa ja sokeria.



Tällä kakkumallilla on hauska nimi: Gugelhupf, suomeksi suurinpiirtein huppuhyppy; sana "Gugel" tarkoitti alunperin kaavun huppua, joka oli muotia 1300-luvulla. Gugelhupf kakkumuotona taas on tyypillinen samoilla seuduilla kuin missä pastaruuatkin, eli Etelä-Saksassa, Pohjois-Italiassa, Sveitsissä ja Elsassissa.

Willkommen in Hohenlockstedt, tervetuloa Hohenlockstedtiin

...toivottelee pormestari Bernhard Diedrichsen kunnan kotisivulla.

Hohenlocksted syntyi 6000 hehtaaria laajasta armeijan joukkojen harjoituspaikasta ja sijaitsee metsän ja peltojen keskellä, maalla, Schleswig-Holsteinin osavaltion sydämessä. Asukkaita on nykyisin noin 9000, eli saksalaisittain ei kovin paljon. Matkaa Pohjanmerelle, Itämerelle, Kieliin tai Hampuriin on tunnin verran.

Kun muutin seudulle, en ajatellut historiaa sen kummemmin. Vasta työtä tehdessäni tajusin, miksi nk. Puuseppa-hanke (ei: Puuseppä!) oli juuri Steinburgissa ja mikä suuri merkitys Hohenlockstedtillä suomalaisille ja Suomen historian kululle on ollut, ja mistä syystä oikeastaan olin päätynyt juuri tuolle seudulle. Minä muutin ihanaan vanhaan taloon Steinburgin vihonviimeiseen kulmaan, Horstiin, kylään, joka oli mahdollisimman lähellä Hampuria. Näkyy allaolevassa kartassa ihan alhaalla. Työlleni edellytys nimittäin oli asuminen Steinburgin maakunnassa, muiden yhtä merkillisten vaatimusten lisäksi. Tulipahan tuolloinkin jo EU-raportteja kirjoitettua, eivätkä ne pikkutarkat raportit muuten ole täältä Suomesta käsin yhtään helpompia...

Museota ylläpitää Kulttuuri- ja historiaseura, vapaaehtoisvoimin, huolella ja antaumuksella, ja suosittelen lämpimästi vierailua museossa.

Vesitornin remontti tuli valmiiksi marraskuussa 2007, ja nyt sen lisäksi, että sinne voi mennä sisälle, torniin voi nousta ja nähdä 18 metrin korkeudesta kauniin ympäröivän maiseman.

Museossa on kolme osastoa. Yhdessä on esillä Suomen itsenäisyysliike ja suomalaisten jääkärien koulutus senaikaisessa Lockestedtin leirissä. Suomen jääkäriliikkeellä oli suuri osa Suomen kamppailussa Venäjää vastaan. Vuosittain museossa käy noin 250 suomalaista vierasta.

Kuvat: Carsten Schmidt, Hohenlockstedt

Toinen osasto kertoo Lockstedtin paikallishistoriasta, aikoinaan paikalla toimineesta armeijan joukkojen harjoituspaikasta.

Kolmannessa osastossa on nähtävissä vaihtelevia näyttelyitä. Itse näin siellä suomalaisen Lotta Svärd -näyttelyn alkuvuodesta 2008.

Hieman myöhemmin sain kuunnella mueson tiloissa nyt edesmenneen tri Herbert Strehmelin esitelmän hänen alasaksan kielelle kääntämästään Kalevalasta.
http://www.finnland.de/public/?contentid=119583&contentlan=1&culture=fi-FI

Kanuuna 76 K 02 R / PutilovNr. 6263/937
Suomi sai näitä tykkejä 180 kapaletta sotasaaliina vapaussodassa. Tämä kanuuna vuodelta 1916 oli käytössä Suomen vapaussodassa sekä vuosien 1939-1944 sodissa. Sillä ammuttiin viimeksi sotaharjoituksissa 01.10.1987.

http://www.museum-hohenlockstedt.de/17.html

Joka kesä Hohenlockstedtissä rannalla pidetään juhannustapahtuma myyntikojuineen, ruokineen ja tansseineen. Allaolevassa kuvassa Norddeutsche Rundschaussa 25.6.2007 julkaistu artikkeli, jossa poseeraan silmäätekevien kanssa esittelypöytäni takana.  Kaikenlaiset messut ovat Saksassa tärkeitä tapahtumia. Ja joka joulu pidetään isot joulumarkkinat, jotka tuovat väkeä laajalta alueelta ympäristöstä ostamaan suomalaisia tuotteita.

Ruuhkassa Saksassa

”Saksalaisautoilijat seisoivat viime vuonna 21 vuotta ruuhkassa

Saksan moottoriteiden ruuhkien yhteismitta oli viime vuonna 450 000 kilometriä. Autoliitto ADAC:n vuosittaisen ruuhkatilaston mukaan autot seisoivat liikkumatta paikoillaan yhteensä 185 000 tuntia.
...

Saksan ruuhkaisin Autobahn on A5 väliltä Darmstadt-Basel. Tällä tieosuudella liikenne seisoi viime vuonna 8 300 tuntia. Pisimmät ruuhkat löytyivät puolestaan tieltä A8 välillä Karlsruhe – München – Salzburg, jolla ruuhkien yhteispituus oli 31 000 kilometriä.

Pelkästään Münchenin ja Salzburgin välisellä osuudella oli viime vuonna 20 sellaista täyspysähdykseen johtanutta ruuhkaa, jonka pituus ylitti 30 kilometriä.”

Teksti on YLE:n julkaistu tänään.

Kuka keksi autobaanat? Hitlerhän se. Piti saada nopeasti väki paikasta toiseen. Ja työllistettyä tuli samalla iso osa isosta lamasta kärsivää väkeä. Yhä vieläkin näkee joitakin betonibaanoja itäisessä Saksassa, joskin se alkaa olla hyvin harvinaista.

Väitän kylmästi, että Suomessa ei ole ruuhkia. Että Suomessa ei tiedetä, mitä ruuhka on. Ai, että on seisottu puoli tuntia Särkillä juhannuksena… Anna mun nauraa.

Olen ajanut Rostockista Ulmiin eli seiskatietä pohjoisesta etelään, jotain 860 km, seitsemään tuntiin. Eihän se herkkua ollut, mutta ei pahakaan. Tämä on se toinen ääripää. Olen nähnyt muutaman suomalaisen kalpenevan, kun ihan vain huvikseni nostin nopeuden kahteensataan. Muutama autoilija siitä nauroi, muutama kielsi minua ajamasta kovempaa kuin sataaneljääkymmentä. No, kuluuhan siinä polttoainetta. Mutta joskus se on kivaa. Jos tie on vapaa ja on valoisaa. Ja sopiva auto, mutta kyllä tämä minun pienellä Mitsubishillakin oikein hyvin onnistui.

Saksan sana ”Autobahn”, autobaana, tarkoittaa yksinkertaisesti autorataa. Jokaisen ulosajon kohdalla sanotaan ”Ausfahrt” eli ulosajo. Ausfahrt ei ole Saksan suurin kaupunki :-) Mukavaa Saksassa ovat pujottelukaistat. Ilman niitä olin alussa Suomessa lähes hukassa, varsinkin, kun Suomessa ei vapaaehtoisesti tietä anneta, vaan asenne on ”minä ensin”. Mutta oppiihan sitä. Olen nykyisin yhtä itsekäs kuin muutkin suomalaiset. Se onkin jo herättänyt muutaman saksalaisen täällä käyneen tuttavani huomion. Saksalaiset ovat nimittäin pääsääntöisesti kohteliaita liikenteessä. Paitsi Frankfurtissa.

Moottoritiet on numeroitu yhdestä yhdeksään, parittomat etelä-pohjoissuunnassa ja parilliset itä-länsisuunnassa. Näiden väliset samoin isompina numeroina mutta samalla tavoin suunnissaan kuin yksinumeroisetkin.

Sen verran monta autoa olen Saksasta Suomeen ajanut, että autoilusta jotain oikeasti ymmärrän. (Satakunta, lisäksi ehkä saman määrän ostanut mutta en ajanut Suomeen asti, tavallisesti vain satamaan Saksassa.)  Lisäksi olen ajellut muissa asioissa ympäri ämpäri muuta Eurooppaa kyllästymiseen asti. Vaikeaa on vain ja ainoastaan Frankfurtin kaupunkiliikenteessä, kun väki siellä on niin aggressiivista. Eteläsaksalaiset sanovatkin, että hampurilaiset nukkuvat ratissa, niin verkkaista liikenne heidän mielestään on.

Vähemmän kivaa on ajaa autoa baanalla, kun on talvikeli, varsinkin Stuttgartin lähellä Eichelbergissä tai sitten Kasselin mäissä; kun on yö – yöllä on Saksassa aina pimeää, myös kesällä! – ja kun on kiire – ja paljon liikennettä. Konstanzista Stuttgartiin ajoin ihan kevyesti tunnissa ne 140 kilometriä, mutta Stuttgartissa sitten seisoin toisen tunnin ruuhkassa. Darmstadtin ja Frankfurtin väli on neljästä samansuuntaisesta kaistasta huolimatta vallan kamalan ruuhkainen.

Olen seisonut monta tuntia Bremenin ja Hampurin välillä yöllä sateessa ruuhkassa. Mitäs siinä muuta kuin sammutat valot ja odotat, ja toivot, että joku joskus liikkuu jonnekin. Silloin on mukavaa, kun on matkakumppani… Kun tyttäreni oli pieni, tulimme Suomesta, eikä meillä ollut pitkä matka lentokentältä kotiin, eikä siksi evästä lapselle. Vaan seisoimme tuntikausia ruuhkassa Stuttgartin ja Karlsruhen välillä. Lapsi huusi nälkäänsä, eikä ollut mitään tehtävissä. Kahdesti olen myöhästynyt Rostockin laivasta ruuhkan takia. Toisella kerralla en voinut edes soittaa, sillä silloin olin katvealueella eikä ollut verkkoa. Siinä odotat. Pienessä hitaasti etenevässä jonossa Augsburgin tienoilla ajaa tömähti toinen auto perääni. ”Stop and go” kilometritolkulla onkin vielä ikävämpää kuin oikea seisominen.

Oppiihan sitä. Ottamaan evästä ja pitämään lämmintä huopaa autossa matkassa.

Liikekumppanini myöhästyi kerran reilusti tapaamisesta. Perille päästyään hän vain totesi lakoonisesti: ”Tarkastelin Saksan tavaravarastointia.” Ruuhkassa seisovat näes ne monet tuhannet kuorma-autot, jotka rahtaavat tavaraa paikasta toiseen. Olisihan sitä aikoinaan valtio myös rautateihin satsata voinut, mutta yksilöllisyys voitti. Tavara on saatava kotiovelle asti ja nopeasti. Onneksi kuorma-autot eivät saa ajaa baanoilla viikonvaihteessa. Viikonvaihteet on varattu yksityisille.

Ruuhka on myöhästymiselle aina hyvä alibi, sillä se voi kohdata ketä hyvänsä moottoritiellä liikkujaa koska hyvänsä. Onnettomuudet saattavat tukkia tien aivan yllättäen. Minusta aika erikoista on se, että liikennekuolleisuus on Saksassa samansuuruista kuin Suomessakin. Ehkä suomalaiset ajavat enemmän juopuneina? Talvikeliä on nimittäin Saksassakin, on vallan väärä luulo ettei ”etelässä” ole talvea. Kyllä on, se ei vain ole yhtä pitkä kuin Pohjolassa.

Ruuhkavaroitukset on hyvä kuunnella radiosta. Radion liikennekanava keskeyttää aina lähetyksen ja kertoo minne ei kannata ajaa ja mikä on kiertotie. Ne on merkitty sinisin kyltein ”U” ja sitten joku numero. Teiden varrella on kilometrin välein hätäpuhelimia, ja tiepaaluihin on nuolella merkitty, missä suunnassa on lähin. Soittaessa tulee apua. ADAC ei ole ”adats” vaan aa – dee – aa- see, Allgemeine Deutsche Automobilclub, Saksan suurin autoliitto, mutta ei lainkaan ainoa. Niitäkin on, kuten kaikkea muutakin, kymmenittäin erilaisia. Mikään Saksassa ei ole samalla tavalla kartellin alla kuin Suomessa.

Ja pääsinhän minäkin sitten kerran myös ajokortistani, eli kuten sanonta kuuluu, kortti laitettiin kuivumaan. En ole koskaan ajanut autoa humalassa, joten syy oli aivan toinen: neljänkymmenen tuntikilometrin ylinopeus moottoritiellä. Kuukausi meni, mutta hyvin meni, sillä julkinen liikenne on erinomaista Saksassa. Liikennerikkeistä saa pisteitä kuuluisaan Flensburgin kortistoon. Kortin menetys on paha pistelisä. Kun pisteitä on tietty määrä, joutuu uudelleen ajokokeeseen. Onneksi pisteet vanhenevat aikaa myöten.

Ja sitten vielä se pahin mahdollinen, mitä voi tapahtua: ajat moottoritiellä väärään suuntaan. Sellaista kutsutaan nimellä ”Geisterfahrer” eli haamukuljettaja, mutta haamuja tulee vasta kun törmätään. Itsekin sain kokea tämän kerran, keskiyöllä Saarlandissa ja tuttavani auton perässä ajaen. Yhtäkkiä hän ajoi tien sivuun ja huusi: ”Käänny ja heti!” En minäkään ollut nähnyt, että olimme lähteneet väärälle kaistalle. Kun tämän tajusin, käännyimme molemmat tyhjällä baanalla ja palasimme rampista ulos, ja sitten sydämeni hakkasi pitkään haljetakseen pelkästä säikähdyksestä… Sellainen virhe voi johtaa kuolemaan.

Reeperbahn – Saksan syntisin katu

Allaoleva teksti hieman mukaellen ja selitellen NDR:n Ariane Petersin 2009 julkaisemaa tekstiä.

Tässä kaksi tunnettua rakennusta Reeperbahnin varrella: Davidwache (“Taavetin vartiopaikka”) ja St.-Paulin teatteri.

”Geile Meile” lauloi riimitellen Udo Lindenberg, yksi suosituimpia saksalaisia trubaduureja. Sana ”geil” tarkoitti ennen kiimaista, ja on yleistynyt nykynuorison kieleen merkityksessä ”hyvä, kiva”. Kieli muuttuu ja kehittyy. :-)

Reeperbahn kulkee Hampurin bordellialueen halki, joka sijaitsee St.Paulin eli pyhän Paavalin kaupunginosassa. Nähtävyyksiä ovat paitsi lukuisat baarit ja yökerhot, ennen muuta monipuolinen sivukatu Große Freiheit, suomeksi ”suuri vapaus”, Hans-Albers-aukio sekä poliisiasema Davidwache. Panoptikumin, Saksan vanhimman vahakabinetin löydät Spielbuden-aukiolta. Se on perustettu vuonna 1879.

Herbertinkatu on Reeperbahnin kanssa samansuuntainen. Siellä ovat naiset vapauttamistaan odotelleen jo 1800-luvulta alkaen. Näyteikkunan prostituoituja varjelee kaksi sermiä uteliaiden katseilta. Ja sisään pääsee vain mies, joka on täyttänyt 18 vuotta.

Saksassa katu tuli kuuluisaksi 1943 kuvatusta filmistä ” Große Freiheit Nr. 7”, jossa esiintyi senaikainen julkkisnäyttelijä Hans Albers. Pyhän Paavalin kortteli syntyi esikaupunkina. Tuolloin sen nimi oli vielä ”Hampurin vuori”. Satoja vuosia se oli ollut paikka, jossa asui kaupungissa ei-toivottuja ihmisiä. Siellä sijaitsivat ruttoparantolat, sairaalat ja vaivaistalot. Nimensä Reeperbahn eli köydenpunojankatu sai köysien punojilta, jotka tarvitsivat köysiensä kuivattamiseen enemmän tilaa kuin mitä keskikaupungilla tuolloin oli tarjota.

Ensimmäiset huvipaikat syntyivät nekin jo 1600-luvulla. 200 vuotta myöhemmin rakennettiin lautakojujen sijaan kunnon kivitaloja. Teatterit, juottolat ja bordellit avasivat ovensa. Sataman takia St.Paulille tuli paljon kansaa eri maista ja kulttuureista. Yhä tänäänkin sieltä löytyy portugalilaisten ja espanjalaisten kortteli. Große Freiheit-kadun yhden rakennuksen takapihalla on kuuluisan Star-klubin muistolaatta. Siellä esiintyivät aikoinaan Jimi Hendrix, Little Richard ja Chubby Checker. Myös Beatlesien ura alkoi Hampurista, tästä samaisesta korttelista.

Korttelia kutsutaan sanalla ”Kiez”. Sana tarkoitti pientä korttelia, keskiajalla varsinkin slaavilaisen väestön asuttamaa aluetta, ja joiden asukkaiden oli pakko suorittaa jotain palveluja lähistöllä sijaitsevien aatelisten tarpeisiin. Nämä palvelut olivat usein esimerkiksi kalastusta.

Tiistain turistikierrosten nimi on ”matroosinmyssy ja verkkosukka”, torstain ”Pyhän Paavalin sydän” ja lauantain ”Kiezille hoitoon”. Kouliintuneet paikalliset oppaat vievät turistit sellaisiin paikkoihin, joita itse eivät ikinä olisi löytäneet. Turisteille kerrotaan kaikenlaista prostituutiosta ja merimiehistä, bordelleista, poliiseista ja myös maailmankuuluista filmikulisseista, musiikin historiasta ja ties mistä vielä. Ilmoittaua ei tarvitse. Kierrokset alkavat aina illalla kello 20 St.Paulin metroasemalta ja maksavat kympin per turisti.

Schmidts Tivoli on yksi monista Spielbudenplatzin teattereista. Seitsemässä kaupunginosan teatterissa käy vuosittain yli miljoona katsojaa. Schmidtin Tivolissa on yksi Hampurin kauneimmista teatterisaleista. Se on sirkusareenan muotoinen ja näyttämö ylettyy katsoja-alueelle. Teatterissa esitetään saksankielisiä musikaaleja, nostalgisia revyitä ja kabareeta. Vuosina 1925-1990 rakennus toimi huvitemppelinä ja sen nimi oli ”Zillertal”. Vuonna 1991 vanhasta rakennuksesta paljastettiin korkeat kultaiset pylväät, seinämaalaukset ja suuret pyöreät peilit. Sellaiset nimet kuten Max Raabe, Helge Schneider, Ingo Appelt ja Missfits kuuluvat niihin, jotka siellä nykyisin näyttelevät.

Turistien suosiossa on kapakka nimeltä ”Ritze”. Aiemmin siellä esitettiin elokuvia. Paikalliset kävivät siellä juomassa oluensa. Nyt se on melkein nostalginen turistirysä. Seiniä koristavat monien kuuluisuuksien kuvat. Kapeat portaat vievät alas kuuluisaan nyrkkeilykehään, jossa paitsi paikalliset, myös nyrkkeilijät kuten René Weller, Henry Maske ja Dariusz Michalczewski harjoittelivat. Nykyisin siellä harjoittelevat nuoret saksalaiset tulevat nyrkkeilyn mestarit.

Omat kokemukseni ovat lähinnä huvittavia. Ei kukaan suomalainen ole vielä jättänyt Kiezillä käymättä. Käytiinpä jopa seksimuseossa. Yölläkin voi Reeperbahnilla kävellä kuten missä hyvänsä kadulla, mutta sivukaduille ei parane mennä – saattaa mennä sekä rahat että terveys. Ja silmät intoa leimuten miehet ovat kapakkoihin hävinneet. Sinne vain naisille rahat tissiliiveihin… Oma alaikäinen poikani taas ei juurikaan tykännyt, kun välivallan karsimiseksi alaikäiset eivät pääse alueelle iltaisin lainkaan, eikä mukaan saa tuoda tai kapakoista ostaa mitään, mikä on pullotettu tai täytetty lasiin. Ja aseet karsitaan suoraan metroasemalla ylös noustessa. Minusta aivan asiallista toimintaa ja muutaman katutappelun jälkeen kaupunki päätyi tähän radikaaliin ratkaisuun. Eipähän nuorella sinne illalla mitään asiaa olisikaan, mutta kun asui niin lähellä… Enkä koskaan ”ehtinyt” käymään katsomassa Luolamiestä, jota kai yhä vieläkin esitetään Schmidts Tivolissa.

Hampurissa on siis kuulemma valtakunnan ainoa kaupunginosa, jolle nimensä ovat antaneet katoliset pyhimykset pyhä Paavali ja pyhä Josef, ja joka kuitenkin on tunnettu aivan muusta kuin uskonnollisuudestaan… St.Paulin kaupunginosassa sijaitseva St.Josephin barokkikirkko on valmistunut vuonna 1721.

Kapunginosassa on muuten 25.000 asukasta…

Keskellä Hampuria Alster-järven jäällä

NDR, Norddeutsche Rundfunk, pohjoisen Saksan radio- ja televisiokanava kirjoittaa http://www.blogger.com/img/blank.gif tänään, että Hampurissa sijaitsevan sisäjärven Alsterin jäällä vietetään tänään jääjuhla, kotoisasti ”Alstervergnügen” eli suomeksi Alsterin huvi”.

Ai että jäällä ja keskellä miljoonakaupunkia, Hampurissa? Kylläpä vain. Jäätyyhän se järvi pakkasessa sielläkin, aivan kuten pakkasella Suomessakin. Itse asiassa olen aina yhtä hämästynyt siitä, miten Suomessa oletetaan, että heti kun lähdetään vähänkin etelään, siellä on aina kesä! Minä en muista yhtään lumetonta talvea vuosina 1974-2012…


Kuva: NDR

Noin miljoonaa ihmistä odotetaan tulevan Alsterin jäälle. Perjantaina paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja juhliminen jo alkoi. Jäälle tuli kymmeniä tuhansia luistimineen, tekemään piruetteja, tai muuten vaan kokeilemaan jään kestävyyttä. Ja tietenkin paikalle olivat löytäneet myös lämpimien ruokien ja juomien myyjät.

Odotettavissa on melkoinen liikennekaaos. Poliisi varoittelikin jo, että jättäkää hyvät ihmiset autot kotipihalle ja käyttäkää julkista liikennettä, joka Hampurissa onkin esimerkillinen oman kokemukseni mukaan. Julkinen liikenne on lisäksi lisännyt viikonvaihteeksi kapasiteettiaan.

Jää on tällä hetkellä 22 – 22 senttimetriä paksua. Aussenalster (”Ulko-Alster”) on se järven isompi puoli, Binnenalster (”Sisä-Alster”) pienempi ja aivan keskellä Hampuria molemmat. Helposti sinne löytää vaikkapa vain marssimalla ulos rautatieasemalta. Tai kaupungintalosta.

Aivan aseman lähellä järvien välisen sillan toisella puolella sijaitsee korkea nk. Suomi-talo, jonka huipulla komeilee Suomen leijona ja jossa sijaitsee Suomen konsulaatti. Tässä:



Täytyy kyllä myöntää, että kaikenlaiset katujuhlat ja katutapahtumat ovat Hampurin arkipäivää. Kun esimerkiksi joka viikko on ilotulitus, ei sitä oikein enää lähde kauemmaksi katselemaan. Alstervergnügen on tapahtuma, jota on vietetty jo 30 vuotta joka kesä ja joka talvi. Kesällä ohjelmassa on 55 tuntia tapahtumia! Tämän katutapahtuman viehätys piillee juuri monipuolisuudessa: yli 500 saksalaista ja ulkomaalaista esiintyjää tuo ohjelmaa vedelle, maalle ja ilmaan. Kyseessä on siis open-air-musiikki-herkuttelu-katujuhla, ja vastaavaa saa totisesti Euroopasta etsiä.

Kohokohta on tietenkin se ilotulitus. Ja sitä totisesti kannattaa lähteä katsomhttp://www.blogger.com/img/blank.gifaan! Parasta on, että koko tapahtuma ei maksa yleisölle mitään.

Entä ne tuhannet juopot ja pultsarit? Rikkoutuneet olutpullot? Niitä saat etsiä suurennuslasin kanssa.

Mutta nyt on talvi. Valitettavasti jää ei yleisöä joka talvi kanna, joten jäälle mennäänn vain jään kantaessa… kuten tänä talvena. Mutta juhla on joka talvi.

Entä jos jäätä ei sitten joka talvi olekaan? Hampurissa on Euroopan suurin jäärata, 4300 neliömetriä. Se sijaitsee kaupungin kasvitieteellisessä puistossa (Planten und Blomen).

Miesten ilta lelukaupassa

Miesten ilta „idee+spiel“-lelukaupassa!

Kaikkea sitä kuuleekin. Oikeamin lukee. Luen netistä saksahttp://www.blogger.com/img/blank.gifnkielisiä lehtiä; saan joskus vinkkejä myös. Poimin sieltä yleensä asioita, joita Suomen lehdistö mielestäni käsittelee puolueellisesti tai yksipuolisesti.

Sainpa jutun miehistä lelukaupassa. Siellä raavaista uroksista tulee lapsia! Hannoverissa on keksitty erinomainen keino viettää iltaa ja ideasta on tullut turistirysä.

Ehkä täytyy selventää, että sana "Spielen" on suomeksi sekä leikkiä, pelata että soittaa.

Philipp von Ditfurth kirjoittaa 6.11.2011 seuraavaa Hannoverin Allgemeine Zeitungissa. Lyhentelin ja selittelin tekstiä vähän.

Kuva lelukaupan kotisivulta:



Miehissä Carrera-autorata saa liikkeelle uskomattomia voimia. Jotkut suoltavat solkenaan upouusia haukkumasanoja ja loukkaavat kanssapelaajiaan vaikka millä nimillä. Toiset taas löytävät itsessään urheiluselostajan tai harjoittelevat sokeaa juoksua liikenteessä, ajavat surutta kaverin auton kylkeen ja heittävät hänet yli aidan suoraan helvettiin. Yksi ryhmä painaa kaasua niin kuin vain jaksaa, panee silmät kiinni ja sanoo kärsivänsä huimauksesta. Lopulta voittaa aina se, joka ajaa rauhallisesti eikä herätä huomiota, eli kuten Vettel tekee – ja se häviää, joka huutaa ja riehuu.

Andreas Klaube on sellainen rauhallinen kilpa-ajaja. Sen sijaan että haukkuisi kilpailijansa, hän yrittää pitää autonsa tiellä ja väistää kaverien kummallisia yllättäviä heittoja. Kaikki viettävät iltaa lelukaupassa! Yhdessä miehet yrittävät leikkiä ja pelata; yhteensä 11 eri lajissa on voitettava, tikanheitosta pokeriin. ”Siitä on yli 40 vuotta kun olen leikkinyt autoradalla”, sanoo Klaube. Hänen äänensä tuskin kuuluu metelin keskeltä. Miehet keskenään eivät ole mitenkään hiljaisia.

Tämän kaiken tietää Heinz Lehmann, joka keksi pari vuotta sitten kutsua noin 60 tuttua miestä pelaamaan ja leikkimään työpäivän jälkeen. Maksamalla pienen maksun jouluavustukseen miehet saivat leikkiä koko illan kauko-ohjattavilla helikoptereilla, pelata baccaraa lastenvaunujen seassa ja kuunnella lasten jännittäviä kasetteja. ”Ja mitä sitten kävi, on vallan uskomatonta!” sanoo lelukaupan omistaja. ”Media, lehdistö, televisio, radio kiinnostui suuresti, koko Saksa kiinnostui. Puhelin soi jatkuvasti, emmekä enää tienneet, mihin aikamme riittäisi.” Hänen silmänsä loistavat.

Vuoden alusta on joka perjantai miesten ilta. Lisäksi peli- ja leikki-iltoja on keskiviikkoisin ja torstaisin, jos kysyntää on. Vasta viime tuli ryhmiä eri firmoista ja ryhmistä. ”Jouluun asti kaikki illat on varattu”, Lehmann kertoo. Lisäksi on h iltoja miehille ja naisille. ”Mutta miehiä on enemmän, he haluavat ottaa mittää toisistaan, eivätkä halua yleisöä.”

Hannoverilainen matkailuyritys tarjoaa miesten iltoja paketisssa, johon kuuluu yöpyminen hotellissa sekä tutustuminen olutpanimoon seuraavana päivänä. ”Kukapa olisi uskonut, että vielä 61-vuotiaana aloitan uuden toiminnan”, Lehmann naurahtaa ja iloitsee uudesta turisteille tarjotusta paketista. Miehet tulevat kaukaa, ja Herbert Grönemeyerin, saksalaisen trubaduurin ja laulajan laulun ”Miehet” ja lyhyen esittelyn jälkeen he sinuttelevat heti toisiaan, Tarjolla on värityskirjoja ja toimintafiguureja, keinuhevosia, Harry Potteria Legoista ja Käthe-Kruse-nukkeja, Playmobilia, pienoislentokoneita, palloja. Miehet unohtavat, etteivät olekaan omassa kellaribaarissaan.

Juopottelu ei ole ongelma. Panimo on ihan tätä tarkoitusta varten valmistuttanut helposti avattavia korkkeja. ”Emme tarvitse olutlätäköitä lattialla, sillä lauantainahan on taas tavallinen myyntipäivä”, Lehmann sanoo, ja tarjoilee oluen lisäksi Brezeleitä, ja huolehtii samalla kauppansa siisteydestä. ”Vahinkoja ei valitettavasti voi välttää”, kertoo nuori apulainen, ”sillä jokaisessa miehessä piileksii myös pieni lapsi.”

Samana iltana vielä laittaa Lehmann kuvia nettiin. Usein vaimot lahjoittavat miehilleen tällaisen illan, ja haluavat nähdä, mitä miehet ovat illan tehneet. Äidit laittavat isät poikien kanssa leikkimään. Ihanaa, että isät ja pojat saavat olla yhdessä. ”Miesten illat ovat keino toimia suuria konserneja vastaan,” sanoo Lehmann. Hän toivoo, että joka kaupungissa olisi tuollaisia iltoja!

Fastnachtia ikävä

Suomessa ajateltiin nyt vain presidentinvaaleja ja keskusteltiin siitä, onko parempi valtakunnan äiti nuori tyttö tai nuori ulkomaalaistaustainen poika. Minä ikävöin Saksan karnevaaleja. Oikeammin en edes karnevaalia siten kuin se Suomessa ymmärretään, vaan nimenomaan sitä eteläisen Saksan fastnachtia, aikaa ennen laskiaista.

Suu vaahdossa ja silmät innostuksesta hehkuen kerroin tuosta ajasta saksantunnillani, ja oppilaat eivät todennäköisesti ymmärtäneet mitään. Ei kielen puolesta, sitä he kyllä ymmärtävät. Sitä tunnelmaa ja tekemistä karnevaaliaikaan kun ei voi mitenkään ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut.

Muistan oman ensikosketukseni vallan hyvin. Lienee ollut päiväretki Rottweiliin. Siis sinne mistä rotweilerit ovat lähtöisin… sydän-Schwarzwaldista. Raskaita kelloja kantavat maskinsa alla hikoilivat, me turistit palelimme. Mutta lähtemättömästi jäi tunnelma mieleen!

Seuraavan kerran sitten tapahtui ensimmäisenä vuonna sen jälkeen kun olimme Allensbachiin muuttaneet, että mieheni lähti illalla hakemaan jotain työpaikaltaan Konstanzin keskustasta eikä tullutkaan takaisin. Tuolloin ei ollut kännyköitä joilla noin vain soittaa, eikä toisaalta hän ollut mikään kapakoissa viihtyjä, joten en ymmärtänyt missä hän viipyi. Hän tuli kotiin aamuyöstä innosta puhkuen, harvoin olen sellaista myöhemmin nähnytkään. Kertoi, että koko kaupunki on ulkona ja ”tekee tätä”, jolloin hän vippasi polviensa varassa ylös alas. En ymmärtänyt mitään. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin.. ja nyt on ikävä, ikävä takaisin etelään.

Ikävä on tauti, jota ei voi parantaa, se vain on. Ei minulla asiat huonosti ole - vallan päinvastoin. Siihen nähden, että oli todella vaikeaa palata Suomeen pysyvästi, ovat asiat nyt oikein hyvin. Mutta tulee aikoja, jolloin kaipaa entisiä aikoja takaisin. Sellainen aika on joka vuosi karnevaaliaika, siis aika ennen laskiaista. Saksalaiset sanovat, että se on ”viides vuodenaika”… Ei sitä pohjoisessa Saksassakaan olen, ja ne jotka sanovat tuntevansa Saksan ja ovat olleet vain pohjoisessa, tai vain Frankfurtissa, eivät tiedä karnevaalista mitään.

Ystäväni soitti viikko sitten Konstanzista ja pyysi katsomaan television suoraa lähetystä osoitteesta www.swr.de/fastnacht. Hänen oma ryhmänsä siellä marssi pitkässä kulkueessa… Sille joka saksaa osaa, tässä lisää: http://www.swr.de/fastnacht/lexikon/-/id=2675170/y8ig55/index.html

'S goht degege!
Ho narro!

Jokaisella eteläsaksalaisella karnevaaliseuralla on oma tervehdyksensä. Yllä oleva on Konstanzista. Jokaisella seudulla on myös omat runonsa. Meillä siellä runoiltiin muun muassa: „Hoorig, hoorig, hoorig isch die Katz, Und wenn die Katz nit hoorig isch, doo fängt se au kei Ratz.“ (Karvainen on kissa, ja jos kissa ei ole karvainen, se ei saa rottia kiinni…) Niin, tai naisten illassa laulettiin: ”Mir ham’n a Bom daheim der hat karierte Blätter”… (Meillä kotona on puu jossa on ruudilliset lehdet…”

Netistä ei muuten löydy suomeksi Fastnachtista mitään… Wikipediassa kerrotaan karnevaalista yleisesti, Selkouutiset kertovat Sveitsin karnevaaliajasta. Svaabilais-alemannien karnevaalista ei sanaakaan.

Saksan Piraattipuolue

Tänään kerroin yhdelle maahanmuuttajaryhmälle Suomen poliittisesta järjestelmästä ja tietenkin presidentinvaaleista. Tilanteet elävät ja maailma muuttuu. Muistan hyvin sen ajan, jolloin vihreät olivat Saksassa protestipuolue... jolloin katkottiin sähkölinjoja, tapeltiin kadulla, heiteltiin kananmunua poliitikkojen päälle ja sitten istuttiin tenniskengissä parlamentissa ja kudottiin sukkaa...

Tässä ajankohtainen katsaus Saksasta. Kirjoittaja on Berliinissä asuva filosofian maisteri ja vapaa toimittaja Juha Vilo.
Artikkeli ilmestyi Kalevassa tänään, 19.1.2012.



Nörttipuolue löi valtaapitäviä korville Saksassa

Berliinin viime syksyn maapäivävaalien todellinen voittaja oli Piraattipuolue (Piratenpartei), joka nousi kuin tyhjästä saksalaisen politiikan kentälle. Puolue sai kertaheitolla Berliinin maaparlamenttiin viisitoista edustajaa ja kahmaisi lähes yhdeksän prosenttia kaikista äänistä.

Piraattien menestys pelästytti valtaapitävien ja vanhojen puolueiden edustaja. Keitä oikein ovat nämä piraatit, jotka vaativat ennen vaaleja ilmaista joukkoliikennettä, politiikan läpinäkyvyyttä, sensuurista vapaata internetiä ja riippumatonta perustoimeentuloa kaikille? Joukko epämääräisiä nörttejä?

Kaksi vuotta sitten Saksan liberaalipuolueen FDP:n puoluenohtaja Guido Westerwelle sanoi, ettei piraateilla ole mitään mahdollisuutta ylittää viiden prosentin rajaa, joka oikeuttaa pääsyn parlamenttiin.

Sosiaalidemokraatti ja Berliinin kaupunginjohtaja Klaus Wewereit varoitti ennen vaaleja äänestämästä piraatteja puhtaasta protestista.

Vihreiden pääehdokas Renate Künast sanoi ylimielisesti, että vihreät voisivat sopeuttaa hyvinkin piraatit omiin joukkoihinsa, jolloin he eivät enää olisi seuraavissa vaaleissa mukana.

Toisin kuitenkin kävi, vaikka television vaalitentissä piraattien ehdokas Andreas Baum ei osannut sanoa lähellekään oikein Berliinin velkataakan määrää. Isojen puolueiden julkinen vähättely kostautui vaalituloksessa.

Piraattien menestys vaaleissa söi erityisesti vanhojen puolueiden kannatusta. Liberaalien kannatus vajosi pohjalukemiin, jopa alle äärioikeistolaisen NPD-puolueen. Myös sosiaalidemokraatit ja vihreät menettivät ison osan äänestäjistään piraattipuolueelle. Vaalien jälkeen kaikki puhuivat protestista valtaapitäviä kohtaan.

Politiikan asiantuntijoita piraattien voitossa hämmensi se, etteivät he tienneet, mihin poliittiseen lokeroon piraatit olisi laitettava: ovatko he oikeistolaisia vaiko vasemmistolaisia?

Monelle piraatit olivat vain yhden asian puolue, joka intoili internetin mahdollisuuksista demokraattisessa päätöksenteossa ja jotka vastustivat henkeen ja vereen kaikenlaista nettisensuuria.

Protestiselitysten ohella piraattien vaalimenestystä selitettiin sillä, että vanhat valtapuolueet ovat laiminlyöneet nykyisyyden, Saksan poliittiselle kentälle oli syntynyt uusi äänestäjäkunta, joiden etuja muut puolueet eivät edusta. Valtapuolueiden ohjelma eivät puhuttele digitaaliajan sukupolvea, joka on kasvanut internetin valtakaudella.

Esimerkiksi vihreiden tekniikanvastainen imago ei vetoa nuorempaan sukupolveen. Vihreitä ei enää pidetä kapinallisina. Piraattien puoluejohtaja Sebastian Nerz sanoikin: ”Vastakohtana vihreille me haluamme tulevaisuudessa pysyä ihanteillemme uskollisina.”

Piraattipuolueen menestys tulevaisuudessa riippuu nyt paljolti siitä, miten puolue onnistuu pääsemään eroon yhden asian imagostaan, arvioi Die Zeit -lehti. Tulevaisuudessa piraatit eivät voi tuoda esille pelkästään internet-teemoja. Mielipidekyselyn mukaan lähes 50 prosenttia saksalaisista pitää puoluetta yhden asian puolueena.

Piraattien menestykseen vaikuttaa myös se, mitkä johtopäätökset vanhat puolueet vetävät vaalien lopputuloksesta ja miten he aikovat vastata niihin seuraavissa liittovaltiovaaleissa vuonna 2013.

Piraattien poliittinen alkutaival ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Skandaaleja on tullut jo lyhyessä ajassa, vaikkei työ maaparlamentissa ole edes kunnolla alkanut.

Piraatteja on mediassa syytetty naisvihamieliseksi miestenpuolueeksi, jossa naisilla ei ole sananvaltaa. Kukaan ei tiedä tarkkaan puolueen naisjäsenten määrää, mutta arvioiden mukaan se on erittäin vähäinen. Minkäänlaista naiskiintiötä piraatit eivät hyväksy. Piraattien mielestä perinteinen jaottelu naisiin ja miehiin on vanhanaikaista, piraateille sukupuoli on yhdentekevä.

Vaalivoiton jälkeen tuli esille, että piraattien joukoissa on muutamia entisiä äärioikeistolaisen NPD-puolueen jäseniä. Puolueessa kuitenkin päätettiin hyväksyä tällaiset ”nuoruuden synnit”.

Myös jotkut skientologit ovat löytäneet Piraattipuolueen omakseen, ja nyt puolueessa pohditaan, pitäisikö skientologeilta kieltää jäsenyys.
Eräässä valokuvassa nuori parlamenttipiraatti Simon Weiss vetää paperitötterön kautta valkoista jauhetta nenäänsä. Myöhemmin hän selittää sen olleen vain suolaa, ei kokaiinia. Piraattien omistamalta internetpalvelimelta on levitetty lapsipornoa. Parlamentin istunnossa piraatti Gerwald Claus-Brunner piti päässään niin sanottua palestiinahuivia, joka joissain piireissä tulkittiin juutalaisvastaisena tekona. Parlamentin avustajien tehtäviä jaettaessa piraatteja on syytetty sukulaistensa suosimisesta.

Joulukuun puoluekokouksessa Offenbachissa piraatit ottivat selkeästi etäisyyttä äärioikeistolaisuuteen. Puolue ei halua leimautua pelkästään vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi. Mieluummin he pitävät itseään liberaaleina.

Puoluekokouksen jälkeen piraatit vaativat kaikkien huumeiden laillistamista, vuokratyövoiman rajoittamista, kunnallisvaalioikeuden myöntämistä myös ulkomaalaisille, perustoimeentuloa kaikille sekä valtion ja uskonnon erottamista.

Viimeisimmän mielipidekyselyn mukaan Piraattipuolueen kannatus koko Saksassa on kuusi prosenttia.

Ensimmäinen työpäiväni monikulttuurisuuskoordinaattorina

Tänään se sitten alkoi. Monikulttuurisuuskoordinaattori on kansantajuisemmin maahanmuuttaja-asiamies. Minun toimeni on osa Haapaveden opiston hallinnoimaa nk. TUPA-hanketta, jossa opastetaan ja autetaan maahanmuuttajia ja haetaan ratkaisuja maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan palveluiden järjestämiseen. Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien verkottumista ympäröivään yhteiskuntaan ja pienentää syrjäytymisriskiä. Lisäksi hankkeen tavoitteena on, että viranomaisten välinen yhteistyö tiivistyy ja monikulttuurisuusosaaminen kasvaa. Minun toimipaikkani on Kalajoki ja lähiympäristön kunnat ja kaupungit.

Aamulla ensimmäisenä kävin paikallislehden päätoimiuttajan puheilla. Hän otti minusta valokuvan kolumnia varten. Hän oli pyytänyt minua kirjoittamaan ensimmäiseen paikkakunnan ennen kahdesta lehdestä yhdistyneeseen numeroon kolumnin, ja kirjoitinkin sen kielikysymyksistä. Mielipidekirjoitukseni oli julkaistu viime viikon lehdessä.

Sieltä menin lähimpään kampaamoon, jossa sain hyvin ystävällistä palvelua - mutta näinhän Kalajoella on kaikissa palveluliikkeissä tapana.

Kaupungin tilavastaavan puheilla käydessäni löytyivät sopivat toimitilat sekä toimistolle että maahanmuuttajien kokoontumiselle - sillä uussuomalaiset ovat nimenomaan toivoneet sekä asiamiehen fyysistä läsnäoloa että tiloja omiin tapaamisiinsa. Kaupungin vastaanotossa oltiin myös kiitollisia tiedoista.

Sitten oman kyläni (Pitkäsenkylä) naisten aamukahville, jossa en ollut opetustyöni takia ehtinyt syyspuolella käymään lainkaan. Siellä oli paikalla sekä aktiivinen puheenjohtajamme, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, joka on kyläyhdistyksen jäsen kuten minäkin. Hän ehdotti, että pitäisin valtuustolle lähiaikoina tiedotustilaisuuden TUPA-hankkeesta. Ja toivoi, että molemmat osapuolet voisivat olla toisilleen avuksi.

Kirjaston vastaavan kanssa puhuimme monista asioista. Kun mainitsin maahanmuuttajien tapaamiset, hän tarjosi siihen kirjaston tiloja. Hän myös ehdotti julkista yleisötilaisuutta aiheesta, jossa ehkä myös pari uussuomalaista kertoisi kokemuksistaan.

Lopuksi kävin kansalaisopistossa ehdottamassa, että perustettaisiin ranskan kielen keskusteluryhmä. Kansalaisopiston johtaja äkkiä tajusi mistä puhun. Hän naurahti ja sanoi, että annoin hänelle eväät kansalaisopiston osuudesta Pyhäjoen voimalan valmisteluun: varmaa on, että seudulle tulee paljon uusia ulkomaalaisia. Jos - se on todennäköistä - hankkeen rakentaa Areva, yrittäjät tarvitsevat ranskan kielen taitoa.

Tapasin vielä sattumien summana muitakin, jotka ovat maahanmuuttaja-asioiden kanssa tekemisissä. Keskustelimme mahdollisista toimintakohteista. Näitähän ovat esim. viisumiasiat. Varsin nihkeää on kuulemma poliisin suhtautuminen uussuomalaisiin. Toinen iso kysymys on turkistarhoilla ulkomaalaisten palkkaus, josta välittäjä ottaa leijonan osan ja varsinaiselle työntekijälle jää melkein vain luut käteen.

Ja onhan näitä vaikka mitä. Pakolaisten asiat ja viranomaisten ja terveydenhuollon suhtautuminen heihin ei juuri naurata; pari akuuttia tapausta on työn alla. Ulkomaalaisten tutkinnot on saatava suomalaisia tutkintoja vastaaviksi; työvoimapula ainakin metalliteollisuuden ja terveydenhoidon alalla on huutava. Työpaikkoja on. Eläinlääkäri ei ole parhaimmillaan puusepänverstaassa eikä pappi turkistarhassa.

Kielikursseja ja kaikenlaisia muitakin kursseja tulen pitämään vastaisuudessakin. Olen aina yhtä iloinen siitä, että ne tuottavat tulosta. Yhteistyötä aivan kaikkien tahojen kanssa tarvitaan, toivotaan ja odotetaan. Minä haluan oppia muilta ja antaa apua tarvittaessa.

Uussuomalaisten oman kokoontumisen Kalajoelle olemme sopineet ensi viikoksi. Viidakkorumpu täällä on tehokas. Haluan oppia heiltä ja tietää tarkemmin, mitä tarvitaan. Tsasounahanke joka tapauksessa on koonnut slaavilaiset yhteen, ja sitäkin kautta olen saanut moniin heistä tutustua.

Kalajoki on kansainvälisempi kuin mitä osasin odottaakaan. Ei Kalajoelle merimieskirkkoa puuhattaisi, jos tarvetta ei olisi.

Samat kuin tänään sitten naapurikunnissa...

Olinhan minäkin maahanmuuttaja - jopa kahteen maahan. Olen myös paluumuuttaja, eikä sopeutuminen Suomeen ole ollut kovinkaan helppoa.

Haapavedellä muuten toimii monikulttuurisuusyhdistys, työnimenä Moni koti. Ei kun jäseneksi! Lisätietoja piakkoin.

Yrittäjyydestä Saksassa

Olin minäkin yrittäjä Saksassa, 1999-2009, ja työntekijöitäkin oli. Alkuunpääsy oli sujuvaa ja helppoa. Kauppakamarilta on kaikenlaista apua saatavilla. Kauppakamarin jäsenyys on pakollinen. Suomen Yrittäjäsanomat kertoo nykypäivän tilanteesta näin:

.......................................

YrittäjäSanomat, N:o 9 • Marraskuu 2011. Teksti: Juha Europaeus

Rohkeus ja halu kateissa

•Yrittäjyysinto hiipuu Saksassa taloustaantuman jäljiltä.
Vähäinen uusien yritysten määrä huolettaa jo maan hallitustakin.


Saksalaisten into ryhtyä yrittäjäksi on lopahtanut. Vain neljä prosenttia Euroopan talousveturin väestöstä on joko perustamassa yritystä tai työskentelee aloittelevissa yrityksissä, kun esimerkiksi Suomessa vastaava luku on lähellä kuutta.
Düsseldorfin kauppakamarin johtaja Ralf Mittelstädt löytää monia syitä kiinnostuksen hiipumiseen.

Hänen mukaansa entistä useampi kokee rahoituksen saannin vaikeutuneen viime vuosien aikana, kun saksalaispankit ovat kiristäneet lainanantoaan taloudellisesti epävarmoina aikoina.

Toiseksi, verotus ja lainsäädäntö eivät suosi työllistämistä ja pääomasijoittamista. Epäonnistumisen pelko koetaan suurena. Saksan lakien mukaan esimerkiksi konkurssin tehnyt ei saa toimia enää toimitusjohtajan tehtävissä.

Myös perinteet vaikuttavat. Yrittäjyyttä ei ole jostain syystä pidetty Saksassa erityisen haluttavana urapolkuna.

– Saksalainen yhteiskunta perustuu järjestykseen ja selviin sääntöihin. Se on auttanut synnyttämään menestyviä suuryrityksiä, mutta meiltä puuttuu riskinottokykyä ja halua, Mittelstädt sanoo.

Periaatteessa yrittämiselle olisi Saksassa hyvät edellytykset. Saksalaisilla tuotteilla on ulkomailla hyvä maine, maan infrastruktuuri on kunnossa ja yrittäjille on tarjolla tukea ja neuvontaa.

– Taloutemme perustuu vientiteollisuuteen, jota hallitsevat suuret monikansalliset yritykset, Mittelstädt vahvistaa.

Kampanjat käyttöön. Saksan työmarkkinat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa aiempaa joustavammiksi.

Lyhennetyn työajan järjestelmässä (Kurzarbeit) oli pari vuotta sitten lähes neljä prosenttia työvoimasta. Edes työttömyyskorvausehtojen ja työn vastaanottovelvoitteen tiukentaminen eivät ole lisänneet kiinnostusta yrittäjyyteen.

Saksa on maailman neljänneksi suurin talous, jossa kilpailu markkinoilla on kovaa.
Uusien tuotteiden lanseeraaminen on kallista, samoin työntekijän palkkaaminen. Nimellisten palkkakulujen päälle yrittäjän on lisättävä karkeasti 40 prosenttia sosiaali- ja vakuutusmaksuja.

Kasvuyrittäjien vähäisyys huolettaa jo poliitikkojakin. Viime vuonna Saksan hallitus ryhtyi edistämään kansalaisten riskinottoa erityisellä yrittäjyyskampanjalla.
– Kampanjan ajatus on hyvä, mutta se on vasta ensimmäinen askel yrittäjyyden edistämisessä, Mittelstädt toteaa.

– Tarvitsemme sekä lukumääräisesti uusia yrittäjiä että kykyä innovoida ja kasvattaa yrityksiä.

Yritysten määrää tärkeämpää on yritysten elinkelpoisuus, hän jatkaa.


Raha ei motivoi

Kansainvälisen yrittäjyystutkimuksen, GEMin, mukaan saksalaisia aloittavia yrittäjiä ei motivoi vaurastuminen tai yrityksen kasvattaminen. Yrityksiä perustetaan itsensä työllistämisen ja oman paremman ajanhallinnan takia.

Ironista kyllä, Saksa käyttää julkista rahaa yrittäjyyden edistämiseen enemmän kuin muut Euroopan maat. Julkisella panostuksella ei ole kuitenkaan juuri uusia menestyviä yrityksiä synnytetty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkista tukea aloitteleville yrityksille on tarjolla huomattavasti vähemmän.

Saksassa yrityksen perustaminen kestää 15 päivää, mikä on hieman enemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Yrityksen perustamiskustannukset vastaavat keskimääräistä eurooppalaista tasoa.

Uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivä Saksassa

"Silvester und Neujahr"

Vuoden viimeistä päivänä kutsutaan Saksassa Sylvesteriksi. Silloin nimittäin pyhällä Sylvesterillä on nimipäivä. Nimipäiviä sillä tavalla kaikilla kuten Suomessa ei ole muualla maailmassa kuin vain Ruotsissa. Nimipäivä on katolisissa maissa aina vain pyhimykselle nimetty päivä.

Ai että on se Sylvesteri... Sylvesteri (myös Sylvester) on Looney Tunes -animaatioiden kissahahmo, joka usein ajaa takaa Tipi-lintua. Nimi on sanaleikki metsäkissan latinalaisesta suvun nimestä, felix silvestris, eli suomeksi metsäkissa.



Pyhä Sylvester kuoli 31. joulukuuta 335 jKr. Roomassa, paavina. 31. joulukuuta kaikki liikkeket sulkevat puoleltapäivin. Kirkoissa pidetään jumalanpalveluksia, kiitetään menneestä ja pyydetään tulevalle siunausta.

Iltaa vietetään ystävien kanssa, pidetään kekkerit tai bileet, tai ilta vietetään ravintolassa tai käydään teatterissa. On tullut tavaksi katsoa "Dinner for one" televisiosta uudenvuoden iltana. Se tulee johonkin aikaan kaikilta kanavilta, eli teetpä mitä hyvänsä, aina voit filminpätkän nähdä...

"Dinner for one" on brittisketsi. Siinä esiintyy 90-vuotispäiväänsä viettävä yksin elävä naishenkilö, nimeltään Miss Sophie, ja hänen butlerinsa, henkilökohttp://www.blogger.com/img/blank.gifhtainen palvelijansa, joka ottaa Sopien jo kauan sitten kuolleitten ystävien roolin ja samalla humaltuu enemmän ja enemmän.

James: The same procedure as last year, Miss Sophie?
Miss Sophie: The same procedure as every year, James!




Hyvin suosittua on syödä ystävien kanssa yhdessä fondueta tai raclettea. Fondue on ruoka, jossa kuumassa öljyssä tai lihaliemessä kypsennetään lihaa padassa ruokapöydässä, sitten kasstetaan liha erilaisiin kastikkeisiin ja lisäksi tarjoillaan ranskanleipää ja salaatteja. Tai oikeammin: ranskan sana "fondue" tarkoittaa sulatettua, ja lihaahan ei voi sulattaa, vain juustoa, mutta sana on levinnyt tarkoittamaan kaikkea, mitä suoraan pöydässä kypennetään. Alkuperäinen fondue on siis juustoa, jota sulatetaan padassa pöydässä ja siihen kastetaan ranskanleipäpalasia. Jos joku hukkaa palasensa pataan, joutuu suutelemaan jotain läsnäolijaa...



Raclette on alunperin Sveitsistä. Pieniin pannuihin laitetaan kinkkua ja vihanneksia, päälle juustoa ja pannuset laitetaan sitten raclette-laitteeseen kuumenemaan ja juusto sulaa. Lisäkkeeksi tarjoillaan keitettyjä perunoita ja hapanliemivihanneksia.



Loppuaika yöhön asti vietetään pelaten seurapelejä. Keskiyöllä avataan samppanjapullo ja juodaan lasillinen toivotaen toisille hyvää uutta vuotta. Hauska toivotus on mielestäni "guten Rutsch" eli "hyvää liukua uuteen vuoteen". Lisäksi joskus annetaan toisille marsipaanista tehtyjä neliapiloita tai pieniä marsipaanipossuja.

Eikä tietenkään unohdeta ilotulitusta. Senhän on tarkoitus ajaa pahat henget pois. Tämä tapa on peräisin vanhoilta germaaneilta. Ammoisina aikoina pidettiin meteliä rummuttaen, pasuunoihin puhaltaen ja ampuen ampuma-aseilla. Ja nytkin kumisevat uuden vuoden yönä kirkonkellot .

Ilotulituksen jälkeen kurkistetaan tulevaisuuteen valaen tinaa, lukien horoskooppeja tai lukien korteista. Tämänkään jälkeen ei mennä nukkumaan, vaan vietetään yö valvoen - ja usein myös runsaasti alkoholia nauttien.

Seuraava päivä, uuden vuoden päivä, on pyhäpäivä, ja silloin nukutaan - tai tehdään pitkä kävelyretki. Ja katsotaan televisiosta Wienistä lähettevä uuden vuoden konsertti.

Prost Neujahr!

Vuorokausi suomalaista elämää

Tilastokeskuksen juuri ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa tarkasti suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Vuosikirjan tilastot kertovat esimerkiksi, että jos vuoden 2010 tapahtumat jaetaan tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden vuorokauden aikana Suomessa...

- syntyi 167 lasta: 86 poikaa ja 81 tyttöä
- kuoli 139 henkilöä
- solmittiin 82 avioliittoa
- myönnettiin 37 avioeroa
- 12 ulkomaalaista sai Suomen kansalaisuuden
- tehtiin 2 403 muuttoa, joista 1 559 saman kunnan sisällä
- valmistui 30 uutta asuinrakennusta
- syttyi 41 tulipaloa, joihin hälytettiin pelastuslaitos
- aloitettiin 91 uutta yritystä ja lopetettiin 58 yritystä
- pantiin vireille 8 konkurssia
- peruutettiin maksuhäiriön takia 160 luottokorttitiliä
- maksettiin 2,8 miljoonaa euroa julkista kehitysapua
- kulutettiin asukasta kohti laskettuna
206 g lihaa, 154 g tuoreita vihanneksia, 87 g sokeria,
130 g tuoreita hedelmiä ja 502 g maitotuotteita
- juotiin yhteensä 1,1 miljoona litraa keskiolutta,
179 000 litraa viinejä ja 82 000 litraa väkeviä alkoholijuomia
- tehtiin 28 raskauden keskeytystä ja 11 sterilointia
- poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli yhteensä 1 183 rikosta:
mm. 58 rattijuopumusta, 54 huumausainerikosta, 91 pahoinpitelyä,
2 raiskausta ja 3 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä
- tehtiin 18 asuntomurtoa ja 37 moottoriajoneuvomurtoa
- lähetettiin 11 miljoonaa tekstiviestiä.

Suomen tilastollinen vuosikirja on tilastojen perushakuteos.
Tilastokeskuksen julkaisema Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 on laaja tilastojen kokoomateos, joka sisältää sekä ajankohtaista tilastotietoa että pitkiä aikasarjoja. Suomea koskevien tietojen lisäksi kirjassa on myös runsaasti kansainvälistä vertailutietoa. Vuosikirjaa on julkaistu jo vuodesta 1879 lähtien.

Vuosikirjan mukana on CD-ROM, joka sisältää julkaisun pdf-muodossa, sen kaikki taulukot Excel-muodossa sekä teemakartat. Vuosikirja on saatavana myös verkkopalveluna. Kirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen.

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus

Me tarvitsemme uusssuomalaisia

Allaoleva teksti julkaistiin, vähän pitempänä, Haapaveden opiston juuri ilmestyneessä opiskelijalehdessä. Haapavedellä opetan yhtä maahanmuuttajaryhmää ja Kalajoella toista. Lisäksi minulla on muitakin opetusryhmiä. Maahanmuuttaja-asia on minulle henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen. Siksi lähetin tämän tekstin myös paikallislehteen, mielipiteenäni.

.............


Käväisin syyslomalla Saksassa. Jututin siellä eri tilanteissa kuutta saksalaista sekä itävaltalaista, suomalaista, venäläistä ja intialaista Saksaan muuttanutta suhtautumisesta Saksaan muuttaneisiin.

En käytä sanaa maahanmuuttaja, sillä muuttajahan on muuttaja vain silloin, kun hän muuttaa. Pysyvästi ulkomailta Suomeen muuttanut on jo täällä, ja häntä on parempi kutsua uussuomalaiseksi.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Suhtautuminen Saksaan muuttaneisiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En minäkään ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin. Työttömyys maassa on samaa luokkaa kuin Suomessakin, joskin varsin epätasaisesti jakautunut: entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa suuri, mutta lännessä ja etelässä kolmen prosentin luokkaa. Ilman suurempia luonnonvaroja!

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja kertoi minulle myös asioita historiasta, joita en ollut Suomessa koskaan kuullut... Varsin kansainvälinen on maailma jo ennenkin ollut.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääse työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella, eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä taas ei koske arabeja vaan turkkilaisia muslimeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi kunnolla maan kieltä. Lapsista tulee puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi: yhteiskunta jakautuu kahtia. Ongelman ydin on se, että heitä ei ole kotoutettu. Tätä virhettä meidän suomalaisten ei tule tehdä. Tietenkin tähän tarvitaan paitsi yhteiskunnan apua, myös sekä suomalaisten että uussuomalaisten omatoimisuutta.

Juuri ulkomaalaiset ovat se resurssi, jota länsimainen yhteiskunta nyt kipeästi tarvitsee. Meillä kun ei ole tarpeeksi lapsia tekemään töitä, ylläpitämään korkeaa elintasoamme eikä maksamaan ikääntyvän kantaväestön eläkkeitä.

Ulkomaalaiset eivät ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. He ovat täysin samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen kuin kuka hyvänsä meistä suomalaisista. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja. Me kaikki olemme silloin ulkomaalaisia, kun ylitämme oman maamme rajat. Ei ketään kotoutettu luovutetuilta alueilta? Ei kukaan lähtenyt 60-luvulla Ruotsiin? Eikä meistä kukaan ole käynyt Ruotsissa, ei Virossa? Emme tarvitse Pauligia, emme Sinebrycoffia, emme Gutzeitia? Ei toki Suomesta ole lähtenyt kuin jotain vaivaiset 20.000 ihmistä asumaan pysyvästi Espanjaan? Yksi Sveitsissä asuva suomalainen tuttavani sanoikin sarkastisesti, että ulkomaalaisongelma voitaisiin helposti poistaa siten, että kiellettäisiin kokonaan ulkomaalaisten tuleminen Suomeen. Ja tasapuolisuuden vuoksi suomalaisten lähteminen oman maan rajojen ulkopuolelle...

Väki heittää ulkomaalaiset valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt tänne muuttaneisiin. Se ei ole näiden ihmisten vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema. Kansainvälisyys ei ole itseisarvo.

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka muuttaa tänne syystä mistä hyvänsä ja joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Tiedän mitä on muuttaa Suomeen. En saanut opiskeluaikana mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Tein työni Suomen ja suomalaisten hyväksi ulkomailla.

Paluumuuttajana minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista.

Ja me suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

Saksalainen postikortti ilmaisee ulkomaalaisasiat näin:

Kirjaimesi latinalaiset,
numerosi ja lääketieteesi arabialaiset,
kahvisi afrikkalainen,
uskontosi juutalainen,
posliinisi kiinalainen,
autosi japanilainen,
vaatteesi turkkilaiset,
ruokasi italialainen,
mausteesi intialaiset,
bensiinisi venäläinen,
mutta naapurisi ”perkeleen ulkomaalainen”?

Pirjo Keronen
Paluumuuttaja

Sitä saa mitä tilaa

Kun asun nyt Pohjois-Pohjanmaalla ja olen kotoutunut minäkin ja osallistun aktiivisesti seudun tapahtumiin, niin tiesin, että täällä vaikuttaa monipuolinen säveltäjä/pianisti Jouko Kantola.

Upeasta ihanassa kamarikuorossamme Chorus vallis, eli laaksojen kuoro, laulaa (ja soittaa) myös Pia Räihälä; hän esiintyy yhdessä Joukon kanssa laulamalla jazzia. Niinpä "tilasin", että voisin joskus tavata Joukon henkilökohtaisesti.

Kun sitten ujutin itseni Ylivieskan ammattikorkeakoulun tulkiksi ja olin mukana hyvin järjestetyssä iltatilaisuudessa miellyttävässä ilmapiirissä ja seurassa Alavieskan Kähtävällä Inter Sense-koulutuskeskuksessa, niin sinne tuli myös mies, joka tuli esittelemään minulle itsensä: "Hyvää iltaa, olen Jouko Kantola"...

Allaoleva kuva kyseisestä tilaisuudesta. Pia laulaa ja Jouko soittaa. Suosittelen!

Näin meitä narutetaan

Sain sähköpostissa allaolevan viestin Espanjasta. Ei, se ei ollut spämmiä, vaan se tuli henkilöltä, jonka tunnen. Googlettamalla saa käännöksen. (Google tosin on epäluotettavin käännöskone jonka tiedän.)

En ole kirjoituksissani juuri politiikkaan puuttunut, tämänkin kopioin tähän vain siksi, että näette miten erilaiselta maailma eri puolilla näyttää ja miten se, mitä me pidämme itsesään selvänä (tässä tapauksessa polttoaineen hinta) ei muualla olekaan samalla tavalla kuin mihin olemme tottuneet.

Tämän hintajakauman olen tiennyt, kun olen eri maissa käynyt ja oppilaita on kaikista maailman maista. Euroopan maista Luxemburgissa polttoaine on huomattavasti
halvempaa kuin muissa maissa. Siellä käyvät naapurimaista tankilla. Minäkin, kun itse usein aikanaan Luxemburgissa ja sen rajoilla asioin.

No tässähän ei muuta voi tehdä kuin voivotella, vai? Suomalaiset ovat tottuneet olemaan rähmällään milloin minnekin päin. Mistäs meidän valtakunnan kuninkaat muuten itselleen lahjukset, Kreikalle lahjat ja virkakoneistoille palkat ottaisivat?

Maalla asuvana totean, että meidän valtiaat siirtävät palvelut niin kauas kansalaisistaan, että varmasti jokaisen on pakko omistaa auto, ja jokaisessa autossahan on - Suomessa ainoana maana maailmassa - luksusvero. Saksassa tehdään juuri päinvastoin: jokaisella paikkakunnalla on Bürgerbüro, asiointitoimisto, ja suurissa monta, joista saa samasta paikasta kaikki palvelut... Ja autoista vielä: Ostin Saksasta itselle auton (matkailuversio) vuosimallia 1985, ja maksoin siitä tuhat euroa. Autossa on pieni kone ja vielä paljon laittamista, puuttuu sitä sun tätä, se ja tuo ei toimi ja ruostettakin on, mutta me olemme tyytyväisiä kuitenkin. Mutta kuinka ollakaan: tulli yllätti meidät laittamalla sille melkein viisisataa tuontiveroa...!!!

Minun mielipiteeni on, että pääkaupunkiseudun terveyskeskukset on siirrettävä Lahteen, ja lähimmat sairaalat Kouvolaan ja Poriin, tasapuolisuuden vuoksi muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvia kohtaan... Ja pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulunkin voisi siirtää vaikkapa Tampereen tai Jyväskylän seudulle johonkin maalaiskylään. Kas kun ei ydinvoimalaa rakenneta Helsingin keskustaan. Miksiköhän??

.............................


Los precios de los combustibles en el planeta ...
Y ahora vienen los listillos de Bruselas a decir a los gobiernos del
Mercado Comun Europeo, que suban los impuestos en arburantes!!!
Resulta que si:
Los franceses…. Patatin!
Los ingleses….. patatan!
Los alemanes…. pepinin!!!

Fíjate en los precios de la gasolina en el planeta
.................Como nos engañan….

Portugal diesel € 1,405
España diesel € 1,318
Bélgica diesel € 1,222!
Francia diesel € 1,294!

Mientras tanto en el MUNDO, ESTOS SON LOS PRECIOS........
Azerbaiãn - Diesel 0,31 euros
Egipto - Diesel 0,14 Euros
Etiópia - Super 0,24 EUR
Gana- Normal 0,09 EUR
Bahamas - Diesel 0,25 EUR
Bolívia - Super 0,25 EUR
Brasil - Diesel 0,54 EUR
Ecuador- Normal 0,24 EUR
China - Normal 0,45 EUR
Gronelândia - Super 0,50 Euros
Guiana - Normal 0,67 EUR
Hong Kong - Diesel 0,84 Euros
Índia - Diesel 0,62 EUR
Indonésia -Diesel 0,32 EUR
Irak - Super 0,60 EUR
Kazaquistan Diesel 0,44 EUR
Qatar - Super 0,15 Euros
Kuwait - Super 0,18 Euros
Cuba - Normal 0,62 EUR
Líbia - Diesel 0,08 Euros!!!!!!!
Malásia - Super 0,55 Euros
México - Diesel 0,41 EUR
Moldávia - Normal 0,25 EUR
Omãn - Super mais 0,20 euros
Perú - Diesel 0,22 EUR
Filipinas - Diesel 0,69 EUR
Russia - Super 0,64 Euros
Arábia Saudita - Diesel EUR 0,07 !!!!!!
África del Sur - Diesel 0,66 EUR
Suazilândia - Super 0,10 ! Euros!!!!!
Síria - Diesel 0,10 Euros!!!!!
Trinidad y Tobago - Super 0,33 EUR
Tailândia - Super 0,65 EUR
Tunísia - Diesel0,49 EUR
EEUU - Diesel 0,61 Euros
Venezuela - Diesel 0,07 EUR!!!!!
EUA - Normal 0,18 Euros
Vietnam - Diesel 0,55 EUR
Ucrânia - Diesel 0,51 EUR

¡¡¡ Increíble verdad?
Los paises de la Union Europea y sus Ministros de Hacienda, realmente nos
tratan como idiotas ...
Manda este e-mail, para que los ciudadanos sepan como somos engañados por
los politicos (que viven con el dinero de los contribuyentes!)!!!
¡¡¡¡¡¡¡¡ YA ESTA BIEN CON ESTOS SINVERGUENZAS..... .!!!!!!!!!!!!
--
Saludos cordiales

Naisena Saksassa ja Suomessa. Sekalaisia sitaatteja ja huomioita

Allaolevan on kirjoittanut Aira Kaun Dortmundista raportissaan naisten viikonlopusta Berliinissä 2006.

"Istuuko rooli? - Suomalainen vahva nainen Saksassa

Marketan mukaan vieraaseen ympäristöön muuttanutta vaivaavat aluksi epävarmuus, neuvottomuus ja pelko. Ajan mittaan oppii hallitsemaan kahta kulttuuria: saa välimatkaa moneen asiaan Suomessa, mutta tarkkailee myös saksalaista elämänmuotoa tietyltä etäisyydeltä.

Yhtenä peruspiirteenä todettiin, että suvaitsevaisuus erilaisuuksia kohtaan kasvaa, kun on itse läpikäynyt vieraana tänne tulleen kokemuksia. Kuitenkin todettiin myös, että ei suomalainen ole Saksassa "oikea" ulkomaalainen muihin verrattuna. Tähän vaikuttavat maantieteellinen asema ja toisaalta maiden vuosisatoja vanhat kiinteät suhteet.

Nimenomaan suomalaisen naisen asemaa pohdittaessa todettiin , että odotukset saksalaisten taholta ovat korkeat: hänen oletetaan olevan älykäs ja rohkea, osaava ja oma-aloitteinen. Mutta käsi sydämelle: suomalainen nainen itse asettaa omia suorituksiaan koskevat vaatimukset vielä hiukan korkeammalle!

Tämän keskustelun lopuksi oltiin yksimielisiä siitä, että on todellinen onnenpotku saada elää kahdessa kulttuurissa nauttien molempien rikkauksista ja ainutlaatuisuudesta. Täytyy vain huolehtia siitä, että sosiaalinen verkko säilyy tiiviinä myös vanhuusvuosia ajatellen. "

..................................................

Tanskalainen nettiportaali e-tysk.dk kertoo saksalaisesta naisesta näin:

"Saksassa tytöt koulutetaan yhtä hyvin kuin pojatkin. Koulun jälkeen he käyvät muutaman vuoden töissä, kunnes lapsia syntyy. Silloin he jäävät pois kodin ulkopuolisesta työstä. He luopuvat urastaan. Nyt heidän pitää huolehtia lapsistaan.

Naisista tulee kotiäitejä, osin koska he sitä haluavat, osin koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta. Saksan valtio nimittäin tarjoaa hyvin vähän hoitopaikkoja lapsille. Ne harvat paikat joita on saavat usein sosiaalisesti heikot perheet. Heikkoja perheitä ovat ne, joilla on paljon ongelmia - esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai rikollisuuden suhteen. Näillä perheillä on usein myös matalat tulot. Siksikään ei ole kovin miellyttävää laitta lapsi päivähoitoon.

Perheissä, joissa on kotiäiti, mies tekee tavallisesti enemmän töitä kuin mitä normaaliin työviikkoon kuuluisi. Niin mies tulee kotiin vasta seitsemältä, puoli kahdeksalta, kahdeksalta. Usein mies tekee töitä myös viikonloppuisin
Toki on Saksassa myös naisia, joilla on sekä lapsia että kodin ulkopuolinen työpaikka. Jotta tämä olisi mahdollista, he ottavat palvelukseensa lastenhoitajan tai kodinhoitajan. Jos kyseessä on lastenhoitaja, tämä hoitaa vain lapsia. Jos hän hoitaa lapset ja kodin, häntä kutsutaan kodinhoitajaksi. Kodinhoitaja myös siivoaa ja valmistaa lämpimän lounaan."

............................................

Sakari Hankamäki kirjoittaa blogissaan 8.11.2011 näin:

"Voiko miehen tehtäviä hoitaa nainen?

Amerikkalainen Forbes-lehti listasi jokin aika sitten maailman 70 tärkeimpänä pidettyä johtajaa. Helsingin Sanomat kutsui heitä ”mahtijohtajiksi”.
Merkittävää on, että suuruuksien listalle mahtui vain yksi nainen: Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ainakin hän sai tämän seikan johdosta yhtä paljon huomiota kuin kaikki miehet yhteensä.

Talous ja politiikka ovat kieltämättä patriarkaatin vallassa. Johtaminen on perinteisesti miesvaltaista myös suurimmissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja kirkoissa kautta maailman – moderneja ja maallistuneita protestanttisia kirkkokuntia lukuun ottamatta."

................................................

Wikipedia huomauttaa naisesta mm.:

"Monissa kulttuureissa on tapana erottaa puhuteltaessa naimisissa oleva ja naimaton nainen toisistaan. Rouva viittaa naimisissa olevaan, neiti puolestaan naimattomaan naiseen. Saksan kielessä on kuitenkin lakattu käyttämästä neitiä tarkoittavaa sanaa fräulein, koska sen käytön on katsottu vihjailevan siihen, ettei kyseinen nainen ole kelvannut kenenkään miehen vaimoksi. Ranskassa on arvosteltu naimattoman ja naimisissa olevan naisen erottamista puhuttelussa sen takia, että miesten kohdalla vastaavaa erottelua ei tehdä."

..............................................

"Saksalainen avioliitto kestää 14 vuotta – suomalainen yhdeksän

Saksalaiset viihtyvät naimisissa entistä pidempään. Eroon päätyneet avioliitot ovat pidentyneet Saksassa kahden viime vuosikymmenen aikana yli kahdella vuodella. Suomessa pyykit viikataan sen sijaan vuosi vuodelta aikaisemmin.

Avioliittokehitys kulkee Saksassa ja Suomessa täysin eri suuntiin. Saksassa vuonna 2010 eronneet avioparit ehtivät olla naimisissa keskimäärin 14 vuotta. Vielä vuonna 1992 avioliitto päättyi keskimäärin 11,6 vuodessa, raportoi Saksan tilastokeskus keskiviikkona.

Suomen vuoden 2009 tilastojen mukaan avioliiton auvoisuus oli ohi keskimäärin 9,4 vuoden kohdalla. Vauhti on kuitenkin ollut hurjaa, sillä vielä vuonna 2000 eronneet olivat olleet naimisissa keskimäärin 12,3 vuotta. Siitä lähtien suunta on ollut joka vuosi laskussa.

Mitä nuorempi nainen, sitä suurempi eronneisuus

Saksassa eroon päättyy 39 prosenttia avioliitoista, Suomessa joka toinen. Morsiamen ikä on suoraan verrannollinen avioliiton sataman rauhoittavaan vaikutukseen, sillä nuori nainen eroaa huomattavasti todennäköisemmin kuin varttuneempi.

Saksassa nainen on nykyään eron hetkellä keskimäärin 41,8 -vuotias ja mies 44,7 -vuotias. Vielä vuonna 1992 sormus irtosi sormesta naisella 36,1 vuoden ja miehellä 39 vuoden iässä.

Saksan tilastoista selviää myös, että useimmiten eron haluaa nainen. 52,9 prosenttia erotapauksista käynnistyy naisen aloitteesta, mies on aloitteen tekijänä 38,9 prosentissa tapauksista. Lopuissa Saksan viime vuoden lähes 190 000 avioerossa puolisot ovat päätyneet ratkaisuun yhteistuumin. "

Lähde: YLE, 14.9.2011

...............................................

"Suomalaisnainen päihittää ulkomaisen tasa-arvossa – mutta saa myös kantaa laukkunsa itse

Petri Saraste ja Tapio Nurminen kehuvat Kiinan ja Saksan miehiä vanhanaikaisiksi gentlemanneiksi.

Suomi on saanut tänä keväänä ylistystä tasa-arvostaan korkealta taholta. Naistenpäivän aikaan maassa vieraillut Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin kehaisi, että Suomi on maailman johtava maa naisten oikeuksien ajamisessa.

Naisten osuus johtotehtävissä on kuitenkin laskenut – sekä meillä että maailmalla. Ilman naisjohtajia toimivien yritysten osuus on kahdessa vuodessa noussut 35 prosentista 38 prosenttiin. Suomi sijoittuu maailmanlaajuisesti 19. sijalle johtotehtävissä toimivien naisten määrässä.

Muun muassa Saksaan verrattuna suomalaisnainen on edelleen tasa-arvon huipulla.

MTV3:n Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kertoo, että Saksan noin 160 pörssiin noteeratuista yrityksestä vain yhdellä on naistoimitusjohtaja. Yritysten hallituksissa naisten osuus on noin 6 %.

– Määrä olisi vielä pienempi, jos Saksassa ei olisi käytössä järjestelmää, jossa firman työntekijät saavat määrätä puolet edustajista suurten pörssiyhtiöiden hallituksiin. Työntekijöistä, eli käytännössä ammattiyhdistysten edustajista, aika moni on nimittäin nainen.

Politiikassa naisia näkee enemmän – onhan yksi Saksan korkeimmista virkamiehistäkin nainen. Myös hallituksessa on monta naisministeriä.

– Kun Angela Merkelistä tuli taannoin liittokansleri, se oli iso ratkaisu Saksan naisten tasa-arvoliikkeelle. Sinänsä onkin ollut ironista, että nimenomaan Merkel on yksi heistä, jotka ovat halunneet lopettaa keskustelun naiskiintiöistä taloudessa; hän ei halua sellaisia.
”Ai jaahah, lapsella on sentään äitikin”

Saksalaiskodeissa miesten ja naisten roolit ovat edelleen perinteiset. Jos miehellä on hyväpalkkainen työ, saksalaisnainen jää yleisesti kotiin hoitamaan lapsia.

– Myös monet naiset ovat itse sitä mieltä, että lasten kasvatuksen kannalta on hyvä, että nainen jää kotiin. On aika itsestään selvää, että kotitalous on muutenkin naisten vastuulla.

Enää uraa tekeviä äitejä ei paheksuta, kuten vielä 1990-luvulla.

– Jos lapsen haki lastentarhasta hoitaja tai au pair -tyttö, sitä katsottiin kieroon. Kun äiti sitten tuli käymään, kun töiltään ehti, siihen suhtauduttiin vähän että ”Ai jaahah, tällä lapsella on sentään äitikin!” Nyt tilanne on muuttunut. Naisia on yhä enemmän työelämässä ja myös korkeissa tehtävissä. Sille pannaan kuitenkin edelleen – myönteisessäkin mielessä – tietty arvo, että äiti jää kotiin ja pitää huolta myös kouluikäisistä lapsista.

Saksassa kaivataan parhaillaan lisää miehiä lisää sairaan- ja lastenhoitotyöhön.

– Täällä on puhuttu paljon siitä, että kun siviilipalvelus loppuu asevelvollisuuden myötä, hoitoalalta jää pois nuoria miehiä, jotka nyt suorittavat siviilipalvelusta päiväkodeissa ja vanhusten huollossa. Se aiheuttaa ison aukon, koska näille aloille ei hakeudu niin paljon miehiä muuten.

mtv3, 25.3.2011

.........................................

Sananlaskut ovat tasa-arvopolitiikan välineitä.

– Yksi sijaa vuoteen ja toinen makaa siinä. (Saksalainen)
– Missä vaimo käyttää housuja, siellä paholainen on talon isäntä. (Saksalainen)
– Naiset ovat neljän päivän kuume ja ainoastaan kuolema heistä vapauttaa. (Saksalainen)

Lähde: M. Schipper. (2006). Never Mary a Woman with Big Feet. Julkaistu sivulla http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/855852

Ja on muitakin. Esimerkiksi nämä:

- Herrat ja koirat jättävät oven perässään auki. (Saksalainen)
- Humalainen nainen on avoin ovi. (Saksalainen)
- "Hyve keskellä", sanoi piru kun kahden vanhan huoran väliin istui. (Saksalainen)
- Nuorina naiset rypäleitä, vanhoina rusinoita. (Saksalainen)
- Sammuta lyhty, niin kaikki neidot ovat yhtä kauniita. (Saksalainen)
- Mitä nainen tahtoo sitä Jumalakin. (Suomalainen)
- Vettäähä tammaki vaik on vittu, onk se ihme jos naine vettää. (Suomalainen)
- Nainen on miehen kunnia. (Suomalainen)
- Nainen on väkevä: se kantaa miehen sylissään ja sängyn selässään. (Suomalainen)
- Mies on kala, nainen kalastaja, rakhaus on koukku ja avioliitto on paistinpannu. (Suomalainen)
- Mies on luotu liikkujaksi nainen pirtin vaalijaksi. (Suomalainen)
- Nainen ensiv, vaikka rappuja ylös. (Suomalainen)
- Konstit on monenlaiset sano entinen akka ko kissala pöytää pyhki. (Suomalainen)
- Akka talossa tavat pitää. (Suomalainen)
- Merimieste vaimo ja kalamieste koera ne jäivä rannal itkemä. (Suomalainen)
- Vielä neitsyt neljännellä vasta vaimo viidennellä. (lasten määrästä) (Suomalainen)
- Oma mökki kullan kallis oma vaimo aina kaunis. (Suomalainen)

......................................

"Perinteisiä sananlaskuja käytetään hyväksi paitsi keskusteltaessa sukupuolesta yleensä, myös silloin, kun keskustellaan nimenomaan kielestä. Monet kirjojen ja artikkelien otsikot, jotka käsittelevät saksan kielen seksistisiä piirteitä ja antavat ohjeita sukupuolisensitiiviseen kielenkäyttöön tai puhuvat oletetuista eroista naisen ja miehen kielessä, muuntelevat perinteisten sananlaskujen muotoiluja esimerkiksi korvaamalla mieheen viittaavat sanat naiseen viittaavilla ja onnistuvat näin kiinnittämään huomion kielen mieskeskeisyyteen ja tuomaan naista näkyvämmäksi kieleenkin.

Esimerkkeinä voisi mainita uudismuotoilut: Eine Frau, ein Wort - Sanasta naista - muunnelmana sananlaskusta Ein Mann, ein Wort - Sanasta miestä, Übung macht die Meisterin, naiseen viittaava versio sananlaskusta Übung macht den Meister - Harjoitus tekee mestarin - sekä Es ist noch keine Meisterin vom Himmel gefallen sananlaskusta Es ist noch kein Meister vom Himmel gefallen - Kukaan ei ole seppä syntyessään.

...

Sveitsin naisliike turvautuu sanalaskuihin taistellessaan naisten poliittisten tai työelämäoikeuksien puolesta. Sveitsin liittopresidentti Micheline Calmy-Reyn viisi vuotta sitten pitämästä puheesta löytyy slogan Die Frau lebt nicht vom Lob allein - Nainen ei elä pelkästä ylistyksestä, muunnelmaa raamatullisesta sananlaskusta Ihminen ei elä vain leivästä.

Sananlaskunomaista ilmausta Kun nainen tahtoo, kaikki seisahtaa - Wenn (die) Frau will, steht alles still - käytettiin erään naisten lakon mottona ja ammattiyhdistysliikkeen iskulauseena 1990-luvun alussa Sveitsissä. Sitä on myös käytetty vaatimuksissa tasa-arvon edistämiseksi työelämässä.

Perinteisen sananlaskun mukaan Naisen paikka on kotona, saksaksi Frauen gehören in die Küche. Tämä on saanut sveitsiläiset tasa-arvon puolustajat muistuttamaan Frauen gehören ins Haus - ins Gemeindehaus, ins Rathaus, ins Bundeshaus - Naisen paikka on kunnantalossa, kaupungintalossa, liittopäivätalossa. Iskulause leikittelee sanan ”Haus” (’koti’, ’talo’) merkityksillä: alkuosa toistaa stereotypian eli perinteisen käsityksen siitä, mihin nainen kuuluu, mutta loppuosa kumoaa sen.

Saksankielisen kielialueen naisliike on kehittänyt muitakin sananlaskunomaisia iskulauseita.

”Mielummin x kuin y” tai ”Parempi x kuin y” on yleinen rakennekaava niin perinteisissä sananlaskuissa kuin sananlaskumuunnelmissakin. Lieber/Besser gleich berechtigt als später - Mieluummin oikeudet heti eikä vasta myöhemmin - jossa sanaleikki ja uusi merkitys on saatu aikaan pelkästään leikkimällä oikeinkirjoituksella eli kirjoittamalla alun perin yhteenkuuluvat yhdyssanan osat erikseen: sanaleikin avulla tasa-arvovaatimuksen (gleichberechtigt) rinnalle on
tullut vaatimus kiireellisyydestä (gleich).

Tämä sananlaskunomainen ilmaus esiintyy muun muassa keskustelussa naisten ja miesten palkoista Itävallan ammattiyhdistysliikkeessä ja Saksan vihreiden naisten iskulauseena.

Tutun Vaatteet tekevät miehen - sananlaskun muunnelmana eshttp://www.blogger.com/img/blank.gifiintyy toisinaan Frauen machen Staat - Naiset tekevät valtion. Muotoilua on käytetty niin iskulauseena ja esitelmäotsikkona kuin lehden teemana ja tapahtuman nimenäkin.

Tyypillistä sananlaskukaavaa hyödyntää myös muotoilu Ohne Frauen läuft nichts - Ilman naisia mikään ei toimi (ohne x kein y, ilman x:ää ei y:tä), joka sekin on ehtinyt saada vakiintuneen aseman kielessä, mikä näkyy myös useisiin eri tarpeisiin kehitellyissä muunnelmissa, olipa sitten kyse kirkosta tai talouselämästä: Ohne Frauen läuft auch in der Kirche nichts - Kirkossakaan ei mikään toimi ilman naisia tai Ohne Frauen läuft wirtschaftlich nichts- Talouselämä ei toimi ilman naisia."

Kirjoittajista Anne Männikkö on saksan kielen ma. lehtori ja Matti Wiberg valtio-opin professori Turun yliopistossa.
Lähde: http://www.soc.utu.fi/laitokset/valtio-oppi/oppiaine/henkilokunta/TS_28.8.08.pdf

..............................................

Osallistuin keskiviikkona Oulussa järjestettyyn seminaariin maahanmuuttajanaisten asemasta Suomessa. Esillä olivat paitsi Naisten koulu, Tyttöjen talo, Naisten pankki ja vuoden pakolaisnainen, myös muuta mielenkiintoista asiaa naisasioista maailmalta.

Suomi on tilastoissa maailmassa kolmanneksi tasa-arvoisin maa - mikäli siis tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jos 100% tasa-arvo on 1, niin Suomi saa arvon 0.8383 - eli yhä vielä puuttuu viidennes. Maailman Global gender gap 2011-listalla on 135 maata. Suomesta edellä ovat Islanti ja Norja, heti Suomen jälkeen Ruotsi, Irlanti, Uusi Seelanti, Tanska, Filippiinit, Lesotho ja Sveitsi; Saksa on sijalla 11. Viimeisenä Jemen arvolla 0.4873.

Yleisenä huomiona voidaan sanoa, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sen vauraampi se on.

Kun tilastoa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, Suomen arvot 135 valtion joukossa ovat seuraavanlaiset:

-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 12
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 26
-terveys ja elinikä: sija 1
-poliittinen valta: sija 2

Saksan arvot näissä samoissa asioissa:
-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 32
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 50
-terveys ja elinikä: sija 49
-poliittinen valta: sija 15

http://www3.weforum.org/docs/GGGR11/GGGR11_Rankings-Scores.pdf

Olenhan kirjoittanut suomalaisen naisen asemasta Saksassa aikaisemminkin...
http://pipa01.blogspot.com/2011/09/saksansuomalaiset.html